Kitarat: kitarakamat ›

Evilson: 230e räkkeineen ja posteineen. Ei paha munsta.
 
Ruuvasin sellaset 3 tuntia Devin Townsend -soundeja äsken :).
 
Kyllä se laite ihan ton summan arvoin on joo. Pilasiko täysin soundin? Jos alapään katoaminen häiritsee, niin kokeile sillä parametrisella eq:lla palautella takas. Vaikka ehkä tosin hyllykorjain (jota ei tietenkään ole) tai se Diezelin deep voi hoitaa saman homman paremmin, kokeilemalla selviää.

Antti1: Kyllä se laite ihan ton summan arvoin on joo. Pilasiko täysin soundin? Jos alapään katoaminen häiritsee, niin kokeile sillä parametrisella eq:lla palautella takas. Vaikka ehkä tosin hyllykorjain (jota ei tietenkään ole) tai se Diezelin deep voi hoitaa saman homman paremmin, kokeilemalla selviää.
 
Taajuusvasteen muutokset sai aika hyvin korjattua, mut soundi on kaikenkaikkiaan vähän puurosempi G-majorin läpi. Diezelin hifiys hävisi, mut eipä tuo juuri bändin seassa mua haittaa.

ENGL Thunder 50w ilman reverbiä. Ensimmäinen putkicomboni, luulin että vahvari on vain hieman isompi kuin Fender Frontman 15w, mutta sehän oli joku 3 kertaa sen kokoinen! :) Erittäin tyytyväinen olen soundeihin, harmi vain että clean-kanavalle ei ole omaa volume säätöä. Kiitokset kaupoista käyttäjä Karvamammutti!

Harley Benton G112. Tollanen kitarakaappi tuli hommattuu, eli se kaikkein halvin thomannilt. Ton Sunn:in alla pärisee ihan tarpeeksi hyvin, mutta tuo benttonin logo täytyy kyllä joskus repiä tuosta irti :)

Nyt saapui thomannin tilaus! Eli Carl Martin Plexitone, Ibanez Weeping demon ja Guitar Pro 6.
 
Plexitone on loistava pedaali. Olin kuullut paljon kehuja tuosta mutta se vaan on silti itse kokeiltava. Kuulostaa ihan oikealta vahvistimelta, toisin kuin monet muut distortion-tyyppiset pedaalit. Tosi hyvältä kuulosti semipuhtaan putkimarsun ja 4x12 kaapin kanssa. Kunnon seiskari-kasarisäröt. Paksu soundi mutta silti erittäin erotteleva.
 
Weeping demon on hyväsoundinen ja monipuolinen wahi. Paljon säätövaraa. Itse tykkään auto-on ominaisuudesta, eli pedaali menee päälle vain poljinta liikauttamalla ja sammuu kun poljeskelun lopettaa.
 
GP6:ssa on hyvät ja huonot puolensa. Soundit on hyvät ainakin mulle. Käytän ohjelmaa biisien sävellykseen. GP:llä on helppo tehdä biisistä jonkinlainen malli valmiiksi bändille kuuneltavaksi ja reenattavaksi. Kutosessa on myös hvin säätövaraa soundien suhteen. Saa vaihella kitaroita, vahvistimia ja lisäille efektejä. Eq:ta voi rullailla. Kaikenlaista muutakin säädeltävää löytyy. Huono homma tämän version kanssa on yleinen hankaluus. Kutonen ei ole yhtä selkeä ja helppokäyttöinen kuin edelliset osat. Varsinkin rumpujen nuotintaminen on tehty hankalaksi.
On kuitenkin hyvä homma, että minulta löytyy myös vitonen koneelta. Voin vitosella tehdä itse biisit, siirtää kutoseen ja hienosäätää ne kohdilleen ja ulostaa kuunneltavaan muotoon. Ehkä toi kutonenkin tuosta selkeytyy.
 
Huomenna heti aamupäivästä sitten bändireenit ja pääsee Plexitonea ja Weeping demonia vinguttamaan. :)

Elämme mielenkiintoisia aikoja, ensimmäinen 7-kielinen tuli hommattua, eli Ibanez ARZ307. Saapi taas arpoa hieman minkäkokoisella kielisetillä saa homman toimimaan...

Antti1: No muttakun toi vahvari kuitenkin kuulostaa just siltä, kuin esim. Vain Real Illusionsilla. :)
 
No emmätiiä, kyllä mä sain siitä aika omankuuloista soundia mielestäni. Toki se perussoundi on samantyylinen mut väittäisin kuulostaneeni ihan itseltäni :)
 
Eäh, hyvä se soundi on. Vähän erikoisella eq:lla varustettu vaan, eikä mikään maailmankaikkeuden tiukkatatsisin riffijyrä suurilla säröillä. V30 sopii sen kaveriksi.
 
Juu, ei tiukimpia mut ei löysimpiäkään. Iloisesti sillä tuli mättöheviäkin vedettyä boostaamatta/tiukentamatta.
 
Niin ja asiaan. Novolle tosiaan lähti Legacy ja tilalle tuli Hughes&Kettner TubeMeister 18. Muutaman lyhyehkön testisession jälkeen täytyy myöntää olevansa erittäin tyytyväinen hankintaan vaikka pelottikin et tulee kohta Legacya ikävä. Erisoundisia vahvaimia tietty, mut HKn tehot ovat itelle passelimmat ja soundi on älyttömän hyvä omalla tavallaan. Clean häviää Legacyn vastaavalle mut ei häiritsevästi ja särökanava on ihan huippu. Aavistuksen tiukempi ko Carvinissa eikä yhtä "tiheä". Ei toisaalta parempi mut ei huonompikaan, erilainen vaan.

Loimukantinen bursti Gibson ES-335 ja Blues Junior III. Ei muuta.

Klapp: Loimukantinen bursti Gibson ES-335 ja Blues Junior III. Ei muuta.
 
Kuvia tai ei todellakaan muuta.

No nyt se PGM301 on hankittu. Ens viikolla voi olla hymyssä pitelemistä, kun matkiksessa nököttää Ibanezin keissi. :3

Ja taas, efektilautaan tällä kertaa päivitystä:
iSP Decimator, Gatorin pehmeälaukku/pedalboard, virta- ja patchikaapeleita. Iik.

Tämän viikon saldona Visual Sound route 808 & Tc Electronic G-Sharp.

Kuvia tai ei todellakaan muuta.
 
No ny ois rofiilissa pari kännyntarkkaa räpsäsyä. Perkele että noitten kiharoitten
tallentaminen on hankalata puuhata.

Klapp: No ny ois rofiilissa pari kännyntarkkaa räpsäsyä.
 
H*lvetin hiano Electric Spanish..lääh..kateeks käy !!
 
Klapp: Loimukantinen bursti Gibson ES-335 ja Blues Junior III. Ei muuta.
 
Ei muuta ku hyvää bluusia sit sulle vaan,luulis noilla bluesit taittuvan.. (!?).

Klapp: No ny ois rofiilissa pari kännyntarkkaa räpsäsyä. Perkele että noitten kiharoitten
tallentaminen on hankalata puuhata.
 
Onpa siinä hieno kitara. Ittellä oli parin viikon ajan muuten samanlainen, mut eipä siinä loimua ollu:
http://www.dropbox.com/gallery/4302 … 8/1/Gibson%20ES-335%202008?h=8aa685
 
Muuten olisin pitänytkin talossa, mutta 60's Slim Taper -kaula oli vaan lopultakin liian ohut.
 
Onnea uudesta kitarasta!

Jucciz: Muuten olisin pitänytkin talossa, mutta 60's Slim Taper -kaula oli vaan lopultakin liian ohut.

Onnea uudesta kitarasta!
 
Tänks. Graalin metsästys on päättynyt. For now.
 
Mulla ei oo oikeastaan minkäänlaista kokemusta noista Gibsonin kaulaprofiileista, mutta omaan käteen tämä essi tuntuu sijoittuvan likemmäs halko- kuin syömäpuikko-osastoa. On just sopivasti olkapäitä. Nitrolakkaan tottumattomalle toki tahmakaulakin voi vaikuttaa uutuudenviehätyksessään tatsin "paksuuntumiseen", jota toki hainkin ja josta olen nyt varsin innoissani. Tässä on taikaa koko hintalapun edestä.
 
Jii-Gee:
Ei muuta ku hyvää bluusia sit sulle vaan,luulis noilla bluesit taittuvan.. (!?).
 
Jo vain, kyllä taittuu. Jopa tuo Blues Junior, joka oli kitarabudjetin venyessä vähänniinku pakkorakokompromissi (Deluxe Reverb ei sitten millään mahtunut enää kukkaroon...), hoitaa tälläkin foorumilla usein parjatun hommansa musta ihan tosi hyvin. Vaikka lamppu- ja tötteröremontti lienee lähivuosina edessä, olen yllättävän tyytyväinen JR:n sumeaan etuasteruttuun ja etenkin jatsahtaviin kliineihin. Rokkiahan en osaa, enkä enää nykyään edes tahdo, soittaa. Sellaiseen taipuvuuteen Blues JR:n kohdalla en siis uskalla ottaa kantaa. Eniten yllätti se usein maan rakoon haukuttu kaikutankki, joka minusta on aivan erinomainen. En tiedä, mitä solvaajansa jousikaiulta hakevat, mutta minun korviini soundi on oivallisen lämpöinen, ja se, mikä spankissa jää uupumaan, kaivetaan Bossin FRV-ykkösestä.

ADEHD: Järeen näkönen pönttö. Laita sitten kommenttia Legacystä. Se on mua aina kiinnostanut.
 
Tänään oli koeponnistus, sikäli ehkä vähän kehno, että veivasin tulpat päässä punkkia =) Joka tapauksessa mää tykkäsin kyl. Bassoa löytyis parinki naapurikämpän doomibändin tarpeisiin.
 
Olin laiskalla tuulella ja jätin 212-kaapin pystyyn lattialle. Silti mä sain raavittua tästä "löysästä" ja "tummasta" vahvarista sopivan treblekkään sundin korville asti. Cleaniä taisin säätää sen kymmenen sekkaa, ihan peruskauraa löyty het ja kitara oli tosiaan Gibson SG standard orkkismikeillä.
 
Kokeilin mä hetken aikaa tiluttaakin, mutta ei ne nakit sen paremmin otelaudalla liikkunu. En usko, että kukaan tota vahvaria tän kertomuksen perusteella ostaa, mutta mä sain mielestäni heleposti vastinetta rahoilleni =)

novo: Tänään oli koeponnistus, sikäli ehkä vähän kehno, että veivasin tulpat päässä punkkia =) Joka tapauksessa mää tykkäsin kyl. Bassoa löytyis parinki naapurikämpän doomibändin tarpeisiin.
 
Olin laiskalla tuulella ja jätin 212-kaapin pystyyn lattialle. Silti mä sain raavittua tästä "löysästä" ja "tummasta" vahvarista sopivan treblekkään sundin korville asti. Cleaniä taisin säätää sen kymmenen sekkaa, ihan peruskauraa löyty het ja kitara oli tosiaan Gibson SG standard orkkismikeillä.
 
Kokeilin mä hetken aikaa tiluttaakin, mutta ei ne nakit sen paremmin otelaudalla liikkunu. En usko, että kukaan tota vahvaria tän kertomuksen perusteella ostaa, mutta mä sain mielestäni heleposti vastinetta rahoilleni =)
 
Mukava kuulla :) Oon vähän ihmetellyt monien kommentteja Legacysta tummasoundisena, kyl siitä musta saa revittyä yläpäätä ihan riittämiin. Ja bassoa tosiaan tarvittaessa löytyy. Ja niinko oon sanonut niin tiukkuuttakin ainakin mun tarpeisiin. Clean on tossa musta ihan törkeän hyvä, tosin mäkin käytän sitä aika vähän. Mut se presence-nappi on kyl kullan arvoinen kaivettaessa heleyttä humppareista, toimii.

arppah8: Mukava kuulla :) Oon vähän ihmetellyt monien kommentteja Legacysta tummasoundisena, kyl siitä musta saa revittyä yläpäätä ihan riittämiin. Ja bassoa tosiaan tarvittaessa löytyy. Ja niinko oon sanonut niin tiukkuuttakin ainakin mun tarpeisiin. Clean on tossa musta ihan törkeän hyvä, tosin mäkin käytän sitä aika vähän. Mut se presence-nappi on kyl kullan arvoinen kaivettaessa heleyttä humppareista, toimii.
 
Meinasinkin jotain jo kirjoitella, mutta jätin lähettämättä. Mun mielestä Legacy on soundiltaan enemmänkin pehmeä ja kirkas, kuin löysä ja tumma. Siis se on sellainen smoothin kuuloinen, ei mikään kauhean räkäinen tai harvasäröinen, mutta kirkkauden puutteesta sitä ei voi kyllä syyttää.

Antti1: Meinasinkin jotain jo kirjoitella, mutta jätin lähettämättä. Mun mielestä Legacy on soundiltaan enemmänkin pehmeä ja kirkas, kuin löysä ja tumma. Siis se on sellainen smoothin kuuloinen, ei mikään kauhean räkäinen tai harvasäröinen, mutta kirkkauden puutteesta sitä ei voi kyllä syyttää.
 
Mun soitto on yhtä räkää ja nenänkaivuuta ni hyvin se tostakin irtos =)