Kitarat: kitarakamat ›

GAS loppui kun siirryin coverien soitosta pitkästä aikaa bändiin joka soittaa omia biisejä. Tietty piyi hankkia vahvistin joka toimi sen bändin kanssa mutta sekin lähinnä työkaluhengessä.

Attew: Vanha, mutta aina ajankohtainen ketju. AX8 kyllä tappoi gasin aika tehokkaasti efektien ja styrkkareiden suhteen, nyt haikailen back-up-ratkaisujen ja kitaroiden perään vaan, eli vähän älykkäämpien juttujen tavallaan.
 
Mulla hiukan sama, vaikkakin laitteena Helix. Ax2 ja Kemperikin oli käytössä hetken, mutta jotenkin tuo yksi poljin = riittävät soundit oli kohillaan. Tuon sivussa mulla on perinteinen setti kombo ja polkimia, mutta ei niitä kyllä tule käytettyä.... Ehkäpä näin vanhemmiten sitä tulee kyynisemmäksi noiden eri putkien ja muiden nippeleiden nysväämiselle... Tunnustan ostaneeni muinoin vielä sen halvimman line6 g10 langattomankin, joten nyt on vehkeet aika simppelellä.
 
Näin jälkeenpäin on tuota vekotinta tullut valjastettua bassokäyttöön ja akkarillekin, eli tulevaisuudessa lienee nurkkien tyjennystä luvassa.

headhead: GAS loppui kun siirryin coverien soitosta pitkästä aikaa bändiin joka soittaa omia biisejä. Tietty piyi hankkia vahvistin joka toimi sen bändin kanssa mutta sekin lähinnä työkaluhengessä.
 
Tähän on pakko iskeä kiinni. Harvinaisen hyvä oivallus. Kun soittaa jokin toisen bändin tuotantoa, romua tulee huru mycket, jos meinaa saada ns autenttisen soundin. Mä olen ihan kusessa Beatlesbändin kanssa. Pitäisi olla sen 20 erilaista keppiä, ja halvin niistä on Epiphonen casino. Sit mennäänkin jo reilusti kolmannelle tonnille.
 
Kun soittaa omaa shittiä, niin pärjää yhdellä-kahdella kepillä ja omaan korvaan sopivalla vahvarilla.
 
Sit pitäisi enää löytää se sisäinen säveltäjä itsestään :/
 
Musti
 
Edit: +

Sotakoira Musti: Tähän on pakko iskeä kiinni. Harvinaisen hyvä oivallus. Kun soittaa jokin toisen bändin tuotantoa, romua tulee huru mycket, jos meinaa saada ns autenttisen soundin. Mä olen ihan kusessa Beatlesbändin kanssa. Pitäisi olla sen 20 erilaista keppiä, ja halvin niistä on Epiphonen casino. Sit mennäänkin jo reilusti kolmannelle tonnille.
 
Kun soittaa omaa shittiä, niin pärjää yhdellä-kahdella kepillä ja omaan korvaan sopivalla vahvarilla.
 
Sit pitäisi enää löytää se sisäinen säveltäjä itsestään :/
 
Musti
 
Edit: +
 
Tavallaan covereissa on hauskaa se että pääsee pohtimaan "miten teen tämän soundin", jos se soundi sattuu olemaan olennainen osa biisiä.
 
Mun kohdalla tässä kyseisessä covertouhussa homma meni soundipainotteiseksi. Joka treeneissä piti vähän käännellä vahvistimen nuppeja jos soundi paranisi. Ja 95% treeneistä se soundi tuntui silti huonolta. Covereista ei saanut sitä fiilistä, niin tuli keskityttyä soundiin.
 
Sitten kun pääsin soittamaan uuden bändin omaa matskua niin en edes kytkenyt kitaraan vahvistimeen kun aloin soittamaan niitä himassa. Sen sijaan aloin hakemaan biisin fiilistä ja soittolähestymistapaa sen mukaan.
 
Treeneissäkin säädin vahvistimen nupit kymmenessä minuutissa siihen missä kuulosti hyvältä ja jätin siihen. Samalla tuli se "ahaa -elämys", että soundi ei ollutkaan se tärkein asia, vaan se musiikin välittämä fiilis on. Vahvistimen ruuvaamiseen käytetty aika on varmaankin ollut silti hyödyllistä, että löytää sen hyvän soundin nopeammin.

Itseasiassa kun tarkemmin ajattelen niin huomaan itselläni selkeän yhteyden GAS:in ja Mnetin kitarakamat-palstan seuraamisen välillä. Eli jos GAS yllättää niin pitää blokata kitarakamat selaimesta?

Minulla puolestaan on lähes vastakkainen mielipide bändien vaikuttamisesta GAS:iin. Coverhommassa pärjää yhdellä setupilla alusta loppuun, koska en itse näe järkeväksi, että jokaisesta coveroitavasta lähtee hakeaa autenttista esikuvasoundia. Pääasia, että tulee oikeita nuotteja. Nyt jos lähtisi coverhommiin niin yksi kitara ja simppeli multiefekti ajaisivat asiansa.
 
Omissa bändiprojekteissa aina tulee mentyä soundi edellä. Ensin raahataan treenikselle ne kamat mitkä sattuu sillä hetkellä löytymään ja sitten se pyöritys vasta alkaakin, kun lähtee mielessään hakemaan sitä bändiin istuvaa mutta omaa soundia. Siinä vaihtuu kitarat, pedaalit ja vahvarit. Huonolla tuurilla bändin elinkaari ehtii tulla vastaan ennen kuin soundi on mieleinen. Ja ne samat kamat ei tietenkään käy enää seuraavassa bändiprojektissa. Kierros alkaa alusta.

juici: Minulla puolestaan on lähes vastakkainen mielipide bändien vaikuttamisesta GAS:iin. Coverhommassa pärjää yhdellä setupilla alusta loppuun, koska en itse näe järkeväksi, että jokaisesta coveroitavasta lähtee hakeaa autenttista esikuvasoundia. Pääasia, että tulee oikeita nuotteja. Nyt jos lähtisi coverhommiin niin yksi kitara ja simppeli multiefekti ajaisivat asiansa.
 
Omissa bändiprojekteissa aina tulee mentyä soundi edellä. Ensin raahataan treenikselle ne kamat mitkä sattuu sillä hetkellä löytymään ja sitten se pyöritys vasta alkaakin, kun lähtee mielessään hakemaan sitä bändiin istuvaa mutta omaa soundia. Siinä vaihtuu kitarat, pedaalit ja vahvarit. Huonolla tuurilla bändin elinkaari ehtii tulla vastaan ennen kuin soundi on mieleinen. Ja ne samat kamat ei tietenkään käy enää seuraavassa bändiprojektissa. Kierros alkaa alusta.
 
Validia tekstiä tuokin. Tässä nähdään mnetin paras puoli, samasta asiasta voi olla 2 täysin vastakkaista mielipidettä ja molemmat ovat tahollaan oikeassa.
 
Sen verran vielä tuohon Beatlesiin ja autenttisuuteen: esim 12-kielisen Rikun soundia et ny vaan saa millään muulla kuin ko värkillä. Muuten on paljon joustavampaa. Ehkä sitä soundia vielä tärkeämpi on se fiilis. Vaikka saisi pedaaleilla ja Ibanezin RG-sarjalaisella riittävän autenttisen soundin, niin fiilis olisi kyllä täysin hukassa soitellessa All you need is lovea. Sit kun vedät vaikkapa jollain Essi-kopiolla tai vaikka Telellä, on fiilis ja mojo jo heti lähempänä sitä mitä sen pitäisi olla (soitettu Rocky-stratolla, toim huom).
 
No, ehkäpä tämä tästä omalta osaltani.

Olet kirjoittamassa yli 181 päivää vanhaan aiheeseen! - vaan aina ajankohtaiseen :-)
 
Minun gas- parani taloudellisen tilanteeni muuttuessa pysyväisluonteisesti. Ei sitä parantanut se, että ostin suunnilleen parhaat (lue ne kamat jotka halusin) kamat jotka rahalla saa. Sen paransi, että ei ole enää oikein varaa ilman merkittäviä uhrauksia jatkaa kamarumbaa. Jotenkin aika huojentunutkin olo kun ei tarvitse ihan koko aikaa ajatella ostamista.
 
Onneksi vauraampina vuosinani ehdin hankkia riittävän hyvää kitarakamaa, niin nyt voin keskittyä vain relikoimaan sitä :-S

hallu: Olet kirjoittamassa yli 181 päivää vanhaan aiheeseen! - vaan aina ajankohtaiseen :-)
 
Minun gas- parani taloudellisen tilanteeni muuttuessa pysyväisluonteisesti. Ei sitä parantanut se, että ostin suunnilleen parhaat (lue ne kamat jotka halusin) kamat jotka rahalla saa. Sen paransi, että ei ole enää oikein varaa ilman merkittäviä uhrauksia jatkaa kamarumbaa. Jotenkin aika huojentunutkin olo kun ei tarvitse ihan koko aikaa ajatella ostamista.
 
Onneksi vauraampina vuosinani ehdin hankkia riittävän hyvää kitarakamaa, niin nyt voin keskittyä vain relikoimaan sitä :-S
 
Voisin sanoa kokolailla samaa ja onneksi tuli hommattua varsin laatupelit juuri ja juuri ajoissa.
 
Vaan hitto kun "vanha suola ajoittain janottaa", sillä menin typeryyttäni aikoinaan luopumaan baja Telecasteristani. Toki sellainen olisi mahdollista jotenkin kotiuttaa takaisin, mutta uhrauksella olisi hintansa ja ei hetken mielijohteesta viitsisi MIJ Tokai lespastakaan luopua noin vaan. Hirveä noidankehä.
Nämä ovat näitä oman elämänsä valintoja ;)

Joo.
 
Liikaa vapaa-aikaa aiheuttaa GAS:ia.
 
Ois kova jos pääsis siihen et ei oo kiva hommata mitään xD tosin alkaa kyl olemaan jo nurkat täynnä ja edellisistä ei pääse eroon nii fiilis menee laatikoiden neppailuun.

Mä en nyt ole ollut mikään kummoinen kamarunkkari, mutta kyllä sitä aina kaikenlaista on tullut kuolattua ja ostettua...kunnes ostin Kempperin ja sille Laney LFR 2X12 kaapin. Eipä ole tullut pahemmin kuolattua sen jälkeen...kunnes tuli Neural Dsp:n Quad Cortex. Oh well.

Toki oli niin, että kun käytiin vaikkapa 50-70 kertaa vuodessa keikillä, pysyi GASit hyvin aisoissa. Ei oikein ollut vapaa-ajalla suunnatonta innokkuutta päivittää kalustoa vaan keskittyä siihen, että olemassa olevat toimivat. Tauot ovat aina koituneet kohtaloksi, silloin rompetta tulee ja menee. Nythän tässä sattuneesta syystä elellään taas vähän vaarallisia aikoja. Tosin nyt kun olen innostunut vahvistimien päivittämisestä, on tuo purnukkaosasto kokenut inflaation. Kaapissa on laatikoissa vaikka mitä härpättimiä, joita en ole uusien vahvistimien kanssa kokenut enää tarvitsevani. Pitäisiköhän laittaa ne kiertoon ja vielä yksi puuttuva styrkkari laittaa. Ehkäpä juurikin näin.

Korona pisti kaiken uusiksi, niin työt kuin harrastukset. Tuli myytyä kaikki ylimääräinen sälä pois käsistä, osaksi se oli jonkin sortin "puhdistautumisriitti", osaksi taas käytännön pakko, piti saada jokainen halpis spedukin rahaksi, että sai ruokaa ja laskuja maksettua. Nyt on semmonen setti kamoja, että pystyn omista bändikuvioista suoriutumaan. 2 kitaraa(strato ja lankku-gretsch), kompakti spedulauta ja pieni kombo, sisältäen budjettiosaston speduja. Mielestäni kuulostan itseltäni näine kamoineni, eli riittää.
 
Oma GAS on ollut myös viime aikoina tasoa realistinen, olen tilaillut eBaysta jne kaiken maailman minipedaali-klooneja, jos ovat miellyttäneet, ovat jääneet lautaan, loput olen pistänyt torilla kiertoon. Nyt ajattelin, että saa tuo Kiinan halpa sälä riittää, että jos joku hyvä saundinen purkki noista halpiksista kosahtaa, niin hommaan kotimaan kaupasta, tai mnetin torilta jotain pykälää parempaa vaihtoehtoa tilalle. Tällä hetkellä ainoa "GAS" on, että saisi vaihdettua tuon Marshall Origin20C:n Fenderin Blues Junioriin.