Kitarat: kitarakamat ›

Gabe: Hauska tutkielma :) Tosin hinta nousee kuitenkin vielä kun siihen laskee tulli- ja postimaksut.
 
Olen muutamat kerrat Warmothilta tilannut ja valmiit puuosat maksuineen kustansi 705e. Siihen jos laskee nuo sun esimerkkiosat niin hinnaksi tulee jo 1042. Ja jos itse ei osaa kasata niin hinta nousee jonnekin 1300e paikkeille.
 
Fender american standard strat thomanilla 1333 €. Sattumaako?

s8na: Fender american standard strat thomanilla 1333 €. Sattumaako?
 
:D... aika tarkkaan nuo varmasti on laskettu. Warmoth ja Fender USA on laadultaan minun mielestäni aika tasaväkiset.

Laulava Kylätohtori: ?.....Kaikki asiattomuuksia kirjoittaneet jäähylle ja ketju lukkoon, niin eiköhän se siitä....
 
Itse tuota lukkoa jo ehdottelin aiemmin. Nyttenhän tää on taas ihan asiallista, joten ei ole tarpeellista lukita.

iec: Tuossa huvikseni laskeskelin
 
Laskelmasi lähtee vähän vääristä lähtökohdista.
 
Jos takaisinlaskentaan ryhdytään, niin ensin pois verot - pyöreesti 25%
Sit vähittäismyymälän kate vaik 30%. Liikehuoneistön vuokra ja henkilökunnan liksat tarttee maksaa ja viivan allekin tarttee jäädä jotain.
Sit tukun kate vaik samainen 30%
Pakkaus ja rahdit. Se pahvilaatikko maksaa tehtaalle enemmän kuin vaikkapa pleksi. Vähän sama juttu kuin kossupullossa, mis pullo maksaa enemmän kuin sisältö.
Tehtaan kate.
 
Loppupeleissä tos jää hirveen vähän rahaa semmoisiin asioihin kuin raaka- aineet ja työ.
 
Mut tosta huolimatta on mahdollista saada parilla satasella ihan oikea ja toimiva soitin lelun sijaan. Stressiklubille aikanaan varakepiksi hankittiin just pariinsataan squierin strato. Sen saa vireeseen ja sil pystyy soittamaan. Täyttää perusvaatimukset. Se tosin jäi sit tarpeettomaksi ja palvelee nykyään mun esikoislikalla skittaopettelussa.
 
Toisaalta, mä en oo kitarisa. Mä olen vaikkapa hanuristi. Tos viis vuotta sitten ostin ittelleni kevyeksi keikkahanuriksi pienen, kevyen ja näppärän kolmiäänikertaisen viiteensataan. Se sit on pieni, kevyt, näppärä ja halpa ja sil voi soittaa, mut ei se millään mittapuulla ole ns. hyvä. Mä olen ihanpaska hanuristi, mut kyl mä tunnistan hyvän soittimen milloin semmoisen syliini saan. Valitettavasti mä en yhtään tykkää niiden hintalapuista.
 
Toisaalta mä oon runpali, tai ainakin leikin olevani semmoinen. Just nyt on ajankohtaista peltikattaus. Mua ei kiinnosta pellit, jotka on ns hyviä tai parhautta, mua kiinnostaa pellit, jotka sopii mulle. Jos maailman paras pelti maksaa miljuunan, mut on mulle liian kovaääninen ja liian raskas käskyttää, niin antaa olla.
Hyvin tiedän, et ihan kohtuubudjetillakin saan ittelleni sopivan peltikattauksen ja ihan oikeista soittimista valittuna.
 
Kyl soittaja soittimensa tunnistaa. Ja jos ei, niin edessä on pitkä, raskas ja kallis tie.
 
Mulla on hyvin huonot ja vaikkutäytteiset korvat. Johonkin pisteeseen asti toi hinta/laatu kulkee useimmiten käsi kädessä, mut määrätyn pisteen jälkeen mun korvat ei sitä enää erota.

rintapek: Laskelmasi lähtee vähän vääristä lähtökohdista.
 
Jos takaisinlaskentaan ryhdytään, niin ensin pois verot - pyöreesti 25%
Sit vähittäismyymälän kate vaik 30%. Liikehuoneistön vuokra ja henkilökunnan liksat tarttee maksaa ja viivan allekin tarttee jäädä jotain.
Sit tukun kate vaik samainen 30%
Pakkaus ja rahdit. Se pahvilaatikko maksaa tehtaalle enemmän kuin vaikkapa pleksi. Vähän sama juttu kuin kossupullossa, mis pullo maksaa enemmän kuin sisältö.
Tehtaan kate.
 
Loppupeleissä tos jää hirveen vähän rahaa semmoisiin asioihin kuin raaka- aineet ja työ.
 
Mut tosta huolimatta on mahdollista saada parilla satasella ihan oikea ja toimiva soitin lelun sijaan. Stressiklubille aikanaan varakepiksi hankittiin just pariinsataan squierin strato. Sen saa vireeseen ja sil pystyy soittamaan. Täyttää perusvaatimukset. Se tosin jäi sit tarpeettomaksi ja palvelee nykyään mun esikoislikalla skittaopettelussa.
 
Toisaalta, mä en oo kitarisa. Mä olen vaikkapa hanuristi. Tos viis vuotta sitten ostin ittelleni kevyeksi keikkahanuriksi pienen, kevyen ja näppärän kolmiäänikertaisen viiteensataan. Se sit on pieni, kevyt, näppärä ja halpa ja sil voi soittaa, mut ei se millään mittapuulla ole ns. hyvä. Mä olen ihanpaska hanuristi, mut kyl mä tunnistan hyvän soittimen milloin semmoisen syliini saan. Valitettavasti mä en yhtään tykkää niiden hintalapuista.
 
Toisaalta mä oon runpali, tai ainakin leikin olevani semmoinen. Just nyt on ajankohtaista peltikattaus. Mua ei kiinnosta pellit, jotka on ns hyviä tai parhautta, mua kiinnostaa pellit, jotka sopii mulle. Jos maailman paras pelti maksaa miljuunan, mut on mulle liian kovaääninen ja liian raskas käskyttää, niin antaa olla.
Hyvin tiedän, et ihan kohtuubudjetillakin saan ittelleni sopivan peltikattauksen ja ihan oikeista soittimista valittuna.
 
Kyl soittaja soittimensa tunnistaa. Ja jos ei, niin edessä on pitkä, raskas ja kallis tie.
 
Mulla on hyvin huonot ja vaikkutäytteiset korvat. Johonkin pisteeseen asti toi hinta/laatu kulkee useimmiten käsi kädessä, mut määrätyn pisteen jälkeen mun korvat ei sitä enää erota.
 
Joo en tuossa niin tieteellisen tarkasti ollenkaan laskenut noita summia. Kyllä siinä joka tapauksessa valmiissa kitarassa on monen välikäden katteet mukana. Tuo mainitsemasi 30% joka välissä lienee suunnilleen oikeaa luokkaa. Eikös nuo Kesko ja S-ryhmäkin ota suunnilleen tuollaista katetta ;)
 
Voisiko sitten olettaa, että hyvälaatuisen kitaran osat maksavat alta 300 euroa (edellyttäen että valmistaja valmistaisi kaikki osat itse). Tuohon sitten työn osuus päälle 80 euroa + valmistajan kulut & kate yhteensä 40% = 530 euroa. siihen maahantuoja laittaa 40% sisältäen kulut&katteen =740 euroa. Myyjä vielä laittaa oman 30% + alv => noin 1200 euroa Suomessa. Tuohon sitten eri merkkien välillä tulee +/- jotain brändilisää.
 
Pääsinpä laskuissani samaan summaan mitä esim Musiikkikullaksella Oulussa maksaapi American Standard Stratocaster. Tosin tuossa ei vielä ole varmastikaan niitä huippuhyviä osia kuin esim Clapton CS Stratossa joka maksaa Thomannilla 2800 egee. Mun laskelmissa siis oletetaan että laatuluokka olisi tämän viimeksi mainitun kitaran luokkaa. Katteiden täytyy siis olla todella kovat.
 
Forgive me, en ole mikään talousnero, joten varmaan tästäkin laskelmasta unohtui jotain oleellista, mutta uskon silti että kaiken maailman custom-shop tuotteilla ja signature-kitaroilla ainakin vedätetään hintaa ylös ja katteet ovat uskomattoman kovat verrattuna siihen että tuunaisi perus American Straton vielä paremmilla osilla :)
 
-iec

iec: Forgive me, en ole mikään talousnero, joten varmaan tästäkin laskelmasta unohtui jotain oleellista, mutta uskon silti että kaiken maailman custom-shop tuotteilla ja signature-kitaroilla ainakin vedätetään hintaa ylös ja katteet ovat uskomattoman kovat verrattuna siihen että tuunaisi perus American Straton vielä paremmilla osilla :)
 
-iec
 
Näinhän tuo varmaan menee, olen itsekin näitä olen aika paljon pohdiskellut ja tulin siihen tulokseen että kaikkein reiluinta lienee tukea suomalaista käsityötä. Maksaa saman verran tai vähän enemmän kuin jenkkipelit mutta eipä tule maksettua "turhasta". Kitara on siitä miellyttävä harrastus että suomalaisen käsityön tukeminen on oikeasti mahdollista melkein jokaiselle niin haluavalle.

Gabe: Näinhän tuo varmaan menee, olen itsekin näitä olen aika paljon pohdiskellut ja tulin siihen tulokseen että kaikkein reiluinta lienee tukea suomalaista käsityötä. Maksaa saman verran tai vähän enemmän kuin jenkkipelit mutta eipä tule maksettua "turhasta". Kitara on siitä miellyttävä harrastus että suomalaisen käsityön tukeminen on oikeasti mahdollista melkein jokaiselle niin haluavalle.
 
Juu näyttäisi esim. Amfisoundilla kitaroiden hinnat lähtevän noin 2300 eurosta, jolloin kannattaa kyllä harkita todella ostaako kalliimman luokan sarjatuotantokamppeen vai käsin tehdyn yksilön, jonka laadusta rakentaja vastaa omalla maineellaan. Enpä ole kenenkään kuullut vielä haukkuvan noita kotimaisia soitinrakentajia. Ainoa huono puoli voi olla jo aiemmin mainittu soittimen arvon säilyminen. Jotkut ilmeisesti kuitenkin arvostavat jostain ihme syystä enemmän näitä ns. merkkituotteita kuten Gibson tai Fender.
 
Samoilla linjoilla olen jäsen Gaben kanssa. Yritetään tukea suomalaista käsityötä mikäli mahdollista. (Ehkä sitten mullakin joskus on varaa ostaa yli 2000 euron hintainen suomalaisen pienen kitaraverstaan tekemä laatukitara. Siihen asti tuetaan Mnetin torilla kitarakamppeita myyviä kanssajäseniä... :) )
 
-iec

Gabe: Näinhän tuo varmaan menee, olen itsekin näitä olen aika paljon pohdiskellut ja tulin siihen tulokseen että kaikkein reiluinta lienee tukea suomalaista käsityötä. Maksaa saman verran tai vähän enemmän kuin jenkkipelit mutta eipä tule maksettua "turhasta". Kitara on siitä miellyttävä harrastus että suomalaisen käsityön tukeminen on oikeasti mahdollista melkein jokaiselle niin haluavalle.
 
Juuri näin, edellyttäen että on nippu kondiksessa.. Teettämällä saa sitten sellaisen kun uskoo haluavansa..
 
Joku mainitsi arvon putoamisen, noh kyllä sen kuuluukin pudota. Ja mikse sit pitäis myydä? Ostaa myydäkseen?
Välillä säälittää noi älyttömät hintapyynnöt loppuun veivatuista vehkeistä. Toivon vaan ettei noi nuoret ostelisin niitä merkin takia.
 
Itse olen alkanut suosimaan pikkuliikkeitä, vaikka maksaa vähän enemmän.

iec: Forgive me, en ole mikään talousnero, joten varmaan tästäkin laskelmasta unohtui jotain oleellista, mutta uskon silti että kaiken maailman custom-shop tuotteilla ja signature-kitaroilla ainakin vedätetään hintaa ylös ja katteet ovat uskomattoman kovat verrattuna siihen että tuunaisi perus American Straton vielä paremmilla osilla :)
 
-iec
 
Haluaisin nähdä ameriikan stankun joka olisi kaikkine modailuneen oikeesti parempi kuin CS. Itselläni on ollut liukuhihna-osaston parhaimmistoa huippuhyvillä osilla ja puilla. Esim. erittäin laadukkaan EJ straton aikoinaan saatuani en keksinyt yhtään syytä miten kitara voisi olla parempi. CS skebojen rinnalla EJ jäi kuitenkin auttamattomasti jälkeen eikä kyse todellakaan ollut pelkästään mojosta. Ammattimainen kitaran rakennus vaatii paljon enemmän kuin kasan laadukasta puuta ja rautaa..

MadMatt: Ammattimainen kitaran rakennus vaatii paljon enemmän kuin kasan laadukasta puuta ja rautaa..
 
Niin, se vaatii esim. sen että hankkii itse ne raudat ja puut ja vie ne jollekin vaikkapa soitinrakentajamestarille kasattavaksi ja satula laitetaan vimpan päälle ja tehdään tarvittava hienosäätely kokonaisuudelle. Silti jää alle fenderin custom shopin helium-kuplahintojen.

MadMatt: CS skebojen rinnalla EJ jäi kuitenkin auttamattomasti jälkeen eikä kyse todellakaan ollut pelkästään mojosta. Ammattimainen kitaran rakennus vaatii paljon enemmän kuin kasan laadukasta puuta ja rautaa..
 
Nyt jäi kyllä aika auki tämä. Eli että mikä tekee siitä CS:stä niin paljon paremman. Ilman konkretiaa tämä kommentti jää mun silmissä juuri sinne mojo-asteelle.

MadMatt: Haluaisin nähdä ameriikan stankun joka olisi kaikkine modailuneen oikeesti parempi kuin CS. Itselläni on ollut liukuhihna-osaston parhaimmistoa huippuhyvillä osilla ja puilla. Esim. erittäin laadukkaan EJ straton aikoinaan saatuani en keksinyt yhtään syytä miten kitara voisi olla parempi. CS skebojen rinnalla EJ jäi kuitenkin auttamattomasti jälkeen eikä kyse todellakaan ollut pelkästään mojosta. Ammattimainen kitaran rakennus vaatii paljon enemmän kuin kasan laadukasta puuta ja rautaa..
 
Täytyy kyllä materiaalissa, toleransseissa, osissa tai rakenteissa olla jotain eroa, jos noiden mallien välillä huomaa selkeän eron. Voisi ehkä kuvitella että Fenderin tehtaalla vaikka kaulan taivutustestissä poikkeuksellisen erinomaisesti kapulat suoriutuneet lähetetään CS-versioiden aihioiksi. Ehkäpä myös materiaaleja "koputellaan" ja punnitaan painoja, jotta löydetään parhaiten akustisesti yhteensopivat kaula ja body. Lisäksi ehkä viimeistelyssä sitten käytetään huomattavasti enemmän aikaa nauhojen päiden fiksaamiseen ja kiilloittamiseen jne jne. Mikit kenties valitaan tarkoin kriteerein ja soitin säädetään viimeisen päälle kohdalleen ennen maailmalle lähettämistä. Ei mulla nyt oikein muuta tule mielee miten muuten tuollaisia eroja syntyy.
 
Voisitko kenties kuvailla mikä sun kokemusten perusteella se ero oikein on? Onko se yleinen soitettavuus, soundi, akustinen soundi vai mikä sen eron tekee noiden mainittujen mallien välillä? Kiinnostaa oikeasti tietää, sillä ei ole tullut Stratoja paljon hypisteltyä yhden surkean Squierin jälkeen.
 
-iec

Ziggy Bubba: Nyt jäi kyllä aika auki tämä. Eli että mikä tekee siitä CS:stä niin paljon paremman. Ilman konkretiaa tämä kommentti jää mun silmissä juuri sinne mojo-asteelle.
 
Luulisin että parhaat puut menee CS pajoille.

MadMatt: Haluaisin nähdä ameriikan stankun joka olisi kaikkine modailuneen oikeesti parempi kuin CS. Itselläni on ollut liukuhihna-osaston parhaimmistoa huippuhyvillä osilla ja puilla. Esim. erittäin laadukkaan EJ straton aikoinaan saatuani en keksinyt yhtään syytä miten kitara voisi olla parempi. CS skebojen rinnalla EJ jäi kuitenkin auttamattomasti jälkeen eikä kyse todellakaan ollut pelkästään mojosta. Ammattimainen kitaran rakennus vaatii paljon enemmän kuin kasan laadukasta puuta ja rautaa..
 
Amen. Sama tie kuljettu.

Gafa: Juuri näin, edellyttäen että on nippu kondiksessa.. Teettämällä saa sitten sellaisen kun uskoo haluavansa..
 
Joku mainitsi arvon putoamisen, noh kyllä sen kuuluukin pudota. Ja mikse sit pitäis myydä? Ostaa myydäkseen?
Välillä säälittää noi älyttömät hintapyynnöt loppuun veivatuista vehkeistä. Toivon vaan ettei noi nuoret ostelisin niitä merkin takia.
 
Itse olen alkanut suosimaan pikkuliikkeitä, vaikka maksaa vähän enemmän.
 
Suuri samanmielisyys kanssasi ( ja myös jäsen Gaben kanssa)
 
Olen jo päättänyt että... jos vielä yhden kitaran hankin niin se on Ruokankaan Tele. On niin makoisan näköisiä.
Ei yhtään kiinnosta mahdollinen tulevaisuuden spekulointi myyntihinnasta.
 
Minkä käyttöesineen hinta nousee vuosien varrella ? Enpä montaa tiedä: huipputaiteeseen ei ole varaa eikä kyllä arvokitaroihinkaan. Sijoitusasunto Hesasta, no se ehkä. James Bondin Aston Martin...niinpä :-)
Nokian osakkeet. Voi nousta tai mennä lähes nollaaan, kuka tietää.
 
Kitaran pitäisi olla meille se rakas soittoväline joka palkitsee meidät edistymisellä ja hyvällä fiiliksellä.
 
Sorry tää vuodatus.

Ziggy Bubba: Nyt jäi kyllä aika auki tämä. Eli että mikä tekee siitä CS:stä niin paljon paremman. Ilman konkretiaa tämä kommentti jää mun silmissä juuri sinne mojo-asteelle.
 
Tätä tuskin pystyy sähköisesti toteamaan. Mulla ei ole yhtään CS-kitaraa ja tuskin hankin. Mieluummin kotimaisen valmistajan. Eli en pysty kommentoimaan sinun kysymystäsi.
 
Mutta jos otsikkoon palataan, niin kummasti on vaan kitaroiden taso parantunut hintalapussa olevan summan noustessa. Viimeisin hankinta: Fender Telecaster 52-Vintage Hot Rod. Hinta lähempänä 2000,-
En ymmärrä miksi se niin hyvin vaan soi ja aina vireessä pysyy. Varmaan petän itseäni jotenkin. Ja mikä soittotuntuma.
Vertailukohteena on AM Tele Deluxe joka ei sekään huono ole. Mutta ei kuitenkaan mitään jakoa.

kallepeltopelle: Tätä tuskin pystyy sähköisesti toteamaan. Mulla ei ole yhtään CS-kitaraa ja tuskin hankin. Mieluummin kotimaisen valmistajan. Eli en pysty kommentoimaan sinun kysymystäsi.
 
Mutta jos otsikkoon palataan, niin kummasti on vaan kitaroiden taso parantunut hintalapussa olevan summan noustessa. Viimeisin hankinta: Fender Telecaster 52-Vintage Hot Rod. Hinta lähempänä 2000,-
En ymmärrä miksi se niin hyvin vaan soi ja aina vireessä pysyy. Varmaan petän itseäni jotenkin. Ja mikä soittotuntuma.
Vertailukohteena on AM Tele Deluxe joka ei sekään huono ole. Mutta ei kuitenkaan mitään jakoa.
 
Telecaster 52-Vintage Hot Rod... upea soitin. Toisaalta miten tuonkin määrittelee konkreettisesti jos kalliimmassa kitarassa soittokokemus on mieluisampi? Hyvä ostos se silloin minusta on. Tammi-Helmikuussa pitäis olla soittokunnossa ensimmäinen Made In Finland kepukka, hinta jos näillä osilla mennään tulee olemaan 1950e. Nyt on sen verran sahattu noita Fendereitä ja Gibsoneita hintahaitarin eripuolilta että luulisin tietäväni mitä tahdon :)

Gabe: Telecaster 52-Vintage Hot Rod... upea soitin. Toisaalta miten tuonkin määrittelee konkreettisesti jos kalliimmassa kitarassa soittokokemus on mieluisampi? Hyvä ostos se silloin minusta on. Tammi-Helmikuussa pitäis olla soittokunnossa ensimmäinen Made In Finland kepukka, hinta jos näillä osilla mennään tulee olemaan 1950e. Nyt on sen verran sahattu noita Fendereitä ja Gibsoneita hintahaitarin eripuolilta että luulisin tietäväni mitä tahdon :)
 
Minkä ja mistä meinaat hankkia. Jos nyt udella saa.. :)

kallepeltopelle: Minkä ja mistä meinaat hankkia. Jos nyt udella saa.. :)
 
Mielelläni siitä höpötän :) Se on semmoinen customoitu Jazzmaster, 2 palainen mahonkirunko, Gibsoneihin tottuneelle kädelle sopiva tuhti vaahterakaula ruusupuuotelaudalla, mikkeinä Seymour Duncan Phat Catit, tele tyylinen kontrollipaneeli, Schaller 3D-6 talla, Gotohilta muu hardware. Siinä on nyt kaikki minua miellyttävät elementit yhditettynä yhteen kitaraan. Korpi Instruments valikoitui tekijäksi muutamien kyselyiden jälkeen. Hyvä asiakaspalvelukokemus ollut tähän asti.

Ziggy Bubba:
Gibsonin ES-335 ei ole vielä mun räpylässä soinut, mutta ehkä vielä joskus. Tommosten jälkeen sinällään "ok-kepit", kuten Ibanezin kiinalaiset mallit ei tunnu just miltään. Noissa kun se akustinen sointi kertoo jo pelin hengen suorilta.
 
E: Ketulle tosiaan isot propsit täältäkin :)
 
335 oli itsellä haave nuorna poikana ja säästin sellaista varten piiitkän ajan kesätöistä + myin muita kopioita pois. Ehdottomasti olen sitä mieltä että topicin otsikkoa mukaillen, mikä siinä kalliimmassa on paremmin: soitettavuus, soundi sekä akustisesti että sähkönä, ja tottakai fiilis. Monta kopiota on tullut soitettua ja omistanutkin, mutta kaikista niistä on jotain pientä jäänyt uupumaan aitoon verraten. Ja aidosta ei tarvi vaihtaa mikkejä eikä muitakaan osian ollakseen 'toimiva'. Eihän tuo täydellinen toki ole. Hintaansa nähden viimeistely paikoin jopa hieman huono. Mutta sokkotestissä no doubt tuo pesee tähän saakka koettamani kopiot. Edelleen se on mulle se rakkain kitara ja lienee myös sellaisena pysyy. Yksi ensimmäisistä toteutuneista isommista haaveista. Eikä ole kaduttanut kertaakaan vaikka sen vuoksi joutui kiristämään kukkaroa että sai hommattua. Nykyisellä arvollakaan ei tavallaan ole niin väliksi kun en ajatellut myyväni kitaraa.
 
MUTTA, todella hyviä kitaroita löytyy myös halvemmistakin. Ja mikä ettei jopa parempiakin. Esim ihan pelkkä Melody Maker on alle 500€ ja se on mun mielestä aivan järjettömän hieno kokonaisuus hintaansa. Kuulostaa hienolta, tuntuu laadukkaalta ja kestää. Että kyllä se halvempikin voi olla tosi hyvä.