Kitarat: kitarakamat ›

Oliko Gibsonin viat näin suuria?
Pikemminkin niin että jos Mersun hiekkapellissä maskin alla on pieni lommo ja takapenkki vähän likainen ja kenties pieni kivenhakkaama jossain, niin en yhtään koe mahdottomana etteikö taksikuski siitä neuvottelisi itselleen hyvän kiesin ajoon. Kenties siten että saa hinnasta vielä vähän pois kun se ei ole ihan täydellinen ulkoisesti.
 
Silti hän voisi kirjoittaa siitä arvostelun tyyliin... "maailman paras auto, vaikka siinä onkin pari esteettistä virhettä"
 
Tuskin siitä Gibsonista oli kansi maalattu eri värillä ja kustu sinne koppaan?
 
Sulla on nyt tässä argumentoinnissasi yksi kardinaalivirhe. Nimittäin se että Martin Berka joka ton artikkelin kirjotti ei oo mikään kiukkunen kuluttaja joka on ostanu huonosti viimeistellyn Gibsonin ja purkaa nyt siitä raivoaan, vaan tyyppi joka arvostelee soittokamoja työkseen.

Minä itse haluaisin lukea myös joskus negatiivisiakin arvosteluja.
 
Samoin.
 
Ja nyt kerrankin kun sellainen oli luettavana, Gibson-fanipojat alkavat vimmatun "skandaalinhakuisen skeidakirjoittelun" vastaisen internet-kampanjan.
 
Jos tää kiistanalainen kirjoitus on merkki siitä, että Riffi olisi ottamassa hieman kriittisemmän linjan (muuttamatta silti asiallista tyyliään), on se tervetullut muutos. Ei siksi että mustamaalattaisiin merkkejä, vaan siksi että annettaisiin totuudenmukainen kuva markkinoiden tilanteesta ja siitä minkälaista vastinetta rahoilleen saa.

Enkä sanonut että tämän ketjun aihe olisi Tokai LC80 ZW, mutta miksei siitä puhuta yhtä intensiivisesti kuin Gibsonista. Miksi Gibson on se ainoa jota tökitään?
 
Puhutko nyt siis tästä ketjusta vai noin yleisesti ottaen kaikesta siitä mitä muusikoiden.netissä kirjoitellaan? Tuolle aiheelle voisi edelleenkin mielestäni perustaa kokonaan oman ketjunsa. Siitä saattaisi tulla hyvin milenkiintoista, varsinkin jos aloitus on luokkaa, "2 viikkoa soittaneet metallipäät paskantaa kirkasotsaisten gibson-miehien päälle kun se on muotia!" Tarkoitan vain että tunnut kaikkein voimakkaimmin pyrkimään viemään tätä keskustelua muihin aiheisiin ja etsimään jonkinlaista tarkoituksenmukaista yksittäisen merkin mustamaalausta sieltä missä sitä ei ole. Tälläinen mielikuva mulle on syntynyt.
 
Minusta tuntuu että Riffi tai artikkelin kirjoittaja ei ole edes ostanut soitinta, vaan lainannut sen artikkelia varten maahantuojalta tms.
 
Tämän vuoksi en sanonutkaan että kyseinen toimittaja olisi kitarasta mitään maksanut, vaan käytin itseäni esimerkkinä sinä onnettomana kuluttajana. Ehkä olisin voinut ilmaista itseäni vielä selvemmin. Puhun nyt taas hieman laajemmassa mittakaavassa, enkä pelkästään tuosta yhdestä nimenomaisesta kitarasta. Olettaisin kuitenkin että suurin osa kuluttajista toimii ja ajattelee suurinpiirtein samalla lailla kuin minä. Uuttuuttaan kiiltävissä soittimissa, varsinkaan noin hävyttömän kalliissa, ei yksinkertaisesti saa olla selkeitä virheitä. Kuluttajana mua ei myöskään juuri kiinnosta onko ongelma tehtaan, sikariportaan, maahantuojan vai vähittäiskauppiaan syytä.

Noin yleisesti ottaen koko juttu kyllä hieman hirvittää. Jos ja kun on joskus itsellä mahdollisuus hankkia hieman arvokkaampia soittopelejä, niin aika paha mieli jäisi kun vastaavan yksilön päätyisi hölmöyttään ostamaan, oli kitaran varsinainen sointi sitten miten pätevä tahansa. Jotain on mennyt todella pahasti pieleen jos kuluttaja maksaa 4000 euroa kitarasta jossa on selkeitä puutteita viimeistelyn suhteen.
 
Olet aivan oikeassa, sun typeryyttäsihän se olis jos paskan ostat ;) Kannattaa kattoo ja kuunnella mitä ostaa... Mä ite olen henk.koht antamaan anteeksi jotain pieniä virheitä jos homma muuten toimii, jos soundi ja soitettavuus on kohdillaan. Niistä pienistä virheistä voi vaikka tinkiä hintaa alas. Oli merkki sitten mikä hyvänsä.
 
Itseäni Riffin artikkeli v***tti. Tämä siksi että kykenen helposti kuvittelemaan itseni tilanteeseen jossa olisin kyseiseen kitaraan 4000 Euroa sijoittanut ja aikaa myöden olisi paljastunut millaisia virheitä siinä on. Esimerkiksi netin yli valokuvien perusteella ostaessa kyseiset virheet eivät näy harjaantuneellakaan silmällä. Mutta siinä vaiheessa harmittaa kun vaikka huoltomies tai asiantuntija kertoo kuinka se oma kallisarvoinen instrumentti ei olekkaan sieltä parhaasta päästä.
 
Ei varmaan kannata ostaa noin kallista kitaraa pelkästään kuvien pohjalta? Totta hemmetissä ne pitää testata, halvemmatkin. Jos ei luota omaan silmään tai korvaan niin joku luotettava tyyppi mukaan antamaan mielipiteensä kitarasta.

Uuttuuttaan kiiltävissä soittimissa, varsinkaan noin hävyttömän kalliissa, ei yksinkertaisesti saa olla selkeitä virheitä. Kuluttajana mua ei myöskään juuri kiinnosta onko ongelma tehtaan, sikariportaan, maahantuojan vai vähittäiskauppiaan syytä.
 
Juurikin näin.
 
Se että kitara lähtee virheettömänä tehtaalta ja päätyy samankuntosena kuluttajan handuun, ei voi olla niin saatanan mahdoton yhtälö.

Juurikin näin.
 
Se että kitara lähtee virheettömänä tehtaalta ja päätyy samankuntosena kuluttajan handuun, ei voi olla niin saatanan mahdoton yhtälö.
 
Lohduttaahan se silti, että tehtaalla se oli vielä hyvä.

Juurikin näin.
 
Se että kitara lähtee virheettömänä tehtaalta ja päätyy samankuntosena kuluttajan handuun, ei voi olla niin saatanan mahdoton yhtälö.
 
Jostain syystä se vaan voi olla mahdoton yhtälö. Mä oon törmännyt samaan ilmiöön monessa muussakin asiassa. Mut mä en sitä tajua et miks helvetissä sen silti täytyy olla niin vaikeeta.

Aikaisemmin tässä threadissä neuvottiin epäröivää kysyjää edelleen ostamaan Gibsonin kitaroita huoletta. Ei täällä mitään Gibsoneittein mustamaalauskampanjaa ole menossa.
 
Riffin artikkeli on mielestäni vain hyvä herätyssoitto kaikille, myös kalliimpien instrumenttien ostajille, että on hyvä tarkistaa soitin tarkkaan ennen ostoa tai ainakin heti sen jälkeen, jotta säästytään myöhemmiltä mielipahoilta.
 
t.Onnellinen Gibson&Tokai -omistaja

Minä itse haluaisin lukea myös joskus negatiivisiakin arvosteluja.
 
Kyllä myös. Rehellinen ja ammattitaitoinen kritiikki kunniaan.
 
Noista pintavioista sen verran, että mielestäni se kertoo koko soittimen valmistusprosessin laadusta, jos pinta on rupuinen. Koska olkoon soundi kitarassa mikä tahansa, niin haluan varmistua tulevan työkaluni laadusta myös. Jos ei kaveri ole vaivautunut hiomaan pintoja maalin alta, niin mistä voin olla varma, että sekaveri on viitsinyt tehdä yhtään mitään kunnolla? Eriasia on sitten, jos räppänä maksaa 40e, niin vähempikin laatu riittää.
 
Kunnon otelautapuuta ei muuten mun mielestä tarvi värjätä...

Jos tää kiistanalainen kirjoitus on merkki siitä, että Riffi olisi ottamassa hieman kriittisemmän linjan (muuttamatta silti asiallista tyyliään), on se tervetullut muutos..
 
Jää nähtäväksi.. Eiköhän siellä taas palata "normaaliin päiväjärjestykseen".. Saadaan me "kirkasotsaiset Gibson-fanipojat", typerykset, vähän rauhoittua..
Ihmeen vähän tuohon ESP-LTD- ketsuun tulee postauksia.. Ai juu, sehän on niitä halpiksia vaan, eikä sen oo väliä, jos koululaispoika, se korkeintaan 2 v. soittanut, kesätyörahansa siihen LTD:hen hakkaa, vaikka pikku vika kitarassa onkin.. Tai eihän se ole vika, vaan vaikuttaa olevan ominaisuus. Laadukkaita kitaroita, nuo muut... 8)

Eriasia on sitten, jos räppänä maksaa 40e, niin vähempikin laatu riittää..
 
Vähän eri mieltä.. Laatua on tai ei. Riippumatta siitä onko kyseessä 400 tai 4000 soitin, se on sille ostajalle yhtä tärkeä..

Mitenkähän näissä muissa 3000-4000 euron kitaroissa on hoidettu tuo viimeistely ja onkohan paljon susia. Siis muitten valmistajien? Onko kokemuksia tai jotain juttua jossain?
 
Sais vähän oikeata näkökulmaa asiaan. Turha verrata esim. harleyta ja gibaa tai ihan mitä vaan vähän kalliimpaa kirvestä keskenään...

Mitenkähän näissä muissa 3000-4000 euron kitaroissa on hoidettu tuo viimeistely ja onkohan paljon susia. Siis muitten valmistajien?
 
Eihän niissä mitään, tietenkään. Nehän just on niitä laatusoittimia. ;) Poserit ja wannabe-muusikot vaan näitä Giboja suosii.

Laatua on tai ei. Riippumatta siitä onko kyseessä 400 tai 4000 soitin, se on sille ostajalle yhtä tärkeä..
 
Tottakai se on yhtä tärkeä.
 
Mutta tää asia ei oo siitäkään huolimatta niin yksioikoinen. Tässä threadissa on puhuttu aika lailla soittimista työkaluina... Jos sitä vertausta käyttää, niin kyllä jokasen pitää tietää että se Biltemasta ostettu 15 euron hylsysarja ei oo yhtä hyvä kuin se tunnettua merkkiä oleva sarja, joka maksaa 10 kertaa enemmän. Harrastajamonttööri saa silläkin pultit auki ja todennäkösesti vielä kiinnikin, että eipä siinä mitään. Mutta taitojen kehittyessä ja kokemuksen kasvaessa hän tulee luultavasti siihen tulokseen, että tuskin näillä vehkeillä väännellään pultteja vielä 50 vuoden päästä. Ja ties vaikka naapuriin muuttaisi tyyppi, joka vittuilee halpatyökalujen käytöstä ja elvistelee omilla merkkivehkeillään...
 
Ja täytyy ottaa huomioon myös pääoman poistuma. 400 euron hävikki on iso juttu, jos siinä tosiaan on kaikki kesätyöfyrkat ja vielä synttärirahatkin kaupan päälle. Mutta jossain vaiheessa jokasen on opittava se elämän karu pikku fakta, että markalla saa markan tavaran. 400 euroa on suuri oppiraha, mutta 4000 euroa on mun mielestä liian suuri hinta siitä tiedosta että kalliillakin voi lyödä kätensä kyynärpäitä myöten paskaan. Mutta niinpä vaan se mentaliteetti, jonka mukaan tyhmää saa kusettaa niin paljon kuin haluaa, on edelleenkin kitarakamoista puhuttaessa hämmästyttävän suosittu. Autojobbaritkin sentään huijaavat vaan käytettyjen autojen kanssa, kun kitarakauppiaat kusevat surutta silmään uuttakin instrumenttia hankittaessa.
 
Mainittakoon tässä, että munkin mielestä 400 euron kitaran tulee olla viimeistelyltään likimain täydellinen. Samoin 200 euron jne. Jos se on inhimillinen mahdottomuus, niin olkoon vaan. Ainakin ostajalla on oltava oikeus saada odottaa sitä. Käytetyt puumateriaalit, mikit ja muu hardware on sitten asia erikseen.

Nimittäin se että Martin Berka joka ton artikkelin kirjotti ei oo mikään kiukkunen kuluttaja joka on ostanu huonosti viimeistellyn Gibsonin ja purkaa nyt siitä raivoaan, vaan tyyppi joka arvostelee soittokamoja työkseen.
 
Joka ei todista vielä yhtään mitään. Se on kuitenkin, vain ja ainoastaan yhden kuolevaisen nillitystä, jota minä en ainakaan lueskele pääkopasta kaikki ikkunat auki. Kriittinen pitää olla oli kirjoittajana vaikka Hannu Karpo ja Joulupukki.
 
Jos tuon artikkelin tarkoitus oli valistaa kuluttajia että "tsekatkaa se 4000e soitin ennenkö ostatte" niin kyseessä on huonosti kirjoitettu juttu ja sen sisältö on tuolloin pikemminkin amatööreille kuin ammattilaisille suunnattu. Jokainen soittimista jotain tietävä testaa ja tsekkaa soittimen ennenkö lyö rahat tiskiin. Näin ainakin täällä meillä...
 
Tarkoitan vain että tunnut kaikkein voimakkaimmin pyrkimään viemään tätä keskustelua muihin aiheisiin ja etsimään jonkinlaista tarkoituksenmukaista yksittäisen merkin mustamaalausta sieltä missä sitä ei ole. Tälläinen mielikuva mulle on syntynyt.
 
Jaa. Minua melkein kiinnostaa millainen mielikuva sinulle on syntynyt. Senkun painiskelet keskenään sen kanssa, totuus on kuitenkin jotain ihan muuta mitä sinä kuvittelet ja pyörittelet päässäsi. Jollei lukija ymmärrä lukea rivien välistä niin se ei ole minun ongelmani.
 
Pointti ei todellakaan ollut "vaihdetaanpa puheenaiheeksi tuo" vaan lähinnä kysymys, että miksi se on aina Gibson jonka kohdalla ränttätänttäporukka kokoontuu yhdessä joukoin tökkimään tikuilla vaikka kyseisiä erheitä on muidenkin valmistajien tuotteissa. Osoitin vain esimerkein että niitä virheitä on samalla tavalla muissakin, mutta sitten totesin että kyseessä täytyy olla HINTA. Sillä jos 400e kitarassa on kaula mutkalla ja elektroniikka surkeaa, kitara ei soi lainkaan jne. niin se on kyllä "ihan ok" ja siihen mielipiteeseen suurin osa näistäkin ns. hihhuleista yhtyy. Sitten kun on 4000e kitara kyseessä ja siinä on värivirhe, siitä nostetaan äläkkä ja helvetinmoinen haloo. Miksi näin?
 
Kuluttajana mua ei myöskään juuri kiinnosta onko ongelma tehtaan, sikariportaan, maahantuojan vai vähittäiskauppiaan syytä.
 
Minua kiinnostaa. Kuluttajana minulle on tärkeä tietää että saan hyväksymältäni valmistajalta laadukkaita tuotteita mahdollisesti jatkossakin. Jos ongelma on valmistajan päässä, niin silloin joudun (edelleen kuluttajana) harkitsemaan hyväksymäni valmistajan vaihtoa. Jos vika taasen on maahantuojassa tai vähittäiskaupassa, tiedän edelleen voivani luottaa brändiin mutta maahantuojan/myyjän kanssa pitää olla tarkempi.
 
Eli jos sinä ostat mätiä Chiquita banaaneita K-kaupasta, niin ei se välttämättä ole Chiquitan tai tukun vika. Samaan aikaan S-marketissa on hyvälaatuisia Chiquita banaaneja.
 
Sofistiikka on turhan monesti aliarvostettua kuluttajien keskuudessa.

Mainittakoon tässä, että munkin mielestä 400 euron kitaran tulee olla viimeistelyltään likimain täydellinen. Samoin 200 euron jne. Jos se on inhimillinen mahdottomuus, niin olkoon vaan. Ainakin ostajalla on oltava oikeus saada odottaa sitä. Käytetyt puumateriaalit, mikit ja muu hardware on sitten asia erikseen.
 
Mielestäni tässä on asiat päälaellaan. Viimeistelyä voi aina korjailla, mutta jos soittimessa on rakenteellista vikaa niin meneekin huomattavasti vaikeammaksi se korjailu. Jonkun pienen lakkavian kiillotus on vähän eritason juttu kuin vaikkapa vinoon asennetun tallan suoristaminen.

Eihän niissä mitään, tietenkään. Nehän just on niitä laatusoittimia. ;) Poserit ja wannabe-muusikot vaan näitä Giboja suosii.
 
Niin olikin! unohdin...

Mielestäni tässä on asiat päälaellaan. Viimeistelyä voi aina korjailla, mutta jos soittimessa on rakenteellista vikaa niin meneekin huomattavasti vaikeammaksi se korjailu. Jonkun pienen lakkavian kiillotus on vähän eritason juttu kuin vaikkapa vinoon asennetun tallan suoristaminen.
 
Mun pointti ei ollut tuo. Tottakai tallan pitää olla suorassa. Mutta sen tallan ei tartte olla sellanen tune-o-matikki joka jo yksinään maksaa Into-Luthmanilla 220 euroa, vaan toimiva ja asiallinen vastine.

Joka ei todista vielä yhtään mitään. Se on kuitenkin, vain ja ainoastaan yhden kuolevaisen nillitystä, jota minä en ainakaan lueskele pääkopasta kaikki ikkunat auki. Kriittinen pitää olla oli kirjoittajana vaikka Hannu Karpo ja Joulupukki.
 
Eli lukijan on oltava kriittinen mutta kirjottajan ei? Sähän nyt sälli olet.
 
Ja syy siihen miksi tää threadi käsittelee Gibsonia oli se, että se artikkeli sattu olemaan Gibsonista kirjotettu. Siis ei esim. Fenderistä, Gretschistä tai Rickenbackerista.

4000 euroa on mun mielestä liian suuri hinta siitä tiedosta että kalliillakin voi lyödä kätensä kyynärpäitä myöten paskaan.
 
Onkohan asia ihan noin edes ko. testatun kitaran kohdalla? Arvostelun toisessa osiossa jossa kitaraa soitettiin, ei moitteita juurikaan ilmennyt, soundi oli priimaa jne. Käytetyt materiaalit puiden + metallien osalta ja sähköissä varmaan kuitenkin speksin mukaiset ja kitara toimi kuten pitää. Muistaakseni jutun loppun pisteytyksessä kitara sai 3/4, pisteitä tiputtivat noi ulkonäökselliset jutut. Edelleenkään niitä ei tarvitse hyväksyä ja valistunut kuluttaja ei em. kitaraa täydellä hinnalla osta.