Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Meni vähän OT:ksi, mutta juominen on käsittämättömän kallis harrastus....
 
...etenkin jos suosii kalliita mallasviskejä ja konjamiineja ;D
Mun mielestä parempi sijoittaa rahulit kalliisiin soittokamoihin kuin viinaan ja tupakkiin. Tosin silloin tällöin on kiva pitää hauskaakin, kunhan läträys ei muutu arkitodellisuudeksi.
Tuosta virehommasta: mä olen silloin tällöin kieltenvaihdon yhteydessä sipaissut satulaurat KEVYESTI hammaslangalla. Poistaa lian ja liukastaa uran. Yli 10 vuoden kokemuksella voin sanoa, että toimii ihan kivasti.

Laulava Kylätohtori:
 
edittiä vielä sen verran, että yhdeltä kaverilta meni joskus yhden baari-illan jälkeisiin asianajopalkkioihin ynnä korvausmaksuihin parinkin AngieRainbowin Gibsonin veraan rahaaa. Rahaa voi käyttää niin monin eri tavoin....
 
Niinpä, mutta saa sitä yhteen kitaraankin menemään yllättävän paljon.
 
Yksi merkittävä seikka tässä on kai jäänyt mainitsematta, eli se, että kitara on yksi niistä harvoista mainituista rahankäyttökohteista, joihin sijoitetuista rahoista voi saada lähes kaikki myydessä takaisin ja parhaassa tapauksessa jopa vähän voittoa.

PIM:
 
Yksi merkittävä seikka tässä on kai jäänyt mainitsematta, eli se, että kitara on yksi niistä harvoista mainituista rahankäyttökohteista, joihin sijoitetuista rahoista voi saada lähes kaikki myydessä takaisin ja parhaassa tapauksessa jopa vähän voittoa.
 
...jos ostat käytettynä, niin tämä pitää eriitäinkin hyvin paikkaansa.
 
Jos ostat uutena, niin silloin pitää osata ostaa juuri malleja joiden hintatrendi on nouseva. Muuten näissäkin tulee 20-40 pinnaa takkiin.
Poisluettuna tietenkin normaalit rahatalouden muutokset.
 
Jos ajattelee myyvänsä kepit pois, niin silloin kannattaa miettiä, ostaako joku sen robottikitaran joku pois hyvään hintaan, vai meneekö joku perinteinen kaupaksi paremmalla hinnalla.
 
Mielestäni suurin riski menettää rahaa on ostaa joku vähäisempi merkki uutena, jossa on innovaatioita/ei-perinteisiä ratkaisuita ja vielä uusi tuotantomalli josta ei ole vielä tietoa miten se menestyy markkinoilla. Valitettavasti.
 
Traditionaaliset merkit ja mallit eivät ole sattumalta markkinoiden hallitsevimmat ja halatuimmat.

R8 traumapotilaana. Pikadiagnoosina kroppa yhdestä palasta, puuaines melko tasapaksua, tiheyserot pieniä eri kasvukausilla (maaperässä niukasti mineraaleja?), poislukien muutama yksittäiset vuosijaksot. Kaulaliitos oikein kelvollinen ja kaulaprofiili näyttäisi pieneksi ylläriksi olevan aavistuksen epäsymmetrinen, kuten esim Geen 2008 stankuissa, voi olla myös virhe potilaan asemoinnissa.
 
Miten niin kitaranörtti?
 
https://picasaweb.google.com/109365 … ssue?authkey=Gv1sRgCPzqg5CI5Oy0ggE#

jii.haanpaa: R8 traumapotilaana. Pikadiagnoosina kroppa yhdestä palasta, puuaines melko tasapaksua, tiheyserot pieniä eri kasvukausilla (maaperässä niukasti mineraaleja?), poislukien muutama yksittäiset vuosijaksot. Kaulaliitos oikein kelvollinen ja kaulaprofiili näyttäisi pieneksi ylläriksi olevan aavistuksen epäsymmetrinen, kuten esim Geen 2008 stankuissa, voi olla myös virhe potilaan asemoinnissa.
 
Miten niin kitaranörtti?
 
https://picasaweb.google.com/109365 … ssue?authkey=Gv1sRgCPzqg5CI5Oy0ggE#
 
I love it! Plussia paukkui niin täällä kuin G+:ssa!!!

jii.haanpaa: R8 traumapotilaana...
 
https://picasaweb.google.com/109365 … ssue?authkey=Gv1sRgCPzqg5CI5Oy0ggE#
 
7- vuotiaalla potilaalla todettu - kröh - kysta, jonka poistaminen on jokseenkin turhaa..

FensonGibder: Traditionaaliset merkit ja mallit eivät ole sattumalta markkinoiden hallitsevimmat ja halatuimmat.
 
Vaan onhan tossa valtaosa tätä meidän soittajien konservatiivisuutta ja haikailua johonkin "kultaiseen aikaan", jota ei ehkä koskaan ollutkaan.
 
Tosta kitaran arvosta kun uutena ostaa.. Mun mielestä on vähän hassua puhua, että myydessä kitaraa "tulee takkiin", sillä onhan se ollut usein käytössä ties kuinka pitkään ennen myyntiä. Kyllä siitä käytöstä/omistuksesta nyt jotain voi maksaa.

Ziggy Bubba: Vaan onhan tossa valtaosa tätä meidän soittajien konservatiivisuutta ja haikailua johonkin "kultaiseen aikaan", jota ei ehkä koskaan ollutkaan.
 
Tosta kitaran arvosta kun uutena ostaa.. Mun mielestä on vähän hassua puhua, että myydessä kitaraa "tulee takkiin", sillä onhan se ollut usein käytössä ties kuinka pitkään ennen myyntiä. Kyllä siitä käytöstä/omistuksesta nyt jotain voi maksaa.
 
Tätä minäkin monesti ajattelen, kun kitaran ostamisesta ja myymisestä puhutaan.
 
Jos mä ostan jonkun sähkökitaran sanotaan vaikka 2000 eurolla. Soitan sitä viisi vuotta ja saan sitten myydessä 1500 euroa, niin mielestäni en ole hävinnyt mitään. Olen saanut soittaa viisi vuotta todella hyvällä kitaralla kenties useita tunteja päivässä, niin kyllä siitä ilosta -500 euroa on mielestäni aika pieni hinta.

Hyvää keskustelua aiheesta!
 
Nyt kun on käytynä läpi eri CS Les Paul'eja 90-luvun puolivälistä lähtien, niin löytyykö populalla kokemusta pre-Historic sarjasta? Itsellä Les Paul kokemukset rajoittuu juurikin noihin ReIssue Flame Top'eihin...
 
http://www.lespaulforum.com/slubart … /8393reissues/83to9359reissues.html
 
Yksi löytyy yhä, toisen aikoinaan PRS kuumotteluissani realisoin. Ensimmäisessä oli yksi hienoimmista kansista mitä silmäni ovat kohdanneet ja soitettavuus myös (sormet silmien tilalla) - kielet nuoli kaulaa ilman pienintäkään surinaa.
Tim Shaw'n kättenjälki mikeissä (PAF replikat) miellytti - kaulamikki puhdasta hunajaa ja tallasta tarvittaessa kunnon crunch'it. Paino oli 3,85kg (ilman kevennysporauksia). Vieläkin kyrsssii sen päästäminen muille maille... Ei sillä etteikö PeRsSi olisi ollut hyvä, mutta sillä Lespalla saavutin Robert Fripp'in soundin THRAK -albumilta ja soundiarsenaalissa se ei ollut miinusmerkkinen saavutus allekirjoittaneelle. Kaulaprofiili sopii mulle mainiosti (vrt. R8).
 
Nykyinen (3,95kg) on parhaillaan Kitarafaktorilla/Kauppilan Maestrolla fiksattavana. Vaikkakin nykyinen on mainio peli, niin astetta 'tuhnumpi' ulostulo (potikka kaiketi...) vaati totuttelua ja 'love at first play' ilmiö jäi uupumaan. Talouden ainoaa stop tail -vehjestä oottelen takaisin laitosta jo kovasti - PRS:in ME1 saa siihen asti olla ankaran halinnan kohteena.
 
Pakolliset silmäkarkit:
Nykyinen '59 ReIssue Flame Top (1988) - http://i48.tinypic.com/1zovptt.jpg
Ex- '59 ReIssue Flame Top (1989) - http://i50.tinypic.com/2ebua9i.jpg
 
Ps. Unohtui R8, joka vain käväisi (sokko-ostos). Plain Top, GLOSS, paksuutta kaulassa/kitarassa painoa jaettavaksi... Tästä ei puhuta.

Töynävä: Hyvää keskustelua aiheesta!
 
Nyt kun on käytynä läpi eri CS Les Paul'eja 90-luvun puolivälistä lähtien, niin löytyykö populalla kokemusta pre-Historic sarjasta? Itsellä Les Paul kokemukset rajoittuu juurikin noihin ReIssue Flame Top'eihin...
 
http://www.lespaulforum.com/slubart … /8393reissues/83to9359reissues.html
 
Yksi löytyy yhä, toisen aikoinaan PRS kuumotteluissani realisoin. Ensimmäisessä oli yksi hienoimmista kansista mitä silmäni ovat kohdanneet ja soitettavuus myös (sormet silmien tilalla) - kielet nuoli kaulaa ilman pienintäkään surinaa.
Tim Shaw'n kättenjälki mikeissä (PAF replikat) miellytti - kaulamikki puhdasta hunajaa ja tallasta tarvittaessa kunnon crunch'it. Paino oli 3,85kg (ilman kevennysporauksia). Vieläkin kyrsssii sen päästäminen muille maille... Ei sillä etteikö PeRsSi olisi ollut hyvä, mutta sillä Lespalla saavutin Robert Fripp'in soundin THRAK -albumilta ja soundiarsenaalissa se ei ollut miinusmerkkinen saavutus allekirjoittaneelle. Kaulaprofiili sopii mulle mainiosti (vrt. R8).
 
Nykyinen (3,95kg) on parhaillaan Kitarafaktorilla/Kauppilan Maestrolla fiksattavana. Vaikkakin nykyinen on mainio peli, niin astetta 'tuhnumpi' ulostulo (potikka kaiketi...) vaati totuttelua ja 'love at first play' ilmiö jäi uupumaan. Talouden ainoaa stop tail -vehjestä oottelen takaisin laitosta jo kovasti - PRS:in ME1 saa siihen asti olla ankaran halinnan kohteena.
 
Pakolliset silmäkarkit:
Nykyinen '59 ReIssue Flame Top (1988) - http://i48.tinypic.com/1zovptt.jpg
Ex- '59 ReIssue Flame Top (1989) - http://i50.tinypic.com/2ebua9i.jpg
 
Ps. Unohtui R8, joka vain käväisi (sokko-ostos). Plain Top, GLOSS, paksuutta kaulassa/kitarassa painoa jaettavaksi... Tästä ei puhuta.
 
Hyvä toi linkin artikkeli. Kuvauksen perusteella noi sun kaksi pre-historic yksilöä kuulostaa kaikin puolin laatukitaroilta ja näyttää hienoilta. Miten nuo sun mielestä eroaa näistä uudemmista reissueista? Ton artikkelin perusteella eivät ole pahan hintaisia: "Market values of Les Paul Reissues from 1983 through early 1993 appear to hover in the $2,250 to $3,000. price range.". Eihän toi euroissa niin paljoa ole, vaikka mulla ei ole tullut tämmöisiä ikinä vastaan. Lienee harvianaisia?

AngieRainbow: Hyvä toi linkin artikkeli. Kuvauksen perusteella noi sun kaksi pre-historic yksilöä kuulostaa kaikin puolin laatukitaroilta ja näyttää hienoilta. Miten nuo sun mielestä eroaa näistä uudemmista reissueista? Ton artikkelin perusteella eivät ole pahan hintaisia: "Market values of Les Paul Reissues from 1983 through early 1993 appear to hover in the $2,250 to $3,000. price range.". Eihän toi euroissa niin paljoa ole, vaikka mulla ei ole tullut tämmöisiä ikinä vastaan. Lienee harvianaisia?
 
Siihen R8:iin verrattuna molemmat 'esi-Historialliset' ovat olleet parempia. Pikkujutuista - ÄrKasissa (muistaakseni vm. 2005) oli kaulan värjäys vuotanut listaukseen joka pisti silmään, mutta se olikin enemmän sääntö kuin poikkeus, jopa tarkoituksellista.
Eihän vanhemmat puut tee välttämäti autuaaksi (ei voi tietää kuinka kauan ne siellä tehtaalla ovat lojuneet), mutta Ysien puita oli kuitenkin soitettu aktiivisesti 15 vuotta auki. Akustisesti Ysien sustain oli parempi ja koska kaulakin Kasissa oli asteen liian massiivinen, niin eropäätös oli kivuton. Missään nimessä en teilaa ÄrKaseja - saattoihan kohdalleni vaan osua 'dog' yksilö.
Jos vaan saisi jonkun fiksun 'vaihto+kähnyä' diilin aikaiseksi, niin kernaasti ehta ÄrYsiäkin testaisin, mutta vaatimaton otantani on osoittanut nykyisten Ysien esi-isien olevan sangen hyviä tekeleitä.
Pre-Historic sarjassa on 'short neck tenon' ja uudemmissa long, kuten myös alkuperäisissä '59 Stankuissa oli. Se tapin pituus siellä kaulataskussa kuulemma vaikuttaa sustain'in määrään, eli mitä isompi/pidempi, sen parempi (size REALLY matters).
 
Hinnat vaihtelee hurjasti - omat havainnot näiden vanhempien suhteen heiluvat välillä 2500-4000€ EU:in sisällä, mutta näkyypä noista purkkalan jobbarit +6k$ pyytelevän (ainahan sitä pyytää saa...). Eipä näitä paljon täällä ole näkynyt - entiseni lähti Ruotsiin ja nykyisen myös hommasin Svealasta.

Jaha, bittiavaruuteen vaan koko roska..
 
Lyhyestä virsi kaunis: testasin eilen vuoden 2003 Historic R8:aa. Oli kyllä kaikki niin kohdallaan kuin voi Lespalta odottaa. Verrokkina vuoden 2005 standardi jäi pahasti nuolemaan näppejään, vaikka se varmasti on paras omistamani Gibson. Eroja toki löytyy jo mikeistä (BB vs. BB Pro), mutta tokkopa sellaista eroa tekee pelkillä mikeillä. Soundi oli muhku ja tukeva, mutta yllättävän erotteleva.
 
Etukäteen suurta mietintää herätti R8:n paksu kaula. Olen varsin tottunut slim taper -profiiliin, ja melko tykästynytkin. ÄrKasin kaula oli melkoinen tukki, mutta ihmeesti se tuntui paljon miellyttävämmälta kuin yksikään 50's style kaula. (Ex-) sellistinä se tukeva kaula itse asiassa tuntui erittäin luonnolliselta, käden asento tuntui löytyvän kuin itsestään.
 
Tässä olisi viikonlopun verran aikaa miettiä, josko tuon lunastaisi omaan arsenaaliin. Häät tulossa ja vaimolle tietysti kiva alkaa selittää miten hyvän kitaran arvoa ei voi mitata rahassa.. :) Mieletön kitara joka tapauksessa. Yksi omaan Lespaani ihastunut soittokaveri lupautui jo lunastamaan tuon vuoden 2005 standardin jos päätän hommata tuon R8:n.

Ainakin m.netin torilla olen huomannut, kuinka käytetyn stankun ja R8:n välillä ei ole paljoa eroa. Esim. Kitarapajalta saa uuden 2008 Standardin 1845 eurolla. Torilla pyörii vanhempia Stankkuja käytettynä vain pari sataa halvemmalla. Toisaalta käytetyn R8:n voi saada 2000 eurolla tai jopa alle.
 
Kyllä tässä varmaan se pieni rahallinen panostus on sen arvoista (vaikka toki joku voi olla myös eri mieltä). R8 on kuitenkin solid body ja custom shopissa tehty. Eli täältä ainakin täysi tuki Spirocoren R8 hankinnalle, jos Stankkukin on jo menossa. Vaikka siinä R8:ssa onkin miesten kaula... ;)

Onkohan kyseessä se hienokantinen yksilö, joka ilmestyi torillekin hetki sitten? Niin tai näin, itselleen (ja morsmaikulle) voi myös vakuutella, että vm 2003 on pre-vossina jo eräänlainen harvinaisuus, joihin harvemmin törmää. Olisi lähes tuhlausta jättää tuollainen lunastamatta. Yskis.

jii.haanpaa: Onkohan kyseessä se hienokantinen yksilö, joka ilmestyi torillekin hetki sitten? Niin tai näin, itselleen (ja morsmaikulle) voi myös vakuutella, että vm 2003 on pre-vossina jo eräänlainen harvinaisuus, joihin harvemmin törmää. Olisi lähes tuhlausta jättää tuollainen lunastamatta. Yskis.
 
Heh, samainen keihäs kyseessä. Pitääkin muistaa painottaa keräilyarvoa kun lähden puolustelemaan ostosta.. :D

Spirocore: Heh, samainen keihäs kyseessä. Pitääkin muistaa painottaa keräilyarvoa kun lähden puolustelemaan ostosta.. :D
 
Kävin kurkistamassa kuvan ja onhan se kaunis! R8 on itselläni ja pidän soittimesta kovin. Soi komeasti.

2001 Gibson Les Paul 58 oli kyl parhautta..
 
http://vilo.net/GLP58/

Täältä löytyy loistava R8. Vm-2004, plaintoppi, painaa 3,8kg. Voodoo 59 mikit...mulla on suht pienet sormet mutta R8 kaula on kyllä loistava, jakun tottuu ni vaikee enään millään tikuilla soitella.. Erittäin luotettava kaveri. Kauhee keikkakesä ollut ja joka ikisen keikan vetäny tolla. Siellä pötköttää laukussa, odottaa seuraavaa. En ole edes kieliä kerenny vaihtaa. Mutta aina se vaan illasta toiseen toimii....

Kai se on lähes pakko sitten, liikaa puoltavia ääniä. Ja svilon tarjoilemat herkkusoundit todistelevat mihin silläkin keihäällä pystyy.
 
Pitäisiköhän ihan joutuubi-kanava perustaa, voisi vähän demoilla mihin näillä vuosien soundinmetsästyksillä on päädytty. :)

Spirocore: Pitäisiköhän ihan joutuubi-kanava perustaa, voisi vähän demoilla mihin näillä vuosien soundinmetsästyksillä on päädytty. :)
 
Olen aloittanut ketjun, jossa pyydän ihmisiä jakamaan metsästyksensä tuloksia: http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ?c=15&t=209771&o=0&oo=0