Kitarat: kitarakamat ›

freakingenius: Joo, ehkä sitten jotkut vähempi tehosemmat vaikka Fenderiltä. Mäkin yllätyin siitä miten hyvältä strato alkoi tuntua kun siihen totutteli. Aiemmin soittelin jaskalla, kuten ilmeisesti sinäkin ja nyt sillä soitto tuntuu paljon vaikeammalta :) kukapa olisi uskonut.. tuntuma on kyllä todella hyvä ja sellanen raaempi soundi sopii myös kovemmissa rokeissa mulle. vähän tosin vois olla kevyempi..
 
Mulla yks ratkaiseva tekijä stratossa oli näköjään millä korkeudella se roikkuu seisoessa. Istualteen strato tuntui jo aiemmin todella hyvältä ja sujuvalta soittaa, mutta jotenkin seisoessa ei vaan napannut, kunnes tajusin lyhentää hihnaa eli nostaa kitaraa ylemmäs ja johan alkoi sujua. :)
 
Yksinkertaisesti ylempänä sain vain paremman tatsin tai jotain ja kitara tuntui helpommalta soittaa. En yleensä roikuta kitaraa missään polvissa, siinä vyön tai vähän alle. Pieni juttu tuo lyhentäminen, mutta itselle iso koska en ole paljoa stratoihin tutustunut, ja jokainen kitara on ollut hieman eri muotoinen mitä tullut soiteltua niin senkin takia niille jokaiselle on tarvinnut etsiä se oma sopiva korkeus millä pitää.

Metalkallo: ..., kunnes tajusin lyhentää hihnaa eli nostaa kitaraa ylemmäs ja johan alkoi sujua. :)
 
Ai tolleen vai ? -> http://www.hs.fi/ihmiset/a1419131393683 :-)
 
(Tsori, ei ollut tarkoitus sekaantua keskusteluun)

blaekie: Ai tolleen vai ? -> http://www.hs.fi/ihmiset/a1419131393683 :-)
 
(Tsori, ei ollut tarkoitus sekaantua keskusteluun)
 
No ei nyt aivan noin extremeä. :D
 
Noin korkealla ei kyllä tuntuisi varmaankaan enää mukavalta. Itse pidän ihan vähän vyötäröä ylempänä, ihan vähän vaan.

blaekie: Ai tolleen vai ? -> http://www.hs.fi/ihmiset/a1419131393683 :-)
 
(Tsori, ei ollut tarkoitus sekaantua keskusteluun)
 
Tuo on kyllä mielenkiintoista kun jotkut oikeesti pitää tolleen.. ihan ku ois joku muoti ilmiö :D eihän toi nyt voi kellekkään tuntuu paremmalta

freakingenius: .. ihan ku ois joku muoti ilmiö :D ...
 
Olihan se, hyvinkin monelle bändille 60-luvulla. :D
Onneksi kuitenkaan ei enää. On se kyllä sen verran huvittavan oloista.
En tiedä sitten onko sellainen punk meininki, jossa kitara roikkuu siten että runko hipoo nilkkoja jotenkin vähemmän huvittava.

freakingenius: Tuo on kyllä mielenkiintoista kun jotkut oikeesti pitää tolleen.. ihan ku ois joku muoti ilmiö :D eihän toi nyt voi kellekkään tuntuu paremmalta
 
Onhan noita joitakin tänäkin päivänä: http://www.1057thepoint.com/sites/g … red/538396-302636.jpg?itok=SR4G9pXI

Joo kyllähän noita aina silloin tällöin näkee ja kyllä sekin kieltämättä on aika huvittavan näköstä kun jollain se soitin laahaa puolitangossa :D

RaskasMielinen: Onhan noita joitakin tänäkin päivänä
 
Joo. Tässä Albert Hammond jr:n tyylinäyte: http://rukkus.com/blog/wp-content/uploads/2014/01/AHJ_13.jpg
 
Aikas ylhäällä tuo Strato hänelläkin näyttäisi olevan ;D. Vaan toki tuossa soittoergonomiakin paranee huomattavasti, kun hihnaa lyhentää. Ei tule ranne niin kipeäksi kuin jos kitara roikkuu polvissa... ;D.

Åboensis: Joo. Tässä Albert Hammond jr:n tyylinäyte: http://rukkus.com/blog/wp-content/uploads/2014/01/AHJ_13.jpg
 
Aikas ylhäällä tuo Strato hänelläkin näyttäisi olevan ;D. Vaan toki tuossa soittoergonomiakin paranee huomattavasti, kun hihnaa lyhentää. Ei tule ranne niin kipeäksi kuin jos kitara roikkuu polvissa... ;D.
 
No tuossa näyttää olevan kyse nimenomaan soittoergonomisesta ratkaisusta eikä tyylittelystä. Osa soittajista keekoilee sen tyylin kanssa ja toiset pitävät kitaraa siellä missä hyvältä tuntuu piittaamatta pätkääkään siitä miltä se näyttää koska heidän mielestään tärkeää on vain se miltä se kuulostaa ;-)

hallu: No tuossa näyttää olevan kyse nimenomaan soittoergonomisesta ratkaisusta eikä tyylittelystä. Osa soittajista keekoilee sen tyylin kanssa ja toiset pitävät kitaraa siellä missä hyvältä tuntuu piittaamatta pätkääkään siitä miltä se näyttää koska heidän mielestään tärkeää on vain se miltä se kuulostaa ;-)
 
Näinhän Albertkin on tuota perustellut - sanoi kai jossain haastettalussakin laittaneensa kitaran sellaiselle korkeudelle mikä tuntui itsestä parhaalta ja tajunneensa vasta vuosia myöhemmin sen olevan jotenkin poikkeuksellisen korkealla, kun muut soittajat naureskelivat hänelle. Sittemminhän tuosta on muodostunut hänelle jonkinlainen tavaramerkki, vähän niinkuin Tom Morellollekin: http://earthtones.org/wp-content/uploads/2012/10/tom-morello.jpg

Jos skeba on istuessa mukavalla korkeudella, se on samalla mukavalla korkeudella silloinkin, jos hihnan on säätänyt sopivaksi istuallaan ja nousee seisomaan.
 
Sitten voi astella kokovartalopeilin eteen ja pidentää vaivihkaa hihnan entiselleen.
 
Toinen tapa määrittää sopiva korkeus, on tehdä Townsend-henkinen tuulimyllyliike oikealla kädellä. Kitara on oikealla korkeudella silloin, kun käden ollessa suorana ala-asennossaan, pletra ylettää juuri ja juuri ohueen e-kieleen.
 
Tässä kai ne ääripäät, joista voi itselleen sopivaa ergonomiaa lähteä haarukoimaan.

varakeef: Jos skeba on istuessa mukavalla korkeudella, se on samalla mukavalla korkeudella silloinkin, jos hihnan on säätänyt sopivaksi istuallaan ja nousee seisomaan.
 
Sitten voi astella kokovartalopeilin eteen ja pidentää vaivihkaa hihnan entiselleen.
 
Toinen tapa määrittää sopiva korkeus, on tehdä Townsend-henkinen tuulimyllyliike oikealla kädellä. Kitara on oikealla korkeudella silloin, kun käden ollessa suorana ala-asennossaan, pletra ylettää juuri ja juuri ohueen e-kieleen.
 
Tässä kai ne ääripäät, joista voi itselleen sopivaa ergonomiaa lähteä haarukoimaan.
 
No tämä +
 
Itse keksin jossakin vaiheessa juurikin tuon jutun, että säädin kitaran hihnan niin, että kitara on aina samalla tavalla istui tai seisoi ja myös istuessa hihna pysyy maikallaan vaikka osa kitaran painosta tuleekin jalalle ja soin jos istuskelee barijakkaratyylisesti niin jalkaja ei tarvitse asetella kitaran ehdoilla vaan kitara pysyy aina hihnan varassa seisoi tai istui. Itselläni on pitkä painijan selkä ja lyhyet jalat, niin kitaran mukava korkeus asettuu väkisinkin vyötärölinjasta ylöspäin, mutta jollakin lyhytselkäisellä ja pitkäjalkaisella ihmisellä kitaran mukava korkeus on vyötärölinjasta alaspäin ja siksi ei oikeastaan voi näistä asioista kätänätä tai asettaa vyönsolkea miksikään maamerkiksi oikealle korkeudelle, vaan se pitää hakea sen soiton kautta. Musiikkityylikin vaikuttaa siihen miten kitaraa soitetaan. Ehkä se leveä haara-asento on kuitenkin universaali kaikenkattava välttämättömyys uskottavalle kitaroinnille, joka ei ole ergonomia riippuvainen seikka, vaan kuuluu suoraan soundissa ;-D

Metalkallo: Mulla yks ratkaiseva tekijä stratossa oli näköjään millä korkeudella se roikkuu seisoessa. Istualteen strato tuntui jo aiemmin todella hyvältä ja sujuvalta soittaa, mutta jotenkin seisoessa ei vaan napannut, kunnes tajusin lyhentää hihnaa eli nostaa kitaraa ylemmäs ja johan alkoi sujua. :)
 
Yksinkertaisesti ylempänä sain vain paremman tatsin tai jotain ja kitara tuntui helpommalta soittaa. En yleensä roikuta kitaraa missään polvissa, siinä vyön tai vähän alle. Pieni juttu tuo lyhentäminen, mutta itselle iso koska en ole paljoa stratoihin tutustunut, ja jokainen kitara on ollut hieman eri muotoinen mitä tullut soiteltua niin senkin takia niille jokaiselle on tarvinnut etsiä se oma sopiva korkeus millä pitää.
 
Eihän tämä koske vain Stratoja vaan kaikkia kitaroita. Slashit, zakkwyldet ja jameshetfieldit ovat opettaneet nykykitaristisukupolven roikottamaan kitaraansa polvissa, mutta harvoin soittamisesta tulee yhtään mitään sillä tyylillä. Kyseiset herrat osaavat soittaa tuossakin asennossa mutta aika moni muu saman tyylin taitaja on sellainen perusrämpyttelijä. Yleensä nämä kaverit käyttävät säröä paljon, pitävät meteliä ihan helvetisti ja heiluvat rockkukkoina tunkiolla mutta harvoin soittamisesta jää mitään erityistä mieleen.

Munsta se hihna on hyvä säätää silleen puoliväliin. Pikkauskäsi ei tahdo kestää monen tunnin reenissessiota jos se ei lepää siinä bodyn viisteen tienoilla, jolloin käsi lepää bodyssä, ranne on suorana ja pikkauksen voi tehdä pelkästään ranteella. Väärän soittotyylin omaksuminen johtaa vuosien aikan siihen, että kättä pitää väärässä asennossa, jännittää liikaa ja se johtaa ajan myötä käsien puutumiseen/hermosto-ongelmiin... tai mulla kävi ainakin näin. :(
 
Eli siis "liian lyhyellä" hihnaa pidettäessä otelautakädellä on helpompaa, mutta ranne on liian jyrkässä kulmassa/joutuu jännittämään liikaa. Liian pitkällä hihnalla käsi ei pääse lepäämään bodyyn, jolloin se rasittuu pitkissä sessioissa.

Minun mielestäni olisi parempi, jos ei soittaisi sitä kitaraa lainkaan istualtaan. Perinteinen tuoli, jossa reidet on 90 asteen kulmassa suhteessa selkälinjaan on nykykäsityksen mukaan terveysuhka.
 
Mieluummin rakennan hyvän seisoma-asennon, jossa keskivartalo on tiukkana. Selkä suoraksi ja pää ryhdikkäästi linjassa, olkapäät takana ja alhaalla, kitara kaulaan ja sitten tutkimaan, yltäisikö niillä käsillä sinne kitaran kielille.
 
Soittotyyli ja kehon mittasuhteet määräävät sen mikä sopii kenellekin. Jos tavoitteena on painaa kämmenpohja kitaran kaulaan kiinni, niin tilanne on ihan eri jos päättää tukea otekättä peukalon avulla. Ohuella kaulalla soitettaessa voi olla 1-vaihtoehto parempi, mutta 2-vaihtoehdossa paksumpi kaula rentouttaa kättä ihan eri tavalla. Kaulan profiili vaikuttaa myös.
 
Seistessä keskivartalon hallinnalla on myös mahdollista kallistaa kitaraa eri suuntiin, eikä tarvitse välttämättä kiertyä ja kurottautua kitaran rungon ympärille.

Arbitrator: Eihän tämä koske vain Stratoja vaan kaikkia kitaroita. Slashit, zakkwyldet ja jameshetfieldit ovat opettaneet nykykitaristisukupolven roikottamaan kitaraansa polvissa, mutta harvoin soittamisesta tulee yhtään mitään sillä tyylillä. Kyseiset herrat osaavat soittaa tuossakin asennossa mutta aika moni muu saman tyylin taitaja on sellainen perusrämpyttelijä. Yleensä nämä kaverit käyttävät säröä paljon, pitävät meteliä ihan helvetisti ja heiluvat rockkukkoina tunkiolla mutta harvoin soittamisesta jää mitään erityistä mieleen.
 
Ei Hetfieldillä enää ole kovin matalalla http://www1.pictures.gi.zimbio.com/ … +Earth+London+Show+xoJOI7U8-zsl.jpg
 
Wyldellä ei ikinä ole erityisen matalalla ollut, taitaa se rock-asento eli munista rämpyttäminen tehdä sen :D
 
Pagella on ollut törkeän matalalla, rämpytti munien alapuolelta :D

Onkos kellään kokemusta miten paljon nuo Fenderin custom 69 kitaramikit eroaa noista texas speciaaleista? Eli nämä: http://intl.fender.com/en-FI/guitar … p-custom-69-strat-pickups-set-of-3/
 
Y-tubessa on joitakin vertailuja, mutta usein vertailussa on texas special custom vs nuo 69:t joten nuo texas customit ei ole aivan samat kuin texas specialit. Ajattelin kysyä täällä jos jollain olisi omakohtaisia kokemuksia.
 
Ja mikäs tuo greasebucket tone juttu oikein lopulta on tuossa american special kitaramallin kohdalla? Jos vaihtaa mikit niin vaikuttaako se enää, tai mitä jos sen irroittaa eli modaa pois ja pistää koneiston aivan normiksi ilman tuota Greasebucket juttua?

Metalkallo: Onkos kellään kokemusta miten paljon nuo Fenderin custom 69 kitaramikit eroaa noista texas speciaaleista? Eli nämä: http://intl.fender.com/en-FI/guitar … p-custom-69-strat-pickups-set-of-3/
 
Y-tubessa on joitakin vertailuja, mutta usein vertailussa on texas special custom vs nuo 69:t joten nuo texas customit ei ole aivan samat kuin texas specialit. Ajattelin kysyä täällä jos jollain olisi omakohtaisia kokemuksia.
 
Ja mikäs tuo greasebucket tone juttu oikein lopulta on tuossa american special kitaramallin kohdalla? Jos vaihtaa mikit niin vaikuttaako se enää, tai mitä jos sen irroittaa eli modaa pois ja pistää koneiston aivan normiksi ilman tuota Greasebucket juttua?
 
Kokeile näitä, Kitarakuu Tampereella myy. En itsekään pitänyt Texas Specialeista.
http://www.tonerider.com/alnico-ii-blues-strat
Mulla olis joutilaa tällainen setti, ollut 3 kk käytössä. Jäi turhiksi kun hommasin uuden American Standard HSS straton , jossa singlecoileina on Fenderin Fat 50 mikit.
Ota yhteyttä jos Alnico II mikit kiinnostaa! Soivat pehmeän pyöreästi, eivätkä ole kalliit.

tsim: Kokeile näitä, Kitarakuu Tampereella myy. En itsekään pitänyt Texas Specialeista.
http://www.tonerider.com/alnico-ii-blues-strat
Mulla olis joutilaa tällainen setti, ollut 3 kk käytössä. Jäi turhiksi kun hommasin uuden American Standard HSS straton , jossa singlecoileina on Fenderin Fat 50 mikit.
Ota yhteyttä jos Alnico II mikit kiinnostaa! Soivat pehmeän pyöreästi, eivätkä ole kalliit.
 
Täytyy pitää mielessä ja lueskella että kuunnella noista toneridereista. Ei nuo texas specialit sinänsä huonot ole, mutta täytyy testailla niitä enempi vielä kunnolla.

Tuli vihdoinkin ehdittyä testaamaan tuota mun american special fenderiä isommilla vehkeillä ja kyllä se rokkaa! Aiemmin olin vain hieman testaillut olohuoneessa olevalla kombolla. Tässä on vähän tämmöistä omaa ensimmäistä kokemusta ihan ihka oikeasta stratosta.
 
Pakko sanoa, että tää american special on paras aivan stock eli valmiina hankittu kitara minkä olen koskaan hankkinut, mitään ei tartte siinä muuttaa kaikki on hyvin. Aiemmin olin hieman epäileväinen noita texas special mikkejä kohtaan, mutta kun kytki isompaan nuppiin sekä kaappiin niin kyllä lähti ja kuulosti ainakin omaan korvaan hyvältä kun sääteli ja ihan stratolta kuten pitääkin. Pedaaleilla sai lisää puhtia sekä erilaisuutta soundiin. Nuo mikit toimii aikalailla mihin tyyliin vaan mitä stratolla voi soittaa, ja ainakaan itseni mielestä ne ei ole liian kirkkaat loppujen lopuksi. Tallamikki ei ole liian ohut ja pystyy hyvin vähän raskaampaankin mättöön suht mukavasti.
 
Kitara pitää vireen todella hyvin, sillein miten kitaran tuleekin pitää ja se oli pikkuinen yllätys kun itsellä oli hieman sellainen käsitys stratoista et vire saattaa heitellä. Eipä näköjään. :) Tosin en käytä kampea yhtään et en tiedä sen kanssa sitten miten vire pysyy?
 
Paino on omasta mielestäni juuri kohdallaan, ei liikaa eikä liian vähän, sellainen sopiva. Kaulasta on pakko sanoa, että on se mukavan tuntuinen tuo vaahtera, se tuntuu enempi juuri puulta kädessä eikä siinä näytä olevan sellaista lakkaa päällä niin hirveästi kuin monissa värillisissä kauloissa. You know, jos kaulassa on väritys ja lakka maalin päällä niin ainakin mulla kämmenet hikoaa helpommin kun kaula tuntuu enempi lasilta kuin puulta. Tuossa vaahterakaulassa mun kämmenet ei hikoile niin paljoa tai ainakaan niin herkästi, ja tämän saman asian huomasin aiemmin olevassa Jackson RR3 kitarassa jossa kaulassa ei myöskään ollut isompaa lakkakerrosta. Kaula on myöskin mun kämmenelle juuri sopivan kokoinen, ja itse tykkään kun on 22 nauhaa kun olen siihen tottunut.
 
Mä luulen että tästä tuli mulle mun paras kitara kun kaikki osa-alueet vaan toimii niin hyvin.