Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Heh. Mutta itselläkin Schallerit tuntuvat löystyvän ajan kanssa. Ja ne on kyllä kiristetty riittävästi, joten siitä se ei ole kiinni (pihdeillä ja lenkkiavaimella). Muutenkin ovat alkaneet jotenkin ärsyttämään. Dunlopin lukot olisi paketissa odottamassa asennusta, mutta tiedä sitten tuoko se parannusta ollenkaan (ilmeisesti kuitenkin tuo). Siksi tilasin Dunlopin Ergo Lokit. Eipä ole vielä saapuneet, mutta mielenkiintoista nähdä, miten ne toimivat...
 
Schallerit ovat olleet käytössä. Viimeksi kiristin vuonna 2004 eikä ole sen koomin löystynyt. Okei, ihan viimeksi laitoin moiset yhteen hihnaan vuonna 2008 mut en ole niitäkään sen koomin kiristänyt.

Joees: Schallerit ovat olleet käytössä. Viimeksi kiristin vuonna 2004 eikä ole sen koomin löystynyt. Okei, ihan viimeksi laitoin moiset yhteen hihnaan vuonna 2008 mut en ole niitäkään sen koomin kiristänyt.
 
Jos joltakulta on mennyt ohi, niin nehän saa kiristettyä siis kahdella kiintoavaimella aika perkeleen kireälle. Vaadittavia kokoja en muista, mutta kokeilemallahan se selviää. 17-19mm ja 13mm tjsp. Tämän oivalluksen jälkeen ei oo yhdetkään lukoista löystyneet about vastaavan ajanjakson aikana.

Antti1: Jos joltakulta on mennyt ohi, niin nehän saa kiristettyä siis kahdella kiintoavaimella aika perkeleen kireälle. Vaadittavia kokoja en muista, mutta kokeilemallahan se selviää. 17-19mm ja 13mm tjsp. Tämän oivalluksen jälkeen ei oo yhdetkään lukoista löystyneet about vastaavan ajanjakson aikana.
 
Itse olen kiristänyt pihdeillä ja avaimella sen verran kireälle, että alkoi jo hihna osoittamaan vaurioitumisen merkkejä. Enempi kiristys olisi siis rikkonut hihnan, ei muuta. Silti molemmissa kitaroissa joutuu ruuveja kiristelemään (kaulan puolelta erityisesti). Tai siis enää toisesta, koska toisesta meni irrotessa ruuvi hukkaan. Hyvin se on silti toiminut...

Laulava Kylätohtori: Itse olen kiristänyt pihdeillä ja avaimella sen verran kireälle, että alkoi jo hihna osoittamaan vaurioitumisen merkkejä. Enempi kiristys olisi siis rikkonut hihnan, ei muuta. Silti molemmissa kitaroissa joutuu ruuveja kiristelemään (kaulan puolelta erityisesti). Tai siis enää toisesta, koska toisesta meni irrotessa ruuvi hukkaan. Hyvin se on silti toiminut...
 
Mä kiristelin kerran pihdeillä ja onnistuin vain vääntämään sen lukon rungon hienoisesti. :D Mä oon kyl nahkahihnat kiristänyt suosiolla ihan niin kireälle kuin kierteet tuntuvat kestävän. Vähän se hihnan aukko siinä venähtää viimeisiä kiristellessä auki, mutta ei vaikuta mitenkään mihinkään.
 
E: Nahkahihnoilla myös sellainen hitusen naftin kokoinen aukko auttaa tossa kiristymisessä, kun junttaa kunnolla kiinni. Muita materiaaleja en ole koittanutkaan, niillä voi olla eri juttu.

Mulla ei oo shallereista mitään pahaa sanottavaa. Kahdella kiintoavaimella oon aina kiristäny nahkahihnaan kiinni, eikä oo koskaan tarvinu sen jälkeen puuttua. Mie oon myös aina tehny sen hihnan aukon sopivaksi, mutta vähän tiukaksi siihen shallerin kierteen ympärille, jos ei ole jo valmiiksi ollu.

Itse olen vaihtanut pitkän Schallerin suosimisen jälkeen Ernie Ballin lukkoihin. Schallerit on ihan ok, mutta ne tapit aina hioutuvat joten jossain kohtaa lukko vain pettää. Yllärinähän se sitten aina tulee. Les Paulissa tämä tapahtuu jopa suht nopeasti, ehkä painon/kitaran kulman yhdistelmänä. Nyt on tosin mennyt stratostakin - välillä lukko pysyy kiinni ja välillä aukeaa aivan itsestään. EB:n lukoissa on erilainen mekanismi, joka ainakin tällaisen lyhyehkön käytön jälkeen tuntuu jämäkämmältä.
 
http://www.ernieball.com/products/super-locks/

Izer: Schallerit on ihan ok, mutta ne tapit aina hioutuvat joten jossain kohtaa lukko vain pettää.
 
Miten? Hihnatapit hädin tuskin edes ottaa kontaktia siihen lukkokappaleeseen, kun hihnaan tuleva osa on asennettu kuppi ylöspäin.

Antti1: Mä kiristelin kerran pihdeillä ja onnistuin vain vääntämään sen lukon rungon hienoisesti. :D Mä oon kyl nahkahihnat kiristänyt suosiolla ihan niin kireälle kuin kierteet tuntuvat kestävän. Vähän se hihnan aukko siinä venähtää viimeisiä kiristellessä auki, mutta ei vaikuta mitenkään mihinkään.
 
E: Nahkahihnoilla myös sellainen hitusen naftin kokoinen aukko auttaa tossa kiristymisessä, kun junttaa kunnolla kiinni. Muita materiaaleja en ole koittanutkaan, niillä voi olla eri juttu.
 
Noin sen itsekin tein. Ja hihna tosiaan vähän 'venähti' siinä kiristellessä. Mutta ehkä olisi vaan pitänyt runtata vieläkin kireämmälle. Aika helvetin kovilla momenteilla täytyy ilmeisesti kiristää. Todennäköisintä lienee kuitenkin, että en vaan osaa...

Swan: Miten? Hihnatapit hädin tuskin edes ottaa kontaktia siihen lukkokappaleeseen, kun hihnaan tuleva osa on asennettu kuppi ylöspäin.
 
Kyllähän ne hinkkaa kokoajan toisiinsa. Tai ainakin mulla, vai onko tullut maanantai kappale, en tiedä. Istualtaan/teen soittaa niin kokoajan vinkuu ja marisee/märisee/määkii/kiljuu/jotain.

Izer: Schallerit on ihan ok, mutta ne tapit aina hioutuvat joten jossain kohtaa lukko vain pettää. Yllärinähän se sitten aina tulee. Les Paulissa tämä tapahtuu jopa suht nopeasti, ehkä painon/kitaran kulman yhdistelmänä. Nyt on tosin mennyt stratostakin - välillä lukko pysyy kiinni ja välillä aukeaa aivan itsestään.
Olette te ihme jonglöörejä. Mulla on ollut schallerit kitaroissa ja bassoissa vuodesta -93 käytössä. Kertaakaan ei ole moista tapahtunut. Ei mitään ongelmia, kun muistaa aika ajoin tsekata mutterin kireyden. Oman kokemuksen perusteella erittäin luotettava systeemi. Kuitenkin 20 vuoden aikana tullut tehtyä jokunenkin keikka noilla lukoilla. Tosiaan parissa kitarassa on yli 20 vuotta sitten asennetut lukot ja tuoreimmat asensin vuosi takaperin.

Rämppy: Olette te ihme jonglöörejä.
 
Kaikista keikoilla tapahtuneista stunteista huolimatta mun kitaroissa tapit ovat edelleen ehjät, ainakin melkein. Kyllä niissä jotain pientä kulumaa näkyy. Vanhimmat niistä ovat tosin vasta kymmenen vuotta vanhat joten paha sanoa. Kai ne jatkossakin vielä tovin kestää...
 
Ei toki poissulje sitä vaihtoehtoa että joillakin ne tapit kuluu kovalla tahdilla.
 
Schallerien vinkuminen ei oo ikinä koitunut haitaksi. Istualtaan en hihnaa käytä ja seisaaltaan soittaessa kaikki muu möly peittää pienet nitinät alleen.

Ei sillä, ei Schaller mikään ultimaattinen lukko ole, kyllä siitä vikansakin löytyy. Mutta ihan samalla tavalla aivan jokaikisestä mutterikiinnitteisestä lukosta ne mutterit lähtee löystymään, jos niitä ei kiristä kunnolla. Schallerien eduksi voi laskea sen, että siihen ne mutterit saa juntattua rakenteensa vuoksi poikkeuksellisen kovalla momentilla kiinni. Monissa muissa lukoissa toi ei onnistu. Huonona puolena sit toi vinkuminen, mutta senkin voi tarvittaessa pysäyttää vaikka vaseliinilla.
 
Monilla muilla lukoilla mua hirvittää se pienten metallikuulien ja jousen puristuksen varassa pysyvä kiinnitysmekanismi. Näppärä käyttää, eivät yleensä vikise jne., mutta jännittää koska se systeemi siinä pettää. No ehkä se ei petä, jos ei pyörittele kitaraa kaulansa ympäri ja heiluttele sitä moukarimaisesti hihnasta pyöritellen, kuten Steve Vai ja kumppanit toisinaan.
 
Jos mun kitaroiden laukkuihin mahtuisi hihnat siihen kitaraosastoon sisään, niin mä varmaan korvaisin kaikki lukot parilla sopivan suurella prikalla, huopatarralla ja ruuvilla: runko - huopa - prikka - hihna - prikka - ruuvi koko systeemin läpi. Ehkä vielä parempi olisi laittaa rampamuhvit runkoon ja käyttää koneruuvia tossa.

Antti1: Huonona puolena sit toi vinkuminen, mutta senkin voi tarvittaessa pysäyttää vaikka vaseliinilla
 
Asiayhteydestään irroitettuna tämä kuulostaa siltä että kokemus puhuu tässäkin.

Mulla Schallereissa se mikä pettää on se pyöreä nuppi, juuri se mistä nykäisemällä lukko aukeaa. Vaihdoin Grolsch-tyyliin kun olin tarpeeksi monta kertaa pyöritellyt sen takaisin kierteilleen "boing-kops" ääniefektin jälkeen.

Antti1:
Jos mun kitaroiden laukkuihin mahtuisi hihnat siihen kitaraosastoon sisään, niin mä varmaan korvaisin kaikki lukot parilla sopivan suurella prikalla, huopatarralla ja ruuvilla: runko - huopa - prikka - hihna - prikka - ruuvi koko systeemin läpi. Ehkä vielä parempi olisi laittaa rampamuhvit runkoon ja käyttää koneruuvia tossa.
 
Tämän kaltainen itsellä käytössä parissa kitarassa. Näppärä kyllä kun hihna on aina valmiina, kun vaan avaa keissin kannen.
 
Basson mukana tuli jotkut lukot, joiden merkkiä en nyt muista. Nekin on ihan ok, kun basson kanssa tulee käytettyä leveämpää hihnaa, mutta kiristelyä ne vaativat aika ajoin.

Tuli nyt sitten itsekkin nuo hankittua schallerit (ketjun innoittamana).
Ruuvit eivät olleet aivan identtiset alkuperäisiin verrattaessa (SG), joten laitoin hieman puuliimaa reikiin "lukituksen" varmistamiseksi.
Ja kaulan tappiin piti vielä laittaa nahan palanen, koska schallerin ruuvi oli 3-4mm alkuperäisestä pidempi.

Izer: Itse olen vaihtanut pitkän Schallerin suosimisen jälkeen Ernie Ballin lukkoihin. Schallerit on ihan ok, mutta ne tapit aina hioutuvat joten jossain kohtaa lukko vain pettää. Yllärinähän se sitten aina tulee. Les Paulissa tämä tapahtuu jopa suht nopeasti, ehkä painon/kitaran kulman yhdistelmänä. Nyt on tosin mennyt stratostakin - välillä lukko pysyy kiinni ja välillä aukeaa aivan itsestään. EB:n lukoissa on erilainen mekanismi, joka ainakin tällaisen lyhyehkön käytön jälkeen tuntuu jämäkämmältä.
 
http://www.ernieball.com/products/super-locks/
 
Outoa juttua, mikä kuluu, mikä pettää, kuinka nopeasti on pettänyt ?

Voipi olla että joka viidellä on huono tuuri :)

Ite vedän jesarilla hihnatapin päähän semmoisen kasan, että edes Putin ei karkaisi sen alta.

Eipä nuo Dunlopin Ergo Lokit (vai mitkä helvetit ne nyt olikaan) oikein vakuuttaneet. Ideana hyvä, mutta itse olisin kaivannut vähän laadukkaamman oloista toteutusta, vaikka se hintaa olisi nostanutkin. Varmasti hyviä, mutta tiedä sitten...
 
Pitäisiköhän alkaa käyttää vanhaa kunnon prikka hihnalukkona kikkaa...