Kitarat: kitarakamat ›

Myrkky Nuoli: Ei ne ihan höpöä kyllä ole. On ihan selkeitä juttuja joita tapahtu 70-luvun alun jälkeen. Laadunvalvonta ja toistuvat löysät kaulataskut on se abstraktein juttu näistä. Hemmetin painavat saarnibodyt on yks mikä ihmisiä ahdistaa, toinen on kolmepulttinen kaula, tilttiruuvi ja viiluotelaudat. Ja nimenomaan nämä yhdistettynä. nimittäin kun sitä reppanaa kolmiruuviliitosta murjoo sillä tilttiruuvilla parantaakseen kaulakulmaa ja antaa sen olla ääriasennossa pitkään niin se otelauta menee perälipalle. Mutta kun se on semmonen ihan ohuenohut viilu niin eihän sitä voi edes kunnolla hioa kun se menee puhki. Oikeesti todella scheissea suunnittelua.
 
Ja sitten tässä vaiheessa sanon, että mun ykköskitara on '79 strato :D
Mulla on tosin vaahterapölkky, jossa ei oo erillistä otelautaa, joten noita ongelmia ei ole. Kaulatasku on ollut semisti löysä, mutta se on viilutettu tiukaksi. Paino ei mua häiritse ja kaulaprofiili on liioittelematta täydellinen. Ihan helvetin hyvä kitara.
 
Niitä painavia kitaroita teki siihen aikaan kaikki. Ainakin Gibsonilta ja Yamahalta olen tuon ajan kitaroita käpistellyt ja se neljäkiloa ei ole mikään harvinaisuus tuon ajan lankuissa. Miksi se Fenderille on sen isompi synti kuin muille? ei niistä kitaroista tehty tuohon aikaan painavia siksi ettei oltaisi osattu tehdä keveitä, vaan siihen aikaan uskottiin että painava on parempi (itse en ole edelleenkään varma etteikö asia niin olisi).
 
Ne löysät kaulataskut oli varmaan se suurin synti. Itse en ole sellaista seitkytluvun fenderiä nähnyt, mutta olen kuullut, että niitä on ollut. Löysä kaulatasku sitten aiheuttaa monenmoisia pulmia ja luulen, että se voi olla yhteydessä niihinkin tapauksiin joissa se kaula on vähän vinossa podyyn nähden ja kielet ei kulje siksi tasaisesti otelaudan yli vaan pikkuisen viistottain.
 
Se että 79 päästettiin virheellisiä ja viallisia kitaroita kauppaan, ei tarkoita että sen ajan fenderit olisivat kaikki huonoja, vaan se tarkoittaa, että siellä oli viallisia kitaroita seassa. Se on asia mitä ei tänä päivänä hyväksyttäisi edes halvoissa kitaroissa laadunvalvonnassa. Sanoin koneiden ja automaation osuuden lisääntyminen kitaratehtaissa varsinkin ameriikassa on parantanut liukuhihnakitaroiden laatua huikeasti. Ja edullisissa kitaroissa näkee ihan ällistyttävän hyvää laatua (kalliissa kitaroissa hyvä laatu ei ällistystä koska niissä ällistyttäisi huono laatu).

hallu: Niitä painavia kitaroita teki siihen aikaan kaikki. Ainakin Gibsonilta ja Yamahalta olen tuon ajan kitaroita käpistellyt ja se neljäkiloa ei ole mikään harvinaisuus tuon ajan lankuissa. Miksi se Fenderille on sen isompi synti kuin muille? ei niistä kitaroista tehty tuohon aikaan painavia siksi ettei oltaisi osattu tehdä keveitä, vaan siihen aikaan uskottiin että painava on parempi (itse en ole edelleenkään varma etteikö asia niin olisi)
 
Esim. LesPaulit ovat yleensäkin painavampia kuin stratot ja telet johtuen puulajeista. Ei Fenderit 50- ja 60-luvuilla mitään neljää kiloa painaneet. 70-luvun loppupuolella Fenderillä kasvatettiin tuotantomääriä laadun kustannuksella. Tämä johti siihen että mm. puutavaraa ei valikoitu läheskään yhtä tarkasti kuin aiemmin. Toki tuolloin oli muotia uskoa painon tuovan sustainia, mutta kyllä Fenderillä painavat kitarat johtui siitä, että tuotantoon kelpuutettiin sellaistakin puutavaraa, mikä aiemmin ei olisi kelvannut. Mun mielestä yli neljä kiloa stratossa tai telessä on liikaa. Hyvä tele on useimmiten jopa kevyempi kuin strato. Ne vanhat yksilöt ja parhaat cs-yksilöt, jotka ovat mun käsissä ovat viipyneet, ovat olleet miellyttävän kevyitä.

Rämppy: Esim. LesPaulit ovat yleensäkin painavampia kuin stratot ja telet johtuen puulajeista. Ei Fenderit 50- ja 60-luvuilla mitään neljää kiloa painaneet. 70-luvun loppupuolella Fenderillä kasvatettiin tuotantomääriä laadun kustannuksella. Tämä johti siihen että mm. puutavaraa ei valikoitu läheskään yhtä tarkasti kuin aiemmin. Toki tuolloin oli muotia uskoa painon tuovan sustainia, mutta kyllä Fenderillä painavat kitarat johtui siitä, että tuotantoon kelpuutettiin sellaistakin puutavaraa, mikä aiemmin ei olisi kelvannut. Mun mielestä yli neljä kiloa stratossa tai telessä on liikaa. Hyvä tele on useimmiten jopa kevyempi kuin strato. Ne vanhat yksilöt ja parhaat cs-yksilöt, jotka ovat mun käsissä ovat viipyneet, ovat olleet miellyttävän kevyitä.
 
No mielipiteensä kullakin. Sinä olet siis sitä mieltä, että paino on synti Fenderille, mutta ei Yamahalle tai Gibsonille. Tuosta CBS ajasta on kyllä Fenderillä tullut oikea internet ajan meemi, mutta toisaalta, se on on myös ansaittua. Kyllähän se laadunvalvonnan puute ja se straton tinatalla olivat aika anteeksiantamattomia tekoja.

Omasta huushollista löytyy parikin SQ-sarjan MIJ Squieria vuosilta '83 ja '84 just noilla parjatuilla kaularatkaisuilla, eikä niiden kanssa ole ollut minkäänlaisia ongelmia.
 
Komppaan siis oman kokemuksen kautta edellisiä, eli ratkaisuissa itsessään ei ole mitään vikaa, ko. aikakauden Fenderillä ei vaan vaivauduttu toteuttamaan niitä kunnolla.

hallu: No mielipiteensä kullakin. Sinä olet siis sitä mieltä, että paino on synti Fenderille, mutta ei Yamahalle tai Gibsonille. Tuosta CBS ajasta on kyllä Fenderillä tullut oikea internet ajan meemi, mutta toisaalta, se on on myös ansaittua. Kyllähän se laadunvalvonnan puute ja se straton tinatalla olivat aika anteeksiantamattomia tekoja.
 
Kyllä tuon aikakauden Fendereiden painoa on pidetty ongelmana jo kauan ennen internet-aikakautta. Aiheesta on juttua kirjoissakin, esim. Fender Stratocaster -historiikissa, jonka eka painos julkaistiin 1994. Mun mielestä hyvä strato ja tele on kevyempi kuin Les Paul. Riippumatta siitä mikä firma ko. kitaran on väsännyt.

Rämppy: Kyllä tuon aikakauden Fendereiden painoa on pidetty ongelmana jo kauan ennen internet-aikakautta. Aiheesta on juttua kirjoissakin, esim. Fender Stratocaster -historiikissa, jonka eka painos julkaistiin 1994. Mun mielestä hyvä strato ja tele on kevyempi kuin Les Paul. Riippumatta siitä mikä firma ko. kitaran on väsännyt.
 
No kiitos tulipahan tämäkin sitten selväksi.
 
E: tuli mieleen, että Fenderissä )strato ja tele) on niin hyvä ergonomia ettei mielestäni niissä se painoa ole yhtä paha juttu kuin jossain Gibsonissa joka ei ole ihan yhtä hyvässä tasapainossa. Toisaalta kyllä Gibsonin kansaa pärjää, en mä pidä painoa ongelmana missään kitarassa.

tuskiz: Tässä jonkun aikaa stratoa kaasutellessani törmäsin Classic Series malleihin, 50-lukulaisesta löytyis kaikki mitä tahdon: vaahteraotelauta, punanen väri ja kaulan pehmeä v-muoto, kellään mitään kokemusta näistä esim. mikkien puolesta?
 
Ei, mutta Classic Player '50 on ehkä vähän samaa tasoa ja onhan se hyvä soitin. Tuossa Classic Seriesissä hintaa tulee ehkä hieman lisää nitrolakasta, mutta jos se on se juttu niin seuraava hintaluokka taitaankin olla custom-tasoa.. Minusta esim. Am Std on ylihintainen ja vähän halvemmissa malleissa on enemmän järkeä jos etsii vain soitinta.

Krice: Ei, mutta Classic Player '50 on ehkä vähän samaa tasoa ja onhan se hyvä soitin. Tuossa Classic Seriesissä hintaa tulee ehkä hieman lisää nitrolakasta, mutta jos se on se juttu niin seuraava hintaluokka taitaankin olla custom-tasoa.. Minusta esim. Am Std on ylihintainen ja vähän halvemmissa malleissa on enemmän järkeä jos etsii vain soitinta.
 
Joo, vilkasin noita Classic Player malleja myös mutta totesin että modernit ominaisuudet "vintage" soittimessa on vähän hassu juttu lisähintaan, miksen vaan samantien ostais mexistandardia... Perus Classicseista on olemassa myös halvempi polylakattu mallisto joka on se mitä mä kattelin, en oo niitä ihmisiä jotka uskoo niin paljon nitrolakkaan että kannattaa maksaa 400 ylimäärästä, kuitenkin yhtälailla meksikossa tehty soitin loppujenlopuksi.

tuskiz: en oo niitä ihmisiä jotka uskoo niin paljon nitrolakkaan että kannattaa maksaa 400 ylimäärästä
 
Toisaalta kitaran lakkaaminen/viimeistely on työläs vaihe ja tavallaan hintalisä on "järkevä" siinä mielessä eli ei se ole pelkästään vintage-lisä vaan käsittääkseni nitrolakkaus on vaativa toimenpide verrattuna nykyaikaisempiin menetelmiin.

Ihan samalla tavalla Gibsonilla on samoihin aikoihin Norlin-aikakausi, jotka ovat samalla tavalla Gibson-diggareiden inhokkeja kuin myöhäiset CBS-stratot fender-diggareille. Yks syy näistä on nimenomaan naurettava paino. Siellähän oli semmosia ihan totaalisen huumoripainosia les pauleja noihin aikoihin. Yhtä oon kokeillutkin, ei siinä ollut mitään järkeä. Eli ei sitä ole Gibsonillekaan läpi sormien katsottu.

Onko noiden Jimmie Vaughanien hinnat nousseet pilviin? Tammikuun ajan torilla oli yksi myytävänä hintaan 850e. En tosin tiedä, että menikö kaupaksi tuohon hintaan. Nyt sinne ilmestyi yksi hintaan 1050e. Eikö näitä kuitenkin käytettynä oo pyörinyt 600-800 hintaan?
 
Sillä aihe kiinnostaa, kun uuden straton hankinta taitaa siintää minulla mielessä. Olen sitä mieltä, että vaikka mitkä kitarat olisivat ykkössoittimena, niin talosta täytyy yksi strato löytyä. On kuitenkin niin tarpeellinen ja ainutlaatuinen malli. Kaiken kamarunkkauksen keskellä olen kyllä säästänytkin tuon mun rakkaan Tokain, mikä kelpo kitara onkin. Mutta se alkaisi olla remontin tarpeessa (nauhat, kaulan hionta satiinimaiseksi, tallamikin vaihto, sähköt jne), että mietin, että rempan hinnalla melkein vois jo kohtuuhintaista uudempaakin käytettyä katsella. Ja Jimmy Vaughaneissa olis kyllä itselle nuo specsit (satiinilakka kaulassa, soft V, jumbo-nauhat) sopivat. Toki noista Tex Mex-mikeistä en aivan varma ole..

Tsugu Way: Onko noiden Jimmie Vaughanien hinnat nousseet pilviin? Tammikuun ajan torilla oli yksi myytävänä hintaan 850e. En tosin tiedä, että menikö kaupaksi tuohon hintaan. Nyt sinne ilmestyi yksi hintaan 1050e. Eikö näitä kuitenkin käytettynä oo pyörinyt 600-800 hintaan?
 
Kylläpä ne on yleensä olleet 6XX euroa. Kaikkien Fendereiden hinnathan on nousseet tosi paljon. Baja telekin on uutena melkein tonnin, kun 3 vuotta sitten se oli n. 650e.

klobasa: Kylläpä ne on yleensä olleet 6XX euroa. Kaikkien Fendereiden hinnathan on nousseet tosi paljon. Baja telekin on uutena melkein tonnin, kun 3 vuotta sitten se oli n. 650e.
 
Euron ja dollarin kurssi seltittää varmaan tuosta ison osan. Itse katselin niitä vähän parempia Meksikon malleja ja edullisempia USA:n kitaroita juuri tuolla 2008-09, jäi silloin kuitenkin hankkimatta, ja sitten kun nyt vastaavia on selaillut, niin hinnat ovat tosiaan jotain aivan muuta.
Viimeisen 3 v: http://www.indexmundi.com/xrates/gr … spx?c1=USD&c2=EUR&days=1825
Viimeisen 10 v: http://www.indexmundi.com/xrates/gr … spx?c1=USD&c2=EUR&days=3650
 
Vielä kun olisi markka ja devalvaatiokonstit, niin johan olisivat hinnat hilpeät.

Toi valuuttakurssilla rahastaminen torilla on hyvän maun rajoilla. Itse ainakin lasken hinnat mielessä muutaman vuoden takaisista. Itsekin luovuin 500€:lla classic player stratosta vaikka uudet nyt kustantaakin sen tonnin.

Kunnallisjäte: Toi valuuttakurssilla rahastaminen torilla on hyvän maun rajoilla. Itse ainakin lasken hinnat mielessä muutaman vuoden takaisista. Itsekin luovuin 500€:lla classic player stratosta vaikka uudet nyt kustantaakin sen tonnin.
 
Varsinkin, kun uusi Jimmy oli Thomannilla reilut 1100 euroa, niin valuuttakurssit on aika huono selitys hinnalle. :)
 
Täytyy sanoa, että aika laaja haarukka näyttää Jimmyillä olevan, kun vaihtelee reilusta 600:sta yli tonniin. Muutenkin outoa hinnoittelua, jos mexicolaiset ilman laukkua maksavat toista tonnia ja kuitenkin American Standardit on lähes samoissa hinnoissa (vai mitä ne mahtavat nykyään maksaakaan, en uskalla edes katsoa)....

Myydäänkö muuten japanin fenkkuja enää missään etelässä? Helsingissä oli joku liike vuosia sitten, mutta taisi mennä konkkaan. Seinäjoen Top-Soundissa olis joitain, mutta ne on Seinäjoella.

Laulava Kylätohtori: Varsinkin, kun uusi Jimmy oli Thomannilla reilut 1100 euroa, niin valuuttakurssit on aika huono selitys hinnalle. :)
 
Täytyy sanoa, että aika laaja haarukka näyttää Jimmyillä olevan, kun vaihtelee reilusta 600:sta yli tonniin. Muutenkin outoa hinnoittelua, jos mexicolaiset ilman laukkua maksavat toista tonnia ja kuitenkin American Standardit on lähes samoissa hinnoissa (vai mitä ne mahtavat nykyään maksaakaan, en uskalla edes katsoa)....
 
Luin vähän huonosti nuo lainaamaani viestiä edeltävät viesti, vastaus oli lainauksen viimeiseen lauseeseen. Ei tosiaankaan selitä kurssimuutokset sitä, että 1100€ uutena myytävästä pyydetään lTorilla ähes sama. Vastasin enemmänkin siihen mikä selittää uusien hinnannousun viime vuosina (esim. lainauksen Baja). Osa uusien noususta (jos sellaista on) menee varmasti käytettyjen hintoihin, vaikka ne olisi ostettukin huomattavasti vahvemman euron aikaan halvemmalla. Jossain välissä katkeaa myös linkki siihen alkuperäiseen hintaan, koska rahanarvokin muuttuu, vaikka nyt inflaatiota ei juuri olekaan.
 
Nuo yksittäiset tapaukset ovat varmaan vain kalastelemassa tietämättömiä, mutta jos ottaa esimerkiksi vaikka Squierin Classic Vibet joiden hinta on käytännössä tuplaantunut viidessä vuodessa, niin en usko, että monikaan joka on ostanut vaikkapa 2008 Straton hintaan 270, myy sitä nyt alle kahdensadan, vaikka olisikin ok. hinta jos uudet olisivat edelleen jossain 300-350 luokassa, Sama koskee varmaan esim. Bajaa jne. En itsekään lähtisi rahastamaan valuuttakursseilla, jos sellainen edes onnistuu, mutta kyllä se mikä on käytettyjen yleinen hintataso vaikuttaa omaan pyyntiin, ja jos siihen taas vaikuttavat uusien hinnat, niin sitten sitä kautta osaltaan kurssimuutoksetkin.
 
Nyt tuntuu olevan siirtymävaihe taloustilanteen ja rajun kurssimuutoksen takia, vanhoja varastoja myydään halvallakin, ja osa malleista on noussut lyhyellä aikavälillä aika rajustikin. Torilla sitten vertaillaan mihin vertaillaan sitä omaa pyyntiä.

Krice: Toisaalta kitaran lakkaaminen/viimeistely on työläs vaihe ja tavallaan hintalisä on "järkevä" siinä mielessä eli ei se ole pelkästään vintage-lisä vaan käsittääkseni nitrolakkaus on vaativa toimenpide verrattuna nykyaikaisempiin menetelmiin.
 
No, teknisesti kuka tahansa voisi tehdä nitrolakkauksen kitaraansa ostamalla vaan kaupasta sylillisen spraypurkissa saatavaa nitrolakkaa ja vaikka varastossaan käsitellä soittimen, mutta oikeassa olet että työtunteja homma imee ihan hyvin sillä hidasta se on, siitä johtuu hinta.

Kunnallisjäte: Toi valuuttakurssilla rahastaminen torilla on hyvän maun rajoilla.
Toimiiko tuo logiikka molempiin suuntiin, eli tahdoitko maksaa yli pyyntihinnan kun € oli vahvimmillaan ja (tori)ostajilla helpot ajat..?
;)

Minä myin Jimmy Vaughanini oisko 3v sitten rheinoselle 500e:llä ja oli mielestäni sille sopiva hinta. Olisi vieläkin, semmoinen puolen tonnin keppi se on käytettynä. Hyvä soitin kyllä.