Kitarat: kitarakamat ›

Terry Pantheras:
 
Parhaiten kitaran luonne ja laatu selviää ajan myötä kun kitara on "asettunut" ja soitettu sisään. Jos ko. instrumentti on tumppu kymmenen vuoden soiton jälkeen, niin tumppu se on hamaan loppuunsakin asti. Useimmiten ne tumput soittimet on halvempia, mutta poikkeuksia tietty löytyy, puolin ja toisin.
 
Kyllä. Siksi 500e käyttäminen käytettyyn peliin on huomattavasti fiksumpaa kuin 1500e käyttäminen uuteen.

jra: Oman kokemuksen perusteella CV:issä käytetty nauhamateriaali saattaa olla pehmeämpää kuin kalliimmissa Fendereissä (tai sitten soittoa tulee paljon). Tuntuu että noissa saattaa mennä nauhat hionta- ja vaihtokuntoon hieman turhan nopeasti. Puiden ja säätämisen kanssa itsellä on ollut esim. halpojen ja keskihintaisten G-alkuisten kanssa enemmän puuhaa.
 
Tätä huomiota tukevat myös omat kokemukseni, ja se oli lopulta syykin kitarasta luopumiseen. Ei oikein huvittanut alkaa tekemään monen sadan nauharemppaa 350e arvoiseen kitaraan. Enkä anna kitaroille kovin rankkaa kyytiä. Ja tuossa minun omistamassani kappaleessa oli kohtuullisesti puuhaa säätämisessä, ja satula siitä meni myös aika nopeasti vaihtoon. Mutta ihan hyvä se silti oli noin muuten, ja jos rahaa olisi laittaa ainoastaan tuon verran niin kyllä silläkin soittelisi.
 
hallu: Kitarahan on vaan kitara. Meinaan että eihän siinä voi olla valtavia silmiinpistäviä eroja vaan se laatuero näkyy vasta käytössä.
 
Jos kitara toimii ja kukkuu vuodesta toiseen niin kyllä se jo alkaa olla hyvä. Jos se kestää kovaa käyttöä ja on ennustettava, niin se on jo erinomainen. Tässäkinketjussa joku jo sanoikin, että kitaran hyvyys paljastuu vasta kun sitä säätää ja sitä käyttää.
 
Tätä minäkin juuri tarkoitin. Vasta pitkällä juoksulla kitarasta alkaa paljastumaan ne todelliset huonot puolet ja laatu muutenkin. Hintavimmissa kitaroissa on yleensä käytetty kalliimpia ja laadukkampia osia, nämä oletettavasti kestävätkin kovaa käyttöä huomattavasti paremmin. Toisaalta jos itsessä on nikkarin vikaa niin pienellä laitolla edullisemmankin kitaran saa fiksailtua paremmaksi. Yleensä tosin on aina kannattavampaa ostaa suoraan laadukkaampi kuin alkaa laitella edullisempaa. Itse ainakin maksan mielelläni pikkuisen lisää luotettavuudesta ja pysyvyydestä. Mutta jos joku löytää itselleen parhaan mahdollisen kitaran parilla sadalla ja on siihen tyytyväinen vuodesta toiseen, niin mikäs sen parempaa? Ei se minulta ole pois. :)

tender.insanity: Kyllä. Siksi 500e käyttäminen käytettyyn peliin on huomattavasti fiksumpaa kuin 1500e käyttäminen uuteen.
 
Juurikin näin pyrin itse toimimaan...

Terry Pantheras: Sanoisin, että kitaran hinta ei loppujen lopuksi kauheasti kerro sen laadusta. Samanlaisen kitaran voi rakentaa sekä kaukoidässä, että USA:ssa - tai vaikka Suomessa - työn ja materiaalien hinnat ratkaisevat vaan sen lopullisen hinnan.
 
Tottahan tuo on. Tosin jotain yleistyksiä valmistusmaankin perusteella voi vetää. Moni siirtää tuotantoaan tuonne kaukoitään edullisen työvoiman ja tuotantokustannusten takia. Ja esim. USA:ssa tai Suomessa nämä kulut ovat muutenkin niin paljon kalliimpia, että ei ole järkevää tehdä halpismalleja tämänkaltaisissa maissa. Vaan muihinkin osiin yleensä satsataan vähän enemmän. Kyllä kaukoidan tuotoksistakin hyviä yksilöitä löytyy, mutta karkeana yleistyksenä se menee varmaan kuitenkin noin.

Mulla on Gibson lp, josta maksoin käytettynä 1200 euroa, ja Squier strato, josta maksoin 200. Pidän molempia hyvinä ostoksina ja hintansa arvoisina. Tuo LP on mulle paras ikinä soittamani kitara, skujukin on pirun hyvä. Kumpikaan ei tee musta parempaa tai huonompaa soittajaa, enkä kummastakaan koe maksaneeni ylihintaa. Hienoja fiboja ja soundeja saa molemmista. Sanoisin, että vahvistinpuolella tällä hintavertailulla on enemmän väliä. Tonniviidelläsadalla saa jo bluetonen.

julkke: Mulla on Gibson lp, josta maksoin käytettynä 1200 euroa, ja Squier strato, josta maksoin 200. Pidän molempia hyvinä ostoksina ja hintansa arvoisina. Tuo LP on mulle paras ikinä soittamani kitara, skujukin on pirun hyvä. Kumpikaan ei tee musta parempaa tai huonompaa soittajaa, enkä kummastakaan koe maksaneeni ylihintaa. Hienoja fiboja ja soundeja saa molemmista. Sanoisin, että vahvistinpuolella tällä hintavertailulla on enemmän väliä. Tonniviidelläsadalla saa jo bluetonen.
 
Komppia tälle, olen pitkälti samoilla linjoilla. Tässä oikeastaan tiivistyy koko homman idea...

Gabe: Moni siirtää tuotantoaan tuonne kaukoitään edullisen työvoiman ja tuotantokustannusten takia. Ja esim. USA:ssa tai Suomessa nämä kulut ovat muutenkin niin paljon kalliimpia, että ei ole järkevää tehdä halpismalleja tämänkaltaisissa maissa. Vaan muihinkin osiin yleensä satsataan vähän enemmän. Kyllä kaukoidan tuotoksistakin hyviä yksilöitä löytyy, mutta karkeana yleistyksenä se menee varmaan kuitenkin noin.
 
Mennään kaukoitään tekemään, koska ei muuten enää markkinoilla saada revittyä eroa kilpailijoihin ja sitä kautta omaa valtaosuutta maailman menosta. Voi olla legendaarinen suuruus tai sitten ihan uusi yrittäjä. Länsimaalainen asiakas ei maksa halpiskitarasta, vaan toiseen kertaan tehtävästä tuotekehittelystä. Vähän kuin Kummeli-vitsissä ( http://www.youtube.com/watch?v=mb2lZqCXxyY ) "Hei kato mitä mä löysin kaukoidästä!!!" "Se on sähkökitara."
 
Taisi Chapperskin sen jossakin videossa suoraan sanoa.
 
edit. "Minulla on PRS Custom24 ja Hufschmid peltivarastossa lojumassa, koska minulla on jo kuusi kitaraa kotona." http://www.youtube.com/watch?v=vYuimA81oOE
 
Laadun tuntee kun se tulee kohdalle:
 
http://www.youtube.com/watch?v=8rqm07W8svw
http://www.youtube.com/watch?v=WOB66esWFqI

Ostin CE PRSn. Kyllä se vaan soi akustisesti tolkuttoman hyvin ohuillakin (9 - 39) kielillä. Tosin kaula se paksuin versio. Sillä on luultavasti suuri vaikutus soinnin syvyyteen ja sustainiin.

Muistan kyllä ikuisesti kun oli musanluokassa vanha ameriikan Strato, jossa oli sellanen vaahteraotelaudallinen, pieniradiuksinen tahmeahko nitrolakkakaula. Oisko ollu just joku 7,25". Se oli ihan pirun mukava soittaa ja vieläkin vähän ikävä sitä vaikka siitä nyt on jo kymmenen vuotta kohta.. Toisena kitarana taas Squierin, peruskeppi. Tuntu siltä ku ois ottanu jonkun guitarheromuovilelu -kitaran käteen. Ihan hirveän kuollut ja tönkkö.
 
Gibsonin Les Pauleista pidän paljon. Kaulatuntuma on kyllä lähes poikkeuksetta ollut, varsinkin Standardeissa, älyttömän mukava ja sitä melkeen kuulee jonkun bluesriffin pään sisällä, jonka päälle tekee mieli miedosti jamitella. Heh. Noh, sitten eräänä päivänä musiikkiliikkeessä törmäsin tähän Gibsonin Faded Les Pauliin. Tais olla joku worn brown. Se oli kyllä mitäänsanomaton. Siinä missä Standardia kuvailisin erittäin lämpimäksi ja sosiaaliseksi niin se Faded oli kyllä jotenkin kylmä ja syrjäytynyt.
 
Noh makunsa kullakin. Poikkeuksia löytyy varmasti. Tässä nyt jotain omia kokemuksia itse aiheesta.. Jos oletetaan että jonkun Gibson LP Standardin voi poimia tyyliin jollain 1600e torilta ja Fadedin jollain 500e. Noissa stratoissa varmaan suhteessa 800-1000e American Stratocaster vs 300e Squier.

LaMotta: Ostin CE PRSn. Kyllä se vaan soi akustisesti tolkuttoman hyvin ohuillakin (9 - 39) kielillä. Tosin kaula se paksuin versio. Sillä on luultavasti suuri vaikutus soinnin syvyyteen ja sustainiin.
 
Oikein hyvä kitara soi hyvin jo hiljaa näpätessä. Siis kirkkaasti ja ja hyvällä sustainilla. Tämän huomasin tuon LP Traditionalin kanssa. Harvassa kitarassa just samaa ominaisuutta on. Tossa on myös aika "halko" tuo kaula, mutta onneksi se sopii omaan makuun tosi hyvin.
 
Runko on toki myös tätä vanhempaa Gibsonin kevennysporaus-osastoa, kammiot siis puuttuu. Tuon huomaa ehkä parhaiten kyllä ilman sähköjä, nimittäin oma LP Studio soi paljon isommalla volyymillä yksinään. Sähköillä eroa ei samalla tavalla ole.
 
Mutta niin, paksu kaula tuntuu hyvältä käteen, soi pitkään ja pitää vielä vireen varmemmin kuin ohuempi veistos (tämä siis liimakaulaisissa).

Edelliseen viitaten (näköjään joku kerkesi postaamaan väliin), taisi olla studio faded? Niistä on kuulunut huonoakin palautetta, sen sijaan standard fadedit ovat oikeinkin loistavia (tai ainakin omani :D), käytännössä stankku miinus paksu lakka ja muutaman satkun pienempi hinta.

Ziggy Bubba: Oikein hyvä kitara soi hyvin jo hiljaa näpätessä. Siis kirkkaasti ja hyvällä sustainilla.
 
Tämä nimenomaan kiinnitti heti huomiota. PRSn vaahterakansi ilmeisesti antaa akustiseen ääneen oman napsahtavan klanginsa vaikka otelauta on ruusupuuta?

Tämä on ero. Kannattaa väijyä tuota pleksin alareunaa.
 
350 € kitara:
http://sdrv.ms/XztBeG
 
800 € kitara:
http://sdrv.ms/XztEHh

s8na: Tämä on ero. Kannattaa väijyä tuota pleksin alareunaa.
 
350 € kitara:
http://sdrv.ms/XztBeG
 
800 € kitara:
http://sdrv.ms/XztEHh
 
Yllätys 750€:n kitaran pleksin alla: http://img261.imageshack.us/img261/623/img4353wo9.jpg
 
En tiedä onko yllä tuo 350€ Skuju, mutta ainakin omissa kahdessa CV:ssä pleksi, ja vastaavat yksityiskohdat ovat virheettömiä.

s8na: Tämä on ero. Kannattaa väijyä tuota pleksin alareunaa.
 
350 € kitara:
http://sdrv.ms/XztBeG
 
800 € kitara:
http://sdrv.ms/XztEHh
 
Jep... :DDD

julkke: Edelliseen viitaten (näköjään joku kerkesi postaamaan väliin), taisi olla studio faded? Niistä on kuulunut huonoakin palautetta, sen sijaan standard fadedit ovat oikeinkin loistavia (tai ainakin omani :D), käytännössä stankku miinus paksu lakka ja muutaman satkun pienempi hinta.
 
Aa joo kyllä aivan. Studio Faded oli kyseessä! Olisi pitänyt täsmentää. Varmasti aivan eri soittimet, en ole noista fadedeista kokeillut muita kun tuota Studiota :)
 
Onkos siinä Standard Fadedissa lakattu/maalattu kaula? Tuossa Studio Fadedissa kun ei ole. Saattoi sekin luoda sellaisen kolkohkon vaikutelman itselleni, kun pidän enemmän noista lakatuista ja maalatuista, ns. tahmeista kauloista. Jotkut sitten ei taas niille "tahmeille" oikein lämpeä.

ancci: Onkos siinä Standard Fadedissa lakattu/maalattu kaula? Tuossa Studio Fadedissa kun ei ole. Saattoi sekin luoda sellaisen kolkohkon vaikutelman itselleni, kun pidän enemmän noista lakatuista ja maalatuista, ns. tahmeista kauloista. Jotkut sitten ei taas niille "tahmeille" oikein lämpeä.
 
Kyllä niissäkin lakka on, samaa ainetta kuin muissakin Gibsoneissa, mutta erittäin ohuesti. Kiillottuu kun aikansa soittaa, mutta kuluu myös vähitellen pois. Makukysymys kuten sanoit.

jra: Yllätys 750€:n kitaran pleksin alla: http://img261.imageshack.us/img261/623/img4353wo9.jpg
 
En tiedä onko yllä tuo 350€ Skuju, mutta ainakin omissa kahdessa CV:ssä pleksi, ja vastaavat yksityiskohdat ovat virheettömiä.
 
Vintage modified Squier. Tekisin ite paremman... kännissä.
 
Muuten kitara on kyllä pirun hyvä. Erinoimainen nauhatyö ja hyvä sustain ja sointi. Soundi on ehkä vähän kolisevampi ja middlekkäämpi kuin tossa Mexicolaisessa. No nyt kun kokeilin noita rinnakkain niin kyllä toi Classic Player mexico soundaa kyllä omaan makuun paremmalta.

Askomiko kirjoittaa mnettiin, Veijo "Flaxwood" Rautia tekee taas myös tavallisia kitaroita. Maailma on palannut raiteilleen. Vielä kun ois rahaa ni tulis Veijolle tilaus...
 
Kokeilkaa kotimaisia rakentajien taidonnäytteitä, monesti niistä suorastaan hämmästyy musiikkikauppojen tarjonnan jälkeen.

julkke: Edelliseen viitaten (näköjään joku kerkesi postaamaan väliin), taisi olla studio faded? Niistä on kuulunut huonoakin palautetta, sen sijaan standard fadedit ovat oikeinkin loistavia (tai ainakin omani :D), käytännössä stankku miinus paksu lakka ja muutaman satkun pienempi hinta.
 
Normit Studiot, kuten toi oma ovat kyllä oikein passeleita keppejä. Kova laukku tuo lisäarvoa myös, vaikka ne reunalistat puuttuukin. Oikein hyviä vaihtoehtoja ovat, vaikka sille Tokain Love Rockille.
 
Trad on kyllä tuota painavampi, mutta Studiossa taitaakin nämä modernit "kammiot" olla. Noita worn-malleja en mainittavasti ole testannut.