Kitarat: kitarakamat ›

kimmmmo: Nyt on pöntöllä parissa ketjussa....
 
Yksi syyttää köyhäksi ja kateelliseksi ja toinen ökyrikkaaksi leventelijäksi. Koittaisitte nyt päättää.
 
Vaikuttaa kyllä siltä, että esittämällä mielipiteitään ääneen, kerää tällaisia ahdistuneita reppanoita niskaansa. Ei tämä ole ensimmäinen kerta. Tämä kertoo kuitenkin huomattavasti enemmän maamme avohoidon tilasta, kuin minusta ja mielipiteistäni.

s8na: Pöntölle: ...vaikkapa joku Suhr jota jengi täällä hehkuttaa. Onko tuossa brändissä sitten ilmaa...
 
Kun hinta syntyy valmistuskustannuksista ja sen kokoisesta voitosta, että putka pyörii hyvin, hinnassa ei ole ilmaa. Siitä, että samassa maassa valmistettujen, samoista materiaaleista rakennettujen, samoja sähköosia käyttävien samanmallisten kitaroiden hinnoissa on huomattavia eroja ei ole salaisuus kenellekään. Jäljelle jää siis ainoastaan merkin, brändin hinta perustelemaan hintaeroa. Tämä ei ole tarkoitettu Suhrin suuntaan, vaan sama pätee kaikkiin merkkeihin, jotka valmistetaan samoissa olosuhteissa.
 
Kiinassa on tehtaita, jotka tekevät käytännöllisesti katsoen samaa kitaraa kymmenellä eri merkillä. Jokainen merkki on brändi, olkoonkin että halpa sellainen. Joku kiinan strato voi maksaa mitä tahansa viidenkympin ja viidensadan välillä. Tässä on juuri se brändin hinta.

Vielä keskustelu jatkuu, tuleehan tätä vielä luettuakin vaikka samaa juttua on jo monta kertaa jauhettu maasta taivaaseen asti.
 
Itekin osallistunu keskusteluun ja olen edelleen sitä mieltä, että ei se hinta taivaasta putoa vaan kyllä se kalliimpi on sen takia kalliimpi kun se on laadukkaampi (toki tämä on mun mielipide).
 
Oma kohtaisesti kalliimmat on olleet parempi laatuisia kuin halvemmat ja tämä on ainakin omalla kohdallani faktaa. (halvemmissa kun on kaiken näköistä juttua lähtien nauhatöistä ja puuosista ym.) toki voi näihin törmätä kalliimmissakin vehkeissä.
 
Yksi asia kuitenkin täällä on pistänyt silmään puhuttaessa kalliimmista vehkeistä ja tarkoitan tällä sitä, että miten ihmeessä porukalla on ollut ns. kalliimpia vehkeitä, joissa on ollut laadullisia "heikkouksia" ja kysyn tätä asiaa ihan siksi, että mitä hemmetin järkeä on ostaa kalliimpi vehje jos siinä kerta on jotain valittamista ja kysyn tätä myös siksikin kun omissa ns. kalliissa vehkeissä ei ole ollut mitään valittamista, eikö se ole hölmöläisen touhua ostaa kallista sutta vai onko nyt kyse siitä, että tätä puolta on liioiteltu eli kalliimmissa vehkeissa ei olekaan niin paljon vikaa kuin täällä on annettu ymmärtää mm. tässäkin topikissa ja parissa muussa.
Vai onko kyse nyt esimerkiksi siitä, että ostetaan näkemättä se kallis vehje nettikaupasta ja sitten vasta huomataan jos se ei vastaakaan sitä laatukäsitystä mikä itsellä on.
 
Minä en ole koskaan enkä tule koskaan ostamaan kitaraa sitä omin käsin näkemättä ja korvin kokematta koska olipa se kitara mitä tahansa niin se pitää vastata mun käsitystä laadusta, istua käteen ja olla hyvän kuuloinen. Säädöt toki voi olla pielessä ja ne yleensä saa kohdilleen paitsi jos se laatu on huonoa niin propellikaulaa on turha edes yrittää normikonstein saada säädettyä tai jos kyse muusta yhtä pahasta laatuvirheestä.
 
Mä ainakin omiin kokemuksiin nojaten voin sanoa, että kalliimmissa on monessa suhteessa parempi laatu kuin halvemmissa (on parempaa mikkiä, on parempaa tallaa ja kiristintä sekä puun laadussakin eroja.
 
Tietysti laatukäsite vaihtelee jokaisen henkilön käsityksien mukaan.
 
Täällä on myös mietitty miksi toinen kitara on selvästi kalliimpi kuin toinen, hyvä kysymys tietysti, johon voisi kuvitella että a) valmistusmaan hinta/palkkataso vaikuttaa b) itse kitaran valmistus eli miten se tehdään, mistä osista ja materiaaleista.
Jos mietitään kitaran hinnan muodostumista valmistusmateriaalien ja osien sekä tekotavan suhteen niin pienemmistä kokonaisuuksista ne hintaerot sitten kumuloituu siihen kokonaishintaan eli jos toisessa on paremmat mikit-hieman lisää hintaa, - paremmat puut- hieman lisää hintaa - tehty yhdestä puusta- lisää hintaa - -paremmat kiristimet-taas hieman lisää hintaa jne. eli pienistä virroista kasvaa se isompi joki joka myös osaltaa selittää miksi se kalliimpi on selvästi kalliimpi.
 
Täällä on sanottu että brändi maksaa... joo...hmm..mietintää.. maksaako? vai eikö? onko tästä nyt ihan varmuutta vaiko mutua? vai maksaako oikeasti nyt se laatu ja pienet erot?
Mitä hyöytä siitä olisi jos brändi maksaa? Jos tätä peilaa siihen totuuteen, että halvempaa kitaraa myydään enempi kuin kalliimpaa niin itse asiassa halpa kitara voi tuoda paremmat voitot isompien volyymien myötä kuin se kallis mikä mahdollisesti jää kauppaan sen hintansa takia, toki kallista ei tarvi myydä niin paljoa.. mutta väittäisin melkeinpä, että niin kauppiaat kuin valmistajat tekevät enempi voittoa ns. halvoilla kitaroilla kuin kalliilla koska halpoja myydään pajon enempi määrällisesti. (se kellä on tästä faktaa niin kiitos ja kumarrus laittakaa tähän topikkiin, sama se jos vahvistaa mun käsitystä tai ei)
 
Olisin tietysti voinut kertoa tämän lyhyesti mutta tulipa kirjoitettua piempää tarinaa ja ne ketkä jaksoi lukea alusta loppuun niin kiitän ja kumarran :)

Ukkovaari: Täällä on sanottu että brändi maksaa... joo...hmm..mietintää.. maksaako? vai eikö? onko tästä nyt ihan varmuutta vaiko mutua? vai maksaako oikeasti nyt se laatu ja pienet erot?
 
Tottakai brändi useimmiten maksaa, ja tuotteen hinta on osa brändäystä itsessään. Kalliimpi hinta antaa tuotteesta ekslusiivisemman vaikutelman, ja tottakai firma kuin firma pyrkii myymään kovemmalla katteella kuin kilpailija ja näin ollen käyttää jo vakiintunutta brändiään siinä hyväksi mikäli vain mahdollista.
 
Monilla brändeillä toki on halvempia malleja, joissa varmasti pienempi kate, tai erikseen brändi omille halpiksilleen.
 
Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole ristiriidassa sen kanssa, että yleensä laadukkaampi tuote on myös kalliimpi.

Artist: Tottakai brändi maksaa, ja tuotteen hinta on osa brändäystä itsessään. Kalliimpi hinta antaa tuotteesta ekslusiivisemman vaikutelman, ja tottakai firma kuin firma pyrkii myymään kovemmalla katteella kuin kilpailija ja näin ollen käyttää jo vakiintunutta brändiään siinä hyväksi mikäli vain mahdollista.
 
hmm.. ymmärsit varmaan mitä ajoin takaa..maksaako se brändi vain sen brändin takia..vaiko sen takia koska tuote on laadukas? tässä se mun pointti kun puhutaan kitaroista
 
Esim. Gibson on varmaankin brändi.. mutta miksi Gibsonin LesPaul Standard 2012 maksaa siinä 2K kun vaikkapa Epiphonen ns. vastaava vaikkapa 600 ecun hintainen. onko kyse nyt ns. Gibson brändi vs Epiphonen bändi ja sillä selvä eli Gibsonin 2K ei ole laadultaan niin paljoa parempi kuin Kiinan Epi... vaan hinnan ero selittyy pelkästään brändillä? Mä olen sitä mieltä ettei näin asia ole vaan tuo Gibsoni on oikeasti parempi laadultaan mm. mikit paremmat, puut paremmin valkattuja ja yhdestä osasta, kiristimet paremmat ja yleisesti ottaen laatu parempaa ja tietysti osa hinnan eroa selittyy tietysti valmistusmaan palkka/hinta eroista myönnettäköön.
 
Mä meinaan just ostin kyseisen vehkeen ja vertailin aika monta vastaavaa Epiphonea ja ne ei ollut rehellisesti sanoen lähellekään tuota Gibsonia, ei soinniltaan, ei vireenpitävyydeltään eikä muutenkaan mm. nauhatyöt oli heikommat jne. eli tämä siis oma kohtaisesti kotettu, etten maksanu vaan brändistä vaan laadullisista eroista ja vieläpä siten, että testailin nipun noita Gibsonin standardeja, joissa oli soinnillisia eroja niin kuin aina kitaroissa tuppaa olemaan ja niistä on löydettävä se omiin korviin parhaasti soiva peli.
 
Toki laatueroja on myös kalliimmissa vehkeissä mutta ne eivät ole niin isoja heittoja kuin halvemmissa peleissä joissa se laatutason heittely on isompaa johtuen juurikin laadun valvonnasta koko logistiikkaketjun osasissa.

Ukkovaari: hmm.. ymmärsit varmaan mitä ajoin takaa..maksaako se brändi vain sen brändin takia..vaiko sen takia koska tuote on laadukas? tässä se mun pointti kun puhutaan kitaroista
 
Esim. Gibson on varmaankin brändi.. mutta miksi Gibsonin LesPaul Standard 2012 maksaa siinä 2K kun vaikkapa Epiphonen ns. vastaava vaikkapa 600 ecun hintainen. onko kyse nyt ns. Gibson brändi vs Epiphonen bändi ja sillä selvä eli Gibsonin 2K ei ole laadultaan niin paljoa parempi kuin Kiinan Epi... vaan hinnan ero selittyy pelkästään brändillä? Mä olen sitä mieltä ettei näin asia ole vaan tuo Gibsoni on oikeasti parempi laadultaan mm. mikit paremmat, puut paremmin valkattuja ja yhdestä osasta, kiristimet paremmat ja yleisesti ottaen laatu parempaa ja tietysti osa hinnan eroa selittyy tietysti valmistusmaan palkka/hinta eroista myönnettäköön.
 
Mä meinaan just ostin kyseisen vehkeen ja vertailin aika monta vastaavaa Epiphonea ja ne ei ollut rehellisesti sanoen lähellekään tuota Gibsonia, ei soinniltaan, ei vireenpitävyydeltään eikä muutenkaan mm. nauhatyöt oli heikommat jne. eli tämä siis oma kohtaisesti kotettu, etten maksanu vaan brändistä vaan laadullisista eroista ja vieläpä siten, että testailin nipun noita Gibsonin standardeja, joissa oli soinnillisia eroja niin kuin aina kitaroissa tuppaa olemaan ja niistä on löydettävä se omiin korviin parhaasti soiva peli.
 
No en ole sanonut, että pelkästään brändillä hintaero selittyy. Tottakai tuotantokustannukset vaikuttavat, ja suuremmilla tuotantokustannuksilla per yksilö saadaan luonnollisesti parempaa laatuakin aikaan, ja tämä on toki usein hyvän brändin perusta ainakin alunperin. Ei tämä ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa mitä edellisessä viestissä kirjoitin.
 
Kyllä siihen tuotantokustannusten päälle lasketaan mahdollisimman paljon lisää (riippuen toki vähän mitä kategoriaa tuote edustaa), ja yleensä hyvällä/tunnetulla brändillä tämä onnistuu paremmin kuin huonolla. Ja tässä kohtaa se brändi siinä hinnassa näkyy.

Ukkovaari: ...mitä hemmetin järkeä on ostaa kalliimpi vehje jos siinä kerta on jotain valittamista..
 
Itse ostin ensimmäisen Fenderini (jonka kaulaa olen täällä moitiskellut) 15:n vuoden ikäisenä. En usko että monikaan sen ikäinen osaa arvata, että kahden kesän tienestit voi upottaa myös kalliiseen romuun. Sama tietämättömyys vaivaa suurinta osaa harrastelijoista, olivat ne sitten vanhoja tai nuoria. Brändeihin vain luotetaan.
 
Kaikkia asioita ei myöskään huomaa musiikkiliikkeessä. Ei siellä voi asua tuntikausia kitaraa nuohoamassa.
 
Ukkovaari: ...nettikaupasta ja sitten vasta huomataan jos se ei vastaakaan sitä laatukäsitystä mikä itsellä on.
 
Tuota on varmasti paljon. Lisäksi tehtaan on helpompi upottaa "kakkoslaatu" voluumiltaan suureen nettikauppaan, koska pikkuviat mieluummin siedetään kuin palautellaan.
 
Ukkovaari: Täällä on sanottu että brändi maksaa... joo...hmm..mietintää.. maksaako? vai eikö? onko tästä nyt ihan varmuutta vaiko mutua?...
 
Kyllä sen faktan on hyväksynyt jo muutama minua(kin ;) nimekkäämpi taloustieteilijä. Brändi maksaa.
 
Brändi ei takaa niitä pieniä eroja. Monesti ne ovat kitaramerkkien välillä lähinnä mitoissa. Soitinpuut ovat ne muutama hyväksi havaittu. Osat tulevat monille valmistajille ulkoa, samoilta toimijoilta (hyvänä esimerkkinä vaikkapa Seymour Duncan, Grover ja Gotoh, joiden kamppeita löytyy aivan joka puolelta).
 
Ja olkoonkin että mittaeroja on, mutta onko esimerkiksi kitaran kaulan valmistaminen hiukan eri mitoilla oikeasti kalliimpaa? Minusta ei. Pannaan kaksi amerikan (tai kiinan, sama se on sielläkin) pajaa tekemään samoista puista, samoista osista eri mitoilla olevat kaulat, niin kyllä se niille yhtä vähän maksaa kummallekin. Pitää olla suuria rakenteellisia eroja, että hinta kasvaisi merkittävästi.
 
En myöskään usko, että halpiskitaroilla on katetta niin paljoa, että niiden valmistaminen tarjoaa samat voitot kuin merkkipelien. Niiden brändeillä ei voi kiskoa niin suurta katetta. Ilmaiseksi eivät silti tee, se on selvä ja saattaahan olla että Kiinassa värkätyn straton hinta sieltä lähtiessä on vain 20 euroa.
 
Jos vertailee samassa maassa tehtyjä kitaroita, samasta altaasta ongitaan myös työvoima. Palkkakustannusten välissä ei ole eroja. (juu, nimimiehet maksaa ja rivikansa ei, mutta sama se on sillä naapuritehtaallakin). Joten tässäkin yhteydessä se on vain brändi, joka selittää hintaerot.
 
Brändi on nykymaailmassa kaikki. Oikealla brändillä voi myydä mitä tahansa.

Artist: No en ole sanonut, että pelkästään brändillä hintaero selittyy. Tottakai tuotantokustannukset vaikuttavat, ja suuremmilla tuotantokustannuksilla per yksilö saadaan luonnollisesti parempaa laatuakin aikaan. Ei tämä ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa mitä edellisessä viestissä kirjoitin.
 
Juuh, mielipiteitä nämä kaikki on tyynni sekä totuus vaihtelee eri näkemyksienkin mukaan ;-)
 
Mä vaan ihmettelen tätä brändi juttu siksikin kun mä en osta kitaraa sen brändin takia vaan sen takia että mä pidän jostain kitarasta mukaanlukuen sen laatu ja soundi ja jos se nyt sitten sattuu olemaan Gibson brändi niin ei haittaa ja löytyy Gibsonista näitä halvempia mallejakin, joissa muuten olen sitten huomannu isommat laatuvaihtelut eli tämäkin tukisi käsitystäni laadusta ja sen vaihtelusta halvempien sekä kalliimpien suhteen.
 
Lisäksi kun bärndistä puhutaan niin esim. Epiphonesta löytyy kalliimpaa versiota, Ibanez, ESP, Fender, Taylor, PSR, Yamaha jne. samoin näistä ja monista muista löytyy kalliimpaa versiota niin siksi mä en tajua tätä brändi asiaa, itse en osta brändin vaan sen kitaran takia.
 
Loppu peleissä tärkeintä on se, että soittaja tykkää niistä omista vermeistään ja ne ei ainakaan tapa sitä halua soittaa vaan edesauttaa soittamishaluja ja jos tämä onnistuu 500 tai 3000 kepukalla niin sehän on hyvä asia.

Ukkovaari: Juuh, mielipiteitä nämä kaikki on tyynni sekä totuus vaihtelee eri näkemyksienkin mukaan...
 
Totuuksia on aina vain yksi. Ne loput versiot äidinkielenopettajani neuvoi käsittelemään sanalla "luulo".
 
Brändeistä vielä ja designin suhteesta hintaan.
 
Tullessaan Suomen markkinoille joskus karvan alle kolmekymmentä vuotta sitten, B.C Rich oli suorastaan sikamaisen hinnakas peli. Kaikki varmaan (jotka olivat jo syntyneet tuohon aikaan siis) muistavat ne Soundin kokosivun mainokset, jossa vedettiin hintaennätykset uusiksi kertaheitolla. Kapineet maksoivat useita kymmeniä tuhansia. Nyt sama merkki on mennyt Kiinaan ja sen halvimmat hevikepit sijoitetaan sarjaan Kelvottomat Kiinanromut.
 
Ne himmelit ovat saman mallisia, muotoisia ja varustettu alkuperäisiä toiminnallisesti vastaavilla osilla. Jos se uniikki suunnittelu, joka amerikassa aikoinaan tehtiin, olisi rahan arvoista, miksi kiinanhimmeli saadaan ilman sen tuomaa hintalisää? Meillä on siis pari vaihtoehtoa. Joko hinnassa oli brändilisää siinä viidentoistatuhannen vanhan markan verran per parinkympin keppi, tai sitten kiinalainen valmistaja on suoranainen talousnero.
 
Vaikka palkkakustannukset Kiinassa ovat murto-osan jenkkilän vastaavista, ei sellaista neroa olekaan, joka noin nero olisi. Alkuperäisessä amerikan hinnassa on vain ollut ilmaa todella huolella.
 
Rich on hyvä esimerkki brändin arvon alenemisesta. Kun brändin arvo alenee, sen kitarat tottakai halpenevat. Silti niitä kuitenkin tehdään. Joko se ilma nyt alkaa näkyä?
 
Toivoisin että laadukkaina itseään markkinoivat merkit antaisivat sen laadun näkyä sillä tavalla, että laatukukkaset jäisivät sinne tehtaalle.

Ihminen on tyhmä olio. Se maksaa ja pitää siitä, mistä luulee maksavansa ja pitävänsä. Tärkeämpää on löytää itselle se hinta-laatusuhteeltaan paras. Oli kyse sitten kitarasta, asunnosta, punkkupullosta tai mistä tahansa.
 
Osaavan käsissä, saadaan paskoista aineksista vaikka mitä loihdittua. Tavis-petteri ei osaa makaronista ja jauhelihasta tehdä juuri mitään. Sitten kun mennään Chez Dominiqueen, jossa lautaselle on sijoiteltu tulitikkuaskin kokoinen makaroni-jauheliha -härdelli, niin siitä maksetaan 50e.
 
Onko punaviineissä eroa jos ostaa 10e vai 30e pullon? Eikös se ollut se jokin viininmaistotesti, missä "asiantuntijoille" meni alkoholilla terästetty tavallinen mehu ihan täydestä kenenkään mitään huomaamatta =)
 
Toisen paskakasa on toiselle sopiva kuin nyrkki peräsuolessa ja päinvastoin.
 
Tämän keskustelun voisi hyvin liittää tietokonepuolella olevaan PC vs MAC -taistoon =)
 
Ja jottei totuus unohdu, niin muistellaan vielä kerran sitä heppua, jonka Fender muuttui hetkessä vuosien uskollisesta sotaratsusta vihatuksi leppäkeihääksi, kun kaulataskussa lukikin Made In Japan :D

tender.insanity: ...Se maksaa ja pitää siitä, mistä luulee maksavansa ja pitävänsä...
 
Näin se on. Juurikin näin.
 
Moni hakee kovilla hinnoilla pelkästään statussymbolia. En usko että monikaan uuden Ferrarin ostaja kykenee minkäänlaiseen tolkun ratakierrokseen rakkineellaan, mutta sellainen pitää silti saada. Jos Ferrarin ja tojotakorollan hinta olisi samalla tasolla, Ferrari menisi vain autourheilun harrastajille, koska ei sillä metsämökkiläinen kyllä akkaansa kaupallekaan uskaltaisi lähettää.
 
Sama on kitaroissa. Vaikka muutamilla miljonäärimuusikoila on melkoisia kitarakokoelmia, suuri osa arvokitaroiden keräilijöistä ei liene harrastelijasoittajaa kummoisempia. Osa ei välttämättä osaa soittaa pätkän vertaa. Siis hinnakas peli=status.
 
Se, että osa niistä kalliimmaksi luonnehdituista kitarakamoista saattaa juuri ja juuri ollakin hintansa arvoisia, ei takaa sitä että kaikki niistä ovat.
 
Toteutunut kauppahinta on kompromissi ostajan saituuden ja myyjän ahneuden välillä ;)

pönttö: Totuuksia on aina vain yksi. Ne loput versiot äidinkielenopettajani neuvoi käsittelemään sanalla "luulo".
 
Totuuksia on yksi vain uskonnoissa.
 
Monis muis asioissa kolikolla tuppaa olemaan vähintään kaksi puolta.

pönttö: Näin se on. Juurikin näin.
 
Hihhei!
 
Ensimmäistä kertaa koko m.netin historiassani joku on samaa mieltä kuin minä :D

rintapek: Totuuksia on yksi vain uskonnoissa.
 
Monis muis asioissa kolikolla tuppaa olemaan vähintään kaksi puolta.
 
Eli siksi uskontoja on pallomme päällä satoja erilaisia ja valkoiseksi maalattu seinä onkin sekä musta, että valkoinen?
 
Kuten sanoin, totuuksia on vain yksi. Ei 1 + 1 tee kolmea siksi, että jonkun mielestä niin olisi mukavampaa. Sellaiset asiat, jotka ovat pelkän mielipiteen/makuasian varassa eivät ole totuuksia lainkaan.

pönttö:
Brändeistä vielä ja designin suhteesta hintaan.
 
Tullessaan Suomen markkinoille joskus karvan alle kolmekymmentä vuotta sitten, B.C Rich oli suorastaan sikamaisen hinnakas peli...
 
Ne himmelit ovat saman mallisia, muotoisia ja varustettu alkuperäisiä toiminnallisesti vastaavilla osilla. Jos se uniikki suunnittelu, joka amerikassa aikoinaan tehtiin, olisi rahan arvoista, miksi kiinanhimmeli saadaan ilman sen tuomaa hintalisää? Meillä on siis pari vaihtoehtoa. Joko hinnassa oli brändilisää siinä viidentoistatuhannen vanhan markan verran per parinkympin keppi, tai sitten kiinalainen valmistaja on suoranainen talousnero.
 
Vaikka palkkakustannukset Kiinassa ovat murto-osan jenkkilän vastaavista, ei sellaista neroa olekaan, joka noin nero olisi. Alkuperäisessä amerikan hinnassa on vain ollut ilmaa todella huolella.
 
Rich on hyvä esimerkki brändin arvon alenemisesta. Kun brändin arvo alenee, sen kitarat tottakai halpenevat. Silti niitä kuitenkin tehdään. Joko se ilma nyt alkaa näkyä?
 
Toivoisin että laadukkaina itseään markkinoivat merkit antaisivat sen laadun näkyä sillä tavalla, että laatukukkaset jäisivät sinne tehtaalle.
 
Huomaa, että et oo sen paremmin?? perehtynyt noihin Bernardo Chavez Ricon tuotoksiin, joten sulle vois aivan huoletta myydä erittäin kovalla hinnalla kiinalaisen Richin, "kun se on kumminkin ihan samanlainen kuin jenkki, samat osat ja kaikki.." Valitettavasti se nyt vaan ei ihan noin oikomalla mene, se hinnanmuodostus. Ja tuskin olisit ostamassa(kaan)..
Eikä se "ilma" mihinkään näy. Kyllä nuo jenkkilän Richit, toki mallista riippuen, on edelleen niitä hinnakkaita. Mutta kun on fiksannut mielipiteensä yhdelle syvälle uralle, ja ennekaikkea edustaa narsistista näkökantaa "On vain yksi totuus, ja se on MINUN tottuutein!" kannattaa kaikki vähänkään poikkeavat, ja ehken jopa johonkin kokemukseen perustuvat mielipiteet dumata "Ne on niitä avohoitopotilaita ja muita törppöjä ne!"
 
Näilläkös mennään??
Jaa niin, pystyn kyllä kertomaan jonnii verran eroja noitten orkkis-jenkkiläisten B.C.Richien , japsi-Richien ja kiinanpoikien kasaamien välillä, mutta tuskin antaa aihetta. Kumminkin ne on ihan samoja, ja hintaerot on pelkkää hujestusta ja fantasiaa. Tyhmät vaan maksaa jenkkien hintoja, kun ihan saman seipään saa kiinalaisten nerojen tekemänä! Samat puut, samat kilkkeet kaikissa?
 
Mites se Paul Reed Smithi? Onko niillä "brändi kärsinyt"??

fox: ..."Ne on niitä avohoitopotilaita ja muita törppöjä ne!"
 
Juu. Pääsit juuri niiden joukkoon. Ole kuinka guru hyvänsä, niin se ei sinua nosta kallonkutistajaksi. Siksipä henkilökohtaisuuksiin menevät heitot päätyvätkin siirtämään sinut tolkun miehestä sinne älykääpiöiden yllättävän lukuisaan sakkiin.
 
Minä en välitä yrittääkään ymmärtää teitä (onnea uudelle kerhollesi) vässyköitä, jotka alatte vänkäämään täällä kirjoittajista sen sijaan, että ymmärtäisitte pitää läpinänne itse asiassa.
 
Jos ei se ole selvillä vähämielisten joukossa, niin kerrottakoon se sinnekin nyt, että jokainen merkki, joka on vienyt tuotantoaan kiinaan, on menttänyt osan arvostuksestaan. Tämä on tapahtunut aivan kaikkien kuviteltavissa olevilla aloilla.
 
Ja ei. En ostaisi hevihimmeliä kertakaikkiaan mistään syystä. Yksi sellainen minulla on jo leluna ja se saa piisata.

pönttö: Juu. Pääsit juuri niiden joukkoon. Ole kuinka guru hyvänsä, niin se ei sinua nosta kallonkutistajaksi. Siksipä henkilökohtaisuuksiin menevät heitot päätyvätkin siirtämään sinut tolkun miehestä sinne älykääpiöiden yllättävän lukuisaan sakkiin.
 
Juu, kiitos kiitos! Sielläpä sitte ollaan! Oli suuri kunnia tavata noin ylivertainen älyn jättiläinen, (käsittääkseni jo ikääntynytkin) " henkilö", onneksi ainoastaan näin netin välityksellä.
 
Minä en välitä yrittääkään ymmärtää teitä (onnea uudelle kerhollesi) vässyköitä, jotka alatte vänkäämään täällä kirjoittajista sen sijaan, että ymmärtäisitte pitää läpinänne itse asiassa.
 
Meidän "kerholla" on ollut periaatteena, hieman vaivannäköä kaihtamattakin, jakaa sitä vähäistä tietämystä, mitä maailmalla on mukaan turkkiin tarttunut. Sen sijaan, että vouhkasis että "nyt penskat ja älykääpiöt hiljaa, ku TietoMies sanoo kuinka homma pyörii ja henki haisee! Ettehän te mitään tiedä, mutta MINÄ tiedän koska pelut pieniä on!! "
 
Jos ei se ole selvillä vähämielisten joukossa, niin kerrottakoon se sinnekin nyt, että jokainen merkki, joka on vienyt tuotantoaan kiinaan, on menttänyt osan arvostuksestaan. Tämä on tapahtunut aivan kaikkien kuviteltavissa olevilla aloilla.
 
Uijui! Kauhiaa, kyllä nyt soitinteollisuudessa puntit vapisee! Eipä taida jäädä länsimaiseen tuotantoon kovin monia sitte jäljelle.. siis jotka yleistä arvostusta nauttisivat. Ihan tiedoksi, kyllä siellä Kiinassakin osataan puutöitä tehdä.
 
Ja ei. En ostaisi hevihimmeliä kertakaikkiaan mistään syystä. Yksi sellainen minulla on jo leluna ja se saa piisata.
 
Kyllähän se kiva on, että on noita(kin), vaikka sitte leluna. Onko oikeen floikkakeppi, paksuilla kielillä ja mörkövireessä?? ;)
 
Tuolta ylempää lainasin totuuden sanaa (eli Sinun lausuma tämä)
 
Sellaiset asiat, jotka ovat pelkän mielipiteen/makuasian varassa eivät ole totuuksia lainkaan.
 
Tais tehdä kippeetä tuo minun B.C.Rich -heittoni, näemmä. Mutta kun olen sellasia Richejä nähnyt muutenkin, ku Suosikin mainoksissa, ja niist jotain tiedän, oikeesti.
 
terv. älykääpiö ja muutenkin dorka kettu.
 
Muuten, MINÄ olen usein väärässä, joskus ihan mettässä, mutta pyrin sitte oppimaan juttuja, että seuraavalla kerralla tietäsin. Ja ainakin minulle saapi sanoa että olen väärässä. Kun saatan vaikka ollakin.
 
Sen sijaan en kuitenkaan kauhiasti tykkää suoranaisesta vittuilusta. Saatanpa jopa loukkaantua, ja ehken vaikka itkenkin hieman??Kun nyt sanoit, että olen mm. "älykääpiö" niin kerropa minkä moisen Einsteinin kanssa mulla on kunnia mielipiteitä vaihtaa?? (Taikka vaikeehan se on vaihtaa, kun lähtökohta on se, että se vastapuoli on aina väärässä.. )

pönttö:
Kuten sanoin, totuuksia on vain yksi. Ei 1 + 1 tee kolmea
 
Mä lainaan erään jäsenen allekirjoitusta. Riittävän suurilla kakkosen likiarvoilla 2+2 on noin 5.

fox: itkua
 
Jos aloitat itse solvauksilla, älä munaa itseäsi enempää kirjoittamalla kuin Hessu hopo ja valittamalla, että sinulle ei enää ollakaan kohteliaita. Tiedän kyllä, että teillä siellä vinku-osastolla on tapana valittaa siitä, että teitä lyödään takaisin, mutta ei se tapa tee siitä yhtään sen miehekkäämpää.
 
Emme ole täällä puhumassa nimimerkki pöntöstä. Nimimerkki pöntöllä on toki - kuten uskomattoman monella tämän foorumin keskustelijoista - tapana käyttää toisinaan sanaa "minä" kertomaan esimerkiksi kitarasta, johon on matkansa varrella törmännyt. Se ei silti tarkoita sitä, että tässä erikoisessa tapauksessa ko pönttö otettaisiin yleisen loanheiton maalitauluksi ilman vastatoimenpiteitä.
 
Olen huomannut,että kun tietynlaiset keskustelijat huomaavat omien mielipiteidensä alkavan vaikuttaa huonosti perustelluilta, he alkavat haukkua muita keskustelijoita sen sijaan että perustelisivat omansa paremmin. Sellaiset saavat sen älykääpiön maineen.
 
Sinä fox aloitit tämän, itket ikävästä vastauksesta ja nyt olet siellä älykääpiöiden kerhossa maailman tappiin asti.
 
Mutta lohdutukseksesi voin kertoa, että se on vain minun mielipiteeni ja epäilemättä sinuakin joku rakastaa.

pönttö: Totuuksia on aina vain yksi. Ne loput versiot äidinkielenopettajani neuvoi käsittelemään sanalla "luulo".
 
Näköjään ei ole tässä asiassa yhtä totuutta koska sinä uskot sun ns. "totuuteen" ja minä omaani, mullehan se on toki sama mikä sun mielipiteesi on tai totuus, en mä kuitenkaan muuta mun mielipiteitä sun "totuuden" mukaiseksi vaan pysyttäydyn omassani.
 
Mutta hei, tästä on jauhettu tässä topikissa sen verran, jotta on kyllä selvinnyt kuka on mitäkin mieltä ja mulla ei ole tapa jahkailla turhan pitkään selvissä tapauksissa joissa mielipiteet eroavat sen verran, ettei niitä saa sovitetuksi yhteen edes valtakunnan sovittelijan avulla ;-)
 
Jatkakaa jos haluatte, mä meen vaikka soittaa skitalla.