Kitarat: kitarakamat ›

vintage(n)istit puhukaa jotain!:D
 
vaihoimpa btw teiscoon nauhat, alko soundaamaan entistä paremmin. yllättävät paljon syö soundia anoreettiset nauhat

vintage(n)istit puhukaa jotain!:D
 
Mitäpäs..
Jos tuohon aikaisempaan kirjoitukseeni reissuen hinnasta pikkuisen päivitystä.. Jos oletetaan, että tuo brittikaupan hinta on validi, eli että kyseessä ei oo esim. kirjoitusvirhe tai joku näppihäiriö, ollaan noissa reissuemarkkinoissa jo ihan käsittämättömissä hinnoissa...
Hyvät naiset ja herrat: Ibanez Artist AR 300 RI (reissue)
http://www.projectmusic.net/ibanez- … 300re-cs-cherry-sunburst-2793-p.asp

Mitäpäs..
Jos tuohon aikaisempaan kirjoitukseeni reissuen hinnasta pikkuisen päivitystä.. Jos oletetaan, että tuo brittikaupan hinta on validi, eli että kyseessä ei oo esim. kirjoitusvirhe tai joku näppihäiriö, ollaan noissa reissuemarkkinoissa jo ihan käsittämättömissä hinnoissa...
Hyvät naiset ja herrat: Ibanez Artist AR 300 RI (reissue)
http://www.projectmusic.net/ibanez- … 300re-cs-cherry-sunburst-2793-p.asp
 
Vintagesta mitään tietämättömänä ja väärään aiheeseen eksyneenä sanoisin että ei se halpa ole.

Vintagesta mitään tietämättömänä ja väärään aiheeseen eksyneenä sanoisin että ei se halpa ole.
 
No, eipä se itse asiassa ihan tuollasissa hinnoissa liene, postasin vaan kun tuota linkkiä suurenmaailman vintagefoorumeillakin pyöritetään.. ;)
Vintagemalli tuosta kitarasta eli AR 300 on tuossa kiloeuron kahta puolta, noin keskimäärin, ja tuon reissuen saa T-kaupasta tuohon hintaan:
http://www.thomann.de/fi/ibanez_ar300re_cs.htm

Vintagea .... ?
 
Keskustelun alussa joku määritteli tarvittavaksi iäksi ~20-25 vuotta laitteelle/soittimelle, jotta olisi ns. Vintagea.
 
Pelkkä ikä siis ... ?
 
Kuinka paljon esim. vahvistimessa ( ja soittimessa ) saa olla vaihdettuja korvaavia osia, jotta pysyy vielä Vintage määrityksen sisällä ?
 
Esim. vahvistimen kuori saattaa toki olla edelleen alkuperäisessä kuosissa - mutta sisuskalut voivat olla jotain aivan muuta. Suotokonkat, potikat, putket, muuntajat .... ?
 
Jatketaan muutamalla "pohtivalla" kysymyksellä.
 
Eikö tällaisen Vintage soittimen / vahvistimen tarkoitus ole kuulostaa myös "vintagelta". Sitenhän suurin osa "vintage" laitteen omistajista omistussuhteitaan perustelee - mahtava "uniikki" soundi - tällaista ei nykyisillä kaupan soittimilla/laitteilla saavuta. Soundi on siis soittimen/laitteen "aikalainen".
 
Mikä on tuota "aikalaisuutta" ?
 
Akustisissa soittimissa "sisäänsoitto" ja soittimen avautuminen iän myötä on katsottu parantavan sointia - ei siis enää soinniltaan samanlainen kuin soitinverstaasta tullessa. Kumpi on siis vintage soundia ? Se alkuperäinen vai "soittamalla" iän mukana tullut soundi - edellyttäen tietysti sitä soittamista - how many years ?
 
Entä jos soitinta onkin varastoitu ajan saatossa väärin - tästä syystä muuttunut sointi - ei sellainen miksi se oli alun perin tarkoitettu. Ja me poj´jaat määrittelemme tätä soundia vintageksi - vertailukohteita kun ei välttämättä ole - soittimen harvinaisuuden takia.
 
Entä vahvistimet ? "Vintage"- laitteelta edellytetään siis ~ vähintään 20 vuoden ikää. Vuosien saatossa laitteen soundi muuttuu "vanhuuttaan" - elementtien väsymisen, komponenttien vanhenemisen ... jne vuoksi. Vanhassa styrkassa ääni on nykypäivänä kaikkea muuta kuin sitä - mitä se joskus aikoinaan valmistushetkellä oli. Onko siis oikein sanoa tätä nykyistä muuttunutta soundia vintageksi ?
 
Jos sitten pidämme tätä vanhalla soittimella/vahvistimella tuotettua ääntä Vintagena - eikö kyseessä ole "pyhän soundin" häpäisy, jos/kun äänen "tuottamisketjussa" on mitä moninaisempia digitaalisia efekti-vermeitä. Onko lisälaitteiden käyttö mitenkään perusteltavissa/hyväksyttävissä - riippuen esim. missä kohtaa "ketjussa" nämä äänenmuokkaimet sijaitsevat ? Milloin lopullisen soundin voi sanoa olevan vielä tällaisessa tapauksessa vintagea ?
 
Ja asiat päinvastoin ....
 
Jos nykyinen "äänilähde" on pelkkä klooni/replika varsinaisesta Vintage laitteesta, mutta soundi on "pure vintage" - voiko silloin puhua vintage laitteesta ? Soundihan tällaisessa laitteessa saattaa olla täysin autenttinen originaalin ääneen nähden. Siis siihen soundiin joka originaalista aikoinaan lähti, kun se maailmalle uutukaisena esiteltiin. Silloin edistyksellinen soundi - nyt vintage ???

Edellä olevan pohdinnan perusteella ; Mikä on "vintage" laitteen/soittimen ja "vintage" soundin välinen yhteys ?

Edellä olevan pohdinnan perusteella ; Mikä on "vintage" laitteen/soittimen ja "vintage" soundin välinen yhteys ?
 
Esim. Stradivarit ovat varmasti vintagea vaikka soundi on vuosisatojen kuluessa varmasti muuttunut alkuperäisestä, ja osia on vaihdettu (mitä niitä nyt viulussa onkaan, viritystappia ja tallaa ym.).
 
Itse käsittäisin että soittimissa on tiettyjä kulutusosia, jotka menevät vaihtoon tietyin väliajoin, ne eivät vähennä vintage-arvoa jos ne korvataan mahdollisimman alkuperäisen kaltaisilla. Jos taas vaihdetaan tai muutetaan niitä osia jotka eivät ole ns. kulutusosia tai muutetaan konstruktiota, väriä ym., niin vintage-arvo putoaa selvästi.
 
Omasta mielestä soundin luonnollinen muuttuminen ajan kuluessa kuuluu ehdottomasti vintagen luonteeseen. Samoin antiikkiin esim. huonekaluissa kuuluu tietty kuluminen ja patina, ei ole tarkoituskaan että käyttöesine pysyy pakastavedetyn näköisenä ja kuuloisena. Vintagea ovat myös ne kymmenet käyttövuoden valmistumisen jälkeen.
 
Vintage ei varmaankaan ole akateeminen harrastus, vaan jokainen laite on yksilö, jonka vintage-arvo on subjektiivisesti arvioitava käsite. Uusi soitin joka kuulostaa vanhalta, ei missään nimessä ole vintagea. Jos se on vain vanhan näköinen ja kuuloinen se on ehkä vain retoa, mutta jos myös toteutettu alkuperäisin menetelmin niin ehkäpä reissue?
 
Soittimella tuotettu ääni ei koskaan ole vintagea, se on tässä ja nyt, aina uutta.
 
Itsellä on vuoden '73-'75 Ibanezin teräskielinen jonka mallilapussa kopan sisällä lukee Ibanez "Vintage", eli kaksinkertaista vintagea;)

Vintage ei varmaankaan ole akateeminen harrastus, vaan jokainen laite on yksilö, jonka vintage-arvo on subjektiivisesti arvioitava käsite.
 
Hm, jos tarkoitat vintage-soittimen rahallista arvoa, niin se on kyllä sosiaalinen konstruktio. Tunnearvo ja käsitteen merkitys ovat sitten taas eri asioita.

Edellä olevan pohdinnan perusteella ; Mikä on "vintage" laitteen/soittimen ja "vintage" soundin välinen yhteys ?
 
ei vintage-termiä voi tarkasti selittää. mukavaa asiasta on tapella mutta oikeaa vastausta tuohon ei ole. vintage on sitä mitä itse pitää vintagena. mutta omasta mielestä se ajan mukana tullut patina ja kaikki mahdolliset olosuhteet jotka on muokannut soitinta ja sen soundia ovat vintagessa oleellista. enkä ole koskaan törmännyt uuteen soittimeen jossa olisi vintage-taikaa.

ei vintage-termiä voi tarkasti selittää. mukavaa asiasta on tapella mutta oikeaa vastausta tuohon ei ole. vintage on sitä mitä itse pitää vintagena. mutta omasta mielestä se ajan mukana tullut patina ja kaikki mahdolliset olosuhteet jotka on muokannut soitinta ja sen soundia ovat vintagessa oleellista. enkä ole koskaan törmännyt uuteen soittimeen jossa olisi vintage-taikaa.
 
"Väännöissä" on usein kyse siitä, että termien määritelmä kahdella henkilöllä on erilainen. Askoxford.com antaa hyviä englanninkielisiä määritelmiä keskustelun tueksi.
 
"adjective 1 referring to vintage wine. 2 referring to something from the past of high quality.
 
ORIGIN Old French vendange, from Latin vindemia, from vinum wine + demere remove."
 
Eli vaapaasti suomennettuna vintage on alunperin tarkoittanut vanhaa hyvää viiniä ja termi viittaa nykyään (englanninkielessä) vanhaan ja hyvälaatuiseen tavaraan.

"Väännöissä" on usein kyse siitä, että termien määritelmä kahdella henkilöllä on erilainen. Askoxford.com antaa hyviä englanninkielisiä määritelmiä keskustelun tueksi.
 
"adjective 1 referring to vintage wine. 2 referring to something from the past of high quality.
 
ORIGIN Old French vendange, from Latin vindemia, from vinum wine + demere remove."
 
Eli vaapaasti suomennettuna vintage on alunperin tarkoittanut vanhaa hyvää viiniä ja termi viittaa nykyään (englanninkielessä) vanhaan ja hyvälaatuiseen tavaraan.
 
anteeksi, pöljä minä kun en yhteyttä sano
 
siis kitaroissa ei oikein voida nykyään määrittää sitä että mikä on "vintagea" ja mikä ei. Sanaa käytetään niin paljon eri yhteyksissä (kitaroiden suhteen) että sen määritelmä (kitaroiden suhteen) on laajentunut.
comprendo?

Eli vaapaasti suomennettuna vintage on alunperin tarkoittanut vanhaa hyvää viiniä ja termi viittaa nykyään (englanninkielessä) vanhaan ja hyvälaatuiseen tavaraan.
 
Nykyään sitten viinimaailmassa meinaa vaan hyvää vuotta. Esim uusimmassa Cassillero del Diablon Cabernetissa näyttäs olevan "vintage 2007".

Minulla on ibanezin rickenbacker kopio basso...tuo on siis luultavasti jostain 70 luvun puolelta?ja sitten joku hyvin vanha Zoom 2020 zoom player multiefekti.
Onko kenelläkään tietoa noitten arvosta nykypäivänä?tuo ibanez basso on ehdottomasti yksi parhaista bassoista koskaan.

Minulla on ibanezin rickenbacker kopio basso...tuo on siis luultavasti jostain 70 luvun puolelta?ja sitten joku hyvin vanha Zoom 2020 zoom player multiefekti.
Onko kenelläkään tietoa noitten arvosta nykypäivänä?tuo ibanez basso on ehdottomasti yksi parhaista bassoista koskaan.
 
Ibanezin Ricky-bassoja oli useammankin laista, virallisesti pultti- ja leemakaulaversiot, sitten se "Graalin malja" eli läpirungon kaulainen, joita ei liene tehtu kovinkaan montaa. Se liimakaulaversiokin on jokseenkin arvokas tuolla suuressa maailmassa, hintakäsitystä hämärtää sellainen seikka, että Rickenbacker on kaikkein tarkin noista copyright-jutuista, ja niinpä kaikki "Ricky", Rick-copy" tai sinne päinkin viittaavat myynti- ja huutokauppailmot katoavat esim EBaysta todella nopeasti. Sun kannattaa mennä www.ibanezcollectors.com sivustolle ja siellä kysellä.. Jos myyntiä meinaat, niin siellä on myös varmasti kiinnostuneita ostajia. Ja tosiaan, hintatason voi sieltä saada helpommin selville kuin täältä. Ihan hyvä basso se on, joskus maailmassa noita pulttikaulaisia tuli laiteltua. =)

siis kitaroissa ei oikein voida nykyään määrittää sitä että mikä on "vintagea" ja mikä ei. Sanaa käytetään niin paljon eri yhteyksissä (kitaroiden suhteen) että sen määritelmä (kitaroiden suhteen) on laajentunut.
comprendo?
 
Jeps.. Kuitenkin, tuolla markkinoilla sellastakin nyrkkisääntöä on joku pitänyt, että kyllä sen "vintagen" pitäs parikymmentä vuotta vanhaa olla.. =)
Mutta, niinkuin totesit, se on vähän häilyvää, ja monesti käytetään hinnanpumppaus-mainosterminä, vähän niinkuin vanhemmissa japseissa tuota "lawsuittia" (Siis niissä kopioissa) Oikeat lawsuit-kopiokitarat on kaikki tehty ennen 1977. Viimeksi näin kyseistä termiä väärinkäytettävän, kun joku myi Huutelo-netissä jotain vm. 1988 Tokaitansa. Ei se mikään lawsuit-kopio sentään ole... 8)

Nostoa vanhalle ketjulle.
 
fox: Eikä tuo "hintakehitys" muutu, vaikka vintagemarkkinoilta ottaisi lisää kohteita indeksin laskuun. Ihan mielenkiinnosta ja vanhasta muistista (kyllä, olen joskus komissiopohjalta käynyt vintage- ja keräilykitarabisneksessä, remppa-ja virittelyhommien ohella) tulee edelleen seurattua joittenkin merkkien ja mallien hintakehitystä, eivätkä ne oo edes aikeissa mihinkään suurempaan hinnanlaskukierteeseen joutua.. ja aikajännettä on jo tarpeeksi. Että kyllä hra Septimisti on niin kujalla kuin voi olla tässä jutussa.
 
2008 sanottiin noin, mitä sanotaan nyt?
 
Sanoisin, että ihan hyvältä näyttää toistaiseksi. Tervetuloa kujalle.
 
http://i26.tinypic.com/2qcqhpt.jpg
 
Samasta "Official Vintage Guitar Magazine Price Guidesta" lainattua. Kokonaisuudessaan aika pessimistisen alkupuheen äijät ovat oppaaseensa värkänneet.
 
"A fundamendal characteristic of any market for collectibles is that it's an "easy entry" industry. Nearly anyone can buy and sell, but it's difficult to do extremely well (read "profitably"). In economics theory, any "easy entry" industry is doomed to have zero long-term profit because too many people become involved, and they end up chasing smaller and smaller profits.
-----
"Looking back at the Les Paul/Stratocaster bubble, it can be suggested that when any market (or segment) experiences an excessive and quick rise, the action may forecast a buy-sell bubble."
 
Nähtäväksi jää kauanko lasku vielä jatkuu, vai onko se jo taittumassa. Veikkaisin että ei, mutta saatan tietysti olla väärässä.

-septimisti-: Nostoa vanhalle ketjulle.
2008 sanottiin noin, mitä sanotaan nyt?
 
Sanoisin, että ihan hyvältä näyttää toistaiseksi. Tervetuloa kujalle.
 
http://i26.tinypic.com/2qcqhpt.jpg
 
Samasta "Official Vintage Guitar Magazine Price Guidesta" lainattua. Kokonaisuudessaan aika pessimistisen alkupuheen äijät ovat oppaaseensa värkänneet.
 
Nähtäväksi jää kauanko lasku vielä jatkuu, vai onko se jo taittumassa. Veikkaisin että ei, mutta saatan tietysti olla väärässä.
 
Olisi varmasti paikallaan hieman avata ko. käppyrän sisältöä. Eli mistä ja minkä ikäisistä laitteista se muodostuu ja kuka tai mikä on tuollaisen kollektiivisen "markkinahinnan" ja sen kehityksen määritellyt. Joku vintage-laitteisiin sijoittava rahasto kenties?

Törmäsin itse ko. indeksiin ensimmäisen kerran tässä ketjussa, kun sillä yritettiin perustella omia näkemyksiä jonkinlaisesta uuden ajan sammosta. Mukana on 42 ennen vuotta 70-valmistettua arvokitaraa, 14 jokaiselta valmistajalta. Kyseessä on Vintage Guitar magazinen ylläpitämä indeksi. Käsittääkseni noita tietoja kerätään vuosittain useammasta lähteestä tuohon indeksiin.
 
Indeksi lienee jossain määrin luotettava tai sitten ei. Todennäköisesti jotain siltä väliltä. Käsittääkseni juuri parempaa ei kuitenkaan ole saatavissa.
 
http://www.vintageguitar.com/
 
Tuolla näyttäisi olevan lista mukana olevista roippeista
 
http://www.jacksonsrareguitars.com/ … 824a09fe1d121b93ce1eafa84ec2-5.html

Ymmärtääkseni vintage ei viittaa suoraan mihinkään sinänsä vanhaan tavaraan, vaan johonkin harvinaisen/erikoisen hyvään vanhaan erään mitä ei välttämättä enään saada nykypäivänä aikaseksi tai kaupasta hankittua. Siksi vintagen rajanvetoa ei mielestäni voi määritellä vuosissa. Mutta onhan se 20 - 25 vuotta sinänsä ihan hyväkin raja sen tavaran laadun suhteen, ettei sen ikäinen tavara (ja monella omistajalla) enää ole kasassa, mikäli siitä ei ole pidetty eritysen hyvin huolta?
Vintage tulee sattumalta vastaan, ei etsien ...:-)

benzin: Ymmärtääkseni vintage ei viittaa suoraan mihinkään sinänsä vanhaan tavaraan, vaan johonkin harvinaisen/erikoisen hyvään vanhaan erään mitä ei välttämättä enään saada nykypäivänä aikaseksi tai kaupasta hankittua.
 
Niin, siis koko sanahan tulee viiniteollisuudesta, missä käytettiin lyhennystä vint.age ja sillä tarkoitettiin viinin vuosikertaa.
 
Minusta tuo rumpupuolen jazzmies toteaa häärumpalivideossaan hyvin:
"Vintage, lähes yhtäsuuri kuin huono. Se on vintage, hyvä... nuhjunen!"
 
Kyllä miusta suuri osa tuota vintage-ylistystä tulee juurikin mielikuvista. Esim. kitaroista puhuttaessa vintagella tarkoitetaan monesti 50- ja 60-lukulaisia soittimia, jolloin ne valmistettiin itsetehdyillä työkaluilla ja käsipelillä. Toleranssit olivat jotain ihan muuta, mitä se on nykyään. Sinne mahtuu siis sekaan niin hyvää kuin huonoakin tavaraa. Silloin soittimet tehtiin "niistä osista mitä nyt sattui tuotantolinjalla laatikoissa olemaan". Pätee niin styrkkareihin kuin itse luuttuihinkin. Putket olivat sekalaista seurakuntaa, jos toimivat ja kuulostivat kivalta niin ei muuta kuin pakettiin ja asiakkaalle.
 
Ja koska toleranssit olivat kovasti suuremmat mitä nykyisessä valmistuksessa, on jopa tavattu huonoja 50-lukulaisia Fenkkuja ja Gibsoneita, joita omistajat ovat modanneet, korjauttaneet tms. Silloin, kun siihen omaan "työkaluun" tehdään isolla rahalla remppaa vuosikymmenten ajan, siitä tulee vääjäämättä itselle arvokas. Hyvä esimerkki tuosta toleranssista on Gibsonin Patent Applied For-nimen saaneet humbucker-mikit. Siellä on käytetty valmistuksessa erilaisia magneetteja (alnico II, IV ja V), käämilankaa on jokaisessa kelassa aina eri määrä, toki kun käämintäkonetta manuaalisesti käytettiin ja kierrosmäärät olivat "about raja-arvoissa". Tuotteita oli valmistusmääränsä mukaan yhtä monta erilaista.
 
Kitaroissa työjälki vaihteli, osittain riippuen tekijästä, milloin työkalujen kulumisesta jne.
 
Sana vintage on jokseenkin myyttinen, sillä monelle vintage tarkoittaa ainoastaan "vanhanliiton soundia", toisille fiilistä, tuoksua, vuosilukua tai mitä nyt milloinkin. On soittajia jotka hakevat vanhaa soundia moderneilla vermeillä ja niitä jotka hakevat modernia soundia vanhoilla vehkeillä... ja kaikkea tältä väliltä. Väitänkin että kitarapuolella sanalla "vintage" viitataan nimenomaan vanhaan 50- ja 60-lukulaiseen soundimaailmaan. Ja yllättäen sitä soundimaailmaa on helpoin hakea tuon aikakauden laitteilla. Tästä tullaan siihen, ettei maailma todellakaan ollut täydellinen tuolloin, eikä ole sitä nytkään... kitaroissa ilmeni virheitä, osa oli ihan huippuja ja toiset täysin luokattomia ritsoja. Osa vahvistimista vaatii modauksia ollakseen keikkakestäviä, toiset taas pelittävät kuin unelma, löi sisään minkälaisia röörejä tahansa.
 
Kitaramaailman Vintage = Toisten ihanne, niin soundin, fiiliksen kuin vaikkapa tuoksun pohjalta. Vääjäämättä vanhaa, mielellään vanhempaa kuin soittaja itse.
 
Tässä vaiheessa on myös hyvä muistuttaa, hivenen paradoksaalisesta termistä, joka taasen vetää vintage-ihannoinninkin överiksi. Nimittäin "vintage-hifisti". Kyseisille henkilöille ei ole merkitystä tuotteiden varsinaisella laadulla, vaikka nykytuotannolla sellaista saataisiinkin aikaiseksi (puhummeko kenties boutiquesta nyt?) tasalaatuisempana, uhraamatta kuitenkaan sitä vanhaa soundi-ihannetta. Kyseiset laitteet eivät tuo "vintage-hifistille" samanlaista streetcreditiä, tai bändikaverien kateellisia ilmeitä. Kyseessä on siis enempi egoistinen, narsistinen tarve hakea huomiota. Sokkotestissä kyseinen puristi tuskin huomaisi eroa vanhan ja hyvän uuden vanhasoundisen laitteen välillä. JA NYT HUOMIO!!! Vintage-hifistillä tarkoitan aivan sitä absoluuttista ääripäätä, mihin moinen "harrastus" voipi johtaa. Näitä ei välttämättä näe/kuule Suomessa niin usein, kuin vaikkapa amerikkalaisilla foorumeilla. Tai no... onhan meilläkin rautalanka.org, jonne ei ole mitään asiaa ilman "Pulliaisen nauhakaikua" ja alkuperäistä Fiesta Red-värityksellä olevaa '57 Fender Stratocasteria. Eihän sitä nyt muuten voi Apachea soittaa :)
 
Loppuun kuitenkin... kaikenlainen harrastaminen on hyvästä, jopa vintage-harrastaminen. Oli se sitten tällainen "modernilla vermeillä vintagesoundia"-toiminta kuten itselläni, tai sitten hienoimmalla pieteetillä näpräilty vintageboomi.

Olipa McNolte hyvin sanottu!
Minä olen joutunut etsimään "vintagesoundia" uusilla kamoilla ja mielestäni Liquid Soundin Route 66 laitettuna kirkkaaseen soundiin ja pedalin nupit keskelle tuo aika lähelle.
Itselläni oli joskus 1970 luvun alkupuolella sellanen hirvee ritsa kuin Aria Diamond. Nyt se on joku keräilyesine (ei kai soitin kuitenkaan?).
Mutta, se vintage soundi, mistä se tulee? Tätä olen miettinyt ja tullut seuraavaan. Se johtuu siitä että silloin aina vaan vedettiiin voluminuppi kaakkoon niin pitkälle kuin se vaan meni. Silloin putkivehe alko heräilemään. Ei nekään kai kuulostanut normaalivolymillä miltään muistaakseni?
Tässä kuitenkin linkki missä sekä video, bändi että soundi on sitä mielikuvien rokkenrollin oikeeta kulta-aikaa.
Vahvistimet, sekä basso että kitara Sunn O))). Soolo kohdassa 2.48, woe mahoton...
http://www.youtube.com/watch?v=iJDX-sYfJ_M