Kitarat: kitarakamat ›

warlock: Soitettavuus suurin ongelma.Sanoisinko jotenki raskas soitettava. Mulla ainaki tuli sellanen tunne että olisin ottanu jonku halvan rimpulan käteen. Ei millään tavalla tullut fiilistä että nyt on huippu soitin kädessä. Ja muuten, kiinan JEM EI tule ikinä torille myyntiin. On se niin hyvä;).
Se oli ny vaan vertailu koska näissä on aika sama kaula profiili ja tuntuma.
 
Heitetään tähän vielä että jos toi esp olis ollu about 300e soitin niin olisin ymmärtäny soitettavuuden.Olisin vain miettiny että kyllä tästä pelin saa ku nauhat hioo ja säätää ja vääntää kaik kohilleen. Ei näin pitäs olla yli 2000e soittimessa. Pikku hieno säätö ja se pitäs olla siinä.
 
Eihän kyse ole välttämättä nyt ollenkaan huonosta soittimesta. Vaan soittimesta jossa säädöt ei ole kohdallaan, näin on usein kun se siellä kaupassa roikkuu kaikkien räpellettävänä. Tai sitten tämä kyseinen malli ei yksinkertaisesti vain sopinut sinulle. Olen itsekin soittanut monta kitaraa joka ei omaan kouraan sovi ollenkaan, ei silti niistä ole huonoja tehnyt.

Gabe: Eihän kyse ole välttämättä nyt ollenkaan huonosta soittimesta. Vaan soittimesta jossa säädöt ei ole kohdallaan, näin on usein kun se siellä kaupassa roikkuu kaikkien räpellettävänä. Tai sitten tämä kyseinen malli ei yksinkertaisesti vain sopinut sinulle. Olen itsekin soittanut monta kitaraa joka ei omaan kouraan sovi ollenkaan, ei silti niistä ole huonoja tehnyt.
 
Niinpä. Ja jo vanhat tehdaskielet tuhoavat soitettavuuden melko tehokkaasti. Eikä se, että kitara maksaa 2000 tarkoita, että se olisi kaikille täydellinen graalin malja. Joku tykkä, joku ei, aivan kuten halvemmissakin kitaroissa.

warlock: Soitettavuus suurin ongelma.Sanoisinko jotenki raskas soitettava. Mulla ainaki tuli sellanen tunne että olisin ottanu jonku halvan rimpulan käteen. Ei millään tavalla tullut fiilistä että nyt on huippu soitin kädessä. Ja muuten, kiinan JEM EI tule ikinä torille myyntiin. On se niin hyvä;).
Se oli ny vaan vertailu koska näissä on aika sama kaula profiili ja tuntuma.
 
Heitetään tähän vielä että jos toi esp olis ollu about 300e soitin niin olisin ymmärtäny soitettavuuden.Olisin vain miettiny että kyllä tästä pelin saa ku nauhat hioo ja säätää ja vääntää kaik kohilleen. Ei näin pitäs olla yli 2000e soittimessa. Pikku hieno säätö ja se pitäs olla siinä.
 
Piti kanssa noita säätöjä ehdotella. Parhaimmankin kitaran saa täydeksi rimpulaksi kun se killuu siellä liikkeen hyllyllä parhaimmillaan vuoden ilman että ketään tekee sille mitään edes ennen esillepanoa. Ainakin itse soittanu kaverin esp horizonia ja sitten myöhemmin vastaavaa liikkeessä. En olisi tunnistanut liikkeen vitkutinta samaksi kitaraksi, ellei lapussa niin olisi lukenut, sen verran oli säädöt päin persiitä...
 
Vielä sen verran noista, että monesti kitarat voivat olla todella laadukkaita, mutta sitten se profiili ei vain siihen omaan handuun natsaa. Ei sillä ole tekemistä sitten enää laadun kanssa vaan siitä mikä siihen omaan kätöseen tuntuu parhaalta - olkoon sitten vaikka joskus se 100e rimpula muksumassin hyllyltä...

Soittimen laatu ja säätö on kaksi eri asiaa eikä näitä pidä sekoittaa toistensa kanssa. Onhan noita nähty musaliikkeissa eri hintaisia kitaroita kalliista ihan halpoihin ja jokaisessa hintaluokassaan on löytynyt huonosti säädettyjä.
 
Toinen tekijä tietysti on se, että istuuko jokin kitara sitten omiin hyppysiin mm. kaulansa suhteen jne, ja tämäkään ei tarkoita että laatu olisi heikkoa.
 
Se isoin juttu on, että on tyytyväinen siihen kitaraan minkä sieltä kaupasta sitten ostaa olipa se sitten minkä hintainen tahansa.
 
Ite olen sellaisen huomion tehnyt, että laatu on heitelly yleisesti ottaen halvemmissa enempi kuin kalleimmissa. Toki saattaa kalliissakin vehkeessä vikaa ola ja aina on ns. poikkeuksia.

pappasfin: Toki saattaa kalliissakin vehkeessä vikaa ola ja aina on ns. poikkeuksia.
 
Niin kauan, ku soittimia tehdään orgaanisista materiaaleista, saattaa tapahtua vaikka mitä. Ja se toinen tekijähän on se inhimillinen osuus. Kaikki tekee virheitä.
Mutta sitä varten noissa on ne takuut.

pappasfin: Ite olen sellaisen huomion tehnyt, että laatu on heitelly yleisesti ottaen halvemmissa enempi kuin kalleimmissa. Toki saattaa kalliissakin vehkeessä vikaa ola ja aina on ns. poikkeuksia.
 
Ja näinhän sen soisi olevankin. Ja onhan se ymmärrettävää että jos soittimen hinta on pari sataa on jostain kohtaa säästettävä väkisin. Yleensä halpiskitroissa laadunvalvonta on heikompaa kuin kalliimpien kohdalla. Vaikka edullisista kitaroistakin löytää hyviä yksilöitä ja kalliimmista huonompia. Mutta en ole oikeastaan tavannut yhtään soittokelvotonta yksilöä päälle tonnin hintaluokassa. Kun taas alle 400e hintaluokassa on tullut useampikin hirvitys vastaan.

warlock: Soitettavuus suurin ongelma.Sanoisinko jotenki raskas soitettava. Mulla ainaki tuli sellanen tunne että olisin ottanu jonku halvan rimpulan käteen. Ei millään tavalla tullut fiilistä että nyt on huippu soitin kädessä. Ja muuten, kiinan JEM EI tule ikinä torille myyntiin. On se niin hyvä;)
 
Jos siinä oli Latvalan käyttämä kielisetti (12-52) E-vireessä, niin varmasti tuntuikin jäykältä...
 
Itse olen useampia Latvala-malleja hiplaillut, ja ovat kyllä olleet varsin päteviä raskasrokkiskeboja.

Vai oliskohan vain säädöt pielessä. Yhtä pielessä kuin linkissä olevassa jenkki gibsonissa
 
http://kitaratohtori.org/2010/12/12/kayttoonottosaato/
 
Aika paljo on hommaa saada säädöt kohilleen.Ja meleko kallista sanoisin.

Jos soitinrakentaja tekee halutuilla spekseillä kitaran 1500eurolla, niin onko se uutta 4000euron kitaraa huonompi?

LaMotta: Jos soitinrakentaja tekee halutuilla spekseillä kitaran 1500eurolla, niin onko se uutta 4000euron kitaraa huonompi?
 
Voipi olla vuan voipi olla olemattahhii.

warlock: Vai oliskohan vain säädöt pielessä. Yhtä pielessä kuin linkissä olevassa jenkki gibsonissa
 
http://kitaratohtori.org/2010/12/12/kayttoonottosaato/
 
Aika paljo on hommaa saada säädöt kohilleen.Ja meleko kallista sanoisin.
 
Joo, uudessa kitarassa nauhoja hiomaan...
 
Se keppi ei vaan sopinut sun händyihin, simple as that. Se on itsessään erittäin pätevä kitara.

Lainataas tosta toisesta ketjusta tähän.
 
Chappers ja Captain kitaroiden kimpussa sokkotestissä:

http://www.youtube.com/watch?v=QCEdT2d43jU
 
Kertooko toi kalliiden kitaroiden "huonoudesta", halppisten "hyvyydestä" vai siitä, että merkittäviä eroja ei ole. Kaverit on saanut etukäteen säädellä ja soittella kyseisiä kitaroita, eikä silti erota CS Fenderiä Squierista tai ESP:tä LTD:stä. Ukot on kumminkin tehny tota työkseen kymmeniä vuosia.

markkuilari: Kertooko toi kalliiden kitaroiden "huonoudesta", halppisten "hyvyydestä" vai siitä, että merkittäviä eroja ei ole. Kaverit on saanut etukäteen säädellä ja soittella kyseisiä kitaroita, eikä silti erota CS Fenderiä Squierista tai ESP:tä LTD:stä. Ukot on kumminkin tehny tota työkseen kymmeniä vuosia.
 
Tästä olisi mielenkiintoista tehdä vastaava testi missä verrattaisiin kyseisiä kitaroita keskenään pidemmällä aikavälillä. Näkisi vaikuttaako se hinta jotenkin laatuun pidemmällä juoksulla. Äkkiseltään voisin veikata Custom Shopin tekelettä hieman luotettavammaksi. Classic Viben olen itsekin omistanut ja onhan se hintaisekseen tosi hyvä soundinen kitara, mutta kyllä sitä sai aika paljon säätää aika ajoin.

Gabe: Tästä olisi mielenkiintoista tehdä vastaava testi missä verrattaisiin kyseisiä kitaroita keskenään pidemmällä aikavälillä. Näkisi vaikuttaako se hinta jotenkin laatuun pidemmällä juoksulla. Äkkiseltään voisin veikata Custom Shopin tekelettä hieman luotettavammaksi. Classic Viben olen itsekin omistanut ja onhan se hintaisekseen tosi hyvä soundinen kitara, mutta kyllä sitä sai aika paljon säätää aika ajoin.
 
CV Telessä on samat Alphan potikat kuin esim. MIA '62 RI:ssä nykyään, CV Stratossa taas astetta köykäisemmät. Tallapalat CV Telessä ovat heppoisemmat kuin amerikkalaisissa, mutta se tuskin on kynnyskysymys. Oman kokemuksen perusteella CV:issä käytetty nauhamateriaali saattaa olla pehmeämpää kuin kalliimmissa Fendereissä (tai sitten soittoa tulee paljon). Tuntuu että noissa saattaa mennä nauhat hionta- ja vaihtokuntoon hieman turhan nopeasti. Puiden ja säätämisen kanssa itsellä on ollut esim. halpojen ja keskihintaisten G-alkuisten kanssa enemmän puuhaa.
 
Itse ottaisin tietysti itse valitsemani CS Fenderin kirkuen ennen CV;tä, mutta toisaalta ymmärrän kyllä että sokkona saattaa sotkea, kun eivät missään nimessä CV:t ole mitään maailmanlopun pelejä. Huikean kahden yksilön kokemuksen perusteella laadunvalvontakin on hoidettu Kiinan päässä mallikkaasti.

markkuilari:
 
Kertooko toi kalliiden kitaroiden "huonoudesta", halppisten "hyvyydestä" vai siitä, että merkittäviä eroja ei ole. Kaverit on saanut etukäteen säädellä ja soittella kyseisiä kitaroita, eikä silti erota CS Fenderiä Squierista tai ESP:tä LTD:stä. Ukot on kumminkin tehny tota työkseen kymmeniä vuosia.
 
tossa oli pari juttua mitä pitää ottaa huomioon:
1. Tyypit olivat räplänneet noitakitaroita etukäteen ja jo tehneet jopa setupit. Olivat siis jo kuulleet ja saaneet fiilikset kaikista kitaroista etukäteen.
2. Tutkimalla nauhoja, pyöristyksiä ja lakkauksia, pystyivät päättelemään pitkälti mallit.
 
Ilman näitä eivät olisi voineet päätellä mitään. Myöskään itse en pystyisi erottamaan e n n e s t ä ä n tuntemattomien kitaroiden alkuperää.
 
Hyvä jos tunnistaisin edes omia, satoja tunteja soittamiani kitaroita.
 
Tässä jokin aika sitten oli Stradivariuksesta testi, jossa maailman kultakorvat eivät pystyneet erottamaan tätä creme de la creme -soitinta muista perustalboteista.

Pelkkä sokkotesti ei riitä. Pyykkipoikaa nenään tai kaasunaamaria päähän...
Nitrolakatuissa CS Fendereissä on varsin selvästi tunnistettava ominaistuoksu.

MadMatt: Pelkkä sokkotesti ei riitä. Pyykkipoikaa nenään tai kaasunaamaria päähän...
Nitrolakatuissa CS Fendereissä on varsin selvästi tunnistettava ominaistuoksu.
 
Gibsonin VOS LPt ainakin haisee niin tuhdisti vaniljalta, että vaimoakin nolostutti..

markkuilari: Lainataas tosta toisesta ketjusta tähän.
 

 
Kertooko toi kalliiden kitaroiden "huonoudesta", halppisten "hyvyydestä" vai siitä, että merkittäviä eroja ei ole. Kaverit on saanut etukäteen säädellä ja soittella kyseisiä kitaroita, eikä silti erota CS Fenderiä Squierista tai ESP:tä LTD:stä. Ukot on kumminkin tehny tota työkseen kymmeniä vuosia.
 
Minä olen ollut sitä mieltä, että omien havaintojeni mukaan nykyisin edulliset kitarat ovat varsin hyviä (tosin asiaa ajateltuani on pakko todeta, että kokemukseni edullisista kitaroista on melko rajallinen kun on ollut sellainen onni ettei ole niillä kaikkein halvimmilla kitaroilla tarvinnut soittaa kuin silloin hamassa menneisyydessä).
 
Tästä testistä olen sitä mieltä ettei tämä kerro yhtään mitään. Pojat siellä leikki kitaroilla ja kivaa näytti olevan. Hajustako se kitara pitäisi tunnistaa??? en usko että kukaan meistä kovin pitkälle tuollaisessa sokkotestissä pääsisi.
 
Kertooko se nykyajasta ja tämän ajan kulutustottumuksista, että yleensä ottaen odotetaan sen tavaran tarjoavan valtavan wowefektin ja että kallis tavara pitäisi aiheuttaa soittajalleen niin paljon nautintoa ja elämystä että sen tunnistaa vaikka silmät sidottuna satojen joukosta?!? jotenkin älytöntä kun olen sitä tässä tarkemmin ajatellut.
 
Kitarahan on vaan kitara. Meinaan että eihän siinä voi olla valtavia silmiinpistäviä eroja vaan se laatuero näkyy vasta käytössä. Itse en ainakaan usko, että pystyn saamaan soittimesta oikein mitään tolkkua alle vuodessa. Kun me puhutaan nauhojen päistä ja säädöistä sun muista asioista kitaroiden kohdalla (mukamas laatueroina), niin mehän vasta tarkastellaan että onko kitara ehjä. Kyllähän sitä, että soitin on ehjä ja virheetön, voidaan ihan hyvin edellyttää halvaltakin soittimelta. Sitten vuoden tai kahden käytön jälkeen aletaan katsella mikä on tilanne ja silloin jyvät alkavat erottua akanoista.
 
Jos kitara toimii ja kukkuu vuodesta toiseen niin kyllä se jo alkaa olla hyvä. Jos se kestää kovaa käyttöä ja on ennustettava, niin se on jo erinomainen. Tässäkinketjussa joku jo sanoikin, että kitaran hyvyys paljastuu vasta kun sitä säätää ja sitä käyttää. Kyllä alan itsekin olemaan samaa mieltä. Musiikkikaupassa kun kitaraa testataan, niin ei siinä tehdä päätelmiä kitaran hyvyydestä (siinä mielessä kitara ostetaan aina sokkona), siinä vain tsekataan että kitara ei ole ostettaessa rikki ja arvioidaan ehkä säätämisen tarpeita. Aloittelijat tutkii lisäksi kaulaprofiileita sun muita hifijuttuja joilla kokenut ammattilainen enää tuskin vaivaa päätään (jos on koskaan vaivannutkaan, eihän kaheksankytluvulla edes ollut mitään kaulaprofiileita! kuulin niistä ensimmäistä kertaa itsekin vasta muusikoiden netissä). Jos mitään vikaa ei tule esille ja kitarasta syntyy hyvä fiilis, niin sitten vaan luotetaan sokeasti että se kans on hyvä oikeastikin.
 
Tämän ketjun otsikon mukaisesti sanoisin, että 1500euron kitaraan on helpompi luottaa kuin 500euron kitaraan. Toinen seikka on takuuasioiden ja huoltojen sujuvuus tai miten saa varaosia tms. Niitäkin miettii hän joka ostaa kitaran käyttöön. Minä en suoraan halua ottaa kantaa siihen että joku olisi jotakin tai ehdottomasti ei olisi. Jos olet kitaraasi tyytyväinen vielä viiden tai kymmenen vuoden käytön jälkeen, niin onhan se hyvä silloin. Ihan sama oliko se Gibsoni vai Squieri (ja nyt käsi pystyyn jotka on soittaneet kymmenen vuotta Squieria?).
 
Me tunnumme olevan aika herkkiä sille ettei omistamisen iloamme loukata. Hän joka osti halvan kitaran, haluaa että muutkin tunnustaa hänen uuden kitaransa että se on hyvä. Vastaavasti hän joka osti kalliin kitaran ei halua sitä tunnustaa. Ihan niinkuin sillä olisi mitään väliä.

FensonGibder: Gibsonin VOS LPt ainakin haisee niin tuhdisti vaniljalta, että vaimoakin nolostutti..
 
Studion kun aikoinaan uutena ostin, niin sama ehvekti siinäkin.

Sanoisin, että kitaran hinta ei loppujen lopuksi kauheasti kerro sen laadusta. Samanlaisen kitaran voi rakentaa sekä kaukoidässä, että USA:ssa - tai vaikka Suomessa - työn ja materiaalien hinnat ratkaisevat vaan sen lopullisen hinnan.
 
Puiden valinta lie kuitenkin se päävaikutin kitaran laatuun (ja hintaan) ja se joka väittää, ettei puuvalinnoilla olisi olennaista merkitystä kitaran laatuun ja/tai sointiin puhuu potaskaa.
 
Parhaiten kitaran luonne ja laatu selviää ajan myötä kun kitara on "asettunut" ja soitettu sisään. Jos ko. instrumentti on tumppu kymmenen vuoden soiton jälkeen, niin tumppu se on hamaan loppuunsakin asti. Useimmiten ne tumput soittimet on halvempia, mutta poikkeuksia tietty löytyy, puolin ja toisin.