Kitarat: kitarakamat ›

AngieRainbow: Ostin tänään '74 Gibson ES-345 TD:n. Veljet mikä saundi '71 JMP:n kanssa.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/145171.jpg
 
Hieno peli, myyt tuon sitten mulle!

AngieRainbow: Ostin tänään '74 Gibson ES-345 TD:n. Veljet mikä saundi '71 JMP:n kanssa.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/145171.jpg
 
On komea! Mikä tuo chiken head säädin tuossa on?

Gabe: On komea! Mikä tuo chiken head säädin tuossa on?
 
Anssi en oo, mutta se on se Varitone juurikin se.

fox: Anssi en oo, mutta se on se Varitone juurikin se.
 
Aa..! Komea on.

Minäkin ostin vintagevahvistimen Session Sessionette90 ja on aika makea fiilis. okei ennenkuin kukaan puristi älähtää että se ei ole mitään oikeaa vintagea, niin halusin ottaa vaan asian esille ihan akateemisesta mielenkiinnosta :-).
 
Vintagehan tarkoittaa vuosikertaa (kaiketikin vielä hyvää sellaista), mutta onko vintagelle jokin ikämääre sen lisäksi että sen täytyy edustaa oman aikansa parhaimistoa? ymmärrän, että viiskyt ja kuuskytlukujen fenderit ja gibsonit alkaa olla niin harvinaisia ettei ne ole enää edes vintagea vaan alkaa olla jo antiikkia kohta.
 
Käsittääkseni setkytluvun loppu ja kaheksankytluvun alku oli transistorivahvistinten kulta-aikaa jolloin ihan vakavastikin otettavat soittajat käyttivät niitä. Siksi mietin, että voisiko juurikin nuo vanhat trankkuvahvarit mahtua vintagenimikkeen alle? ovatko ne riittävän harvinaisia? tai riittävän maineikkaita?
 
Ainakin yhden heikkouden olen keksinyt, miksi transistorivahvistimet näyttää katoavan historian lehdiltä ja millä tavalla transistorivahvistin on selkeästi huonompi kuin putkivahvistin. Ja se ei ole soundi (ainakaan yksiselitteisesti), mutta se on huolto. Nimittäin näiden vehkeiden korjauttaminen ja huoltaminen on hankalampaa ja kalliimpaa kuin putkivehkeiden huolto. Se myös selittää sitä, että kun transistorivahvistin vikaantuu se joutuu helpommin roskalavalle ja sitä kautta näitä vanhoja vehkeita on kierrossa alati harveneva joukko. Siinä mielessä nämä kaheksankytluvun klassikot voi jossakin vaiheessa olla ihan oikeasti harvinaisia kun niitä ei arvosteta niin ei niitä korjauteta ja niiden myyntiarvokin on ihan naurettavan pieni. Tämän ostamani vahvistimen hinta on lähinnnä vitsi verrattuna johonkin saman ajan putkikoneeseen.
 
Mutta mitäpä mieltä olette? onko vintagelle jonkin yleinen määritelmä? tiedän että vintage on vanhaa romua, mutta kaikki vanha romu ei ole vintagea.

Telecaster foorumilla joku kanadalainen löysi eilen yhdellä omistajalla olleet 50-luvun Fender Tweed Deluxen ja Fender High Power Twin tms. Kumpikaan ei toimintakunnossa. Tyyppi sai ostettua deluxen ilmeisesti muutamalla satasella, mutta joku toinen oli ehtinyt varata sen Twinin. Se olikin sitten vahvareiden graalin malja, jonka arvo lienee 20-30K, eli taitaa lopulta päätyä Bonamassan tms. käsiin.
 
Siisti juttu, mutta vintageromppeiden älyttömyyttä kuvaa se, että se Twin täytyy myydä nykyisessä rikkinäisessä kunnossa, koska se oli 100% originaali. Mitkä tahansa pienetkin toimintakuntoa edesauttavat muutokset laskis vain hintaa. Huvittavaa, koska kyse on kuitenkin rikkinäisestä vahvarista.

AngieRainbow: Ostin tänään '74 Gibson ES-345 TD:n. Veljet mikä saundi '71 JMP:n kanssa.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/145171.jpg
 
Tuhannet onnittelut. Jo kuvassa on hyvä saundi !!

Olen tehnyt periaatepäätöksen että en sotkeennu Vintageen. Melkein kaikki olen jo myynyt. Yhden särön olen päättänyt jättää ja se onkin jo modattu arvoa alentavasti. Yksi -75 LP Custom on vielä seinällä. Mitähän tuosta uskaltaisi pyytää? Talla ei ole alkuperäinen, mutta ilmeisesti korvattu alkuperäistä vastaavalla. Pleku-suoja ei myöskään ole orkkis. Orkkis mikit ja mikkisuojat löytyy. Kaula on ainakin mun käteen paksu ja kitara on paska soittaa kuten kaikki Les Paulit. Solki-ihottumaa on takana ja se kohta on maalattu päälle (uuuh...) Kuva löytyy mun profiilista.

hallu: Minäkin ostin vintagevahvistimen Session Sessionette90 ja on aika makea fiilis. okei ennenkuin kukaan puristi älähtää että se ei ole mitään oikeaa vintagea, niin halusin ottaa vaan asian esille ihan akateemisesta mielenkiinnosta :-).
 
Itsellä oli joskus moinen, tykkäsin laitteesta kyllä. Jos ostit torilta niin vähän itsekin kyseistä kapinetta harkitsin. Ei ole mun kirjoissa vintagea, mutta väliäkö tuolla.
 
Ainakin yhden heikkouden olen keksinyt, miksi transistorivahvistimet näyttää katoavan historian lehdiltä ja millä tavalla transistorivahvistin on selkeästi huonompi kuin putkivahvistin. Ja se ei ole soundi (ainakaan yksiselitteisesti), mutta se on huolto. Nimittäin näiden vehkeiden korjauttaminen ja huoltaminen on hankalampaa ja kalliimpaa kuin putkivehkeiden huolto.

 
Tätä en puolestaan usko. Siis jos puhutaan jotenkin järkevästi kasatusta putkikoneesta vs. jotenkin järkevästi kasattu trankkukone. Tietysti jos jollain teknisistä asioista ymmärtävillä on tarjota faktaa, miksi transistorivahvistin olisi vaikeampi huoltaa niin toki uskon.
 
Toki halvoissa koneissa tai esim. mallintavissa ym. digihärpäkkeissä voi olla tapauksia joita ei kannata huoltaa (viasta riippuen), mutta vastaavaan tapaan kyllä putkareitakin on ajan saatossa hylätty.

fox: Anssi en oo, mutta se on se Varitone juurikin se.
 
Näin. Lisäksi kitarassa on tuo 'stereosysteemi', jota en osaa sen tarkemmin selittää. Kuitenkin kytkentä on sellainen, että kun laitan steropiuhan, eli yksi plugi kitaraan, joka sitten haarautuu kahdeksi piuhaksi, niin voin laittaa nuo kaksi plugia kahteen eri vahvistimeen. Näin sitten kaulamikillä ja tallamikillä on oma vahvistin!
 
Ehkä Kettu osaa valaista tota tarkemmin? Näitä stero-tsydeemejä kait modataan näistä paljon veke, mutta itse ajattelin pitää ton orkkiskytkennän. Tommosen AY-boxin kautta voi kuitenkin soittaa, niin että kitara toimii kuin mikä tahansa Essi.
 
Joka tapauksessa täytyy sanoa, että olen kohdannut monta todella hyvää Norlin-ajan Gibsonia. Mulla on edelleen itselläni tämän '74 ES-345 TD:n lisäksi '82 Heritage Elite Les Paul, joka on todella sielukas. On ollut myös '85 stankku ja '84 ES-335, jotka olivat molemmat hyviä.

Mulla yksi transistorivahvistin meni ainoinaan pimeäksi ja kaveri joka opiskeli sähkötekniikka avasi sen. Siellä oli joku juotos lähtenyt irti ja siinä ei kauan mennyt. Toimi sen operaation jälkeen aivan kuten ennenkin. Suurempi homma oli muutamien ruuvien irroitus ja laittaminen takaisin. En sitten tiedä mistä se juotos oli irti, mutta ei siinä ollut tosiaan sen suurempi vika.
Taisi käydä hyvä tuurikin, kun noin helpolla pääsin.
 
Jos nykyään katsoo noiden mallintavien ja transistorivahvareiden hintoja, niin eihän ne monetkaan edes maksa juuri mitään. Moniin putkivahvareihin saattaa mennä jo putkiakin puolesta tusinasta eteenpäin ja jo pelkästään ne uudet putket voi maksaa tuplasti enemmän kuin pieni trankkucombo.
Tosin ei minusta sellainen kertakäyttökulttuurikaan ole hyvä, mutta on sekin yksi näkövinkkeli. Joo ja tiedän, ettei niitä putkia tarvitse vaihtaa joka toinen kuukausi tai vuosikaan...
Ei ne trankkuvehkeetkään yleensä kyllä ihan vuodessa tai kahdessa hajoa ja jos niitä saa muutamilla satasilla, niin ei ne kyllä kalliita ole.
Ainakin jotkut on ihan hyviä pelejä jos tykkää sellaisesta puhtaasta soundista ja siinä mahdollisesti hieman kaikua. Johonkin lap steel soittoon tosi hyviä pelejä, mutta toki slideä voi soittaa putkivahvareillakin ja kyllähän sieltäkin löytyy todella hyvä soundisia pelejä.
Makuja on tämän suhteen monia ja niin on myös käyttötarkoituksiakin.

AngieRainbow: Näin. Lisäksi kitarassa on tuo 'stereosysteemi', jota en osaa sen tarkemmin selittää. Kuitenkin kytkentä on sellainen, että kun laitan steropiuhan, eli yksi plugi kitaraan, joka sitten haarautuu kahdeksi piuhaksi, niin voin laittaa nuo kaksi plugia kahteen eri vahvistimeen. Näin sitten kaulamikillä ja tallamikillä on oma vahvistin!
 
Ehkä Kettu osaa valaista tota tarkemmin? Näitä stero-tsydeemejä kait modataan näistä paljon veke, mutta itse ajattelin pitää ton orkkiskytkennän. Tommosen AY-boxin kautta voi kuitenkin soittaa, niin että kitara toimii kuin mikä tahansa Essi.
 
Joka tapauksessa täytyy sanoa, että olen kohdannut monta todella hyvää Norlin-ajan Gibsonia. Mulla on edelleen itselläni tämän '74 ES-345 TD:n lisäksi '82 Heritage Elite Les Paul, joka on todella sielukas. On ollut myös '85 stankku ja '84 ES-335, jotka olivat molemmat hyviä.
 
Mitäs tuosta sen tarkemmin.. Tuossa, kun on "jo" -74, on varmaan se Varitone toteutettu kahdella "Varitone-chipillä" eli siinä 2 x 6 kiertokytkimessä on molempien mikkien chipit (eli sellaset siniset/sinertävät epoksiin valetut "laatikot", joissa on se Varitonen vastus-konkkapaketti sisällä, sitten siin on vielä 1,5 H kela. Kiertokytkimen asemmot sitte molemmille mikeille samat, eli suora signaali, 1 nF, 3 nF, 10 nF, 33 nF ja 220 nF "tonekonkat", jokaisessa 10 megan vastukset rinnalla..
Jos laitat tavallisen kitarapiuhan kitaraan, sulla on ulostulossa joko tallamikki tai molemmat, kaulamikkiasennossa ei mittää. Tuolla stereo-Y piuhalla sitten saat kahteen vahvistimeen signaalia. Tuollanen kaveri se SV-malli. Totta on, että noita on modailtu mm. jakkia vaihtamalla "tavallisiks".
Luulisin, että edelleenkin Gibsonin sivustoilta löytyy tuohon skemat, sieltä voi esim. tsekkailla, olenko nuo komponenttiarvot muistanu oikein.. ;)
Norlin-ajan Gibsoneista olen täysin samaa mieltä! =)
Siellä on kaiken muun hyvän lisäks vielä leegio sellasia malleja, joista ei juurikaan puhuta mutta jotka on soittopeleinä aivan erinomaisia. Myös sellasia jotka on paitsi erinomaisia, myös äärettömän hupaisia. Sanotaan ny vaikka mallipari Corvus ja se liimakaulainen Corvus eli oikealta nimeltään Futura.

Artist: Tätä en puolestaan usko. Siis jos puhutaan jotenkin järkevästi kasatusta putkikoneesta vs. jotenkin järkevästi kasattu trankkukone. Tietysti jos jollain teknisistä asioista ymmärtävillä on tarjota faktaa, miksi transistorivahvistin olisi vaikeampi huoltaa niin toki uskon.
 
Toki halvoissa koneissa tai esim. mallintavissa ym. digihärpäkkeissä voi olla tapauksia joita ei kannata huoltaa (viasta riippuen), mutta vastaavaan tapaan kyllä putkareitakin on ajan saatossa hylätty.
 
Jep, ehkä käsitys vaikeasti huollettavasta trankkukoneesta tulee siitä, että trankkukoneet on lähes aina toteutettu piirilevy(i)lle. Mut niin on monet putkikoneetkin. Nää ainakin näyttää yhtä ikäviltä huollettavilta jos vikana on jokin muu kuin rikkinäinen putki:
 
Roland Jazz Chorus: http://blogs.c.yimg.jp/res/blog-17- … 568342/20/16919720/img_2?1364207819
Fender HRD: http://uraltone.com/info/wp-content … 2011/05/Fender-Hot-Rod-Deluxe_1.jpg
 
Putket myös kestää paremmin hetkittäisiä jännite- ja virtapiikkejä, jonka lisäksi ne on tietty helpompi vaihtaa. Lisäks trankkupelejä varmaan leimaa niiden suurempi huoltokynnys, kun ne on useimmiten halvempia hankintahinnaltaan, kuin putkipelit.

hallu:
Käsittääkseni setkytluvun loppu ja kaheksankytluvun alku oli transistorivahvistinten kulta-aikaa jolloin ihan vakavastikin otettavat soittajat käyttivät niitä. Siksi mietin, että voisiko juurikin nuo vanhat trankkuvahvarit mahtua vintagenimikkeen alle? ovatko ne riittävän harvinaisia? tai riittävän maineikkaita?
 
Onhan noita "maineikkaita" trankkukoneita vaikka miten, ja onhan niitä "ihan vakavastikin otettavat" soittajat käyttäneet. =)
Vaikkapa vaikka David Gilmour, joka aika runsaasti käytti H/H IC100 nuppia, puhumattakaan Yamahan leslievahvistin-kombinaatiota. Samanmoista H/H:n nuppia eräs Marc Bolan myös hyödynsi. B.B.King oli erittäin mieltyny Lab L-5 -komboon. CCR taas käytti Kustomin kamoja. Jazz Chorukset, Accousticit, Yamahan G-100:set ym. pro-tason trankut on tunnetun hyväsoundisia vehkehiä, eivätkä edes oo mitenkään hirmuisesti "hinnan kiroissa", koska putkihype.
 

 
Mutta mitäpä mieltä olette? onko vintagelle jonkin yleinen määritelmä? tiedän että vintage on vanhaa romua, mutta kaikki vanha romu ei ole vintagea.
 
Kutakuinkin noin se menee. Määritelmiä sitten on vähän yhtä monia kuin mielipiteitä, noin kärjistetysti. Ennustaminen on hyvin vaikeaa, oon ihan ite sen huomannut..

fox: Mutta mitäpä mieltä olette? onko vintagelle jonkin yleinen määritelmä? tiedän että vintage on vanhaa romua, mutta kaikki vanha romu ei ole vintagea.

Kutakuinkin noin se menee. Määritelmiä sitten on vähän yhtä monia kuin mielipiteitä, noin kärjistetysti. Ennustaminen on hyvin vaikeaa, oon ihan ite sen huomannut..
 
Olikos sulla muuten jossain sitä listaa paljonko mikäkin muutos ja korjaus prosentteina rokotti arvosta pois? Muistelen että joskus tuollaisen laitoit johonkin ketjuun..

Gabe: Olikos sulla muuten jossain sitä listaa paljonko mikäkin muutos ja korjaus prosentteina rokotti arvosta pois? Muistelen että joskus tuollaisen laitoit johonkin ketjuun..
 
Kyl se löytyy, se on peräsin sellasesta julkasusta kuin "Vintage Trader Bulletin", että voitaneen pitää luotettavana..
2007 price guidesta seuraavia ohjeistuksia listahintoihin, jos soitin ei ole alkuperäiskuntoinen:
 
- refin -50% tai enemmän, riippuen työn laadusta
- huonosti tehty kaularemontti -50%
- merkittävä bodyn korjaus -50%
- ammattimainen uudelleen nauhoitus -5%
- lähes huomaamaton bodyn korjaus -5%
- vähäinen värin haalentuminen -5%
- merkittävä haaleneminen 25...50%

Tähän sitten toki kaikki alkuperäisosien vaihdot ym. sitä hintaa vaihtelevasti tuovat alaspäin...
 
Tietty huomioon on otettava, ettei tuo ole ihan tämän päiväinen.. Tarkoitan, että nuo "dead mint", "near mint" ja voipa olla että "mint"-kuntoisetkin on jo "kierrosta pois" ja vaihtavat omistajaa tuolla pro-äijien puolella. Tarkoitan tällä, että voipa olla ettei se hintavaikutus tämän päivän kaupoissa ole enää tuolla tasolla.
Ei oo kovin montaa päivää, kun Englannissa oli myynnissä yks Ibanezin "ES-345" projekti, ja sen hinta oli jo luokkaa 600+ euroa. Eli kysyntää tuntui Euroopassakin olevan.

Artist: Itsellä oli joskus moinen, tykkäsin laitteesta kyllä. Jos ostit torilta niin vähän itsekin kyseistä kapinetta harkitsin. Ei ole mun kirjoissa vintagea, mutta väliäkö tuolla.
 
No vähän kieliposkessa mä sen vintagekortin heitin :-D en minä itsekään tätä ihan sellaiseksi laske, mutta teoriassa tulkintatavasta riippuen tämä voisi olla sitäkin :-).
 
Joo se on makea laite ja yllättäen minusta sen vahva puoli on särökanava, joka on oikein inspiroiva ja erityisesti se ihan semmoinen likainen bluesroso ettei ole ihan kunnolla säröllä, on tuossa vahvarissa makean kuuloinen. Tykkään sen vahvasta botnesta ja middlekuoppaisesta yleissoundista, joka varmaan osaltaan tulee siitä, että siellä majailee 12 tuumainen Celestion G12H-100 elementti (joka nähdäkseni on middlekuoppaisen maineessa).
 
Joo tämä on torilta ja varmaankin sama mitä olet katsellut koska ei näitä montaa siellä ollut. Tämä on siisti rakkine päällepäin, mutta ei kannata harmitella koska tässä on etuasteessa joku suhina, joka mun pitää huollattaa kuntoon. Suhina kuuluu silloinkin kun kaikki volat ja gainit on nollilla joten luule, että siellä joku suotokonkka tms. on tullut tiensä päähän etuasteessa se vika kuitenkin on koska sitä ei ilmene lainkaan pääteasteessa minkä tiedän siitä, että laittaessani ulkoisen etuvahvistimen suoraan efektilenkin paluuseen niin suhina lakkaa ja samoin suhinaa ei kuulu kun soittaa korvakuulokkeisiin joten se suhina majailee siinä ihan etuvahvistimen ja päätevahvistimen välissä kuitenkin etuvahvistimen puolella. Tämä puhdas soundikin on oikein miellyttävä, mutta treble on melkoinen jääpiikki (en tiedä liittyisikö se tuohon suhinaan) ja sitä säädintä ei juuri voi avata ainakaan telekasterilla.
 
Olen pitkään haaveillut juuri tästä vahvarista joten kirjoitan varmaan artikkelin tästä ja olen kyllä tosi innoissani ja tämän vahvistimen halvasta hinnasta huolimatta aion tarvittaessa upottaa rahaa tämän korjauttamiseen.
 
Tätä en puolestaan usko. Siis jos puhutaan jotenkin järkevästi kasatusta putkikoneesta vs. jotenkin järkevästi kasattu trankkukone. Tietysti jos jollain teknisistä asioista ymmärtävillä on tarjota faktaa, miksi transistorivahvistin olisi vaikeampi huoltaa niin toki uskon.
 
Toki halvoissa koneissa tai esim. mallintavissa ym. digihärpäkkeissä voi olla tapauksia joita ei kannata huoltaa (viasta riippuen), mutta vastaavaan tapaan kyllä putkareitakin on ajan saatossa hylätty.
 
No joo enhän minä paljoa huollosta ymmärrä. Kun avasin tämä vahvarin niin päällepäin näytti ihan yksinkertaiselta ja järkevältä eikä mitään oltu ainakaan valettu epoksin sisään eli komponentit olivat hyvin esillä ja näkyvillä. Kävin potikat läpi prf:lä, mutta suhinan sillä ei ollut vaikutusta, mutta potikat ei rutise lainkaan (ei ne paljoa rutissut alun alkaenkaan).
 
Lähennä hankala huoleettavuus kommentti tuli siitä, että vahvistinhuollot näyttävät vähän nihkeiltä trankkukoneiden suhteen joko korostavat huoltavansa ainoastaan putkikoneita tai kuten uraltone sivuillaa ilmoitti, että transistorilaitteita huolletaan hyvin rajoitetusti ja kehoitettiin olemaan erikseen huoltoon yhteydessä jos sellaista aikoo huollattaa.
 
Ilmoitan kyllä kuinka kävi kunhan Uraltonelle kerkiän soittamaan. Tämä kyseinen vahvari ei varmaankaan ole ainakaan pahimmasta päästä trankkukoneita, koska noita komponentteja ei näytä olevan ihan kamalasti eikä mitään muutakaan merkillisyyttä hyppää maallikon silmille, vaan siellä on pari piirilevyä johon komponentit on laitettu ihan väljän näköisesti (ei mitään sellasita kammotusta mitä jonkun tietokoneen emolevyn kohdalla). Meinaan, että tämä voisi olla ihan hyvin putkikone jos siellä vaan olis ne putket :-).

fox: Siellä on kaiken muun hyvän lisäks vielä leegio sellasia malleja, joista ei juurikaan puhuta mutta jotka on soittopeleinä aivan erinomaisia. Myös sellasia jotka on paitsi erinomaisia, myös äärettömän hupaisia. Sanotaan ny vaikka mallipari Corvus ja se liimakaulainen Corvus eli oikealta nimeltään Futura.
 
Jossei nyt erinomaisista puhuta, mutta kuitenkin mulla on joku outo fiksaatio Marauderiin, se on vaan jokin niin käsittämätön sekasikiö että se on hieno hullulla tavallaan, eivätpähän olisi kovin hinnoissakaan jos haluis hankkia, liekkö noita kellään suomessa, tori hoi?
 
Missä 70-luvun vekkulien reissuet, Gibson?!

tuskiz: Jossei nyt erinomaisista puhuta, mutta kuitenkin mulla on joku outo fiksaatio Marauderiin, se on vaan jokin niin käsittämätön sekasikiö että se on hieno hullulla tavallaan, eivätpähän olisi kovin hinnoissakaan jos haluis hankkia, liekkö noita kellään suomessa, tori hoi?
 
Missä 70-luvun vekkulien reissuet, Gibson?!
 
Khyyllä, khyyllä. Voimme puhua erinomaisista.. =) Aivan yhtä lailla kuin jostain muistakin merkeistä.
Tuo "sähköpuolen guru" Bill Lawrence (a.k.a. Billy Lorento) tosiaan suunnitteli tuon Laurentian Trio -nimellä tunnetun malliston (L-6S, S-1 ja Marauder) sekä bassopuolelle niille vastineet. Joku firma sentään suunnittelee omiakin malleja, se on sellasta. Ja kyllähän vallankin Maraudereita aina aika ajoin on myynnissä, melkein kaikkia kolmea variaatiota. Omissa bändikonteksteissa olen molemmissa noihin törmännyt, meidän soolokitaristilla oli Marauder tuossa 70-luvun alkupuolikkaalla, jonka se vaihtoi sitte SG Stankuun, joka sillä edelleenkin on. Tuon toisen bändin kitaristi myi puoltoista vuotta sitten Marauderinsa vasta.
Euroopasta löytyy sitten pikkusen useammin, jopa Marauder Customia olen nähny myynnissä..
 
Reissueita taidetaan saada kyl odottaa, eivät nuo silloinkaan mitään top-seller kamaa olleet. Ja huomionarvoista sitten sekin, ettei noitten mikkejä ole vuosikymmeniin ollut tuotannossa...
Kun se on sillee, että kysyntää vastaavasti se valmistuspuoli toimii, eli sitä tehdään, mitä tukkurit ja jälleenmyyntiporras halajaa.
 
Edith Piaf:
Kurkkasin, ja katso: oli taas Marauder Custom kaupan!
http://www.ebay.com/itm/Gibson-1975 … h=item28143662e1:g:b2QAAOSwh-1W4GZV

Noniin, siitä lähtisi Lespan hinnalla supersoitin. Nyt eikun tähtäimeksi tulla maailmankuuluksi Marauder-soittajaksi jollon Gibby nappaa signature-mallin valmistukseen, oujee.