Kitarat: kitarakamat ›

o0o: On mielestäni surullista, että aliarvoidaan ihmisten kykyä aistia asioita. Ei kaikki ole samalla viivalla. Joku ei huomaa eroa, joku huomaa. Helposti leimataan psykoakustiikaksi jos itse ei eroa kuule.
 
Eihän se sokkotesti sulje pois sitä, että muillakin asioilla kuin pelkästään mitattavilla suureilla on merkitystä sille laitteen omistajalle. Ne kenelle ne muutkin asiat ovat merkittäviä saavat edelleen jatkaa omalla tavallaan. Ja ne taas jotka luottavat tieteellisiin menetelmiin voivat jatkaa omalla tiellään. Se ei ole keneltäkään pois. Onpahan ainakin jaettu tietoa, että ei voi väittää tulleensa huijatuksi tiedon puutteen takia.
 
Sokkotestillä voi tutkia asiaa tieteellisesti mittaamisen lisäksi. Sokkotesti on ihmiselle aika raastava testi, sillä monella tuntuu olevan tarve tunnistaa sokkotesteissä se oma kampe kaikilla mahdollisilla vippaskonsteilla. Mikähän lie psykologinen ilmiö siinäkin on taustalla.
 
Minä ainakin tunnustan omalta osaltani sen, että muut aistit ja ennakkoluulot värittävät havaintoja. Yksi esimerkki on se, että jos vaikka ihminen omistaa kaksi stratoa, joista toinen on MIM ja toinen on MIA, ja se MIM tuntuu paremmalta soittaa ja jopa kuulostaa paremmalta kuin MIA ihan yksilöerojen puitteissa, saattaa ihmisellä olla vaikea tunnustaa itselleen että se MIM onkin parempi. Tai sitten sellainen asia, että mikäli kitaran väri on omiin mieltymyksiin nähden aivan kauhea, ei sitä kenties tule ostettua vaikka se olisi sopundeiltaan ja soitettavuudeltaan kitarakaupan paras kyseisen mallin kitara.
 
Tuosta huolletun vahvarin tapauksesta voisin arvella (vain minun paras arvaukseni tuntematta kyseisiä ihmisiä ja laitteita), että omistajaa rupesi korpeamaan se, että kampe ei ole enää alkuperäinen ja se vaikutti fiiliksiin liikaa. Eli siis se vintagen "taika" tai mojo oli murentunut uusien osien myötä.Todennäköisesti se soundi oli aivan yhtä hyvä kuin pajalle tuotaessa, mutta ilman häiröääniä. Eli vähän sama kuin se, että jollakin talon rakentajalla/remontoijalla ottaa pattiin jos tietää että jonkun väliseinän sisään jäi joku ruma kohta, vaikka kukaan ei sitä nää, eikä se vaikuta mihinkään rakenteen kestävyyden eikä minkään muunkaan asian kannalta (paitsi se rakentajan oma tieto että ei tullut ihan täydellisesti tehtyä).

Ymmärtääkseni o0o haluaa muistuttaa, että todellisia sointierojakin vahvariyksilöiden välillä löytyy, ja toisille ne ovat merkittäviä ja toisille ei. En jaksa pitää ajatusta epäuskottavana.

iec: Eihän se sokkotesti sulje pois sitä, että muillakin asioilla kuin pelkästään mitattavilla suureilla on merkitystä sille laitteen omistajalle. Ne kenelle ne muutkin asiat ovat merkittäviä saavat edelleen jatkaa omalla tavallaan. Ja ne taas jotka luottavat tieteellisiin menetelmiin voivat jatkaa omalla tiellään. Se ei ole keneltäkään pois. Onpahan ainakin jaettu tietoa, että ei voi väittää tulleensa huijatuksi tiedon puutteen takia.
 
Sokkotestillä voi tutkia asiaa tieteellisesti mittaamisen lisäksi. Sokkotesti on ihmiselle aika raastava testi, sillä monella tuntuu olevan tarve tunnistaa sokkotesteissä se oma kampe kaikilla mahdollisilla vippaskonsteilla. Mikähän lie psykologinen ilmiö siinäkin on taustalla.
 
Minä ainakin tunnustan omalta osaltani sen, että muut aistit ja ennakkoluulot värittävät havaintoja. Yksi esimerkki on se, että jos vaikka ihminen omistaa kaksi stratoa, joista toinen on MIM ja toinen on MIA, ja se MIM tuntuu paremmalta soittaa ja jopa kuulostaa paremmalta kuin MIA ihan yksilöerojen puitteissa, saattaa ihmisellä olla vaikea tunnustaa itselleen että se MIM onkin parempi. Tai sitten sellainen asia, että mikäli kitaran väri on omiin mieltymyksiin nähden aivan kauhea, ei sitä kenties tule ostettua vaikka se olisi sopundeiltaan ja soitettavuudeltaan kitarakaupan paras kyseisen mallin kitara.
 
Tuosta huolletun vahvarin tapauksesta voisin arvella (vain minun paras arvaukseni tuntematta kyseisiä ihmisiä ja laitteita), että omistajaa rupesi korpeamaan se, että kampe ei ole enää alkuperäinen ja se vaikutti fiiliksiin liikaa. Eli siis se vintagen "taika" tai mojo oli murentunut uusien osien myötä.Todennäköisesti se soundi oli aivan yhtä hyvä kuin pajalle tuotaessa, mutta ilman häiröääniä. Eli vähän sama kuin se, että jollakin talon rakentajalla/remontoijalla ottaa pattiin jos tietää että jonkun väliseinän sisään jäi joku ruma kohta, vaikka kukaan ei sitä nää, eikä se vaikuta mihinkään rakenteen kestävyyden eikä minkään muunkaan asian kannalta (paitsi se rakentajan oma tieto että ei tullut ihan täydellisesti tehtyä).
 
Ei tullut kysyttyä asiakkaalta rempan jälkeen syytä laitteen myyntiin, mutta saattaa olla, että se mojo oli rempan takia siitä hävinnyt. Toisaalta laitteesta tuli nyt sähköturvallisempi ja vähähäiriöisempi kuin ennen remonttia. Se on aika oleellinen tekijä kun pelataan korkeiden jännitteiden kanssa.

Kefiiri: Ymmärtääkseni o0o haluaa muistuttaa, että todellisia sointierojakin vahvariyksilöiden välillä löytyy, ja toisille ne ovat merkittäviä ja toisille ei. En jaksa pitää ajatusta epäuskottavana.
 
Mittasimme ja tutkimme viime vuonna aika monta vanhaa Marshall JMP50/1987-nuppia, jotka ajoittuivat valmistusvuosille 1969-1972. Niissä oli yllättävän isoja eroja mm. putkien jännitteissä/muuntajissa ja ne kaikki saundasivat meidän korviimme jonkun verran erilaisilta, vaikka kytkentä oli periaatteessa se sama. Kaikkien niitä testanneiden mielestä ne koneet, joissa oli kautta linjan matalammat jännitteet , saundasivat paremmalta. Tämä on vaan henkilökohtainen mielipide.

Kefiiri: Sokkotesti olisi tavallaan pätevä tapa testata erojen havaitsemista, mutta tulokset eivät saisi sen enempää erojen vähättelijöitä kuin niiden suurentelijoitakaan muuttamaan kantaansa :D Niin se menee.
 
Guitarist-lehdessä oli joku vuosi takaperin vahvistimien sokkotesti. Mukana oli ainakin Morgan ja 3 Monkeys -vahvareita. Voiton otti halpis Fender Hot Rod Deville muistaakseni.

Kuha: Guitarist-lehdessä oli joku vuosi takaperin vahvistimien sokkotesti. Mukana oli ainakin Morgan ja 3 Monkeys -vahvareita. Voiton otti halpis Fender Hot Rod Deville muistaakseni.
 
Mä en muista ihan tarkaan lopputulosta, se ei ollut ehkä ihan yhtä suoraviivainen kuin tuo. Muistaakseni siinä oli kaksi osaa, useampia butiikkivahvareita perinteiseti arvostellen ja sokko-osuus jos vahvistimen laitettiin järjestykseen mutta vahvistimet pitimyös nimetä. Mukana oli pro-tason jamppoja, kirjoittajia ja muistaakseni vielä connoisseur. Vahvistimina oli pari kallista, Hot Rod Deluxe ja Line6:en digitaalivahvistin.
 
Lopputulos että Hod Rod pärjäsi hyvin, ja kukaan ei tainnut osata nimetä kaikkia oikein ja loputkin meni pitkälti väärin. Tuo on aika armoton koeasetelma: siinä ei voi mennä vain yksi väärin (kaikki oikein ja seuraavaksi paras on kaksi oikein).
 
Mutta Hot Rod Deluxe on hyvä vahvistin.
 
Apropos connoisseur (hehheh):
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/ … 1/onko-viininmaistelu-roskatiedetta

Kuha: Guitarist-lehdessä oli joku vuosi takaperin vahvistimien sokkotesti. Mukana oli ainakin Morgan ja 3 Monkeys -vahvareita. Voiton otti halpis Fender Hot Rod Deville muistaakseni.
 
Täytyy muistaa, että vahvistimen soundi ei ole yksiselitteinen juttu. Olennaista on, miten vahvistin toistaa soittajansa soundin. Jotkut vahvistimet ovat armottoman herkästi reagoivia tarkasti soittajansa kosketuksen tulostavia eli eivät anna mitään anteeksi. Sellaiset vahvistimet ovat yleensä aika kalliita. Kaikki soittajat eivät pidä sellaisesta ja he eivät ehkä edes pidä omasta soundistaan. Jotkut vahvistimet ovat efektiivisempiä ja vähän soittajalleen armollisempia. Semmoiset vahvistimet ovat monesti halvempiakin. Jotkut soittajat tykkäävät semmoisesta.
 
En kylläkään väitä, että Fenderin Hot Rod Deville olisi erityisen falskiutta enteeksiantaavaa tyyppiä, mutta muuten seikka on hyvä huomata kun näitä vahvistimen soundikysymyksiä mietitään.
 
Se oma soundikin on helpohkoa testata vaikka niin, että soittaa pätkän pelkällä kitaralla ilman vahvistusta ja sitten vahvistettuna. Se osa soundia joka pysyy ennallaan molemmissa tapauksissa, tulee soittajasta :-).

Vuosi oli 2013 kun tuo testi on tehty ja lehti on Guitarist Magazine issue 370:
 
https://www.thegearpage.net/board/i … guitarist-magazine-article.1332878/
 
https://3monkeysamps.com/blogs/news … nkey-ii-on-guitarist-magazine-cover

Sammo: Mä en muista ihan tarkaan lopputulosta, se ei ollut ehkä ihan yhtä suoraviivainen kuin tuo.
 
Tossa yhteenveto testistä:
 
http://www.saunalahti.fi/mavartia/Test.jpg

Kuha: Tossa yhteenveto testistä:
 
http://www.saunalahti.fi/mavartia/Test.jpg
 
Ehkä se olikin yksinkertainen, tosin nuo tulokset eivät ole mahdollisia ellei vastausta saa toistaa.
 
Kiitos tuosta skannista!

Hallu:Jotkut vahvistimet ovat armottoman herkästi reagoivia tarkasti soittajansa kosketuksen tulostavia eli eivät anna mitään anteeksi. Sellaiset vahvistimet ovat yleensä aika kalliita. Kaikki soittajat eivät pidä sellaisesta ja he eivät ehkä edes pidä omasta soundistaan. Jotkut vahvistimet ovat efektiivisempiä ja vähän soittajalleen armollisempia. Semmoiset vahvistimet ovat monesti halvempiakin. Jotkut soittajat tykkäävät semmoisesta.
 
Olen tuohon aiheeseen törmännyt jonkun kerran näillä palstoilla.
Voisko noista kahdesta kategoriasta antaa muutaman esimerkin, kiinnostaisi kovasti.

velipekka: Olen tuohon aiheeseen törmännyt jonkun kerran näillä palstoilla.
Voisko noista kahdesta kategoriasta antaa muutaman esimerkin, kiinnostaisi kovasti.
 
Esim. Matchless tyyliset VOX johdannaiset on armottomia. Mun käsityksen mukaan just esim. noi sokkotestin Fender Hot Rod sarjalaiset on taas niitä helpommin lähestyttäviä. Itse allekirjoitan ainakin noitten mainitsemieni vahvareitten suhteen ton asian. Matchleseillä on tosi vaikea soittaa jos/kun ei suju. Ja osaavan käsissä ne soundaa jumalaiselta. Hot Rodit taas kuulostaa helpommin hyvältä, mutta harvemmin jumalaiselta.

Kuha: Tossa yhteenveto testistä:
 
http://www.saunalahti.fi/mavartia/Test.jpg
 
Mitä toi alapuolen kaavio tarkoittaa? Miten joku voi arvata neljästä kolme oikein?

Harry huolsi minun '55 Tweed 5D3 Deluxeni. Ylimääräiset rutinat häipyivät, soundi säilyi. Lisäksi pelin sähköturvallisuus on nyt kunnossa.
 
Otan osaa, jos jollakulla kikkeli pienenee aina kun näistä puhutaan.
 
Enkä ole muuten myymässä... :)

velipekka: Olen tuohon aiheeseen törmännyt jonkun kerran näillä palstoilla.
Voisko noista kahdesta kategoriasta antaa muutaman esimerkin, kiinnostaisi kovasti.
 
No itseasiassa tuon mun vihjaus vahvistinten hintoihin oli vähän tarpeeton, mutta lähinnä tarkoitus oli vihjata että toisinaan ne "paremmat" butiikkivahvarit ovat soittajalle armottomampia, mutta palkitsevat taitajan.
 
Mutta esimerkkejä en taida uskaltaa heittää, vaikka pari esimerkkiparia mielessä ehkä onkin. Mutta jos väistän riskin aiheuttaa paskamyrskyn esittämällä väittämiä yksilöidyistä vahvistimista (joilla keikilla on faninsa joita saattaisin loukata moisilla heitoilla), niin voisin ehkä esittää teoriani että vahvistimen "helppous"/"vaikeus" liittyy sen atakkiin eli miten ääni syttyy. Sellainen vahvistin jossa atakki korostuu tai on hyökkäävä, paljastaa soiton falskiuden mutta myös sen jos soitto tarkkaa ja sellainen vahvistin palkitsee ilmaisuvoimaisuudellaan soittajaa jonka soitto on hallittua ja ilmaisuvoimaista. Sellainen vahvstin jonka atakki on vaimea ja veltto, antaa soittajalle anteeksi ja sellainen kuulostaa ihan hyvältä vaikka soitto ei olisikaan viimeisen päälle tarkkaa. Toisaalta semmoisesta vahvistimesta on vaikeampi saada sävyjä irti ja niitä on kaikenkaikkiaan vähemmän tarjolla.
 
Tässä ei ole kyse eri vahvistin tyypeistä (Higain vs lowgain tms.) vaan esimerkkipareja löytyy vahvistin tyyppien sisältä niin higainissa kuin lowgainissakin. Ja tietenkään kyse ei ole pelkästään vahvistimesta, vaan koko signaaliketjusta alkaen plektrasta päättyen elementtiin ja kaapin rakenteisiin. Ja eri tyyppiset osat tasapainottavat kokonaisuutta. Esimerkiksi hyökkäävää vahvistinta voi kesyttää velttoatakkisella kaapilla tai vaikkapa sopivasti kompressoivalla kitaralla (aktiivielektroniikka solid body tms.) tai velttoa vahvistinta voi terävöittää napakalla kitaralla (jazzloota, tele, tms.) tai tiukalla kaapilla. Soittajan täytyy löytää omaan soittotyyliinsä sopiva kokonaisuus.
 
Mä olen sitä mieltä, että soundi on soittajan ominaisuus. Jos se on hyvä kannattaa satsata signaaliketjuun joka tuo sen esille ja korostaa sitä. Jos siihen liittyy epävarmuuksia, niin soittajaa korostamaton signaaliketju voi tuntua turvallisemmalta. Mutta tämä on myös se syy miksi itse en halua julistaa kenellekään minkälainen vahvari hänen on hankittava koska en minä voi sitä tietää.
 
E: sattumalta naapuriketjusta poimin oheisen musiikkinäytteen. https://maihinnousu.net/s/28366 , jossa mielestäni selvästi kuuluu miten herkkä kitara ja vahvistin jonka atakki on voimakas tulostaa taitavan soittajan pienimmätkin nyanssit todella jopa poikkeuksellisen tarkasti. Jos itse vetäisin tolla setillä, niin taatusti olisi kieli keskellä suuta ja perhosia mahanpohjassa, koska kuulostaa siltä että tommosella setillä on todella helppo kuulostaa ihan päinvastaiselta kun tämä taitava soittaja (onnittelut krk:le hienosta vahvistimesta ja hienosta soitannasta). Taiteilija itse voinee asiaa kommentoida (vahvistimen rakentaja sekä krk:la varmaan voi olla sanansa sanottavana arvailuihini).

Ihan vielä näin tieteellinen näkökanta tuohon itse videoon. Kyllähän se vintage soundi saadaan jäljennettyä vahvarista, mikäli sen vahvarin osat pystytään replikoimaan. Eri juttu sitten onkin, että kuinka tarkalleen tuo onnistuu. Olisi kyllä joskus kiva kokeilla, kasata 2 jotain vahvaria (tosin omalla kohdalla tulee varmaan olemaan pedaaleja) ja mitata niihin täysin samanlaiset nykyaikaiset komponentit. Olisivatkohan ne silloin riittävän identtiset ettei niitä erottaisi? Tai sitten voisi mennä astetta pidemmälle ja replikoida jonkun vanhan pedaalin ja mittailla kaikki arvot mahdollisimman lähelle.

o0o: Esim. Matchless tyyliset VOX johdannaiset on armottomia. Mun käsityksen mukaan just esim. noi sokkotestin Fender Hot Rod sarjalaiset on taas niitä helpommin lähestyttäviä. Itse allekirjoitan ainakin noitten mainitsemieni vahvareitten suhteen ton asian. Matchleseillä on tosi vaikea soittaa jos/kun ei suju. Ja osaavan käsissä ne soundaa jumalaiselta. Hot Rodit taas kuulostaa helpommin hyvältä, mutta harvemmin jumalaiselta.
 
Oiskohan soittajasta kiinni, esim. Benson on vetänyt kauan jo Hot Rodeilla. Aika moni pitkän linjan soittaja on muuten vetänyt vähän millä vaan uransa aikana ja onnistunut kuulostamaan aina hyvältä ja itseltään. Välillä on käytetty jotain Twiniä pedaaleilla ja välillä Marsuja tai mitä vaan gainikkaampia vehkeitä, harvemmin on ollut kenelläkään valittamista.

antnis: Oiskohan soittajasta kiinni, esim. Benson on vetänyt kauan jo Hot Rodeilla. Aika moni pitkän linjan soittaja on muuten vetänyt vähän millä vaan uransa aikana ja onnistunut kuulostamaan aina hyvältä ja itseltään. Välillä on käytetty jotain Twiniä pedaaleilla ja välillä Marsuja tai mitä vaan gainikkaampia vehkeitä, harvemmin on ollut kenelläkään valittamista.
 
ei kyse ole siitä, että loiva-atakkinen vahvistin olisi huonosoundinen tai että taitava soittaja ei sillä onnistuisi kuulostamaan itseltään. Enemmänhän atakissa on kyse soittotuntumasta eli eri vahvistimia lähestytään vähän eri tavalla ja sehän on ihan tavallista, että soittaja pyrkii aina kuulostamaan itseltään soittokamppeista riippumatta ja siksi soittaja kompensoi signaaliketjun ominaisuuksia.
 
Sehän riippuu sitten täysin soittajasta minkälaisten kamppeiden kanssa parhaiten viihtyy. Niinkuin tuossa aikaisemmin sanoin, niin velttoatakkinen vahvistin antaa anteeksi soiton falskiutta enemmän kuin tiukka-/nopea-/voimakasatakkinen, mutta kuten totesin, niin sitä voi kompensoida muualla signaaliketjussa ja minkälaisen kompromissin kukakin soittaja itselleen rakentaa, on ihan soittajakohtainen jutska.

hallu: ei kyse ole siitä, että loiva-atakkinen vahvistin olisi huonosoundinen tai että taitava soittaja ei sillä onnistuisi kuulostamaan itseltään. Enemmänhän atakissa on kyse soittotuntumasta eli eri vahvistimia lähestytään vähän eri tavalla ja sehän on ihan tavallista, että soittaja pyrkii aina kuulostamaan itseltään soittokamppeista riippumatta ja siksi soittaja kompensoi signaaliketjun ominaisuuksia.
 
Sehän riippuu sitten täysin soittajasta minkälaisten kamppeiden kanssa parhaiten viihtyy. Niinkuin tuossa aikaisemmin sanoin, niin velttoatakkinen vahvistin antaa anteeksi soiton falskiutta enemmän kuin tiukka-/nopea-/voimakasatakkinen, mutta kuten totesin, niin sitä voi kompensoida muualla signaaliketjussa ja minkälaisen kompromissin kukakin soittaja itselleen rakentaa, on ihan soittajakohtainen jutska.
 
Soittajan tehtävä on olla kuulostamatta falskilta koskaan, minkääntyyppisellä vahvistimella, vai mitä :D

antnis: Soittajan tehtävä on olla kuulostamatta falskilta koskaan, minkääntyyppisellä vahvistimella, vai mitä :D
 
Vihdoinkin asiaa, nää on välillä kyllä sellasta ohutta yläpilveä nää jutut että ei mitään rajaa.