Kitarat: kitarakamat ›

Mikko1978: No lähtökohtaisesti soitan itselleni enkä yleisölle. Yleisön mielipiteellä kamoistani ei ole mitään merkitystä siihen, millä vedän. Käsiini huonosti sopiva kitara lähtee kiertoon täysin riippumatta siitä, huomaisiko yleisö eroa vai ei. Jos eteen tulee kitara, joka puhuttelee, niin rahat vaihtavat omistajaa, eikä siinä prosessissa yleisön huomiolla ole mitään väliä. Ihan varamsti samat jutut pystyisin soittamaan nykyisiä kitaroitani kertaluokkaa halvemmillakin, eikä yleisö mitään huomaisi, mutta miksi tekisin niin, kun yleisön huomiot tai sidotun pääoman minimointi eivät ohjaa harrastustani? Monissa tässä keskustelussa turhuudeksi ja kamarunkkaukseksi leimatuissa tuotteissa on sellainenkin puoli, että niihin sidottu pääoma kasvaa samalla, kun Gut & Günstig -osasto menettää lähes kaiken arvonsa markkinoilla.
 
En minä voi sinun puolesta vastata tuohon kysymykseen, koska en minä voi tietää sinun tilanteita. Enkä näe siihen mitään tarvettakaan, koska en ole mielestäni missään vaiheessa sanallakaan vihjannut, että yhdenkään yksilön _pitäisi_ vastoin tahtoaan käyttää argumenttia yleisö ei huomaa omissa päätöksissään soittimien suhteen.
 
Olen kirjoittanut siitä, että on olemassa tilanteita, joissa yleisö ei huomaa voi olla käypäinen osa-argumentti jonkun yksilön valintojen kanssa. Tiivistän nyt oikein yksinkertaiseen muotoon sen, mitä olen yrittänyt edellä kirjoittamissa teksteissäni välittää:
 
1. Keskustelussa esitettiin väite, että yleisö ei huomaa on yksi maailman väsähtäneimpiä argumentteja.
 
2. Esitin, että on olemassa mahdollisia tilanteita, joissa yleisö ei huomaa voi olla pätevä osa-argumentti.
 
3. Kirjoitin useita käytännön esimerkkejä, joissa yleisö ei huomaa voi olla mielestäni hyväksyttävä osasyy valintoja tehtäessä.
 
Näitä asioita sen sijaan EN väittänyt:
 
1. Että kenenkään tulisi perustella omia valintojaan yleisö ei huomaa -argumentilla vastoin tahtoaan.
 
2. Että henkilökohtaisesti ajattelisin, että yleisö ei huomaa olisi ainoa argumentti, jonka perusteella kannattaa toimia. Päin vastoin, jo kolmas aiheesta keskusteluuni kirjoittama virke kuului, jotta Ei sitä kuitenkaan ainoana argumenttina tule käyttää, sillä asiassa on monia puolia.
 
3. Että hyvien vehkeiden käyttämisessä olisi mitään väärää.
 
Toisin sanoen en pyri enkä ole missään vaiheessa pyrkinyt ohjaamaan kenenkään keskustelijoista toimintaa siihen suuntaan, että heidän pitäisi tehdä mitään valintoja syystä yleisö ei huomaa.
 
Tarkoitukseni on ollut esittää, että
-asia ja asiat maailmassa yleisesti eivät ole yksioikoisia
-maailmassa sekä elämässä voi joillain ihmisillä olla joitain tilanteita, joissa yleisö ei huomaa saattaa olla käypäinen osa-argumentti. Huom. en tällä vihjaa, että päinvastaiset tilanteet olisivat mahdottomia.
 
Mielestäni kaikki tämä on jo sisällytetty aiempiin kirjoituksiini jos nyt ei aivan suoraan rautalangasta vääntäen, niin riittävän selkeästi rivien väliin. Esimerkiksi jos Mikko1978 olisi lukenut ajatuksella lainaamansa tekstin, niin jo siitä olisi käynyt ilmi, että (suora lainaus): En parhaalla tahdollakaan ymmärrä, miksi se, että yleisö ei huomaa ei voisi missään mahdollisessa tilanteessa olla järkevä osa-argumentti toimintansa suunnittelussa. Kiinnitän huomion sanoihin missään mahdollisessa tilanteessa. Tarkoitin todella mitä kirjoitin. En tarkoittanut esimerkiksi kaikissa mahdollisissa tilanteissa tai kaikilla mahdollisilla ihmisillä.
 
HUOM HUOM HUOM!!!
 
Jos jonkun mielestä ei ole mahdollista, että maailmassa olisi mahdollista tulla jollekin ihmiselle jossain vaiheessa historiaa eteen tilanne, jossa yleisö ei huomaa olisi huomioon otettava argumentti, niin luen kyllä mielelläni perustelut asiasta.
 
. . .
 
Myönnän, että asia alkaa mennä naurettavaksi ja sisällytän tähän myös oman vänkäämiseni. Ja täydellisen off topiciksi.

msalama: Tai pitäiskö vaan todeta, että kukin vetää millä vetää, kunhan lopputulema on kaikkia tyydyttävä?
 
PS. Niin ja joo on-topikkiakin vielä sen verran, että jossain komeronnurkissa mulla makoilee myös pari alkuperäistä TS-9 Tubescreameriakin. Ja joo, on paskoja, eli en ole viitsinyt edes sitä tarunhohtoista oparin tyyppiä katsoa :D
 
Tuo on mielestäni se lopputulema mihin pitää tähdätä, saavutettiin se sitten kuka milläkin bulkin ja arvotavaran suhteella.
 
Ja Tubescreamerhan on just paras, mikä tahansa malli, kaikki ei tajua, mutta jos säröpedaalia ylipäätään tarvii niin sehän toimii sekä kliinin että reunarosolle säädetyn vahvarin kanssa!

erty: Soittajat vois mennä tonne Kitarat: soittaminen alueelle lokeroimaan tyyppejä soittotaidon perusteella. Kumma juttu kun aina pitää tulla pilamaan kamarunkkaus just h-hetkellä kun on päästy diodien kynnysjännitteisiin ja oparikin on just kyykkäämässä!
 
Juuri tämä. Pedaaleja rakentelevana ja elektroniikkaintoilijana oltiin jännän äärellä.

Tubescreamerhan on just paras
 
No OK, ei sanota että paskoja, mutta tylsiä ja mitäänsanomattomia eli ei mitään erikoista IMO, ostinpa vain aikoinani kun niitä sai vielä kahvirahoilla. Mutta jos maksat tonnin kappale niin ne on sun... :D vitsivitsi
 
Tosin tartteneis ehkä uudemmalla korvalla noitakin joskus kokeilla ja kuunnella, koska edellisestä on jo kirjaimellisesti vuosikausia. Mistäs sen tietää jos ne nyt aukeais paremmin, tai toimis pelkkinä boostereina, jommosina ne kai perimätiedon mukaan parhaimmillaan onkin?
 
PS. Saikuttelu on tylsää, v-un flumbba

Ja yleisö varmasti huomaisi eron minun keikkavahvarin ja sen "parhaan vahvarin" välillä ...
 
On enemmän kuin pieni vivahde-ero kyseessä siinä huomaako yleisö eron sun soundissa jos roudaat paikalle vaikka Marshall MG50:n kalliimman Dual Rectifier:in sijasta vaiko jos sun Tube Screamer:issä on NE5532 eikä LM1458 operaatiovahvistin. Tajuutteko itekään kuinka absurdilta tollaisen pohtiminen tosissaan edes kuulostaa?

teemu-t-k: On enemmän kuin pieni vivahde-ero kyseessä siinä huomaako yleisö eron sun soundissa jos roudaat paikalle vaikka Marshall MG50:n kalliimman Dual Rectifier:in sijasta vaiko jos sun Tube Screamer:issä on NE5532 eikä LM1458 operaatiovahvistin. Tajuutteko itekään kuinka absurdilta tollaisen pohtiminen tosissaan edes kuulostaa?
 
:D
 
Tää on kyllä mainio ketju.
 
En sano enää mitään.

samiko: :D
 
Tää on kyllä mainio ketju.
 
En sano enää mitään.
 
Kunnollista heti vuoden aluksi!

samiko: :D
 
Tää on kyllä mainio ketju.
 
En sano enää mitään.
 
https://www.riemurasia.net/kuva/Nyt-puhuu-Matti/184252

teemu-t-k: On enemmän kuin pieni vivahde-ero kyseessä siinä huomaako yleisö eron sun soundissa jos roudaat paikalle vaikka Marshall MG50:n kalliimman Dual Rectifier:in sijasta vaiko jos sun Tube Screamer:issä on NE5532 eikä LM1458 operaatiovahvistin. Tajuutteko itekään kuinka absurdilta tollaisen pohtiminen tosissaan edes kuulostaa?
 
Sanoisin, että yleisö huomaa ja yleisöä kiinnosta ihan saman verran ne vahvarit ja niiden soundiero kuin ne chipit ja niiden soundiero. Toisin sanoen, ei kiinnosta.

Toisin sanoen, ei kiinnosta
 
Ei niin, jos se saundi sopii siihen, mitä soitetaan.

msalama: Ei niin, jos se saundi sopii siihen, mitä soitetaan.
 
Ei kiinnosta edes tuokaan, paitsi niitä paria Keinästä ja Rihmakalloa

Pauli Lappalainen: Ei kiinnosta edes tuokaan, paitsi niitä paria Keinästä ja Rihmakalloa
 
Ei todellakaan kiinnosta yleisöä soundi. Vaikka tottahan sekin on että jos huonon soundin takia mistään ei saa mitään selvää, sen huomaa jo yleisökin. Eli jokin raja on myös soundin huonoudella. Mutta eri operaatiovahvistinten välillä se raja tuskin menee :D

No totta vitussa kiinnostaa, ainakin tiettyyn rajaan asti. Yleisö on genresidonnaista ja jos sä menet esmes metallikeikalle vetämään Hank B. Marvin-saundeilla, niin onhan kumma, jollei rupee örkit hermostumaan.

Kefiiri: Ei todellakaan kiinnosta yleisöä soundi. Vaikka tottahan sekin on että jos huonon soundin takia mistään ei saa mitään selvää, sen huomaa jo yleisökin. Eli jokin raja on myös soundin huonoudella. Mutta eri operaatiovahvistinten välillä se raja tuskin menee :D
 
Kiinnostus on aika iso sana. Yleisöä kiinnostaa luultavasti tanssiminen ja hauskanpito. Jos hyvin käy. Hyvä miksaus ja perus soittotaito edesauttaa edellämainituissa. Mutta tuskin nekään ketään varsinaisesti kiinnostaa. Soittajien henkilökohtaiset soundit kiinnostaa soittajan lisäksi ehkä yhtä bändikaveria.

msalama: No totta vitussa kiinnostaa, ainakin tiettyyn rajaan asti. Yleisö on genresidonnaista ja jos sä menet esmes metallikeikalle vetämään Hank B. Marvin-saundeilla, niin onhan kumma, jollei rupee örkit hermostumaan.
 
Niin muuten on.
 
On kai tullut luettua liikaa tanssimusapalstan keskusteluita, kun yleisön ajattelee tietynlaisena ryhmänä jota kiinnostaa vain kuuluuko laulu. Olin juuri tulossa korjaamaan lausuntoani, sillä muistin että palautetta soundeista on sentään muutaman kerran tullut yleisöä edustaneilta ei-muusikoiltakin.
 
Ja lyhyesti Tubescreamerista: se on perusvarma työkalu kun pitää saada ryhdikkäät diu diu soundit. Siksi arvostan!

Onhan noita tähtisoittajia, musatyylejä ja yksittäisiä kappaleita, joissa soundilla on epäilemättä aika korkeakin merkitys yleisölle. Tulee nyt omista tykkäyksistä mieleen jotkut klassiset jutut ja vaikkapa Emersonin Keith. Ja yksittäisistä kappaleista Piirpauken Konevitsan kirkonkellot. En ole näitä kahta viimeistä livenä todistanut, mutta olisin kyllä pettynyt, jos soundipuolella olisi liialti oiottu. Onhan noita toki muitakin, joissa soundeilla voi olla hyvinkin tärkeä rooli. Itse en tunne esimerkiksi Santanan, Steve Lukatherin tai Esa Pulliaisen juttuja paljonkaan, mutta tuntuu, että heidän kohdallaan soundi on verrattain iso osa monenkin keikkaelämystä, vaikkei itse soittaja olisikaan.

PS ja anteeks offari, mutta kokeilin tuota toista TS:ia sooloboosterina taas ja tsori mutta edelleen meh, lattean kuuloinen vehjes. Mutta kaivoin sitten piruuttani esiin myös mun reissue Dynacompin ja KATSO! Sehän toimii jopa mallintavan halpiscuben etusena sooloissa helevetin hyvin, koska yllättäen toi kuubikin matkii ronskisti ajettua putkikomboa ihan adekvaatisti... mitäköhän nuokin orkkikset nykyään maksaa, ei varmaan mitään TS-hintoja kuitenkaan?

McLeach: Kiinnostus on aika iso sana. Yleisöä kiinnostaa luultavasti tanssiminen ja hauskanpito. Jos hyvin käy. Hyvä miksaus ja perus soittotaito edesauttaa edellämainituissa. Mutta tuskin nekään ketään varsinaisesti kiinnostaa. Soittajien henkilökohtaiset soundit kiinnostaa soittajan lisäksi ehkä yhtä bändikaveria.
 
Ei liene edes kovin genresidonnaista mutta itse olen törmännyt jollain "kootut teokset" keikoilla todella hämmentäviin kommentteihin jopa järjestäjien taholta.
Aina sillon tällön eteen tuli ns. paikkauskeikkoja kun se yksi nimeltä maitsematon jo edesmennyt kansakunnan lempijuopoista oli taas "sairastunut" äkillisesti.
Osa jengistä kääntyi tietenkin jo lippuluukulta koska oma suosikki ei olekkaan paikalla vaikka paikallislehdessä niin luki. Osa tanssi tyytyväisenä eikä pitänyt ihmeenä saati että olisi kommentoinut mitenkään vaikka tuuraajaksi tullut tangopirkko veti Nick Kershavin kasarihitin Suomen suvessa, me rimpuilemne ko biisin läpi niin ja näin prima vista, ei mennyt irti poikki vaikka likeltä piti.
 
Keikan jäleen järjestäjä tulee kiittelemään "saatiin hyvät tanssit, kiitokset" sanoen jopa että kenties paremmat kuin yksipuolisesti omia hittiejään laulanut supertähti olisi saanutkaan. Itsekriittisenä soittajana mun on vaikea ymmärtää MITEN rimaa hipoen säestyksestä selvinnyt bandi ja jo uransa loppupuolella oleva suurelta yleisöltä unohtunut tangokuningatar saa moisia kehuja mutta kai se on tuo että laulu kuuluu, sanoista saa selvän ja tahti sopii jalalle ja se tärkein, halvempi ohjelma vähemmälläkin väkimäärällä saattaa jättää jotain järkkärillekkin, puhutaan kuitenkin useista tuhansista euroista mitä nämä isot starat kustansivat vs ns kakkostason osastot.
Eikä tämä ole lähelläkään niitä karuimpia keikkoja, aika monasti on joku iloisesti hymyilevä topi daaminsa kanssa on tullut kiittelemään keikan jälkeen " kiitos pojat hyvästä musiikista, oletteko kauankin soittaneet yhdessä?" Mitä tuohon sanoisi, 4 tuntia?
 
Pointti on se että kuten yllä todettiin ei yleisöä kiinnosta edes se miten saati millä kamoilla bandi tai yksittäinen soittaja vetää KUN puhutaan normi keikoista, pätee varmaan ellei vieläkin paremmin pubi/bilekeikkoihin joissa jengi on yleensä siimat sekasin, puhumattakaan hääkeikoista joissa bandin taso voi olla karuakin karumpi. Toki tämä lienee pääosin eilispäivää kuten koko humppakulttuuri, hyvä niin. Pojan häissä toissa kesänä oli ykkösluokan bilebandi joka veti tyylikkäästi vähän kaikkea väliltä Suvivalssi,Abba,Toto + päivän Suomi hitit. Laivoilla olen törmännyt ko bandiin, tasosta keroo jotain se että heillä oli sillon tuuraajarumpalina Stratovariuksen vakirumpali. Jostain syystä hääpari ei edes kysynyt meikäläistä soittamaan bandillään mikä olikin järkevä veto. Seurasin hääväen ilakointia ja joraamisen ohella kiinnitti huomiota se että lähes jokaisen biisin mukana myös laulettiin tanakasti, oli sitten Totoa tai Jukka-poikaa.
 
Mun pitää oikeesti pinnistää muistiani jotta muistaisin pitkältä uralta suoraa negatiivista palautetta poislukien "tulee lujaa". Kerran eräs hämmästyttävän hyväkorvainen topi tuli kuiskaamaan korvaan tauolla "älkää antako teidän kosketinsoittajan enää laulaa". Kieltämättä ko koskettajalla oli nasaali röökin ja viinanpolttama astmainen soundi.
Eräs keikka pimeyden ytimessä eli Pohjanmaalla jäi mieleen siitä että hyvin soitettu, treenattu musa ei merkinnyt topeille yhtään mitään koska se oli jalalle sopimatonta artistin outoa levymusaa, topin kommentti meidän setin jälkeen "Hyvä kun lopetitte, ettehän te osaa edes soittaa!" Paikallinen ojan pohjia kyntänyt hanuripartio veti pidemmän korren. Tästä ja vastaavista lienee kehkeytynyt sanonta " Kakkosena tultiin, ykkösenä lähdettiin".
 
Uskoisin että joku eturauhasen erikoiskomponentti ei merkitse yhtään mitään kenellekkään muulle kuin himassa koiranpennun tapaan päätään kallistelevalle sohvan reunalla kuulostelevalle erikoismiehelle ja se hänelle suotakoon.
 
Sori off topicit mutta tuki mieleen hauska tarina jonka aitoutta en mene vannomaan ja jota käsittääkseni Kassu Halonen kertoili joskus eli myös tuolla tangomusan ydinalueella nuorena miehenä Hammondien takana kävi niin että manne iski puukon Hammondin kanteen tehostaakseen vienoa toivettaan " Tuleeko sitä tangoa?" tai jotenkin tuohon suntaan. Ja tangoahan tuli, varmaan useampi pari sinä iltana.

Mulla oli pitkään sekä vuoden -81 TS-9 just tuolla hypetetyllä "ihmepiirillä" että vuosituhannen vaihteen reissue, joka on mulla edelleen. Lisäksi mulla on ollut 80-luvun alusta peräisin oleva Ibanezin UE-300 "multiefekti", joka sisälsi TS9:n, choruksen ja kompuran. Ja olipa mulla myös 90-luvun puolivälin reissue ts-9, joka tosin pöllittiin eräällä keikalla.
Kyllä tuo reissue ts-9 ihan tube screamerilta kuulosti noiden orkkisversioiden rinnalla. Mun korvaan kuulosti jopa hieman paremmalta kuin nuo vanhat, mutta makuasia. Tosin soundierot olivat niin pieniä, että ne saatiin käytännössä häivytettyä potikoita säätämällä. Siksipä myinkin vanhat ipaneesit riistohinnalla pois.
 
Mun mielestä kaikkein paras ts-tyyppinen Ibanez on Metal Sreamer 80-luvun loppupuolelta. Nimestään huolimatta ei mikään metallisärö, vaan ehta tube Sreamer laajemmalla gain-säätövaralla ja maukkaanryhdikkäällä soundilla.

Todellakin väsynein mahdollinen argumentti toi "ei oo yleisölle väliä".
 
Ei taatusti olekaan, ja tuo WWn kertomus on juuri kovin kuvaava.
 
Mutta millä sit ON väliä jos jokainen yksityiskohta on yhdentekevä?