Kitarat: kitarakamat ›

Squjuvertauksessa ajoin takaa tietenkin samojen vuosien vastaavien Amerikan Fenderien kanssa vertailua. Jos am mallit oli tuolloin kehoja ja Squjut halvempina samalla tasolla, niin eikö päästä tulokseen, että tuolla hetkellä sai halpamaan kitaraa paremmalla hyötysuhteella kuin orginaalia. Jos lähdetään sille tielle että mitään ei voi verrata, niin sitten täällä on aika turha läyrytä. Tai no jokatapauksessahan se on turhaa.
 
Hain tällä sitä, että ei liene poissuljettu tilanne, että tuo tapahtuisi joskus uudestaan.

Hmm, tällainen vähäisen kokemuksen märkäkorva saa varmaan liekitystä sotkeutuessa tähän pohdintaan, mut menköön.
 
Mulla on Stratron ja telen ohella noin viidensadan euron uus kiinan Hagström, varsin kelpo peli, jotenkin tasaisen luotettava ja toimiva, hyvän kuuloinen humpparikeihäs. Pitää vireen, laadukkaan oloinen jne. Kauniskin vielä. Ei voi valittaa. Sitten mulla on '74 les paul custom. Se taas on siitä outo, että se ei kuulosta mihin tahansa piuhalla kytkiessä vaan hyvältä, vaan häikäisevältä. Soundi elää tatsin pienienkin nyanssien mukaan, siinä on niitä pieniä kauniita rokkistaranirhaisuja riffitellessä, maailmanluokan soundia, mut vaan huonosti soitettuna mun käsissä. ;) Ihan samoilla speduilla ja styrkilla. En tiedä, mikit, puut, mojo, mikä lie. Jotain siinä on vaan erilaista, joka laittaa soittamaan erilailla. Tosi ilmaisuvoimainen, kaikilla potikoiden asennoilla erilaisia hienoja soundeja. Yllättävän paljon kai sitten se kitara vaikuttaa. Tai on tosi vahva placeboefekti. :O Ainut keihäs josta frouva sanoi toisesta huoneesta näkemättä spontaanisti ekan voimasoinnun kuultuaan, et ohhoh. ;) Ei ole kitaroista megakiinnostunut kaikkiaan, sallii paheen hyvillä mielin.
 
Ei se Hagström ole yhtään huonompi tämänkään jälkeen, jotenkin vaan kaikki jutut mitä sillä meinasin soittaa kuulostaa kuitenkin vaan paljon paremmalle sillä lespalla. Pääseekö pitkän mikkiquestin jälkeen samaan Hagströmillä? Voi olla tai ei, ei väliä kun on se juttu jo plakkarissa. Laitoin Hagströmin avoimeen e-vireeseen ja opettelen päivittäin soittamaan slidella, kuulostaa tutun tasaisen hyvälle (mut vielä ainakin huonosti soitetulle) sillä ja tosi hauskaa on.
 
Ei se paremmuus varmaan suoraan hintalapusta ole luettavissa, mut eri kitarat soi vaan tosi erilailla saman oloisista spekseistä huolimatta. Kaikki kannattaa räplätä läpi, niin löytyy oikea itselle siihen toivottuun hommaan.
 
Just my 2 cents.

Tomasi:
 
Sitten mulla on '74 les paul custom. Se taas on siitä outo, että se ei kuulosta mihin tahansa piuhalla kytkiessä vaan hyvältä, vaan häikäisevältä. Soundi elää tatsin pienienkin nyanssien mukaan, siinä on niitä pieniä kauniita rokkistaranirhaisuja riffitellessä, maailmanluokan soundia, mut vaan huonosti soitettuna mun käsissä. ;) Ihan samoilla speduilla ja styrkilla. En tiedä, mikit, puut, mojo, mikä lie. Jotain siinä on vaan erilaista, joka laittaa soittamaan erilailla. Tosi ilmaisuvoimainen, kaikilla potikoiden asennoilla erilaisia hienoja soundeja. Yllättävän paljon kai sitten se kitara vaikuttaa. Tai on tosi vahva placeboefekti. :O
 
Just my 2 cents.
 
Sullon vaan käyny sama mikä moonilla kitaristeilla ympäri maailman. Eli löytää instrumentin joka inspiroi ja saa soittamaan lisää ja paremmin. Suurimmasta osasta kitaroita sitä 'placebo' -efektiä ei saa :)
 
Siitä myös seuraa että se kyseinen kitaraa saa omissa silmissä pikkuhiljaa enempi ja enempi arvoa myös rahassa mitattuna. Eli siitä ei niin helpolla luovukaan enää.
 
Niin elä luovu siitä. Se nimittäin tulee kaduttamaan :P
 
-F

http://www.youtube.com/watch?v=Z459T6C7rxw
 
Niin...toi on vissiin joku pitkälti alle 500€ keppi... tottakai halpiksen ja kalliin eroja löytyy vaikka kuinka mutta ehkä kyse on kuitenkin enempi siitä miten sitä kitaraa soitetaan, on se sitten halpis tai kalliimpi. Hyvä soittaja soittaa vaikka millä muutaman satkun rimpulalla ja hyvältä kuulostaa, huono ei saa sitä 3:n donan reliikkiäkään kuulostaan yhtään miltään, pikkasen karrikoiden.
 
http://www.amazon.com/dp/B004MDKTKM/?tag=searchallproduct-20
....jos se nyt tuo sitten on. Thammarthan on Yamahan mannekiini joten voihan nuo sen skitat olla jotain spesiaaleja vs hyllykitara, eri mikit etc...
 
Toi on jo niin halpa että vois vaikka piruuttaan ostaa pois...jos ei toimi niin tekee siitä vaikka sliden sitten...
http://www.thomann.de/fi/yamaha_pacifica_112l_yns_left_hand.htm

WanhaWetäjä: http://www.youtube.com/watch?v=Z459T6C7rxw
 
Niin...toi on vissiin joku pitkälti alle 500€ keppi... tottakai halpiksen ja kalliin eroja löytyy vaikka kuinka mutta ehkä kyse on kuitenkin enempi siitä miten sitä kitaraa soitetaan, on se sitten halpis tai kalliimpi. Hyvä soittaja soittaa vaikka millä muutaman satkun rimpulalla ja hyvältä kuulostaa, huono ei saa sitä 3:n donan reliikkiäkään kuulostaan yhtään miltään, pikkasen karrikoiden.
 
http://www.amazon.com/dp/B004MDKTKM/?tag=searchallproduct-20
....jos se nyt tuo sitten on. Thammarthan on Yamahan mannekiini joten voihan nuo sen skitat olla jotain spesiaaleja vs hyllykitara, eri mikit etc...
 
Toi on jo niin halpa että vois vaikka piruuttaan ostaa pois...jos ei toimi niin tekee siitä vaikka sliden sitten...
http://www.thomann.de/fi/yamaha_pacifica_112l_yns_left_hand.htm
 
Kyllä se tuo Thammartin ritsa on aivan eri kitara kuin tuommonen 112 taikka 212. Tarkalleen otettuna Pacifica JT-custom, elikkä todennäköisesti Yamahan jenkkipajalla käsityönä tehty peli.

Karvamammutti: Kyllä se tuo Thammartin ritsa on aivan eri kitara kuin tuommonen 112 taikka 212. Tarkalleen otettuna Pacifica JT-custom, elikkä todennäköisesti Yamahan jenkkipajalla käsityönä tehty peli.
 
Niin ajattelin asian olevan...sillähän näkyy pyörivän jos jonkinkmoista ritsaa ja merkkiä noissa tuubivideoissa, kuin myös muilla "tuubikitaristeilla" kuten Hutchingsilla.
 
Tuota Thammartin nimikkomalliahan saa tosi huokeella oikeakätisenä, olisiko se nyt sitten ns "lippulaiva" noista halpiksista?
http://www.amazon.com/dp/B004MDKTKM/?tag=searchallproduct-20
 
Varmaan ihan käypänen keppi hintaluokassaan, noitahan sai joskus kalliimpiakin malleja, oisko sitten olleet just jotain jenkkipajalla tai Jaappanissa tehtyjä?

WanhaWetäjä: Niin ajattelin asian olevan...sillähän näkyy pyörivän jos jonkinkmoista ritsaa ja merkkiä noissa tuubivideoissa, kuin myös muilla "tuubikitaristeilla" kuten Hutchingsilla.
 
Tuota Thammartin nimikkomalliahan saa tosi huokeella oikeakätisenä, olisiko se nyt sitten ns "lippulaiva" noista halpiksista?
http://www.amazon.com/dp/B004MDKTKM/?tag=searchallproduct-20
 
Varmaan ihan käypänen keppi hintaluokassaan, noitahan sai joskus kalliimpiakin malleja, oisko sitten olleet just jotain jenkkipajalla tai Jaappanissa tehtyjä?
 
Tällä hetkellä valmistetaan Indonesiassa 510 ja 611-sarjoja. Niissä on sitten kitaraa koko rahalla.

Karvamammutti: Tällä hetkellä valmistetaan Indonesiassa 510 ja 611-sarjoja. Niissä on sitten kitaraa koko rahalla.
 
Joo, eipä nuokaan ole hinnalla pilattu...tuossa vois olla se viidensadan skitta joka kilpailee hinta/laatusuhteella vaikkapa tonnin saati saman hintaluokan Fender Stratojen kanssa...eihän tuo ihan strato ole soundimaailmaltaan ja saakelin ruma tuo valkonen kaulamikki...nätti kitara on pilatty pienellä ;-)
 
Onpas muuten melko asialliset soundit tossa Yamahan "pöytä"vahvarissa...
http://www.youtube.com/watch?v=JU7D50ER7g8

Frankster: Sullon vaan käyny sama mikä moonilla kitaristeilla ympäri maailman. Eli löytää instrumentin joka inspiroi ja saa soittamaan lisää ja paremmin. Suurimmasta osasta kitaroita sitä 'placebo' -efektiä ei saa :)
 
Siitä myös seuraa että se kyseinen kitaraa saa omissa silmissä pikkuhiljaa enempi ja enempi arvoa myös rahassa mitattuna. Eli siitä ei niin helpolla luovukaan enää.
 
Tämä, niin tämä. Itse siirryin vajaa vuosi sitten "isojen poikien kerhoon" ostamalla hollantilaisen Haar -telecasterin, 1300eur (haarguitars.nl). Kaverina on wanha kunnon suomalainen CreamSound CS1/6 -putkistyge. Yhtäkkiä treenauksen määrä kasvoi eksponentiaalisesti, omaa materiaalia on alkanut syntymään ja muutenkin innostus soittamiseen lisääntynyt merkittävästi. Haarilla saa ne vaikeammatkin jutut soitettua helposti. Keväällä löysin vielä saman pajan Straton telelle kaveriksi, oi onnea. Näistä en ole todellakaan ihan heti luopumassa.
 
Ennen Haarien hankkimistan pidin aikaisempaa, muistaakseni 500 euron Fenix-stratoa hyvänä ja riittävänä kitarana itselleni mutta vähänpä tiesin. Haareissa soittomukavuus, kaulan vire (1-nauhan F-barre vihdoin oikeasti vireessä, jihuu), kielten korkeus, kaulan muotoilu, rungon voimakas sointi ja sustain ovat todella hämmästyttäviä. Fenix tuntuu näiden jälkeen todella tumpulta vaikka omassa sarjassaan varsin kelpo peli onkin.
 
Voi kunpa kenenkään aloittelevan soittajan ei tarvitsisi kärsiä halvoista tumppukitaroista. Hyvä ja itselle sopiva instrumentti näkyy suoraan soitto- ja treenaustuntien määrässä.

Nostetaanpa vanhaa hyvää ketjua!
 
Mulla löytyy kaksi Japanin Ibanezia, joista toinen on RG7620 ja toinen JEM77FP. Sitten löytyy Indonesiassa tehty RGR421 sekä uusimpana tulokkaana Indonesialainen Squier Strato.
 
RGR421 sai uudet mikit, mutta muuten mennään ihan tehdasasetuksilla. Pitää vireen, kuulostaa ja näyttää oikein hyvältä. On ollut keikallakin Jemin kanssa ja aivan yhtä luotettava vehje. Alkuperäiset mikit oli aika tumput, mutta niiden vaihdon jälkeen en oikein huomaa eroja kalliimpaan.
 
Joskus mulla kävi Indonesiassa valmistettu Ibanez RGA8. Muuten oli ihan hyvä, mutta lähti takaisin kun talla irtosi puulastujen kanssa rungosta. Tiedä mikä siinä tuli.
 
Uusin, Squier, on ollut todella kovassa kulutuksessa tässä viime päivinä. Tuntuma on että aivan helvetin hyvä. Viimeistelyssä huomautettavaa, eli uudessa kitarassa oli otelaudan sivuilla lakkauksessa virheitä. En kuitenkaan palauttanut koska tuntui muuten hyvältä, eikä kosmeettiset, miltei näkymättömät, virheet haittaa. Thomann ystävällisesti palautti 15% kitaran hinnasta tästä syystä.
 
Rankemmassakin käsittelyssä pitää vireen oikein hyvin. Kampea en käytä, tosin, ollenkaan. Mutta perus Ynkkäsettiä kun soittelee, niin vire pitää hyvin .009 - .046 setillä Eb vireessä ja korkealla E-kielellä 1,5 - 2 sävelaskelen bendejä. Muutenkin hyvä soittaa. Mikit on hyvät, mutta taitaapi olla single coilien ominaisuus pieni hurina (?)

Tähän ketjuun ehkä sopisi ihmettely Gibson Les Paul Studioista ja niiden hinnoittelun muutoksista. Kurssit tietysti elää jne. miten ne ihan yhtäkkiä keksi, että aikaisemman 1300e sijasta Studiota voikin myydä 850 eurolla vaikka valmistusmaaksi nimetään edelleen USA? Rinnalle on sitten tullut tämä Studio Pro, joka maksaa saman verran tai vähän enemmän kuin Studio ilman Prota aikaisemmin.
 
Oliko Studion osatkin aikaisemmin jenkkivalmisteisia, mutta nyt tulevat Kiinasta ja kokoonpannaan jenkeissä, jolloin kitara on MIA? Vai siirtyikö osien valmistus jo Afrikkaan vai mistä siinä on kyse?

tuquoque: Tähän ketjuun ehkä sopisi ihmettely Gibson Les Paul Studioista ja niiden hinnoittelun muutoksista. Kurssit tietysti elää jne. miten ne ihan yhtäkkiä keksi, että aikaisemman 1300e sijasta Studiota voikin myydä 850 eurolla vaikka valmistusmaaksi nimetään edelleen USA?
 
Paha sanoo, saman ilmiön olen toki pannut merkille - joskus vuosikymmenen vaihteessa stankun hinta thomannilla oli aika tarkkaan 2560 euroa. Nyt sitä saa alta kahden tonnin, vaikka inflaation pitäisi tehdä asialle just päinvastaista. Jokin siellä arvoketjussa on muuttunut, oli se sitten valmistettavat tuotteet, kustannukset, kate tai markkinointi.
 
tuquoque: Oliko Studion osatkin aikaisemmin jenkkivalmisteisia, mutta nyt tulevat Kiinasta ja kokoonpannaan jenkeissä, jolloin kitara on MIA? Vai siirtyikö osien valmistus jo Afrikkaan vai mistä siinä on kyse?
 
Sitä epäilen kyllä ettäkö Gibsonin brändäämät osat tulisi jostkain muualta kuin jenkkilästä, mutta sitä asiaa on vaikea kenenkään varmaksi sanoa.

tuquoque: Tähän ketjuun ehkä sopisi ihmettely Gibson Les Paul Studioista ja niiden hinnoittelun muutoksista. Kurssit tietysti elää jne. miten ne ihan yhtäkkiä keksi, että aikaisemman 1300e sijasta Studiota voikin myydä 850 eurolla vaikka valmistusmaaksi nimetään edelleen USA? Rinnalle on sitten tullut tämä Studio Pro, joka maksaa saman verran tai vähän enemmän kuin Studio ilman Prota aikaisemmin.
 
Oliko Studion osatkin aikaisemmin jenkkivalmisteisia, mutta nyt tulevat Kiinasta ja kokoonpannaan jenkeissä, jolloin kitara on MIA? Vai siirtyikö osien valmistus jo Afrikkaan vai mistä siinä on kyse?
 
Tota... suokaa anteeksi jo heitän ketjun ihan hukkateille, mut toi tuotteen alkuperän arvailu on asiantuntijallekin mahdoton viidakko. Toi on kysymys sarjassa... voiko olla olemassa suomalaista banaanisäilykettä?
 
Mä olin varmasti kymmenen vuotta soittanu haittaria, ennenko aloin hoksimaan, et jotkut niistä on mukavampia soittaa ko toiset tai että toisissa tosiaan on paremmat äänet.
 
Muistaaksen hanuristille x tuli aikanaan venäjältä hanuri, mis painonpudotuksen vuoksi kaikki metalli oli "avaruusmetallia". Tommoisen arvo romuna on suurempi ko ainoankaan Wenaläisen matkamuistohaittarin.
 
On kaks asiaa mitä kandee muistaa.
 
Mitään ei voi myydä tappiolla.
Toisaalta mikään ei estä pyytämästä paskasta kullan kilohintaa.

Olipa mukavaa että tämä ketju pompsahti uudelleen esiin. Tämä keskihintaiset VS kalliit soittimet on ollut omalla kohdallani todella esillä ja ankaran pohdinnan alla nyt kuluneen vuoden aikana kun olet metsästänyt sitä itselleni parasta soitinta ja kahlannut läpi aika monta yksilöä hintahaarukan joka kohdasta. Koska haussa oli pulttikaulainen yksikelaisilla varustettu kitara niin luonnollisesti havainnot ja hinnat kannattaa suhteuttaa tähän. Kun puhutaan ihan perus pulttikaulaisesta Telecaster/Stratocaster mallisesta kitarasta niin itselleni keskihintainen kitara maksaa uutena noin 500-1000e, kalliiksi se muuttuu kun uuden hinta on 1500e paremmalla puolella. Onttokoppaisia ES-tyylisiä kitaroita tai hintavampia Les Paul mallisia en tällä kierroksella ehtinyt niin kattavasti testailemaan että viitsisin sen kummemmin niihin kantaa ottaa. Jos jollain on heittää vastaavia kokemuksia näistä, niin luen niistä oikein mielelläni, sellaisen metsästys saattaa nimittäin tulla vielä jossain kohtaa aiheelliseksi.
 
Ensinnäkin käsitykseni keskihintaisista soittimista ja niiden laadusta kohosi huomattavasti. Etenkin jo valmiiksi positiivinen käsitykseni japanilaisista soittimista muuttui vieläkin positiivisemmaksi. Huomasin että kun edes vähän tietää mitä etsiä niin ihan tuosta viidensadan euronkin hintaluokasta löytyy jo erittäin kovatasoisia instrumentteja tuolta meidän torilta. Mitä taas tulee laadun kohoamisesta suhteessa soittimen hintaan ylipäätänsä, niin huomasin että kaikkein selvimmät ja suurimmat erot vallitsevat todella halpojen ja laadukkaiden keskihintaisten soittimien välillä. Erään surullisen huonon Harley Benttonin ja todella hyvän MIJ Tokai yksilön välillä oli eroa laadussa monta kertaa sen verran mikä saman Tokain ja Custom Shop Fenderin välillä oli havaittavissa. Mutta sitten kun mennään tuhannen euron paremmalle puolelle niin erot aina kalliimpiin soittimiin siirryttäessä tuntuvat muuttuvan aina pienemmiksi ja pienemmiksi kunnes lopulta eroja eri yksilöiden välillä huomaa muodostavansa ihan puhtaasti fiilis/mojo ja ulkoasu seikkojen perusteella. Näitä mitenkään väheksymättä, kyllähän hyvän kitaran pitää myös antaa hyvä fiilis soittajalle ja inspiroida luomaan musiikkia. Fenderillä paras hinta-laatusuhde oli ehdottomasti American Vintage sarjalla, jonka hyvät yksilöt parhaimmillaan hätyyttelivät jo saman pajan Custom Shopin tuotteita. Heikoin hinta-laatusuhde tuntui olevan American Standard sarjalla, erittäin hyviä soittimia nekin toki olivat mutta vastaavaa laatua ja enemmänkin löytyi helposti huomattavasti edullisemmista Tokai merkkisistä kitaroista. 80-luvun Tokait ja MIJ Fenderit olivat todellista herkkua ja joku sellainen saattaa hyvinkin vielä päätyä taas ostoslistalle.
 
Eli huomasin että kyllä niiden kalliiden ja keskihintaisten kitaroiden välillä näyttää olevan ihan selviä huomattavissa olevia eroja, joidenkin yksiöiden välillä enemmän ja joidenkin vähemmän, mutta eroja yhtä kaikki. Oma ihanne kitaran etsintäni päättyi lopulta Fender CS `60 Stratocasteriin, joka tuntuisi olevan kaikin puolin juuri sitä mitä olen pitkään etsinyt ja ehdottomasti hintansa väärti ja sitä kuuluisaa mojoakin löytyy rutkasti. Mutta näiden kokemusten myötä pystyn nyt myös täysin ymmärtämään henkilöä joka ei halua maksaa soittimestaan yli viittäsataa. Nykyään on todella hyvä harrastaa kitaran soittoa kun laatu on niin älyttömän korkealla jo lähes kaikkien saatavilla olevissa keskihintaisissa soittimissa, ei pitäisi kyllä kenelläkään jäädä kitarasta kiinni jos soitto ei kulje. Erilaisia ja erilaatuisia merkkejä ja malleja on tuolla niin pilvin pimein että jokainen löytää halutessaan ihan varmasti juuri itselleen täydellisen soittimen jolla pärjää ihan niin pitkälle kuin itse vain haluaa.

/\
||
||
+
 
Olipas hyvä, kokemusperäisen analyyttinen ja kiihkoton kirjoitus Gabelta. Tukee omia kokemuksiani täysin.
 
Itse tuskin tulen enää maksamaan puolta tonnia enempää keikkakäyttöön tulevasta sähkökitarasta. Pari kalliimpaa kitaraa eivät tehneet musta yhtään parempaa kitaristia, ei soitannollisesti eikä soinnillisesti. Toistakymmentä kitaraa käsittäneen "testausprosessin" jälkeen arsenaalissa on kolme käytettynä ostettua japsia hintaluokassa 450e-550e. Myin jopa aftermarket-mikitkin pl. toisen straton minihumpparin, ne kitarat on mulle just hyviä sellaisenaan.
 
Itse asiassa oli huvittavaa huomata, että mun viime keikan koko setuppi (2 kitaraa, nuppi ja kaappi) ovat maksaneet vähemmän kuin komppikitaristin pelkkä skeba...
 
Mut tunne ja sisältö ratkaisee soittimen valinnan, kukin tavallaan. Kunhan musiikki soi, se on tärkeintä.

^^ Hyviä kirjoituksia.
 
Omat kitarat ovat kaikki japanilaisia (pari Fenderiä, kolme Tokaita). Japanilaisuus ei ole minulle itseisarvo, mutta sieltä nyt vaan tulee hinta/laatusuhteelta hyviä ja muuten juuri itselle sopivia kitaroita. Itse pidän myös noiden 'työkalumaisuudesta' ja huolettomuudesta. Naarmuilla ei ole väliä ja modaukset voi tehdä itse, mutta laadusta ei silti tarvitse tinkiä yhtään. Pitävät vireen, eikä mitään ongelmia ole ollut. Nämä riittää itselle (ainakin nyt toistaiseksi), vaikka tiedän, että rahalla saisi parempia kitaroita. Tosin eipä tuo AVRI strato mitään onnea tuonut, vaan mojokkaimmin soi 'ykkös-Tokai', joten sillä mennään. Periaattessa voisin myydä kaikki muut kitarat paitsi sen ja pärjäisin ilman mitään ongelmia...
 
Samassa Tokaissa oli jo uutena Seymour Duncanit, joten sen alkuperäisistä mikeistä en tiedä, mutta telessä (ATE-55) on varsin mainiot mikit. Samoin Essissä (ES-135) ja tuossa Fenderin stratossa. Siinä on tällä hetkellä Lollarit, mutta olen pohtinut, jos pistäisi originaalit takaisin. Toki Lollarit ovat erottelevammat ja selkeämmät, mutta eipä ne Fenderin US Vintage -mikitkään huonoja ole. Pitäisi varmaan taas testata.
 
Ja uusimmassa tulokkaassa japanilaisessa Jazzmasterissa tuntuisi olevan pikatestin perusteella erittäin hyvät mikit. Mutta se on 80-luvulta, mikä varmaan osaltaan vaikuttaa asiaan...

Tosi hyviä kirjoituksia Gabelta, Jumaralta ja Kylätohtorilta. Vaikuttaisi tosiaan siltä, että 500-1000 euron luokassa saa soitettavuudeltaan hyvän kitaran, jolla pärjää hamaan tappiin saakka. Siihenkin kitaraan voi joutua vaihtamaan vielä mikit, jolla saa soundin hienosäädettyä omien mieltymysten mukaiseksi, mutta sitten saakin olla aika tyytyväinen lopputulokseen. Omalla kohdalla korealainen Pärssinen on kyllä aika mahtava soittaa ja soundaa hyvälle Seymour Duncanin mikeillä. Saipa tuotakin etsiskellä kymmenisen vuotta, ennekuin loksahti palaset kohdalleen, eli löytyi hyvä yksilö ja vieläpä hyvällä hinnalla käytettynä. Tätäkin leimaa tietyllä lailla työkalumaisuus, eli ei ole krumeluureja ja hienoja yksityiskohtia.
 
Kieltämättä ainakin omalla kohdalla houkuttaisi vielä jossain vaiheessa ostaa MIF, MIJ tai MIA-kitara. Niissä on tietyllä tavalla enemmän mojoa kuin Korealaisessa :) En tiedä paranisiko soittotuntuma ja soundi kuitenkaan yhtään.
 
-iec

Oli pakko tulla pistään tänne aiheesta muutama kirjain. Mitä parempaa kalliissa kitaroissa? Kaikki? On kuitenkin aika suuri yleistys että mikä on 500e kitara ja mikä on 1500e kitara kun kummassakin hintaluokassa on huonoja ja hyviä kitaroita.
 
Tehän puhutte kitaroista niinku autoista. Joo kyllähän sillä 500e kitaralla voi soittaa hyvin samallain kuin Ladalla pääsee paikasta A paikkaan B juuri kuin Ferrarillakin. Eihän siinä sitten ole mitään siistiä omistaa Ferraria. Vai miten olikaan?
 
500e luokassa voi todellakin löytää hyviä soittimia ja mä sanoisin että Mexico Fenderit on tosi hyvä esimerkki tästä asiasta. 1500e ei sekään mun mielestä vielä ole "kallis" kitara missään nimessä. Mulla esim. on vain kolme kitaraa jotka on alle 1500e arvoisia, mutta ne on kaikki hyviä.. yksi on jopa Squier ja se pitää helkkarin hyvin vireen ja pistin siihen PRS mikit sisään ja coil tapit yms. niin aivan naurettavan hyvä hintaisekseen. Mutta en todellakaan saa kovin voimakasta tunnesidettä tuollaiseen palapelikitaraan. Se on vähä niinku oisin ostanut sen Ladan ja laittanut siihen Ferrarin moottorin sisään. :D Ei se siitä Ferraria tee.
 
Ymmärrän toki että on budjetti kitaran ostossa mutta älkää nyt menkö ostamaan jotain kitaraa vain sen takia että se on halpa. Paljon kalliimmaksi tulee ostaa joka vuosi uus halpa kitara. Parempi ostaa kerralla se hyvä kitara. On kuitenkin tämä yksi elämä vaan. Kuolivuoteella turha murista että miksen ikinä ostanut sitä PRS:ää... olisin tehny parempia biisejä ja ollut paremmat soundit ja oisin valloittanut maailman.

Voisihan tätä kysymystä ehkä käsitellä niinkin että unohdetaan sähköiset osat ja tallat sekä sekä muut kohtuullisen helposti tarpeen niin vaatiessa vaihdettavat komponentit:
 
Onko takeita siitä että 1500 euron kitaran puu- ja pintäkäsittelytyöt on tehty hintansa verran paremmin kuin 500 euron kitarassa?
 
Jos unohdetaan tunnesiteet, niin voi hyvinkin olla mahdollista että halvemman hintaluokan kitarasta tulee _itselle_ parempi ja sopivampi työväline komponenttien vaihdon myötä kuin mitä se lähteissä kalliimpi oli. Toisaalta, tämähän taitaa olla itsestäänselvyys. 1500 euron uusi kitara kun ei useimmiten ole vielä mikään custom -soitin joka olisi täysin omien mieltymysten mukainen. Joskus halvempi "keppi" osuu tuurilla paremmin kohdalleen.
 
Tunnesideasiat muuttavat joka tapauksessa kaiken. Jotkut kun keräilevät tarkoituksella soittimia nurkkiinsa eikä silloin käytännössä parempikaan kaukoidässä tehty kelpaa kun ei ole "aito asia".

Mutta puhutaanko tässä nyt uutena vai käytettynä ostetusta?
 
1500€ käytettynä olevaa mulla ei ole edes ikään ollut. Jos uutena, niin ainakin tuo Universe on huomattavasti paremmin viimeistely kuin esim Iban prestige malli. Ite oon kuitenkin innostunu tuunaamaan noita edullisemman pään keppejä huippuiskuun. Vähän nauhaviilaa näyttää ja hioo nauhojen päät/otelaudan reunan, niin saa omalla panostuksellaan monesti saman tatsin kuin huomattavasti kalliimmissa kepeissä joita joku kallis seppä on työkseen hinkannut.