Kitarat: kitarakamat ›

jumara: ....vanhat keskihintaiset japsikitarani ja uskolliset Marsuni kulkevat vastedeskin mukanani, hyvin hoidettuina ja huollettuina. Yksikään tilaaja ei maksa seuraavasta keikasta lisää siksi, että mulla on Custom Shop -tasoinen kitara. Hyvästä soitosta ja esiintymisestä voi jopa maksaakin. Tai edes tilaa uudelleen.
 
Niin miksi vaihtamaan kun kerran toimii ja on tutut ja turvalliset sekä luotettavat? Sun kirjoitus on aika loistava kokonaisuudessaan.

jumara: Joku mainitsikin aikaisemmin, että leipämuusikkona toimiminen tappaa GASin. Toki ymmärrän, että iso osa täällä kirjoittavista on puhtaasti harrastajia/fiilistelijöitä/keräilijöitä, mutta moni jäsen myös ansaitsee jotain soittamisellaan ja sitäkin useampi ainakin haaveilee, että ansaitsisi jonain päivänä. Time for reality check.
 
Itse olen kuulunut pitkään ns. puoliammattilaisiin, "divaripelaajiin", jotka käyvät päivätöissä, mutta tekevät säännöllisesti keikkaa ja ansaitsevat edes jonkinlaisia lisätuloja. Omalta osaltani GASin taittumiseen on vaikuttanut ainakin osittain viitekehyksen oleellinen huonontuminen eli alan ansaintamahdollisuuksien heikentyminen. Siinä, missä elämisen kulut ovat nousseet oleellisesti viime vuosina, ovat soittamisella ansaintamahdollisuudet heikentyneet.
 
Potentiaaliset (=järkevää liksaa maksavat) keikkapaikat vähenevät jatkuvasti ja isot tilaajat koittavat polkea hintoja. Firmakeikkojen hintataso pysyy sentään hyvänä, mutta tuota kakkua jakamaan yrittää yhä useampi toimija (tapahtumatalot, ohjelmatoimistot jne.). Täytyy myös muistaa, että keikoille menemisen kulut kasvavat jatkuvasti - polttoaineen hinta on liki tuplaantunut kymmenen vuoden sisällä, myös keikkamatkoilla tarvittavat palvelut kallistuvat jatkuvasti.
 
Äänitepuolella murros on ollut vielä suurempi. Suomalaisen musiikkiteollisuuden liikevaihto on puolittunut tällä vuosikymmenellä. Runsaat kymmenen vuotta sitten jopa perus sessiomuusikolle maksettiin kohtuullista tuntipalkkaa äänitteelle soittamisesta. Nykyisin tuottajat sekä studio- ja tuotantoyhtiöt tekevät kokonaisia albumeita gramex-/rojaltiriskillä! Yksittäisen muusikon äänitetuottojen potentiaali on romahtanut, vaikka musiikkia kulutetaan enemmän kuin koskaan. Spotify tilittää maailman kärkiartisteille (!) joitain satasia vuodessa.
 
Yleensä markkinataloudessa investointihalukkuus kulkee käsi kädessä tuottopotentiaalin kanssa. Tehdas ei investoi uuteen kalustoon, mikäli sillä ei pystytä tuottamaan enemmän tai säästämään lähitulevaisuudessa. Kauppa ei laajenna, ellei se usko isompaan myyntiin. Perheellisenä, asuntolainaisena miehenä haluan keikoilta (=ajalta, jonka olen poissa kotoa) hyvän fiiliksen lisäksi taloudellista lisäarvoa perheelleni. Uuteen kalustoon investoiminen ei houkuta ja on vaikeasti (myös itselleni) perusteltavissa, kun lisäarvon tuottaminen ko. toiminnalla käy muutenkin jatkuvasti vaikeammaksi.
 
Tämän vuoksi vanhat keskihintaiset japsikitarani ja uskolliset Marsuni kulkevat vastedeskin mukanani, hyvin hoidettuina ja huollettuina. Yksikään tilaaja ei maksa seuraavasta keikasta lisää siksi, että mulla on Custom Shop -tasoinen kitara. Hyvästä soitosta ja esiintymisestä voi jopa maksaakin. Tai edes tilaa uudelleen.
 
- All in all, reality killed the GAS -
 
Jos investoinnit kytkee tuotto-odotuksiin, niin sehän ei lähtökohtaisesti ole seksuaalisen turhautumisen aiheuttamaa sijaistoimintaa (suomeksi GAS), vaan liiketalouden lainalaisuuksiin alistumista. Iloiset kulutusjuhlathan koittavat työn raskauttamalle muusikolle siinä vaiheessa kun ne tuotto-odotukset toteutuvat. Tästä siis seuraa, että ammattimuusikko käy keikalla rämpyttämässä kustannustehokasta Epiphonea saadakseen parhaan tuoton ja se Gibson on hänelläkin varattu makuukamaritouhuihin ja naisten iskemiseen;-).
 
Ja loppuun haluamanne määrä hymiöitä:-D

hallu: Jos investoinnit kytkee tuotto-odotuksiin, niin sehän ei lähtökohtaisesti ole seksuaalisen turhautumisen aiheuttamaa sijaistoimintaa (suomeksi GAS), vaan liiketalouden lainalaisuuksiin alistumista...jne.
 
LOL!!! Sulla on sana HALLUssa.

jumara: LOL!!! Sulla on sana HALLUssa.
 
Juu, tarkoitukseni ei ollut kettuilla. Ja jotta totuus ei unohtuisi, niin olet aikaisemmassa kommentissasi tietenkin täysin oikeassa.

hallu: Juu, tarkoitukseni ei ollut kettuilla.
 
En sitä sellaisena ottanutkaan. Ja vaikka olisikin ollut sitä itteään, niin mitäs sitten? ;-)

Muistan, kun mentiin vanhalla -73 608 mersulla keikalle vuonna 2002 ja diesel maksoi 70 centtiä litralta. Tuntu pahalle, kun maksoi niin paljon matkustus... mersu kulutti 20 litraa satasella ja öljyä melkein saman verran. =D

Oma Japanin ruostekasani on paljon hienompi kuin naapurin ökymaasturi..nyyh

Melkein meinasin ostaa Orangen 2x12 suljetun kaapin Orangen AD30 nupin kaveriksi mutta järkytyin minkä kokoinen se oli. Nykyinen Egnaterin osittain avoin 2x12 erittäin hyvältä kuullostaa.
Mutta todennöisesti tää on kuitenkin vain taistelua aikaa vastaan...senverran hyvännäköinen yhdistelmä se olisi....
Me on hävitty tää peli :)
 
E: en ainakaan vielä huomenna hae... tai siis... :(

Ainakin mulla GAS on aika suorassa suhteessa käytettävissä olevaan rahamäärään. Viime aikoina on ollut hyvin rahaa käytössä ja nurkat ovat täyttyneet. Koskaan en ole itseäni rahapulaan ostoksilla saattanut.
 
Tosin nyt on jonkinlainen saturaatiopiste saavutettu, kun kämpän fyysisten rajoitteiden vuoksi uuden ostaminen vaatii vanhasta eroon hankkiutumista. Jokaisen uuden jutun ostoa harkitessa joutuu siis harkitsemaan, mistä on valmis luopumaan, mikä on omiaan vähentämään uuden kaman ostokiimaa. Mä kun tykkään oikeastaan kaikesta mitä mulla on.
 
Mun GAS on ehkä siinä mielessä myös siedettävää, että en haaveilekaan niistä tuhansien eurojen custom shop -kitaroista ja kuuluisimmista klassikkovahvistimista, vaan ennemminkin unohdetuista helmistä ja omien aikojensa outolintu-kitaroista. On kiva kun on keppejä, joita muilla ei ole. Niistä ei aina tarvitse maksaa itseään kipeäksi. Ei niitä tosin sitten ole joka hyllyssä saatavanakaan.

Elettiin vuosia 2004-2007, kun meikäpoika hankki melkoisen arsenaalin kitaroita, rakensi vimpan päälle pedalboardin ja osti kalliita vahvistimia. Parikymmentä sähkökitaraa oli olohuoneessa, taisi olla basso ja kaiken maailman härpätintä.
Tuli joskus heitettyä huulta, että kun pääsisi siihen, että olisi vain yksi hyvä kitara (ja oppisi soittamaan).
Nyt mulla on vain -83 JV Squier. Sanoisin, että soittotaito on kehittynyt edes hitusen kamojen vähetessä. Onhan tässä välillä täytetty tupaa kepeillä ja sitten taas myyty.
Oli se näky, kun aikanaan räväytin kaikki kitarat kerralla myyntiin. Otsikko oli joku "Voiko nainen syrjäyttää kitaransoiton?".
Pikkupoika täyttää kohta 4 v ja enpä kaipaa yhtään noita kamarunkkausaikoja. Aikansa kutakin. Kuva antaa suuntaa silloisesta taudin vakavuudesta. Perhe ja pikkumies antavat paljon sisältöä. Ei kiinnosta eikä jaksa vaihdella tavaraa enää koko ajan. Pärnun tyttö killed a GAS;-)

http://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/2801.jpg

Herran Jestas...syvä kumarrus...
 
Aikamoista...huh !!! Sanaton olen...

teranryh: Oli se näky, kun aikanaan räväytin kaikki kitarat kerralla myyntiin. Otsikko oli joku "Voiko nainen syrjäyttää kitaransoiton?".
 
Miksi muuten noin radikaali teko että kaikki kitarat myyntiin? Meinaan että ei se mulla ole ollut ikinä silleen että joko kitara tai nainen.. mieluummin molemmat...
 
Vai sanoiko nainen että jos minä tulen niin kitarat lähtee? :D

Yksi mun kalleimmista harrastuksista on tori-ilmoitusten selailu. Vaikka en ole tarvinnut enää mitään kitarakamaa miesmuistiin, niin mulla on tapana aina iltaisin noin kymmenen-yhdentoista aikoihin katsella, mitä ilmoituksia torille on päivän aikana tullut. Varsinkin sähkökitarat ja vahvistimet tulee katsottua, mutta myös kaiuttimet ja efektipedaalit ovat suosimiani osastoja. Joka tapauksessa tämä harrastus on tullut kalliiksi. Monesti sieltä löytyy jotain tosi ihanaa, mitä tulee ostettua, vaikka mitään todellista tarvetta ei ole. Saattaa toisinaan mennä tonni-pari illassa.
 
Siksi en nykyään meinaa uskaltaa edes katsoa tori-ilmoja, mutta usein uteliaisuus vie voiton...

Juu, ei nainen ottanut kitaroihin kantaa. Olin kyllästynyt GAS:iin, se oli ajoittain rasittavan maanista.
Jälkikäteen ajateltuna olisi voinut jotain säilyttää. Vaikkapa sen PRS Customin, jota mulla ei kuvanoton aikaan vielä ollut.
Kai siinä myynnissä oli kyse rahastakin, uusperheeseen tarvittiin rahaa ja kitarat menivät sujuvasti ja tuli siitä jotain.
Sitten ostin uudelleen perusstratot eri värisinä vuonna 2008-2009, mutta alkoi oikeasti ärsyttää, kun koti muistutti musiikkikauppaa. Kyllä niistä hyvin eroon pääsi.

Nyt se tapahtui minullekin. En tosin tappanut sitä mitenkään vaan se kuoli itsekseen. Kolme kitaraa, kaks vahvistinta ja pari pedaalia näyttää olevan se määrä mikä riittää meikäläiselle :) En oikein keksi mitä ostaisin tai haluaisin vaikka olisikin ylimääräistä rahaa.
 
Ehkä minulla ei ollutkaan mitään varsinaista gas:ia vaan soittamisen kannalta jokin tietty tarve tietynlaisille tavaroille.
 
Tuli mieleen yhtä kaveria katsellessa jolla on todella vaikea gas, aina ostamassa uutta pedaalia tai kitara atai vahvistinta.. että liekö sekin näissä ääripään tapauksissa jonkinlainen riippuvuus? Kun alkaa kämpästä loppumaan tila kesken eikä kaikkia kuitenkaan ehdi käyttämään. Kai se pääpaino loppujen lopuksi olisi oltava siinä itse musiikin soittamisessa eikä niinkään siinä tavaramäärään suuruudessa?

Vähemmän on tullut haalittua kitarakamaa viime aikoina, ainakin nyt kesällä verrattuna alkuvuoden hybrikseen. Yhden edukkaan Harley Benton V30-kaapin kävin tosin hakemassa ja kimppatilauksesta on tulossa baritoni-Explorer ja yksi basso, mutta ne maksettiin jo keväällä. En ole ollut aktiivisesti treenaavassa/keikkailevassa bändissä kitaristina sitten helmikuun, ja osittain minulla menee rahalliset panostukset linjassa soittoharrastuksen aktiivisuuden kanssa. Keikkaillessa kun tulee mieleen että joku tietty lelu voisi helpottaa hommaa / kuulostaa paremmalta tai muuten vaan parantaa fiilistä entisestään. Soittotreeniä olen sen sijaan lisännyt näin kesän edetessä kitarapuolella ohjelmaan samalla kun tavallaan jäädytin kamahankinnat. Vahvistimia kyllä on ihan riittävästi mutta tykkään että reservistä löytyy monipuolista saundia tarpeen vaatiessa. Kepukoitakin on riittämiin vaikka kaikki ovat alle tonnin hintaisia (uusien hintoina). Eipä ole mielettömästi rahaa niissä kiinni ja mikityksiltä ja puiden osalta löytyy minun makuun sopivat kepit joka lähtöön.

tais suomen ibanezin maahantuoja tappaa mun kaasut, tuota artcore ag95:ttä kun ei suomesta tuntuis saavan enää mistään ja tokko koskaan saanukkaan :/

beliel: joku tietty lelu voisi helpottaa hommaa / kuulostaa paremmalta tai muuten vaan parantaa fiilistä entisestään.
 
Onhan se totta että tilanne määrittää myös pitkälti mitä tarvitaan. Toisaalta tuo "muuten vaan parantaa fiilistä entisestään " on yleensä se mistä se loputon kaman haaliminen alkaa :D Kuitenkin jos puhutaan siitä mitä tarvitsee, niin sehän on kitara, piuha, pleku, hihna ja vahvistin. Suurin osa soundista tulee kuitenkin soittajasta itsestään ja hänen taidoistaan. Tämä oli nyt karrikoitu esimerkki mutta pointti varmaan välittyi?

Minulla alkoi GAS helpottaa kun laitettiin vaimon kanssa talous kuntoon järjestelemällä rahoitukset uusiksi. Luovuttiin kalliista luottokorteista ja siirrettiin velat kiinnityksille. Tuli mieleen että tavaroita jopa kitaroita hauskempaa on kun tilistä jää jotain käteenkin. Viimeisimmän kitaran ostin käteisellä (vaimo hellässä vähän poikaani joka viikkorahoistaan oli säästänyt pesämunan uutta kitaraa varten. Voitteko kuvitella! Se on vasta kymmenen vanha ei voinut oikein olla ostamattakaan sitä) en voi kylläkään myydäkään noi ta kahta viimeistä jotka sain perheeltäni joulu ja syntymäpäivälahjaksi. Omaa gasiani helpottaa myös se että mulla on ensiluokkaiset vehkeet. Ei ole mitään saavutettavaa.

Itsellä alkoi viime syksynä Journey to the center of the tone, mutta nyt melko kiivaan puljauksen jälkeen alkaa jo vähän helpottamaan. Bassman ei vaadi mitään ja Blues Deluxeen pitää vielä hommata yksi elementti (sillä sitten mennään, oli minkä kuuloinen tahansa) ja uudet 6V6 putket.
 
Skebat on melkolailla kunnossa, tele tarvitsisi uudet mikit ja miksei toinen stratokin. Olen kyllästynyt nykyisiin, vaikkei niissä vikaa olekaan.
 
Efektirintamallakin alkaa rauhoittumaan, kun kohtalaisen hyvät pedaalit nyt laudassa. Muutamaa pitäisi vielä kokeilla, mutta jotenkin alkaa jo kyllästyttämään koko kamarumba. Pitäisi taas keskittyä siihen itseensä.
 
Toki jotain pientä oheistavaraa pitäisi vielä ostaa kuten kunnollinen virtalähde.
 
Jotenkin tulee sellainen olo, että aina vaan ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, vaikkei se ole. Pitäisi kokeilla vielä tuo ja tuo ja tuo ennen kuin voi olla tyytyväinen, sillä eihän sitä tiedä, jos se kuitenkin on parempi....