Kitarat: kitarakamat ›

Tuo sirinä olikin aikaisemmin vieras käsite ittelle, kun arvioitiin , että TSL 100 olisi jotenkin huonommasta päästä. Annas olla alkoi ittellä pikkuhiljaa dynamiikka hävitä ja muutaman kerran sitten lopulta hävisi äänet vähäksi aikaa. Etuputkien vaihtorumbaa ja silloin tällöin taas ääntä tuli, kunnes vaimeni lopullisesti. Uraltonelle huoltoon ja etuasteen ensimmäisten putkien tasasuuntaaja ja suotokonkat valmista tavaraa. Eli tämä vika oli vuosien tulosta ja himmeneminen hidasta, kunnes lopulta kärähti. Aikaisemmin saattoi huomata himmenemistä ensimmäisillä putkilla. Epäilen, että kaikilla malleilla, joissa on kahden ensimmäisen putken hehkut toteutettu samalla tavalla, tulevat vaatimaan konkkaremppaa myös noihin etusiin. Meinaan toimiessaan tämä TSL on todella hyvä peli. Saattaa olla, että monen kokemukset voi perustua huonoon, vajaatoimiseen yksilöön. Kliinit jo on parasta Mashallia omalla kohdalla, enkö kaipaa 800:sta siinä suhteessa. Ittellä on hyllyssä vain tosin EL-34 50+50, JCM 800 ja TSL. Ei tuo varmaan se paras Marshall ole, mutta oli niin mukava taas pitkästä aikaa kokeilla, että lähteekö sieltä vielä ilman pedaaleja mitään. Mulle riittää siis sellainen perusväri. Van Halenin talking bout love lähtee ihan kevyesti ja sustainia piisaa niin kauan, kun jaksaa kieltä hieroa ja kävellä kaapin edessä edestakas. Vai pitäisikö puhua akustisesta feedbackistä. Ja demppaukset on uskomattoman paksuja ja selviä. En tiedä oikeestaan, mitä muut pitää Brown soundina, mutta mulle tämä TSL taas uudestaan tarjoaa sitä. Volume kitarassa pelaa jälleen. P-90 kaulassa on palannut taas loistavaksi jne.. Eli kunnossa taas. Eikä siis välttämättä kaipaa mitään boxeja eteen.

LaMotta: Yliarvostettu honoke.
 
Muistatko, LaMotta, kun puhuttiin, miten se ei tee laitteesta viallista, että ei osaa käyttää sitä.
 
Onhan tuo legendaarinen ja loistava laite - ainakin osaavissa käsissä. Mutta ei tietenkään kaikkiin maailman asioihin, kuten ei mikään muukaan.

Eräällä kaverilla oli se Marshall JVM410H + alakaappi ja oli loistavan kuuloinen peli. Jos olisi itsellä varaa niin ostaisin samanlaisen setin. Toimii loistavasti metalli ja rokki touhuissa toki sillä voi veivata mitä vaan.

Laulava Kylätohtori: Muistatko, LaMotta, kun puhuttiin, miten se ei tee laitteesta viallista, että ei osaa käyttää sitä.
 
Jep jep. Voithan sie tulla neuvomaan.

Tube-Esan tai Sösdee ykkösen käyttöohje:
 
Volume jossain kello kahdessa - kolmessa / täysillä.
Gain korkeintaan kello ysiin.
Tonea maun mukkaan.

SD-1 tai TS9 on kyllä Marsun paras kaveri. Tämä on Karpon tosi.

vvaltsu: SD-1 tai TS9 on kyllä Marsun paras kaveri. Tämä on Karpon tosi.
 
TS808 on parempi ja toimii kaikkien kanssa :)

LaMotta: Jep jep. Voithan sie tulla neuvomaan.
 
Pistäpäs kahvi jo tippumaan, olen pian siellä. Voin samalla oikaista kaikki muutkin virhekäsityksesi soittamisesta.

Shredator: TS808 on parempi ja toimii kaikkien kanssa :)
 
No kyllähän tämä on sellainen juttu, että se lähestyy asymptoottisesti faktaa, vaikka jotkut väittävät, ettei se fakta muka olisikaan.
 
Eihän se jotain Proffan SHODia korvaa, mutta on sen kanssa helvetin kova spedu. :)
 
Tosin kyllä Maxonin VOP-9:lläkin omat käyttönsä on. Muita ts:iä sitten oikeastaan tarvitakaan.

Sarko: Tube-Esan tai Sösdee ykkösen käyttöohje:
 
Volume jossain kello kahdessa - kolmessa / täysillä.
Gain korkeintaan kello ysiin.
Tonea maun mukkaan.
 
Ei virhettä, ei lisättävää.

Laulava Kylätohtori: Pistäpäs kahvi jo tippumaan, olen pian siellä. Voin samalla oikaista kaikki muutkin virhekäsityksesi soittamisesta.
 
Paljon kyllä jauhat. Mitä lie jauhot laatuaan?

LaMotta: Paljon kyllä jauhat. Mitä lie jauhot laatuaan?
 
Paahtoaste on 5.

Laulava Kylätohtori: Paahtoaste on 5.
 
Eli väkevää ja hapanta paskaa.

LaMotta: Eli väkevää ja hapanta paskaa.
 
Makuasioita, makuasioita...

LaMotta: Eli väkevää ja hapanta paskaa.
 
Toisaalta tämä kyllä selittää viehtymyksesi PRS:iin. ;)

ELaulava Kylätohtori: Makuasioita, makuasioita...
 
Eli omasta mielestä ylen hyvää.

LaMotta: E
 
Eli omasta mielestä ylen hyvää.
 
Kiva, että tykkäät..

Mites onnistuu vai onnistuuko noissa nupeissa, jossa on 2 kanavaa/inputtia (2 x hi + lo), mutta ei kanavan vaihtopedaalikytkentää (Marshall 1987x, Blackstar Artisan 30 h) kanavien vaihtaminen
jollain viritelmällä tai kytkimellä?
Eli kitarasta piuha johonkin kytkimeen ja siitä erilliset piuhat vahvistimen molempiin inputteihin.

Ei 1987:ssa tai muissakaan tuon aikakauden Marshalleissa tavallaan oikeasti ole kanavia, ainakaan sillä tavalla kuin nykyään ymmärretään, että kaksi- tai useampikanavaisessa tai "vaihtuvakanavaisessa" (channel-switching) vahvistimessa on kanavat, eli yleensä puhtaampi ja säröisempi (ja vielä säröisempi), joiden välillä voi vaihtaa nappia painamalla.
 
Miten itse suhtaudun noihin perinne-Marshalleihin, niissä on kirkkaampi ja läskimpi "luonne" (bright- ja normal-sisäänmenot), jotka yleensä kannattaa yhdistää, eli laitetaan piuha sisäänmenojen väliin. Sitten kummankin puolen omalla volume-säätimellä haetaan siihen lopulliseen (huom! yhteen) soundiin sopiva balanssi kirkkautta ja läskiä. Tuloksena on siis yksi yksittäinen soundi, jota ei vaihdella millään jalkakytkimellä mihinkään.
 
Toki on mahdollista haaroittaa signaali jollain splitteripedaalilla erikseen kirkkaaseen ja läskiin kanavaan ja säätää näiden äänenvoimakkuutta (lue: särön määrää) toisistaan riippumatta, mutta ajatus siitä, että saisit toisen kanavan mukavan puhtaaksi ja kuuluvaksi ja toisen vastaavasti kunnon rokkisärölle siten, että edellä mainittujen soundien väliset äänenvoimakkuudetkin olisivat jollain tapaa tasapainossa (tai edes säädettävissä!), on jotain, mitä alkuperäisessä suunnittelussa ei "tajuttu" ottaa huomioon.
 
Perinne-Marshalleja, aivan kuten perinne-Fendereitä ja -Voxeja kannattaa lähestyä siitä vinkkelistä, että ne ovat nykymääritelmän puitteissa yksikanavaisia koneita kaikki: niissä on useampi sisäänmeno, mutta ne lopulta kaikki vaikuttavat vain siihen yhteen kokonaissoundiin, eikä kanavien välillä alun perin ollut edes suunniteltu pompittavan kesken musiikkiesityksen. Toisaalta tämä on myös osa homman kiehtovuutta: kuinka paljon erilaisia soundeja juuri sinä kykenet saamaan yksikanavaisesta koneesta?
 
Ihan kohtuullisen paljon historiankirjoihinkin jäänyttä rockmusiikkia vaikkapa noilla plexi-Marshalleilla on silti niiden näennäisistä teknisistä rajoitteista huolimatta pystytty aiheuttamaan. Toki sen ajan musiikin vaatimukset soundien salamannopeaan vaihtumiseenkin olivat hieman toisenlaiset: ehkäpä soundi oli tuolloin enemmän soittajan hyppysissä, mene ja tiedä. Pitää muistaa aina historiallinen konteksti eri työkaluja arvioidessa.

Jucciz: historiallinen konteksti eri työkaluja arvioidessa.
 
:D tässä unohtui kokonaan että ne nyt oli sen ajan hyippy vehkeitä, ei osattu edes tehdä sellaisia mitä alettiiin tekemäään muutamia vuosia myöhemmin.
 
pointti on että ne kovat jätkät käytti uusimpia vehkeita mitä löytyy, ja yritti saada aina "soundia", mikä ei synny, ei ole ikinä syntynyt, "näpeistä", paremmaksi.
 
sormilla syntyy valitut nuotit, vibrato, ja atakki, muut tulee muualta.