Kitarat: kitarakamat ›

Kefiiri: Halvoista osistahan vahvarit ennen vanhaan kyhättiin. Klassisilla rokkilevyillä kuullaan kehnolaatuisen päätemuuntajan tuottamaa särinää ja saturaatiota ja siitä on tullut osa rokkimusan perussoundia. Parempilaatuinen, nykyaikainen muuntaja ei vintage-intoilijoiden mielestä kuulosta samalta, vaan liian hifiltä.
 
Kun aikaa kuluu niin halpa muuttuu kalliiksi ;-).

erty: Kyl mä luulen et sillon entisaikaan omattiin vähintäänkin yhtä ymmärrys putkitekniikasta kuin nykypäivänä
 
Ai meinaat että tekninen ymmärrys ei ole mennyt ollenkaan etiä päin yli puolessa vuosisadassa? :D Onkos sulla jotain faktaa esittää luulojesi tueksi? Jos ei niin juttelepa aiheesta kenen tahansa vahvistinkorjaajan kanssa, luulen että mieli muuttuu. Ainakin itselläni muuttui kun kyselin aiheesta muutamalta tutulta korjaajalta vintage gasin ollessa pahimmillaan.
 
Kaikki kunnioitus vanhoille kytkennöille, niihinhän monet nykypäivänkin koneet tosiaan perustuvat. Mutta kuten sanottu niin kyllä ne itse koneet silloin olivat ihan perushalpaa kulutuselektroniikkaa ja tuotantokustanukset pyrittiin pitämään pieninä, ei siinä mahdollisimman pitkä käyttöikä tai mahdollisimman laadukas lopputuote ollut mielessä. Muutaman vahvistinkorjaajan ja rakentajan kanssa kun olen aiheesta jutellut niin kyllähän niissä pahimmillaan on vaikka mitä ongelmia. Ja on oma hommansa että löytää sen oikeasti hyväsoundisen vintage vahvistimen, ei ne kaikki soundaa samalta. Parina esimerkkinä mainittakoon vaikkapa ne aiemmin koneissa käytetyt pahvilevyt joille komponentit ladottiin, nehän imevät kosteutta mikä aiheuttaa jos jonkinlaisia ongelmia ajan kanssa. Nykyään osat p2p koneissa ladotaan pääasiassa kestävämmälle lasikuitulevylle. Nykyään ymmärretään myös paremmin esimerkiksi miten komponentit kannattaa kytkentään sijoittaa ja mitkä seikat siinä kytkennässä aiheuttavat ongelmia ja miten ne saadaan korjattua. Ja nykyään noissa koneissa on huomattavasti monipuolisimmat säätimet sen koneen hallintaan, myös sen äänenvoimakkuuden säätöön, jos se jollekin jotain merkkaa. Ja mitä tulee kitaroihin niin esimerkiksi Fenderin alkuperäinen ideahan oli saada kitara aikaan mahdollisimman halvalla. Herra varmaan ihmettelisi noitaviisinumeroisia summia mitä noista pahimmillaan pyydetään. :)
 
Ymmärrän hyvin tuon fiilis/mojo seikat mitkä noihin liittyy. Ja ymmärrän myöskin jos soundinsa puolesta vain se vintagekone kelpaa, onhan niissä oma juttunsa. Mutta se on kyllä pahimman luokan itsepetosta jos kuvittelee että ne teknisesti olisivat mitenkään ylivertaisia nykypäivän tuotteisiin verrattuna. :) Ja itsekin saatan kaikesta huolimatta jonkun vanhan Fenderin pikku combon ostaa, ihan fiiliksen takia.

Meillä on paraikaa auki pöydällä asiakkaalta huoltoon tullut 60-luvun alun blonde Fender Bassman 6G6-B nuppi, eli se Alka Setzer-malli. Vahvistimeen on ennen meidän toimiamme tehty jossain vaiheessa seuraavat muutokset: uusi päätemuuntaja, uudet etuasteen katodikonkat, uudet virtalähteen suotoelkot, muutettu kiinteäasetuksinen bias-piiri säädettäväksi. Kaikki edellä mainitut toimenpiteet on tehty, jotta vahvistin on soittokuntoinen ja sähköturvallinen. Lisäämme vahvistimeen huollon yhteydessä 1 ohmin vastukset pääteputkien katodeille putkien biasoinnin helpottamiseksi. En tiedä onko tämä vahvistin jonkun mielestä vintagea vai ei, mutta soittokuntoinen taas pitkään.

harryk: Meillä on paraikaa auki pöydällä asiakkaalta huoltoon tullut 60-luvun alun blonde Fender Bassman 6G6-B nuppi, eli se Alka Setzer-malli. Vahvistimeen on ennen meidän toimiamme tehty jossain vaiheessa seuraavat muutokset: uusi päätemuuntaja, uudet etuasteen katodikonkat, uudet virtalähteen suotoelkot, muutettu kiinteäasetuksinen bias-piiri säädettäväksi. Kaikki edellä mainitut toimenpiteet on tehty, jotta vahvistin on soittokuntoinen ja sähköturvallinen. Lisäämme vahvistimeen huollon yhteydessä 1 ohmin vastukset pääteputkien katodeille putkien biasoinnin helpottamiseksi. En tiedä onko tämä vahvistin jonkun mielestä vintagea vai ei, mutta soittokuntoinen taas pitkään.
 
Eli onko tämä ymmärrettävä siten että mitä tulee tekniseen ymmärrykseen niin myös sähköturvallisuuden saralla olisi menty parempaan suuntaan tässä kuluneen puolen vuosisadan aikana?
 
Mitäs mieltä muuten noin vahvistimien rakentajana ja huoltajana olet siitä väitteestä että paras tekninen taso ja ymmärrys olisi saavutettu silloin 1950 luvulla?

Gabe: Ai meinaat että tekninen ymmärrys ei ole mennyt ollenkaan etiä päin yli puolessa vuosisadassa? :D Onkos sulla jotain faktaa esittää luulojesi tueksi? Jos ei niin juttelepa aiheesta kenen tahansa vahvistinkorjaajan kanssa, luulen että mieli muuttuu. Ainakin itselläni muuttui kun kyselin aiheesta muutamalta tutulta korjaajalta vintage gasin ollessa pahimmillaan.
 
Viittasin tolla putkitekniikkaan, joka oli silloin yleisesti kulutuselektroniikassakin käytettyä teknikkaa. Nykyäänhän putkista ovat kiinnostuneet lähinnä radio- ja audiofiilit. Toki eteenpäin on menty, mut silti kauheen monet nykypäivän kytkennät pohjautuu noihin vanhoihin kytkentöihin. No toisaalta, turhaahan sitä pyörää uudelleen keksimään.
 
Kaikki kunnioitus vanhoille kytkennöille, niihinhän monet nykypäivänkin koneet tosiaan perustuvat. Mutta kuten sanottu niin kyllä ne itse koneet silloin olivat ihan perushalpaa kulutuselektroniikkaa ja tuotantokustanukset pyrittiin pitämään pieninä, ei siinä mahdollisimman pitkä käyttöikä tai mahdollisimman laadukas lopputuote ollut mielessä. Muutaman vahvistinkorjaajan ja rakentajan kanssa kun olen aiheesta jutellut niin kyllähän niissä pahimmillaan on vaikka mitä ongelmia. Ja on oma hommansa että löytää sen oikeasti hyväsoundisen vintage vahvistimen, ei ne kaikki soundaa samalta. Parina esimerkkinä mainittakoon vaikkapa ne aiemmin koneissa käytetyt pahvilevyt joille komponentit ladottiin, nehän imevät kosteutta mikä aiheuttaa jos jonkinlaisia ongelmia ajan kanssa. Nykyään osat p2p koneissa ladotaan pääasiassa kestävämmälle lasikuitulevylle. Nykyään ymmärretään myös paremmin esimerkiksi miten komponentit kannattaa kytkentään sijoittaa ja mitkä seikat siinä kytkennässä aiheuttavat ongelmia ja miten ne saadaan korjattua. Ja nykyään noissa koneissa on huomattavasti monipuolisimmat säätimet sen koneen hallintaan, myös sen äänenvoimakkuuden säätöön, jos se jollekin jotain merkkaa. Ja mitä tulee kitaroihin niin esimerkiksi Fenderin alkuperäinen ideahan oli saada kitara aikaan mahdollisimman halvalla. Herra varmaan ihmettelisi noitaviisinumeroisia summia mitä noista pahimmillaan pyydetään. :)
 
Ilman muuta niitä harakanpesiäkin löytyy. Mut tsekkaappa vaikka vanhojen Hiwattien konehuoneeseen. Taaskaan ei kannata yleistää.
 
Ymmärrän hyvin tuon fiilis/mojo seikat mitkä noihin liittyy. Ja ymmärrän myöskin jos soundinsa puolesta vain se vintagekone kelpaa, onhan niissä oma juttunsa. Mutta se on kyllä pahimman luokan itsepetosta jos kuvittelee että ne teknisesti olisivat mitenkään ylivertaisia nykypäivän tuotteisiin verrattuna. :) Ja itsekin saatan kaikesta huolimatta jonkun vanhan Fenderin pikku combon ostaa, ihan fiiliksen takia.
 
Kyl mä mielummin ottasin orkkis '65 Deluxe Reverbin kuin uuden re-issuen pelkästään teknillisistä syistä.

erty: Viittasin tolla putkitekniikkaan, joka oli silloin yleisesti kulutuselektroniikassakin käytettyä teknikkaa. Nykyäänhän putkista ovat kiinnostuneet lähinnä radio- ja audiofiilit. Toki eteenpäin on menty, mut silti kauheen monet nykypäivän kytkennät pohjautuu noihin vanhoihin kytkentöihin. No toisaalta, turhaahan sitä pyörää uudelleen keksimään.
 
On tuolla vissiin jokunen vahvistinvalmistajakin jotka pelkästään putkia käyttää ja on niiden saloihin perehtynyt. ;) Sähkötekninen kytkentähän se on putkilla kukkuva kytkentäkin. Kyllä sitä nykyaikaista tietotaitoa pystyy myös putkivahvistimiin soveltamaan.
 
Sitähän se edistyminen vissiin noin yleisesti taitaa ollakin (ihan muillakin elämän alueilla), siis että niitä aiempia keksintöjä parannellaan. Harvemmin mitään ihan täysin uutta keksitään. Sähkökitarakin on jatkumoa vuosisatoja vanhoille keksinnöille, joten miksi olettaa että vahvistimien kohdalla se ensimmäinen jonkun päähän juolahtanut idea olisi ollut heti paras?
 
Ilman muuta niitä harakanpesiäkin löytyy. Mut tsekkaappa vaikka vanhojen Hiwattien konehuoneeseen. Taaskaan ei kannata yleistää.
 
Totta! Vanhat Hiwattit on kyllä pirun siistejä sisältä. Mahdettiinko niissä 70-luvun koneissa muuten käyttää sitä halvatun pahvia komponenttien alustana vai oliko Hiwateissa käytössä jo joku fiksumpi ratkaisu? Kuitenkin, väitän että nykyään saa paremman DR mukaelman joltain hyvältä putiikkipajalta kuin mitä nuo 70-luvun ensimmäiset Hiwattin pajalta tulleet olivat. Nykyään kun on ihan eri vaatimukset sähkölaitteelle mitä tulee esimerkiksi sähköturvallisuuteen. Väitän myös että mitä tulee kytkennän suunnitteluun niin nykyään tiedetään siitäkin aiheesta vähän enemmän kuin 46 vuotta sitten.
 
Kyl mä mielummin ottasin orkkis '65 Deluxe Reverbin kuin uuden re-issuen pelkästään teknillisistä syistä.
 
Minä taas ottaisin mieluummin jonkun laadukkaan putiikkipajan version aiheesta kuin puoli vuosisataa wanhan yksilön, myös pelkästään teknillisistä syistä.

Onhan niitä sellaisiakin taunoja, joiden mielestä autot olivat parhaita silloin kun takana oli lehtijouset ja nokkakolarin jälkeen piti kaivaa kuski lusikalla lohkosta.

Gabe: Eli onko tämä ymmärrettävä siten että mitä tulee tekniseen ymmärrykseen niin myös sähköturvallisuuden saralla olisi menty parempaan suuntaan tässä kuluneen puolen vuosisadan aikana?
 
Mitäs mieltä muuten noin vahvistimien rakentajana ja huoltajana olet siitä väitteestä että paras tekninen taso ja ymmärrys olisi saavutettu silloin 1950 luvulla?
 
Jos nykypäivän metallimusiikin soittaja yrittäisi saada haluamansa särösaundit ulos vaikka Fender Twinistä, se voisi olla aika vaikeaa. Nykypolven särövehkeet poikkeavat topologialtaan aika paljon esim. Twinistä. Toisaalta taas elektroniputki johtaa sähköä ja vahvistaa signaalia oli kytkentä sitten 50-luvulta tai nykytekniikkaa.
 
Vanhoissa putkivehkeissä on aika harvoin 3-napainen verkkojohto suojamaineen valmiina. Myös vanhojen koneiden virtalähteiden ns. death capit herättävät nykyään ihmetystä niiden suunnittelijoiden ajatusten suhteen. Nykyään putkivahvistinten teknistä puolta ymmärretään entistä paremmin ja putkien käyttömahdollisuuksia osataan hyödyntää entistä laajemmin mm. erilaisten särösaundien osalta. Kuvaan on tullut myös ns. uutta tekniikkaa kuten midi-/releohjatut kanavanvaihdot ym. jotka osaltaan helpottavat asioiden teknistä hallintaa. Erilaisia ohjelmistoja käytetään ja tullaan käyttämään mm. pääteputkien biasten hallintaan ym. En usko, että olemme vielä nähneet tämän tekniikan iltaruskoa.

Ja kaikesta huolimatta se vanha romu vaan kuulostaa paremmalta. Jucciz, pistäs taas tähän se heppasaundipätkä, niin ei tarvi selitellä :)

jii.haanpaa: Ja kaikesta huolimatta se vanha romu vaan kuulostaa paremmalta
 
Saattaa ihan pikkiriikkisen verran olla kyllä kiinni siitäkin kuka on puikoissa. Paska soittaja kuulostaa paskalta millä tahansa vehkeillä ja hyvä soittaja ainakin kohtuulliselta millä tahansa vehkeillä. Hyvät soittajat osaa myös usein säädellä ne kamppeensa omaa soittotatsia ja soundia varten optimaalisemmin.

jii.haanpaa: Ja kaikesta huolimatta se vanha romu vaan kuulostaa paremmalta. Jucciz, pistäs taas tähän se heppasaundipätkä, niin ei tarvi selitellä :)
 
Jotta tuollaisella pätkällä olisi mitään painoarvoa niin viereen pitäisi laittaa toinen pätkä missä sama on soitettu vastaavalla uudella koneella.. tai jos hurjiksi aletaan niin peräti mallintavalla. ;)
 
Jucciz on sen verran kovatasoinen soittaja että eiköhän se saa hyvää soundia ulos ihan kummastakin. Mutta olennaista onkin sitten se fiilispuoli, veikkaan että tässäkin tapauksessa painaa paljon se että ne alkuperäiset levytykset on soitettu niillä vintage koneilla. Ymmärrän tätäkin puolta hyvin, vaikka se ei omalla kohdallani ole ostopäätökseen vaikuttava seikka.

Gabe: Jotta tuollaisella pätkällä olisi mitään painoarvoa niin viereen pitäisi laittaa toinen pätkä missä sama on soitettu vastaavalla uudella koneella.. tai jos hurjiksi aletaan niin peräti mallintavalla. ;)
 
No sitä pätkää sitten odotellessa.
 
ps. ei tämä nyt noin vakavaa voi olla.

Vintagesoittimen tai -vahvistimen omistaja, joka aikoo haluaa laitteitaan käyttää, varastoi toki kuluvat ja huonot alkuperäisosat huolellisesti, ja käyttää uusiotuotanto-osia kunnes myynnin aika tulee? Tai ei varmuuden vuoksi käytä soitintaan? Mahtavaa on iloton elämä!
 
Vahvistimien osalta en usko vanhoihin osiin, mutta kytkentöihin kylläkin. Vanha putkituotanto saattoi toki olla laadukkaampaa, mutta ei tuota vaikeutta tyytyä uustuotantoputkiin ja vaihtaa niitä useammin - objektiivisesti havaittava ero lienee etupäässä kestävyydessä, soundien hyvyys lienee makuasia. Vastusten, konkkien ym. osalta ei uskoa riitä. Luulisi muuntajiakin voitavan valmistaa samoin speksin nykyään kuin ennen muinoinkin. Lieneekö jossain testattu eri muuntajia samassa vahvistimessa?
 
Jos kitaran arvo merkittävästi laskee esimerkiksi nauharempan vuoksi, on se liian vintagea minulle. Sen sijaan nauharemontoituja hyviä vintagekitaroita voi minulle edullisesti tarjota. Samoin sillätapaa modattuja, joiden myyntiarvo on romahtanut, mutta käyttöarvo lisääntynyt. Keräilijät voisivat puolestani keskittyä hyödyttömien esineiden, kuten tarrojen ja postimerkkien museointiin.

varakeef:
Jos kitaran arvo merkittävästi laskee esimerkiksi nauharempan vuoksi, on se liian vintagea minulle. Sen sijaan nauharemontoituja hyviä vintagekitaroita voi minulle edullisesti tarjota. Samoin sillätapaa modattuja, joiden myyntiarvo on romahtanut, mutta käyttöarvo lisääntynyt.
 
Ok, tois ois telineessä yks kuuskakkonen strato, johon on vaihdettu Erikoistuote Syväsen talla. Osta siitä hyvä vintagepeli joka soi paremmin uusilla osilla kuin originaaleilla. Voin myydä tonnin halvemmalla kuin mitä itse maksoin ja vanhan tallan voin pitää muistona ettei oo liian originaali.

jii.haanpaa: ps. ei tämä nyt noin vakavaa voi olla.
 
Lähinnä koomisia mittasuhteita tuntuu tämä aihe aina saavan. :D Etenkin jos menee esittämään vastakkaisia mielipiteitä. Googleen vain hakuun vaikkapa keskustelunpätkiä muilta foorumeilta ja popcornia tulelle. Tuntuu olevan ihan oma lajinsa nämä vintagepuristit.
 
varakeef: Vintagesoittimen tai -vahvistimen omistaja, joka aikoo haluaa laitteitaan käyttää, varastoi toki kuluvat ja huonot alkuperäisosat huolellisesti, ja käyttää uusiotuotanto-osia kunnes myynnin aika tulee? Tai ei varmuuden vuoksi käytä soitintaan? Mahtavaa on iloton elämä!
 
Juuri näin. :D Wanhassa Wara parempi, siksi se orkkis kaiutin ja muuntajat kannattaa toki säilöä kaappiin ja uutta kiiltävää tilalla.. ettei vaan arvo mene kun ne kärähtää.
 
Vahvistimien osalta en usko vanhoihin osiin, mutta kytkentöihin kylläkin. Vanha putkituotanto saattoi toki olla laadukkaampaa, mutta ei tuota vaikeutta tyytyä uustuotantoputkiin ja vaihtaa niitä useammin - objektiivisesti havaittava ero lienee etupäässä kestävyydessä, soundien hyvyys lienee makuasia. Vastusten, konkkien ym. osalta ei uskoa riitä. Luulisi muuntajiakin voitavan valmistaa samoin speksin nykyään kuin ennen muinoinkin. Lieneekö jossain testattu eri muuntajia samassa vahvistimessa?
 
Onhan noita periodikorrekteja muuntajia boutique periaatteella valmistettuina saatavilla, samoin komponentteja ja jopa vanhennettuja kaiuttimiakin on tarjolla. Ei liene siis kyse siitä etteikö löytyisi tarvittavia komponentteja rikkimenneiden tilalle laitettavaksi niin ettei soundi kärsi, kokonaisen vahvistimenkin jäljennys ja valmistus näyttää onnistuvan, esim. Kendrick, Victoria ja Clark valmistjilta saa rahalla kyllä sellainen replikan aiheesta että saa aika kultakorva olla että erottaa esikuvistaan. Ja korjaus onnistuu arvon laskematta. :) NOS putkia en enää itsekään käytä, ennemmin vaihtelee niitä uusia mitä saa helposti kaupna hyllyltä. Eikä tartte jännätä mitä tulee..
 
Jos kitaran arvo merkittävästi laskee esimerkiksi nauharempan vuoksi, on se liian vintagea minulle. Sen sijaan nauharemontoituja hyviä vintagekitaroita voi minulle edullisesti tarjota. Samoin sillätapaa modattuja, joiden myyntiarvo on romahtanut, mutta käyttöarvo lisääntynyt. Keräilijät voisivat puolestani keskittyä hyödyttömien esineiden, kuten tarrojen ja postimerkkien museointiin.
 
Sama täällä.

Juzpe: Saattaa ihan pikkiriikkisen verran olla kyllä kiinni siitäkin kuka on puikoissa. Paska soittaja kuulostaa paskalta millä tahansa vehkeillä ja hyvä soittaja ainakin kohtuulliselta millä tahansa vehkeillä.
 
Näinhän se varmaankin on. Itselleni ei kuitenkaan ole tärkeintä se, miltä joku hyvä soittaja kuulostaa jonkun vahvaimen yms. kanssa, vaan se, miltä oma paska soittoni kuulostaa omien vehkeitteni kautta omiin korviini. Toisten korvilla en voi kuulla mitään...

Moni vintagelaite on tullut suosituksi kuuluisten soittajien myötä, vaikka erittäin usein ne niitten vintage soittimet ja vahvarit ovat olleet paloista kasattuja ja / tai täysin modattuja...

jii.haanpaa: Ja kaikesta huolimatta se vanha romu vaan kuulostaa paremmalta. Jucciz, pistäs taas tähän se heppasaundipätkä, niin ei tarvi selitellä :)
 
Kamat musiikkityylin mukaan aina, kai se nyt on sanomattakin selvää. 2000-luvun alun metallibuumin kasvattina pidän moderneista vehkeistä, eikä ole mitään intressejä vintagevahvistimiin tai -kitaroihin. Koska en oikein tiedä mitä niillä soittaisi.

jii.haanpaa: Ja kaikesta huolimatta se vanha romu vaan kuulostaa paremmalta. Jucciz, pistäs taas tähän se heppasaundipätkä, niin ei tarvi selitellä :)
 
Jaa niin: https://dl.dropboxusercontent.com/u/4302688/bassman_heppasoundi.mp3

Ostin tänään '74 Gibson ES-345 TD:n. Veljet mikä saundi '71 JMP:n kanssa.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/145171.jpg