Kitarat: kitarakamat ›

Kuha: Laita vaikka nämä:
 
https://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=1090813
 
Nuo olisi kyllä todella mielenkiintoiset ja ostaisin ne heti, mutta hinta on melkein sama kuin uusissa, niin ostan periaatteestakin mieluummin uudet kuin käytetyt uuden hinnalla. Tai on niistä näköjään nyt tippunut 5 euroa hinnasta, mutta silti. Myös '59:t olisivat mielenkiintoiset. 56 Avri mulla olikin, mutta sen mikit oli vähän liian vintaget tai jotain omaan käyttöön....
 
Tigerstedt: Elä nyt suotta toimivaa ja mieluista vaihda.
 
Harvoin se mihinkään onnistumiseen johtaa. :D
 
Toisaalta kaasuttelisi koko '65 Avri pelkkien mikkien sijaan...

Tässä jonkun aikaa stratoa kaasutellessani törmäsin Classic Series malleihin, 50-lukulaisesta löytyis kaikki mitä tahdon: vaahteraotelauta, punanen väri ja kaulan pehmeä v-muoto, kellään mitään kokemusta näistä esim. mikkien puolesta?

Paikalliseen oli tullut myyntiin japanilainen Fenderin '71 reissue. Saarnibody, sunburst, 3-ruuvinen kaulakiinnittys, iso lapa, ym... Vaikutti pikaisesti testattuna pirun hyvältä peliltä. Mikkeinä Texas Specialit, pitäisi varmaan käydä oikein sähköillä testaamassa. Ja täytyy sanoa, ettei tuo iso lapakaan ole lainkaan pahannäköinen...

Laulava Kylätohtori: Paikalliseen oli tullut myyntiin japanilainen Fenderin '71 reissue. Saarnibody, sunburst, 3-ruuvinen kaulakiinnittys, iso lapa, ym... Vaikutti pikaisesti testattuna pirun hyvältä peliltä. Mikkeinä Texas Specialit, pitäisi varmaan käydä oikein sähköillä testaamassa. Ja täytyy sanoa, ettei tuo iso lapakaan ole lainkaan pahannäköinen...
 
Mulla on ainakin oltava aina iso lapa stratossa. Vähän sama kait kun lespassa pitää olla se tutun oloinen Gibson tyylinen lapa. :)

Laulava Kylätohtori: Paikalliseen oli tullut myyntiin japanilainen Fenderin '71 reissue. Saarnibody, sunburst, 3-ruuvinen kaulakiinnittys, iso lapa, ym... Vaikutti pikaisesti testattuna pirun hyvältä peliltä. Mikkeinä Texas Specialit, pitäisi varmaan käydä oikein sähköillä testaamassa. Ja täytyy sanoa, ettei tuo iso lapakaan ole lainkaan pahannäköinen...
 
Kyllähän se niin on, että jokaisella todellisella kamarunqarilla pitää yksi isolapainen strato olla ;D. Asiaa vielä parantaa, mikäli kaulasta löytyy 3 -ruuvinen kiinnitys ja pisteenä i:n päällä mikro-tilt. Lisäksi tallan ja tallapalojen tulee olla 70 -lukulaista valettua mallia. Niin, ja kaularauta on tietenkin bullet.

Aika surkuhupasaa että Fender tahtoo ihan vapaaehtosesti mallintaa niiden huonoimpia soittimia ikinä sen lisäksi että ihmiset tahtoo vielä ostaa niitä, jo on markkinat.

Dave Murray -strato tartteis saada. Ihan vaan koska.

tuskiz: Aika surkuhupasaa että Fender tahtoo ihan vapaaehtosesti mallintaa niiden huonoimpia soittimia ikinä sen lisäksi että ihmiset tahtoo vielä ostaa niitä, jo on markkinat.
 
Siis jos tässä viitataan tuossa ylemäpänä mainittuihin isolapaisiin 70 -luvun stratoihin, niin niissähän ei sinänsä lähtökohtaisesti ollut mitään vikaa. Esim. 3 -pulttinen kaula, mikro-tilt ja bullet trussrod ovat sittemmin ihan toimiviksi ja kestäviksi todistettuja suunnittelu- ja toteutusratkaisuja. Fenkun ongelmat 70 -luvulla eivät olleet niinkään suunnitelussa kuin laadunvalvonnassa, jonka heikkouden takia suuri määrä luokattoman huonoja instrumentteja pääsi kauppoihin ja sai lopulta aikaan ns. "CBS -stigman".

Åboensis: Siis jos tässä viitataan tuossa ylemäpänä mainittuihin isolapaisiin 70 -luvun stratoihin, niin niissähän ei sinänsä lähtökohtaisesti ollut mitään vikaa. Esim. 3 -pulttinen kaula, mikro-tilt ja bullet trussrod ovat sittemmin ihan toimiviksi ja kestäviksi todistettuja suunnittelu- ja toteutusratkaisuja. Fenkun ongelmat 70 -luvulla eivät olleet niinkään suunnitelussa kuin laadunvalvonnassa, jonka heikkouden takia suuri määrä luokattoman huonoja instrumentteja pääsi kauppoihin ja sai lopulta aikaan ns. "CBS -stigman".
 
No mulla on tuollainen seitkytluvun lopun cbs strato ja kyllä se on tosi hyvä ja kestää kyllä vertailun mihin tahansa stratoon, mitä nyt olen päässyt kokeilemaan. Ymmärrän kyllä tuota cbs stigmaa sillä tavalla, että siinä on rakenteellisia heikkouksia... tai oikeastaan yksi rakenteellinen heikkous nimittäin se valettu tremolo on ihan oikeasti huono. Muuten se on oikein erinomainen kitara ei käy valittaminen. Luulen, että nyt vielä liikkeellä olevat seitkytlukulaiset lienevät kaikki aika hyviä koska eiköhän ne huonot ole jo aikaa sitten saunanuuniin päätyneet..... ainakin se mitä olen muutamaa päässyt käpistelemään, niin vaikuttaneet ihan hyviltä ja toimivilta peleiltä.
 
Aikanaan kun omani kaheksankytluvun alussa kitarapajalta ostin, niin kuulin että fendereissä oli ollut isoja laatuongelmia ja että kokonaisia eriä oli mennyt suoraan soitinrakentajille oikaistaviksi.

Mä tykkään 70s ja 60-luvun lopulle tyypillisistä (reissue)kauloista. Nehän ovat monesti kapeampia, mutta eivät välttämättä ohuempia. Monesti 70s orggis-stratossa voi olla jopa 40 millin satula (esim 25th anniverskat). Omassa Raittisessa on 41mm satula ja nakkisormeni arvostavat, ja 68-tyylisellä isohkolla lavalla tietty :) Tuossa on myös texasin spesiaalit, joten mahdollisesti lähellä 70s reiskoja. Perhanan hyvä kitara, eikä hintalappukaan ollut mikään järkyttävä.
 
Jos jostakin löytyisi CS 68 strato kaposella kaulalla ja pienellä radiuksella ja sattuisi vielä olemaan siinä hetkessä rahoissaan, niin sepä olisi.

Mulla on taas tohon mun -79 stratoon sellainen suhde, ehkä vähän sama kuin sillä kimalaisella, jolle sanottiin että ethän sä millä voi pystyä lentämään kun sä oot niin painavakin, mutta kun kimalaisrukka ei sitä tiennyt, niin se lenteli vaan.
 
Nämä CBS sitä ja tätä höpöjutut on samaa tasoa kuin ne point to point johdotuksen paremmuudet vahvistimissa.

jii.haanpaa: Mä tykkään 70s ja 60-luvun lopulle tyypillisistä (reissue)kauloista. Nehän ovat monesti kapeampia, mutta eivät välttämättä ohuempia. Monesti 70s orggis-stratossa voi olla jopa 40 millin satula (esim 25th anniverskat). Omassa Raittisessa on 41mm satula ja nakkisormeni arvostavat, ja 68-tyylisellä isohkolla lavalla tietty :) Tuossa on myös texasin spesiaalit, joten mahdollisesti lähellä 70s reiskoja. Perhanan hyvä kitara, eikä hintalappukaan ollut mikään järkyttävä.
 
Jos jostakin löytyisi CS 68 strato kaposella kaulalla ja pienellä radiuksella ja sattuisi vielä olemaan siinä hetkessä rahoissaan, niin sepä olisi.
 
Kirjoituksesi luettuani mittasin jokin aika sitten hankkimani 25th Anniversaryn satulan ja se tosiaan on 40mm. Ilmankos se tuntuu pienikätiselle niin hyvältä. Mainio strato muutenkin, jo toinen yksilö minulla ja ensimmäinenkin oli erinomainen kitara, hiukan nykyistä painavampi ainoastaan.

blaekie: Mulla on taas tohon mun -79 stratoon sellainen suhde, ehkä vähän sama kuin sillä kimalaisella, jolle sanottiin että ethän sä millä voi pystyä lentämään kun sä oot niin painavakin, mutta kun kimalaisrukka ei sitä tiennyt, niin se lenteli vaan.
 
Nämä CBS sitä ja tätä höpöjutut on samaa tasoa kuin ne point to point johdotuksen paremmuudet vahvistimissa.
 
Ei ne ihan höpöä kyllä ole. On ihan selkeitä juttuja joita tapahtu 70-luvun alun jälkeen. Laadunvalvonta ja toistuvat löysät kaulataskut on se abstraktein juttu näistä. Hemmetin painavat saarnibodyt on yks mikä ihmisiä ahdistaa, toinen on kolmepulttinen kaula, tilttiruuvi ja viiluotelaudat. Ja nimenomaan nämä yhdistettynä. nimittäin kun sitä reppanaa kolmiruuviliitosta murjoo sillä tilttiruuvilla parantaakseen kaulakulmaa ja antaa sen olla ääriasennossa pitkään niin se otelauta menee perälipalle. Mutta kun se on semmonen ihan ohuenohut viilu niin eihän sitä voi edes kunnolla hioa kun se menee puhki. Oikeesti todella scheissea suunnittelua.
 
Ja sitten tässä vaiheessa sanon, että mun ykköskitara on '79 strato :D
Mulla on tosin vaahterapölkky, jossa ei oo erillistä otelautaa, joten noita ongelmia ei ole. Kaulatasku on ollut semisti löysä, mutta se on viilutettu tiukaksi. Paino ei mua häiritse ja kaulaprofiili on liioittelematta täydellinen. Ihan helvetin hyvä kitara.

jii.haanpaa: Tuossa on myös texasin spesiaalit, joten mahdollisesti lähellä 70s reiskoja. Perhanan hyvä kitara, eikä hintalappukaan ollut mikään järkyttävä.
 
Ei ne oikeestaan oo. Ainakin ne perusmalleista löytyvät Texas Specialit on tosi modernin kuuloiset. 70-luvulla ei ollut tommosia tehokkaita mikkejä oikein vielä olemassakaan. Sit on erikseen ne custom shop texas specialit, jotka on melko vintaget. Mun 79:ssä on ihan jotain 6kohm tai alle ne orkkismikit, joista en kyllä pitänyt yhtään lähinnä siksi, että ne oli flat polet. Ne 70-luvun alun mikit on vielä perinteisempiä.

jii.haanpaa: Mä tykkään 70s ja 60-luvun lopulle tyypillisistä (reissue)kauloista. Nehän ovat monesti kapeampia, mutta eivät välttämättä ohuempia. Monesti 70s orggis-stratossa voi olla jopa 40 millin satula (esim 25th anniverskat).
 
Itsellä on suht pienikokoiset kädet ja sormet ei todellakaan ole mitkään paksut nakit ja en kyllä vois soittaa 40mm satulalla edes useimpia perussointuja puhtaasti kolmelta ekalta nauhalta. Olen aina diggaillut paksuja kauloja koska niillä on mun mielestä helpompi soittaa, mutta 15 vuoden jälkeen tuli valaistuminen: jos satula on 43mm niin kaulan paksuus menettää merkitystään. Kokonaisympäryys lienee suht sama kuin perus 41-42mm kaulassa, mutta osa paksuudesta "siirtyy" leveämpään satulaan.
 
Stratoissa ja teleissä en juuri enää edes harkitse mitään muita kuin Tokaita. Niissä on 43mm (tai no 42,8mm) satula kun taas mielenkiintoisissa Fendereissä on useimmiten karvan alle 42mm. Toi millin ero tuntuu ajatuksen tasolla pieneltä, mutta esim. PRS kitaroissahan normaalin ja wide kaulan ero on juurikin tuo sama milli.

Myrkky Nuoli: Ei ne ihan höpöä kyllä ole. On ihan selkeitä juttuja joita tapahtu 70-luvun alun jälkeen. Laadunvalvonta ja toistuvat löysät kaulataskut on se abstraktein juttu näistä. Hemmetin painavat saarnibodyt on yks mikä ihmisiä ahdistaa, toinen on kolmepulttinen kaula, tilttiruuvi ja viiluotelaudat. Ja nimenomaan nämä yhdistettynä. nimittäin kun sitä reppanaa kolmiruuviliitosta murjoo sillä tilttiruuvilla parantaakseen kaulakulmaa ja antaa sen olla ääriasennossa pitkään niin se otelauta menee perälipalle. Mutta kun se on semmonen ihan ohuenohut viilu niin eihän sitä voi edes kunnolla hioa kun se menee puhki. Oikeesti todella scheissea suunnittelua. .
 
Tää on aikalailla se, mikä kokemus mullakin on 70- luvun loppupuolen ja 80-luvun alun usa-Fenkuista. Lisätään listaan vielä huonot valutallat ja vimpulat mikit. Tämän aikakauden fenkuilla aika paljon aikoinaan soittaneena ei hirveän hyvää muistoa jäänyt. Mun mielestä kategorisesti paskimpia usa-fendereitä, vaikka kyllä siihen paskaläjään hyviäkin yksilöitä mahtuu.

klobasa: Stratoissa ja teleissä en juuri enää edes harkitse mitään muita kuin Tokaita. Niissä on 43mm (tai no 42,8mm) satula kun taas mielenkiintoisissa Fendereissä on useimmiten karvan alle 42mm. Toi millin ero tuntuu ajatuksen tasolla pieneltä, mutta esim. PRS kitaroissahan normaalin ja wide kaulan ero on juurikin tuo sama milli.
 
Tein hieman mittauksia. En tiedä onko nämä tarpeeksi tarkkoja tai onko tuo MIM-strato vastaava kuin esim. jenkkistandardissa tai noissa mainitsemissasi mielenkiintoisemmissa stratoissa.
 
Fender Standard Stratocaster (MIM 2014)
Neck width at 1st fret 43,0/12th fret 52,0
Neck thickness at 1st fret 23,0/12th fret 24,0
 
Tokai Custom Edition 1986
Neck width at 1st fret 42,5/12th fret 51,0
Neck thickness 1st fret 22,0/12th fret 24,5

Navdi: Tein hieman mittauksia. En tiedä onko nämä tarpeeksi tarkkoja tai onko tuo MIM-strato vastaava kuin esim. jenkkistandardissa tai noissa mainitsemissasi mielenkiintoisemmissa stratoissa.
 
Fender Standard Stratocaster (MIM 2014)
Neck width at 1st fret 43,0/12th fret 52,0
Neck thickness at 1st fret 23,0/12th fret 24,0
 
Tokai Custom Edition 1986
Neck width at 1st fret 42,5/12th fret 51,0
Neck thickness 1st fret 22,0/12th fret 24,5
 
Noissa moderneissa Fendereissä on tosiaan joissain se 1 11/16", eli 43mm satula, mutta niissä on taas useimmiten se ohkainen moderni c-profiili ja se on imo auttamattomasti liian ohut ainakin puolet kaulan matkalta. Noissa Tokaissa on yleensä sellainen medium paksuinen.

Myrkky Nuoli: Ei ne oikeestaan oo. Ainakin ne perusmalleista löytyvät Texas Specialit on tosi modernin kuuloiset. 70-luvulla ei ollut tommosia tehokkaita mikkejä oikein vielä olemassakaan. Sit on erikseen ne custom shop texas specialit, jotka on melko vintaget. Mun 79:ssä on ihan jotain 6kohm tai alle ne orkkismikit, joista en kyllä pitänyt yhtään lähinnä siksi, että ne oli flat polet. Ne 70-luvun alun mikit on vielä perinteisempiä.
 
Tarkoitin, että tuo mun Raitt strato on varmaan aika lähellä 70s reissueita kaulaprofiilinsa ja mikkiensä puolesta. Oma kitara on vuodelta 95 tai 96, eikä mitään hajua mitä versiota texasilaisista tuohon on törkätty. Kaulamikki oli piuhan päästä mitattuna 5,8kohmia ja talla vähän päältä 7kohm. Ihan stratolta toi kuulostaa :)

Myrkky Nuoli: Ei ne ihan höpöä kyllä ole. On ihan selkeitä juttuja joita tapahtu 70-luvun alun jälkeen. Laadunvalvonta ja toistuvat löysät kaulataskut on se abstraktein juttu näistä. Hemmetin painavat saarnibodyt on yks mikä ihmisiä ahdistaa, toinen on kolmepulttinen kaula, tilttiruuvi ja viiluotelaudat. Ja nimenomaan nämä yhdistettynä. nimittäin kun sitä reppanaa kolmiruuviliitosta murjoo sillä tilttiruuvilla parantaakseen kaulakulmaa ja antaa sen olla ääriasennossa pitkään niin se otelauta menee perälipalle. Mutta kun se on semmonen ihan ohuenohut viilu niin eihän sitä voi edes kunnolla hioa kun se menee puhki. Oikeesti todella scheissea suunnittelua.
 
No jaa, minusta se kolmipulttinen kaula mikrotiltillä on edelleen ihan kurantti ja toimiva ratkaisu siinä missä perinteinen nelipulttinenkin ;D. Se on käsittääkseni sitäpaitsi Leon keksintöä... Itselläni on yksi kolmipulttinen strato (tosin ei Fenkku vaan Tokai vuodelta '83), eikä sen kaulaliitoksen kanssa ole ollut mitään ongelmia. Onpahan vielä ruusupuuotelaudalla... ;D
 
Mitä tulee noihin Fenderin löysiin kaulataskuihin niin firmahan on ne avoimesti jälkeenpäin tunnustanutkin - kuulemma käsivaralla levennettiin liian tiukkoja kaulataskuja aikanaan, jolloin niistä sitten usein tuli vähän mitä sattuu, ja leväperäinen laadunvalvonta päästi kaiken läpi.