Kitarat: kitarakamat ›

Mua kyllä harmittaisi älyttömästi, jos ostaisin custom shopin relikoiman kitaran ja siihen tulisi jokin ylimääräinen naarmu tai kolhu.

Pinewood: Mua kyllä harmittaisi älyttömästi, jos ostaisin custom shopin relikoiman kitaran ja siihen tulisi jokin ylimääräinen naarmu tai kolhu.
 
=DDDD
 
Virhe

Mikko1978: Yksi erikoinen juttu oli havaita, että eräässä Gibsonin ES-175:ssa oli umpimustan värin alla nätit loimuvaahterat lähes havaitsematomissa.
 
Höh. Minusta 175 on ehdottomasti hienoin Natural-värisenä muutenkin. 335:ssä ja semmoisissa taas burstit toimivat mielestäni paremmin - toki taas sitten 355 on mustana ikoninen kapistus.
 
ES-175:n valmistushan on harmillisesti lopetettu. Pitkäänpä tuo tuotannossa olikin.

iec: Vahvaa komppia tälle. Käyttöesineitä ne kitaratkin vain ovat. Siinä mielessä kannattaa ostaa käytettynä, että on jo valmiiksi pari naarmua ja vähän pikku koloa. Ei tarvitse sitten pelätä sitä ensimmäistä naarmua kun ne on jo :D
 
Samaa mieltä, on elämä helpompaa näin, sama pätee autoihin, ei haittaa pikkuskrubut.
Mulla on kaikki ollu aina soittopelejä, vaikka on ollut kalliitakin, ettei oo keikalle ollu mitään eri vehkeitä, vaikka omat riskinsä niissä tietty on "elämä on vaarallista aikaa" :D
 
Reliceistä en oo kovin innostunut, vaikka pari sellaista on ollutkin, sinänsä ideana ihan jännä siltä kantilta, ettei tarvii just varoa sitä ekaa hittiä. Käytettynä kun ostaa ja elämänjälkeä saa olla, niin toki se vaikuttaa hintaankin.

2randpo: Hm joo, tämä onkin mielenkiintoista. Mulla on vuonna 2013 uutena ostettu Fenderin AVRI '56 starto (jäsen kylätohtorilla taisi olla jonkin aikaa sama skeba)...
 
Jaahas, tämä on siis sinulla. Oli kyllä hyvä ja tämän myynti vituttaa kyllä eniten niistä havoista kitaroista, joiden myynti ylipäätään vituttaa. Eikä siitä kauheast ole aikaa, kun mietin, missä tuo mahtaa olla.
 
Vaikuttaa nyt ikävästi siltä, että et ole sitä nyt ihan just laittamassa torille. :)
 
e. siis minä ostin tuon uutena ja myin jossain kohtaa tyhmyyttäni eteenpäin. En nyt muista kenelle. Kaupat taidettiin tehdä sähköpostin kautta, niin ei ole nimimerkistä tietoa.

Laulava Kylätohtori: Jaahas, tämä on siis sinulla. Oli kyllä hyvä ja tämän myynti vituttaa kyllä eniten niistä havoista kitaroista, joiden myynti ylipäätään vituttaa. Eikä siitä kauheast ole aikaa, kun mietin, missä tuo mahtaa olla.
 
Vaikuttaa nyt ikävästi siltä, että et ole sitä nyt ihan just laittamassa torille. :)
 
e. siis minä ostin tuon uutena ja myin jossain kohtaa tyhmyyttäni eteenpäin. En nyt muista kenelle. Kaupat taidettiin tehdä sähköpostin kautta, niin ei ole nimimerkistä tietoa.
 
Omani ostin Kaisaniemen F-Musiikista heti kun tulivat Suomeen. Eli tämä ei ole sun ex, ja itse asiassa muistan senkin kun huomasin jossain ketjussa että olit hommannut saman avri-mallin. Taisin vielä kommentoidakin, että tuo ei sulla kauaa vanhene;)
 
Ja kyllä, pitopeli tämä on, koko ajan ollut käytössä mutta tuossa alkuviikosta ollut taas käytössä ja soitossa joka päivä. Erityisesti ilahduttaa akustinen sointi.

Tuli vaihdossa Tokai LS-100 ja tuo Tokain laatu on hämmästyttävä, vaikka tästä paljon on puhuttukin, yllätyin silti.
Verrokkina arsenaalista löytyy "aidot" -95 Standard ja -03 Custom.
Tokaissa lähes kaikki on tehty erittäin tarkasti ja huolellisesti.
Esim mikki-, kytkin-, ja säädinpoterot on Toksussa tosi siististi tehty, kun Gibboneissa rosoiset, kuin katuporalla olisi jyrsitty.
Reunalistat Toksussa on bodyyn saumattomat, kun Gibseissa pykältää reilustikin.
Soittotatsi T:ssa omaan lapaseen erinomainen, kun G:t on alkanu tuntumaan jotenkin omituisilta, näitä fiilisasioitahan ei oikein sanoin pysty edes kuvaileen.
 
Mutta se mikä Tokaissa puuttuu täysin, on prikulleen sama, kuin autojen maailmassa, eli vanhat jenkkiautot ei millään mittapuulla mitattuna ole japsiautoja parempia, mutta se jenkkien MOJO...

JohnnyLee: Tuli vaihdossa Tokai LS-100 ja tuo Tokain laatu on hämmästyttävä, vaikka tästä paljon on puhuttukin, yllätyin silti.
Verrokkina arsenaalista löytyy "aidot" -95 Standard ja -03 Custom.
Tokaissa lähes kaikki on tehty erittäin tarkasti ja huolellisesti.
Esim mikki-, kytkin-, ja säädinpoterot on Toksussa tosi siististi tehty, kun Gibboneissa rosoiset, on kuin taltalla ja nuijalla olisi hakattu.
Reunalistat Toksussa on bodyyn saumattomat, kun Gibseissa pykältää reilustikin.
Soittotatsi T:ssa omaan lapaseen erinomainen, kun G:t on alkanu tuntumaan jotenkin omituisilta, näitä fiilisasioitahan ei oikein sanoin pysty edes kuvaileen.
 
Mutta se mikä Tokaissa puuttuu täysin, on prikulleen sama, kuin autojen maailmassa, eli vanhat jenkkiautot ei millään mittapuulla mitattuna ole japsiautoja parempia, mutta se jenkkien MOJO...
 
Pakko mainita, että Tokait tehdään eri spekseillä kuin stankku Gibbonsit, mikä selittää että ne on aika eri maailmasta. Tokait on mun mielestä enemmän sukua Gibsonin CS malleille, joskin hintalappu on jo sitten tyystin toinen. Itse olen tykännyt tosi paljon Tokai LC85:täni, vaikka se on painava, niin siinä on sellaista tuntumaa ja asennetta että ei ole tullut vielä mieleen hävittää sitä, vaikka sen hankkiessani ajattelin nimenomaan että myyn sen hetikohta pois. Se nimittäin tuli mulle vaihdossa ja ajattelin, että mulla on jo kitaroita tarpeeksi. Kävi vain niin, että tuo Tokai on niin helevetin hyvä ettei siitä malta millään luopua :-D .

hallu: Pakko mainita, että Tokait tehdään eri spekseillä kuin stankku Gibbonsit, mikä selittää että ne on aika eri maailmasta. Tokait on mun mielestä enemmän sukua Gibsonin CS malleille, joskin hintalappu on jo sitten tyystin toinen. Itse olen tykännyt tosi paljon Tokai LC85:täni, vaikka se on painava, niin siinä on sellaista tuntumaa ja asennetta että ei ole tullut vielä mieleen hävittää sitä, vaikka sen hankkiessani ajattelin nimenomaan että myyn sen hetikohta pois. Se nimittäin tuli mulle vaihdossa ja ajattelin, että mulla on jo kitaroita tarpeeksi. Kävi vain niin, että tuo Tokai on niin helevetin hyvä ettei siitä malta millään luopua :-D .
 
Se kyseinen yksilö ainakin on hyvä! Se Mesan pikkunuppi lähti kyllä tuttuun tapaan kaverilta vauhdikkaasti... =D

hallu: Pakko mainita, että Tokait tehdään eri spekseillä kuin stankku Gibbonsit, mikä selittää että ne on aika eri maailmasta. Tokait on mun mielestä enemmän sukua Gibsonin CS malleille, joskin hintalappu on jo sitten tyystin toinen. Itse olen tykännyt tosi paljon Tokai LC85:täni, vaikka se on painava, niin siinä on sellaista tuntumaa ja asennetta että ei ole tullut vielä mieleen hävittää sitä, vaikka sen hankkiessani ajattelin nimenomaan että myyn sen hetikohta pois. Se nimittäin tuli mulle vaihdossa ja ajattelin, että mulla on jo kitaroita tarpeeksi. Kävi vain niin, että tuo Tokai on niin helevetin hyvä ettei siitä malta millään luopua :-D .
 
Koko on hieman eri, Tokai on kooltaan hivenen isompi, kuin Stankku tai Custom.
 
Itelläkin aivan sama homma, että tämän ajattelin vaihtokaupan synnyttyä menevän saman tien myyntiin, mutta ainakaan tällä hetkellä ei tule mieleenkään tästä luopua.
Käytettynä alle tonnin hintaluokassa kerrassaan loistava kapistus!

VIPMetal: Se kyseinen yksilö ainakin on hyvä! Se Mesan pikkunuppi lähti kyllä tuttuun tapaan kaverilta vauhdikkaasti... =D
 
Aaa..... okei, hauskoja sattumuksia löytää kamojen kautta tuttuja :-D . Joo se mesan pikkunuppi oli aika juonikas laite, jota piti ajaa kovaa että soundasi hyvältä. Toivottavasti sekin on löytänyt lopulta hyvä kodin, se ei nimittäin ollut ollenkaan huono laite sekään :-). Mutta tää Tokai on yllättänyt mut ihan tyystin, toki tiesin että kun näitä kehutaan ettei nää ihan huonoja voi olla. Mä aikaisemmin soittelin vaan vuosikymmenet stankku Gibsonilla, niin se on eri filosofian laite.

JohnnyLee: Koko on hieman eri, Tokai on kooltaan hivenen isompi, kuin Stankku tai Custom.
 
Itelläkin aivan sama homma, että tämän ajattelin vaihtokaupan synnyttyä menevän saman tien myyntiin, mutta ainakaan tällä hetkellä ei tule mieleenkään tästä luopua.
Käytettynä alle tonnin hintaluokassa kerrassaan loistava kapistus!
 
Ainakin alkujaan Tokain kitarat ja bassot replikoivat nimenomaan Fenderin ja Gibsonin vanhoja malleja.
 
En tunne nykyisiä Tokain soittimia paitsi ES-175 kloonin, joka on kyllä todella hyvä. Silti mun "pitäis" Gibson saada, ja saahan sen kunhan ostaa.
 
Ja onhan mulla '84 presari Tokailta, joka on kopio '70-luvun puolivälin Fenkuista. Kuitenkin mun '78 Fenderi on ihan toisenlainen kuin tuo Tokai, mittoja en ole vertaillut mutta esim. kaulaprofiili on erilainen, paksumpi ja pyöreämpi, ns, pesismaila. Mutta molemmat on erinomaisia soittimia.

zedder:
Eräs käytännön tapaus huonoista nauhoista laatukitarassa tulee mieleen: Eräs tämän palstan jäsen oli tilannut Jacksonin Custom Shop Soloistin jonka nauhat menivät kuulemma huonon työnjäljen takia jo heti uutena vaihtoon kotimaisessa pajassa. Tuon tarinan tarkemmat taustat totta vie kiinnostaisivat.
 
Se mun valkoinen vai? En itse tilannut vaan hommasin Espanjasta yksityishenkilöltä. Tiesin nauhatilanteen etukäteen, mutta oli se silti aikamoista duunia: https://www.dropbox.com/s/gkl93djebmz8b94/image1.jpeg?raw=1
(kuva saattaa olla ylösalaisin)
 
Kaikki nauhat väärällä radiuksella, liian lyhyet ja viimeistely puuttui.
Muutoin kitara on aivan täydellinen sijoittelun, viimeistelyn jne osalta. Mystinen tapaus

Mun halpa kitara alkaa ainakin olemaan yllättävän kallis erinäisten modausten jälkeen.
 
Varsinkin kun harvakseltaan harrastelee niin kaikkea tavaraa menee keskimäärin kaks kappaletta. Tulee ensin tilattua epäsopivaa kamaa, sit kun päätyy hankkimaan kuranttia roskaa niin halvalla kolvilla sohiessa polttelee ajankuluks potikoita ynnä muuta yleiselektroniikkaa. Ja työntää kilotolkulla tinaa sinne sisuksiin. Onneks suurin osa on saatu sieltä kanssa pois, Teltsu painais muuten ku syntisäkki. Kolvejaki tulee hommattua aina kaks. Eka sen halvan paskan, sit vasta kunnollisen, vaikka kuinka tietää että huonostihan siinä käy.. kuitenki ne ehtii kadota ennenkun seuravan kerran innostuu.
 
Eikä varmasti ole paremmissa säädöissä kun kun kivijalasta hommatu laatupeli, jonka ammattireijo painais edes semisti säätöihin. En kyllä tuntiliksoille pääsis kitaranikkarina. Mut jos joku haluaa hitokseen paskan maniskan perkeleen kalliilla niin täältä voi tilailla!
 
Toisaalta, tää on tämmönen elämäm mittanen ja mittaamattoman arvokas projekti(iili).

On ihan totta, että monesti se menee niin että kalliskitara on valmiiksi hyvä tai se on rakennettu loppuun saakka asiallisesti. Halvoissa soittimissa pitää se potentiaali kaivaa käyttäjän toimesta ulos ja kun kitaraa alkaa laittamaan ns. tikkiin eli vaihtaa heikkolaatuiset osat hyvälaatuisiin ja ostaa vielä sen laadukkaan kovan tai ainakin suojaavan laukun, niin se halpa kitara onkin muuttunut kalliiksi.
 
Esimerkiksi otetaan vaikka edullinen strato (esim 250 euroa), jonka puut ovat muodossaan (että kannattaa modata). Uusi tremolo 100 eruosta ylöspäin, uudet mikit ja sähköt ihan helposti 300 ja enemmänkin jos haluaa oikein hienostella, virittimet viidenkympin ja satasen väliltä (sanotaan vaikka 80 euroa), satula vajaan satasen (viimeksi maksoin 70 euroa). Kysymysmerkiksi jää vielä minkä laatuinen nauhamateriaali edullisessa kitarassa on, mutta nauhoja en ihan summassa alkais vaihdattamaan, vaan soittaisin ne loppuun ja vaihdattaisin vasta sitten. Sitten se laukku 100 -200 euroa riippuen haluaako ihan orkkiksen vai riittääkö laadultaan vastaava, jonka Fenderin tapauksessa saa ehkä semmoiseen 150 eurolla.
 
Tossa yllä olevassa esimerkissä halvan kitaran hinnaksi tulisi 950 euroa jolla alkaa saamaan jo ameriikan fenkkua ja meksikon fenkuista sitä vähän häävimpää laatua. No pakko tietenkin todeta, että harva joutuu tai haluaa ihan kaikkea uusia eikä varmasti ala laittamaan tolkuttomia summia modauksiin jos ostaa halvan kitaran, koska samalla rahalla voi ostaa valmiiksi vähän paremman kitaran. Lisäksi on todettava, että noissa modausosissa voi säästää helposti merkittävästi kun kyttäilee ja ostaa osia käytettynä ja opettelee tekemään itse. Mutta periaati tuossa varmasti selviää, miten tuo logiikka menee.
 
Itse ajattelen niin, että kun soittokamat on niin hyvät kuin rahalla saa.... tai ainakin niin hyvät kuin itsellä perse kestää ostaa, niin niitä ei tarvitse enää ajatella vaan voi keskittyä soittamiseen.

Mä sain ihan helvetin hyvän straton 99€ Squier Bullet HT stratosta muutama nkympin ja muutaman tunnin aherruksella. Bullet Mustangin humpparit 20€, pleksi 15€, virityskoneistot löyty omasta miljoonalaatikosta ja satulan väkersin itse hirven sääriluusta. Vaikka laskis hinnan noille virittimille niin budjetti jäis selkeästi alle kahden sadan. Kerrankin löyty sellaiset humbukkerit, joiden soundista meikäläinenkin tykkää ja etenkin nyt satulan vaihdon jälkeen sustainia löytyy ja komeus painaa 2,6 kiloa, mistä taas wanhan selkä ja hartiat tykkää vielä kolmen tunnin treenienkin jälkeen.

Pinewood: Mua kyllä harmittaisi älyttömästi, jos ostaisin custom shopin relikoiman kitaran ja siihen tulisi jokin ylimääräinen naarmu tai kolhu.
 
Se kannattaa myydä ja myynti-ilmoituksessa maininta että naarmu on edellisen omistajan aiheuttama.

hallu: On ihan totta, että monesti se menee niin että kalliskitara on valmiiksi hyvä tai se on rakennettu loppuun saakka asiallisesti. Halvoissa soittimissa pitää se potentiaali kaivaa käyttäjän toimesta ulos ja kun kitaraa alkaa laittamaan ns. tikkiin eli vaihtaa heikkolaatuiset osat hyvälaatuisiin ja ostaa vielä sen laadukkaan kovan tai ainakin suojaavan laukun, niin se halpa kitara onkin muuttunut kalliiksi.
 
Esimerkiksi otetaan vaikka edullinen strato (esim 250 euroa), jonka puut ovat muodossaan (että kannattaa modata). Uusi tremolo 100 eruosta ylöspäin, uudet mikit ja sähköt ihan helposti 300 ja enemmänkin jos haluaa oikein hienostella, virittimet viidenkympin ja satasen väliltä (sanotaan vaikka 80 euroa), satula vajaan satasen (viimeksi maksoin 70 euroa). Kysymysmerkiksi jää vielä minkä laatuinen nauhamateriaali edullisessa kitarassa on, mutta nauhoja en ihan summassa alkais vaihdattamaan, vaan soittaisin ne loppuun ja vaihdattaisin vasta sitten. Sitten se laukku 100 -200 euroa riippuen haluaako ihan orkkiksen vai riittääkö laadultaan vastaava, jonka Fenderin tapauksessa saa ehkä semmoiseen 150 eurolla.
 
Tossa yllä olevassa esimerkissä halvan kitaran hinnaksi tulisi 950 euroa jolla alkaa saamaan jo ameriikan fenkkua ja meksikon fenkuista sitä vähän häävimpää laatua. No pakko tietenkin todeta, että harva joutuu tai haluaa ihan kaikkea uusia eikä varmasti ala laittamaan tolkuttomia summia modauksiin joís ostaa halvan kitaran, koska samalla rahalla voi ostaa valmiiksi vähän paremman kitaran. Lisäksi on todettava, että noissa modausosissa voi säästää helposti merkittävästi kun kyttäilee ja ostaa osia käytettynä ja opettelee tekemään itse. Mutta periaati tuossa varmasti selviää, miten tuo logiikka menee.
 
Tuota kun vertaa tilanteeseen, että ostaa käytettynä hyvässä kunnossa olevan laatukitaran, johon ei tarvitse vaihtaa mitään, niin myyntihetkellä huomaakin, että se 250 euron kitara oli hemmetin kallis ja 1000-2000 euron kitara olikin ilmainen.

Mikko1978: Tuota kun vertaa tilanteeseen, että ostaa käytettynä hyvässä kunnossa olevan laatukitaran, johon ei tarvitse vaihtaa mitään, niin myyntihetkellä huomaakin, että se 250 euron kitara oli hemmetin kallis ja 1000-2000 euron kitara olikin ilmainen.
 
Tämä.
 
Ei ole virhe.

hallu: On ihan totta, että monesti se menee niin että kalliskitara on valmiiksi hyvä tai se on rakennettu loppuun saakka asiallisesti. Halvoissa soittimissa pitää se potentiaali kaivaa käyttäjän toimesta ulos ja kun kitaraa alkaa laittamaan ns. tikkiin eli vaihtaa heikkolaatuiset osat hyvälaatuisiin ja ostaa vielä sen laadukkaan kovan tai ainakin suojaavan laukun, niin se halpa kitara onkin muuttunut kalliiksi.
 
Esimerkiksi otetaan vaikka edullinen strato (esim 250 euroa), jonka puut ovat muodossaan (että kannattaa modata). Uusi tremolo 100 eruosta ylöspäin, uudet mikit ja sähköt ihan helposti 300 ja enemmänkin jos haluaa oikein hienostella, virittimet viidenkympin ja satasen väliltä (sanotaan vaikka 80 euroa), satula vajaan satasen (viimeksi maksoin 70 euroa). Kysymysmerkiksi jää vielä minkä laatuinen nauhamateriaali edullisessa kitarassa on, mutta nauhoja en ihan summassa alkais vaihdattamaan, vaan soittaisin ne loppuun ja vaihdattaisin vasta sitten. Sitten se laukku 100 -200 euroa riippuen haluaako ihan orkkiksen vai riittääkö laadultaan vastaava, jonka Fenderin tapauksessa saa ehkä semmoiseen 150 eurolla.
 
Tossa yllä olevassa esimerkissä halvan kitaran hinnaksi tulisi 950 euroa jolla alkaa saamaan jo ameriikan fenkkua ja meksikon fenkuista sitä vähän häävimpää laatua. No pakko tietenkin todeta, että harva joutuu tai haluaa ihan kaikkea uusia eikä varmasti ala laittamaan tolkuttomia summia modauksiin jos ostaa halvan kitaran, koska samalla rahalla voi ostaa valmiiksi vähän paremman kitaran. Lisäksi on todettava, että noissa modausosissa voi säästää helposti merkittävästi kun kyttäilee ja ostaa osia käytettynä ja opettelee tekemään itse. Mutta periaati tuossa varmasti selviää, miten tuo logiikka menee.
 
Itse ajattelen niin, että kun soittokamat on niin hyvät kuin rahalla saa.... tai ainakin niin hyvät kuin itsellä perse kestää ostaa, niin niitä ei tarvitse enää ajatella vaan voi keskittyä soittamiseen.
 
Ja sitten nettiin hehkuttamaan, että kuinka hyvä se 250 euron kitara on. ;)