Kitarat: kitarakamat ›

Tuomoo: Voinko kysyä mitä ketjun aloittaja tuumailee avaamasi ketjun sisällön tasosta? Veikkaan ettei kyseinen hemmo enää edes seuraa koko ketjua kun täällä urpot riitelevät siitä, mikä on sopiva kitara heviin, ja eräät urpot valittavat jokaisen muun mielipiteestä sen takia koska se ei ole oma!
 
Eiköhän nämä mikkien ominaissoundit, kitaran muodon sopivuus soitettavaan musiikkityyliin, mikkien erot, yksikelainen vs. P90 vs. humbucker jne keskustelut ole käyty tällä helvetin foorumilla jo ihan helvetin monta kertaa läpi? Tarviiko tätä enää jauhaa? Aloittaja täällä kyseli neuvoa kitaran hankintaan, ja jälleen tämäKIN ketju on mennyt siihen kun täällä tuntemattomien kirjoittajien henkilökemiat eivät sovi yhteen.
 
Minun puolesta tämän ketjun saisi lukottaa.
 
Ja aloittajalle: otan osaa tästä keskustelun tasosta, mutta tätä tämä muusikoiden.net nykyään on. Itse suosittelen edelleen stratoa, jos stratosta tykkäät, mutta humbuckermikki tallaan. Ja kuten tuossa sivulla 2 kyselit mielipiteitä Les Paul-tyyppisistä kitaroista, ne ainakin ovat todella monipuolisia kitaroita yleensä, niillä soitetaan kaikkea laidasta laitaan: kevyttä bluesia, poppia, rockia, kirkkokeikkoja kuten myös kirkonpolttoheviä. Merkkinä Tokai on itselle vieras, mutta jos tarvetta on, kitara tuntuu käteen hyvältä, ja ennenkaikkea kuulostaa hyvältä, niin kannattaa ainakin harkita ostamista.
 
Ugh. Olen puhunut.
-Tuomo
 
Joo, no voisihan tämän lukottamista harkita, mutta jos tyypit on riidelläkseen eise minua niin haittaa.
 
Itse olen nyt Gibson Les Paul Studion kannalla koska se ylittää vain hieman budjetin ja sen ajattelin ehkä hommata seuraavaksi skitaksi.

call_of_c: On tää taas niin tätä.
 
Vastaus ketjun aloittajalle: irtoaa. Miten raskassoundisena haluaa hevinsä soittaa onkin sitten pääosin mikkivalinnoista ja vahvistinosastosta kiinni, soittajan tatsia unohtamatta.
 
Blackmore ja Maidenin poijjaat täällä onkin jo mainittu, heitetäänpä sekaan sitten vielä yksi esimerkki :
http://www.youtube.com/watch?v=nrxmrS9FIzc
 
Minut on näköjään jo laitettu hirveeksi hevimieheksi, sori jos näin olen antanut ymmärtää. Metallicasta ja Iron Maidenista tykkään sitten muu hevi jääkin vähemmälle.

keppi2: Minut on näköjään jo laitettu hirveeksi hevimieheksi, sori jos näin olen antanut ymmärtää. Metallicasta ja Iron Maidenista tykkään sitten muu hevi jääkin vähemmälle.
 
Uskon, että sun tilanteessa oikeastaan mikä vain suht laadukas keppi ajaa asiansa hyvin. Tallahumppari tietysti on itselle must, muttei kaikille. Kyse nyt taitaakin olla siitä, mikä kaula tuntuu mukavalta, tarvitsetko kampea, ja minkä skitan soinnista tykkäät. Eli marsmars musaliikkeisiin pyörimään ja testailemaan.

Onnistuu ne todella tiukat heviväännöt aivan hyvin stratolla vaikka olis yksikelaiset kiinni. Humppareilla ehkä helpommin. Jos boostaa jo valmiiksi todella kompressoitua vahvistinta ja varsinkin digitaalisilla etusilla soitettuna kitaran merkitys soundiin on mielestäni melko pieni. Muistan lukeneeni että aika suuri osa kotiteollisuuden jostain ties mistä levystä on soitettu Karmilan telecasterilla, joten sen puoleen yksikelaiset luulis riittävän. Se munakkuus orkesterissa tulee kuitenkin bassosta ja kitaroista yhteensä. Levyillähän voi sitten olla vaikka kuinka monta raitaa kitaraa päällekkäin, joten ei sitä säröäkään niin loputtomiin tarvii paitsi ehkä olkkarivolumeilla.

H-Diddy: Onnistuu ne todella tiukat heviväännöt aivan hyvin stratolla vaikka olis yksikelaiset kiinni. Humppareilla ehkä helpommin. Jos boostaa jo valmiiksi todella kompressoitua vahvistinta ja varsinkin digitaalisilla etusilla soitettuna kitaran merkitys soundiin on mielestäni melko pieni. Muistan lukeneeni että aika suuri osa kotiteollisuuden jostain ties mistä levystä on soitettu Karmilan telecasterilla, joten sen puoleen yksikelaiset luulis riittävän. Se munakkuus orkesterissa tulee kuitenkin bassosta ja kitaroista yhteensä. Levyillähän voi sitten olla vaikka kuinka monta raitaa kitaraa päällekkäin, joten ei sitä säröäkään niin loputtomiin tarvii paitsi ehkä olkkarivolumeilla.
 
Kotiteollisuus nyt asia erikseen ;) Tai no.. Kyllähän se Maideninkin on samaa biisiä tosi pitkään tehny.

H-Diddy: Se munakkuus orkesterissa tulee kuitenkin bassosta ja rummuista yhteensä. Levyillähän voi sitten olla vaikka kuinka monta raitaa kitaraa päällekkäin, joten ei sitä säröäkään niin loputtomiin tarvii paitsi ehkä olkkarivolumeilla.
 
Yksinkertaista, mutta totta.

tuomo: Merkkinä Tokai on itselle vieras......
keppi2: Itse olen nyt Gibson Les Paul Studion kannalla koska se ylittää vain hieman budjetin ja sen ajattelin ehkä hommata seuraavaksi skitaksi.
 
Tokai LP kopio on hyvä ja laadukas. Kunnioittaa kopiona Les Paul'in piirteitä.(Kuten myös Tokain strato/tele- kopiot ovat laadukkaita Fender kopioita.)
Omille nakkisormille molemmissa LP-kitaroissa on ollut vieras tuo kaulan paksuus. Jos haluaa ohuempaa kaulaa niin ESP/LTD-vaihtoehtoja voisi myös kokeilla .... tai sitten tarvittaessa voin antaa eräästä merkistä varsin objektiivisen kommentin, mutta jääköön nyt tästä toistamatta :)

Osteri: Omille nakkisormille molemmissa LP-kitaroissa on ollut vieras tuo kaulan paksuus.
 
Tää on mun mielestä hassusti sanottu, koska ei ole olemassa mitään LP-kaulaa, vaan niitä on ihan älyttömästi eri paksuisia ja muotoisia muutenkin. Mun testaamista Les Paulien kauloista paksuin oli varmaan lähes tuplasti niin paksu kuin ohuin ('58 Reissue vs. Standard 60's Slim Taper -kaulalla) - eli vaihtoehtoja on runsaasti.
 
Tahdon sanoa tämän vaan siksi, että jos Les Paul muuten kitaramallina miellyttää, ei tosiaan kannata heittää toivoa sen takia, että "niissä on liian paksut kaulat", koska hyvin todennäköisesti löydät sellaisella kaulalla varustetun, joka toimii sulle mainiosti.
 
Ja mainitaan tähän vielä loppuun taas kerran, että mun Telecasterissa (tai no, Nocasterissa) on paksumpi kaula kuin yhdessäkään Les Paulissa, jolla olen koskaan soittanut. Eli osaa ne Fenderinkin pajalla miesten kauloja tehdä... :)

H-Diddy: Se munakkuus orkesterissa tulee kuitenkin koko bändin tiukasta yhteensoitosta ja taimista.

Mr. Speed: koko bändin tiukasta yhteensoitosta ja taimista
 
Jos tuo yksinään riittäisi, nykyhevi kuulostaisi munakkaalta.

Jucciz: Tää on mun mielestä hassusti sanottu, koska ei ole olemassa mitään LP-kaulaa, vaan niitä on ihan älyttömästi eri paksuisia ja muotoisia muutenkin. Mun testaamista Les Paulien kauloista paksuin oli varmaan lähes tuplasti niin paksu kuin ohuin ('58 Reissue vs. Standard 60's Slim Taper -kaulalla) - eli vaihtoehtoja on runsaasti.
 
Tahdon sanoa tämän vaan siksi, että jos Les Paul muuten kitaramallina miellyttää, ei tosiaan kannata heittää toivoa sen takia, että "niissä on liian paksut kaulat", koska hyvin todennäköisesti löydät sellaisella kaulalla varustetun, joka toimii sulle mainiosti.
 
Ja mainitaan tähän vielä loppuun taas kerran, että mun Telecasterissa (tai no, Nocasterissa) on paksumpi kaula kuin yhdessäkään Les Paulissa, jolla olen koskaan soittanut. Eli osaa ne Fenderinkin pajalla miesten kauloja tehdä... :)
 
Tämän takia ois tärkeetä käydä testaamassa niitä kitaroita. Tosiaan eri valmistajilla on erilaiset kaulat, ja saman valmistajan sisällä on miljuuna eri kaulaa. Paksuuttakin tärkeämpi tekijä taitaa kuitenkin olla profiili. Lättänä ja paksu kaula ei välttämättä tunnu yhtään niin paksulta, ku pyöreämpi ja vähän ohkasempi profiili.

Mr. Speed: Tämän takia ois tärkeetä käydä testaamassa niitä kitaroita. Tosiaan eri valmistajilla on erilaiset kaulat, ja saman valmistajan sisällä on miljuuna eri kaulaa. Paksuuttakin tärkeämpi tekijä taitaa kuitenkin olla profiili. Lättänä ja paksu kaula ei välttämättä tunnu yhtään niin paksulta, ku pyöreämpi ja vähän ohkasempi profiili.
 
Tämä pitää erittäin paljon paikkaansa. Kompkomp.
 
Yleisesti ottaen on helpompaa, jos tykkää vähän pienemmistä kauloista, koska esim. Les Paul Standardin kaulaprofiileista paksumpi, "50's rounded" on sekin mun makuun liian ohut, mistä syystä varsinkin olen "joutunut" hommaamaan omat käyttö-LP:ni Historic-sarjan tuotteista, koska vasta niiden kauloissa on tarpeeksi puuta.

Jucciz: Jos tuo yksinään riittäisi, nykyhevi kuulostaisi munakkaalta.
 
Niin no.. Soundit sit erikseen kato ;) Munattomilla soundeilla ei munakkuutta sais vaik ois kuinka tiukkaa soittoa. Toisaalta, hyvät soundit menee hukkaan löysässä räpeltämisessä. Siinä kyllä ootte sedät oikeassa, että kitaran kuuluu kuulostaa yksin vähän ohkaselta ja räkäseltä. Sellanen soundi toimii bändin seassa, varsinkin useamman kitaristin bändissä. Jos bändissä kaikki soittelee sellasella soundilla, mikä kuulostaa yksin hyvältä, tulee bändin soundi luultavasti olemaan paksua puuroa.

Mr. Speed: Niin no.. Soundit sit erikseen kato ;) Munattomilla soundeilla ei munakkuutta sais vaik ois kuinka tiukkaa soittoa. Toisaalta, hyvät soundit menee hukkaan löysässä räpeltämisessä. Siinä kyllä ootte sedät oikeassa, että kitaran kuuluu kuulostaa yksin vähän ohkaselta ja räkäseltä. Sellanen soundi toimii bändin seassa, varsinkin useamman kitaristin bändissä. Jos bändissä kaikki soittelee sellasella soundilla, mikä kuulostaa yksin hyvältä, tulee bändin soundi luultavasti olemaan paksua puuroa.
 
Joo, tai siis lähinnä, jos kitaristi päättää, että se olohuoneessa tuhdin kuuloinen soundi pitää väkisin saada mahdutettua sellaisenaan bändin kokonaissoundiin, voivatkin basisti, kitaristi ja mahdollinen toinen kosketinsoittaja lähteä saman tien kaljalle - ei nimittäin tuu onnistumaan.

Jucciz: Joo, tai siis lähinnä, jos kitaristi päättää, että se olohuoneessa tuhdin kuuloinen soundi pitää väkisin saada mahdutettua sellaisenaan bändin kokonaissoundiin, voivatkin basisti, kitaristi ja mahdollinen toinen kosketinsoittaja lähteä saman tien kaljalle - ei nimittäin tuu onnistumaan.
 
Silsältyikö tohon sellanen vihjaus, että kitaristi joka vie muilta tilan on oikeastaan kosketinsoittaja ja kitaristi on sitten erikseen? Ihan hauskasti, tai sitten en vaan tajunnu oikein.

aoi: Silsältyikö tohon sellanen vihjaus, että kitaristi joka vie muilta tilan on oikeastaan kosketinsoittaja ja kitaristi on sitten erikseen? Ihan hauskasti, tai sitten en vaan tajunnu oikein.
 
Varmaan tarkoitti että kosketinsoittaja ja mahdollinen toinen kitaristi.
 
EDIT: Ja aiheeseen liittyen. Millä tahansa sähkökitaralla saa hevit ja rockit irti. Sen tallamikin voi aina vaihtaa jos yksikelaisessa ei riitä puhti

zuppermuhle: Varmaan tarkoitti että kosketinsoittaja ja mahdollinen toinen kitaristi.
 
EDIT: Ja aiheeseen liittyen. Millä tahansa sähkökitaralla saa hevit ja rockit irti. Sen tallamikin voi aina vaihtaa jos yksikelaisessa ei riitä puhti
 
Ei siitä tiiä (: ..Mut tosiaan, niin saaki. Ja ei sitä yksikelaista tarvi mihinkään edes vaihtaa, sen saa halutessaan sopimaan raskaampaankin musiikkiin. Eri asia on sitten kuka siitä saundista tykkää.

aoi: Silsältyikö tohon sellanen vihjaus, että kitaristi joka vie muilta tilan on oikeastaan kosketinsoittaja ja kitaristi on sitten erikseen? Ihan hauskasti, tai sitten en vaan tajunnu oikein.
 
No voi kai sen itse asiassa noinkin ajatella. Ehkä siinä oikeesti toista kitaristia haettiin, mutta yhtä kaikki: kitarat ja koskettimet yleensä taistelee suht samoista taajuuksista, joten sovittaminen ja riittävän ohuet (lue: muillekin soittimille tilaa antavat) soundit ovat bändisoitossa tärkeä juttu.

Jucciz: Tää on mun mielestä hassusti sanottu, koska ei ole olemassa mitään LP-kaulaa, vaan niitä on ihan älyttömästi eri paksuisia ja muotoisia muutenkin.
 
Jep. Varmaan just näin. Mun nakkisormet on ehkä vielä sillä tiellään jonka varrelta etsitään sitä sopivimman tuntuista LP kaulaa. Eikä tää etsiminen nyt niin kauheen intensiivistäkään ole ollut edes. Jonain päivänä tosin olis kiva olla sellaisen valkoisen LP Supremen omstaja.... ( sitten heräsin ja lähdin viemään koiraa ulos...)
 
Siihen saakka, sitä saa mitä tulee - nykyvehkeillä :) Onneksi hyvin menee.

Jucciz: No voi kai sen itse asiassa noinkin ajatella. Ehkä siinä oikeesti toista kitaristia haettiin, mutta yhtä kaikki: kitarat ja koskettimet yleensä taistelee suht samoista taajuuksista, joten sovittaminen ja riittävän ohuet (lue: muillekin soittimille tilaa antavat) soundit ovat bändisoitossa tärkeä juttu.
 
Tärkeä ja vaikein. Ja miten saada saundiin "mehukkuutta" (=usein joidenkin keskitaajuuksien vähäisyyttä), mutta silti erottuva saundi. Tietenkin valtaamatta muilta tilaa. Hyvä vahvistin tietty on suuressa roolissa, sellainen kun tuppaa tarjoilemaan korvaa miellyttäviä keskitaajuuksia, jolloin middlet voi kääntää isolle ja saundi on erottuva. Kehnoilla vahvistimilla käy niin, että saundi on joko "murea" tai erottuva, mutta tunhu tai kihisevä tai muuten vaan epämiellyttävä. Kunnon yleistys mutta jokin idean murunen tässä oli tarkotus tuoda esille.