Kitarat: kitarakamat ›

McCarty on LesPaul-tyyppinen soitin, ei LesPaul.
 
Juu, tarkoitin ihan herra McCartya joka on toiminut niin Gibsonin kuin PRS:n leirissä. Mutta tosiaan, hänen PRS-nimikkomalli on kerrassaan mainio ja tietyin varauksin sillä onnistuu LP:n tehtävätkin.
 
Muutoin soundissa Gibson vaikuttaa omien kokemusten perusteella paremmalta, mutta PRS on huomattavasti soitettavampi.
 
PRS tarjoaa erilaisen kirjon kaulaprofiileita leveästä ja ohuesta paksuhkoon ja kapeaan. Onhan Gibsonillakin 50s ja 60s profiilit, mutta ne koskevat vain kaulan back-contouria eikä otelaudan leveyteen puututa. PRS:n valikoimista löytyy myös 24-nauhaisia ja kaarevakantista soitinta tremolo-tallalla.
 
Toki PRS kattaa huomattavasti laajemman äänimaailman kuin Gibsonit ja toimii esim. keikkakitarana täydellisesti monipuolisessa musiikissa (kokemusta on).
 
kivi varmasti toteaisi tässä vaiheessa että Gibsonin ESsiä monipuolisempaa kitaraa saa hakea, mutta ymmärrän kyllä pointtisi tietyin varauksin. Erääseen Les Pauliin oli nimittäin rakenneltu kaula ja tallamikeille puolitukset ja vieläpä vaiheenkääntö tämän lisäksi. Ei vakiona, mutta parilla nostopotikalla LP muuttui todella monipuoliseksi vempaimeksi sessio-studiomuusikon käsissä. Muistaakseni PRS:n soittimia sai sillä 5-way rotary-kytkimellä joka tarjoaa reilun kirjon soundeja.
 
PRS:n Custom 22:n vielä joskus hankin itselleni tremolo-tallalla, Les Paulien rinnalle. Molempi parempi :)
 
E.R:n kirjoituksille en muuten paljon arvoa anna.
 
No, tuskinpa kukaan itseään kunnioittava kitaristi niille kauheasti arvoa antaa :) Onhan niissä osassa ihan "varteenotettavia" huomioita mutta ei sitä ränttäystä voi nauramatta kuitenkaan sulatella.
 
Hieno liike miehellä ja mukavaa palvelua, kerran olen saanut "kunnian" käydä siellä ja meinas silmät tippua päästä. Harmi että tiettyjä asioita käsitellään kuten Ed käsittelee.

McCarty on LesPaul-tyyppinen soitin, ei LesPaul. Muutoin soundissa Gibson vaikuttaa omien kokemusten perusteella paremmalta, mutta PRS on huomattavasti soitettavampi.
 
Samanlaisia fiiliksiä.
 
Joskus toistakymmentä vuotta sitten pähkäilin josko hankkisin vielä yhden kunnollisen ja omiin mieltymiin parhaiten sopivan humpparikitaran. - Toisin kuin nykyään, raha ei ollut tuollloin kynnyskysymys.-
 
PRS tuntui tosi käteensopivalta ja soundiltaan tasapainoiselta mutta ensimmäiseen kohtuulliseen soittopeliini, Ibanezin LP-kopsu, tottuneena Gibsonissa oli ku itenkin SE JUTTU. Namiskukkelit tutuilla paikoilla, sopivan painava :), ylärekisterin nauhat hankalasti tavoiteltavissa mutta löytyvät kun jaksaa ehtiä ja kylkiäisinä se soundi.
 
En ole tullut tutkineeksi, mutta varmaan tuossakin on kosmeettisia virheitä ja ehkä jotain korjailtujakin juttuja. Aivan sama. Pääasia, että soittimesta löytyy sen oma ääni.

En ole tullut tutkineeksi, mutta varmaan tuossakin on kosmeettisia virheitä ja ehkä jotain korjailtujakin juttuja. Aivan sama. Pääasia, että soittimesta löytyy sen oma ääni.
 
Kosmeettisia virheitä taatusti löytyy yhdestä jos toisestakin kitarasta, herää vaan kysymys , joka tuolla jo aiemmin "pulpahti pintaan", että onko kyseessä oikea ja aito 175:nen.. Vähän ihmetyttää otelautamerkkijuttu, kun niissä upotuksissa on yleensä tuo mainittu firma ollu aikas tarkkana. No, enivei, onhan meillä täällä onneks nämä vakio-valvojat jotka kantaa murhetta Giban laadusta. 8)
 
Kävinpäs tuos hakemassa parit linkit..
http://cgi.ebay.com.cn/ws/eBayISAPI … 477492&ih=013&category=2384
 
Siinäpä olis "ES-175" ja varmaan on kaikilla "oikeilla" nimellä, sarjanumerolla ja "Made in USA" leimalla, niinkuin tämäkin "LP"
http://cgi.ebay.com.cn/ws/eBayISAPI … &category=2384#ebayphotohosting

Kosmeettisia virheitä taatusti löytyy yhdestä jos toisestakin kitarasta, herää vaan kysymys , joka tuolla jo aiemmin "pulpahti pintaan", että onko kyseessä oikea ja aito 175:nen..
 
Varmasti oli aito soitin ja jossakin tilanteessa kärsinyt, se että lehti tuosta soittopelistä julkisesti marmattaa menee ihan normaaliin sensaatiohakuisuuden piikkiin. Minä en meinaan ymmärrä miksi tarkastella tuollaista soitinta, koska jokainen 4000 euroa sijoittanut kuluttaja olisi varmasti palauttanut instrumentin ihan normaalin reklamaation puitteissa.
 
Oikeastaan tuo artikkeli kertoo vain sen, että soitinkin on kaupasta haettava esine ja ihmisten kannattaa muistaa siihen liittyvän tuotetakuun merkitys. Paskat takas kauppaan, oppivatpahan sitten toimittamaan oikeasti hyviä soittimia liikkeisiin.

Pitääpä itsekkin kirjoittaa tähän jotain, kun koskettaa tämä aihe jollain tavoin. Eli mulla on Gibsoneista yleisellä tasolla hyvin vähän kokemuksia, lähinnä vain pari omaa kitaraa joista voi kertoa sekä pikaista testiä joskus kaupoissa ja joskus kavereiden kitaroita ollut lainassa.
Ostin ES335:n uutena vuonna 1997 pitkän ja tuskallisen säästämisen ja haaveilun lopputuloksena. Sopivaa oli suhteellisen vaikeaa löytää valikoiman vähyyden takia. Testailemaan ei viitsinyt kovin kauas matkustella ihan vain asiasta. Jokunen tuli testattua kuitenkin ja KAIKKI testaamani ois olleet sopivan hyviä meikäläiselle. Valinta nyt osui tuohon yhteen joka oli ammattimiehen mukaan "hyvä" ja omastakin mielestä noista testatuista juuri se mulle sopiva.
Kitaran ulkonäköön yms pikku detaljeihin en osannut/huomannut kiinnittää huomiota juurikaan, koska olihan kitara aito Gibson ja soinniltaan sekä tuntumaltaan suunnilleen parasta mitä olin ikinä käsiini saanut.. Vasta aika paljon myöhemmin (kun aloin lukea nettifoorumeita yms) aloin tarkastella tuota kitaraani hieman kriittisemmin. Nimenomaan viimeistelyä, oikein niinkuin nenä kiinni kitarassa ihmetellen. No perskeles, siinähän on monenlaista pikkudetaljia jotka tosiaan vois olla paremmin ja tarkemmin tehtyä. Samantapaisia moitteita mitä tuosta Riffijutusta voi lukea. Kaulan sävytys menee reunalistan päälle kau-lan tyvessä jne. Aloin mietiskellä, että onkohan se tämäkin sitten maailmaa nähnyt, paska maanantai yksilö kun tuommosia löytyy? Ilmeisesti. Samaten tuo myöhemmin hankittu Nighthawk, siinäkin on monenlaista pikku fibaa viimeistelyssä jos "sillä silmällä" katsoo. Taitaa olla sekin maanantai kappale. Harmi. Minä kun luulin noiden molempien olevan huippusoittimia kun soivat hienosti ja tuntuvat hyviltä.
 
Jaa, mitäs tästä vois päätellä? Ei kannata katsoa niitä kitaroita niin pirun tarkkaan vaan soittaa ja kuunte-lee niitä. Jos tuntuu ja näyttää hyvältä niin antaa olla. Niinkauan kuin moitteita ei ole soitettavuudessa tai toiminnassa, ei niillä niin kovin ole väliä (en tarkoita ettei mitään väliä, mutta kohtuus kaikessa). Toki, jos maksaa 4000€ kitarasta, niin voi odottaa parasta mitä kaupasta löytyy.
 
ps. Varmaan Jeff Healeyllekkin on myyty kaikki paskat maanantaikappaleet, kun ei kaveri poloinen kykene näkemään kuinka huonon kitaran on saanut!

Kukaan osaava ja ammattitaitoinen kitarasti ei käytä näitä nykyisiä epiphoneja, tai jos käyttää niin tekee sen diilin vuoksi. Ne on melko kehnoja.
 
Tämähän ei varsinaisesti Gibaan liity ja hieman off-topicciakin mutta sanon vastalauseeni. Oma epiphone-akustiseni antaa juuri sen saundin minkä haluan, tosin parempi mikki siinä voisi olla...

Oma epiphone-akustiseni antaa juuri sen saundin minkä haluan, tosin parempi mikki siinä voisi olla...
 
...ja jos sulla olisi rahaa, niin kyllä mielummin ottaisit Gibsonin akustisen, joista Epiphonet on kopioita. Tietyt Epiphonen sarjat kuten Elitist ovat kelvollisia soittimia, mutta ero on melko valtava kuitenkin Gibsonin kanssa. Tiedät sitten kun pääset koittamaan 'aitoa'.

...ja jos sulla olisi rahaa, niin kyllä mielummin ottaisit Gibsonin akustisen, joista Epiphonet on kopioita. Tietyt Epiphonen sarjat kuten Elitist ovat kelvollisia soittimia, mutta ero on melko valtava kuitenkin Gibsonin kanssa. Tiedät sitten kun pääset koittamaan 'aitoa'.
 
Voisi kyllä testata. Sähkispuolella eivät ole juuri säväyttäneet.

Samasta aiheesta keskustelua toisaalla:
 
http://homerecording.com/bbs/showthread.php?t=204151

Samasta aiheesta keskustelua toisaalla:
 
http://homerecording.com/bbs/showthread.php?t=204151
 
Lainaus tuolta "toisaalta"..
"You got that right. Some of the Norlin era electrics are great. My ES 150D is as nicely made as anything they've done. Their acoustics back then were hit and miss though.
 
Hell, people have been complaining about Gibson's QC for over 100 years.
Reply With Quote"
 
Toki on hyvä käydä laatukeskustelua, mutta kovin yksipuolista on ollu se... 8)

Ennen kuin lähtee haukkumaan Riffiä sensaationhakuisuudesta kannattaa lukaista myös lehden muita artikkeleita Gibsonin tuotteista. Tämän lisäksi jos kiinnostus riittää niin tutustua myös muiden tuotteiden arvosteluihin ja testeihin.
 
Jos nimittäin lähtee sille linjalle että uusimman numeron artikkeli oli sensaationhakuista roskaa, niin silloin on suhtauduttava samalla mentaliteetillä niihin moniin Riffin artikkeleihin jossa Gibsonia on ylistetty. Siis sensaation hakuista roskaa.
 
Jos ei kumpikaan edellämainituista vaihtoehdoista miellytä, voi valita medioista aina ne uutiset mitkä itsestä tuntuvat mukavilta ja jotka eivät järkytä omaa maailmankuvaa ja uskoa niihin. Loput artikkelit voi kuitata valheena.
 
Itseäni Riffin artikkeli v***tti. Tämä siksi että kykenen helposti kuvittelemaan itseni tilanteeseen jossa olisin kyseiseen kitaraan 4000 Euroa sijoittanut ja aikaa myöden olisi paljastunut millaisia virheitä siinä on. Esimerkiksi netin yli valokuvien perusteella ostaessa kyseiset virheet eivät näy harjaantuneellakaan silmällä. Mutta siinä vaiheessa harmittaa kun vaikka huoltomies tai asiantuntija kertoo kuinka se oma kallisarvoinen instrumentti ei olekkaan sieltä parhaasta päästä.
 
Mielestäni tämä on nyt karannut hiukan käsistä. Se että yksi alan lehti saa hyppysiinsä yhden laatumerkki tuotteen josta löytyy lähinnä visuaalisia vikoja ja tuote muuten kehutaan hyvin toimivaksi aiheuttaa sen että haukutaan: maahantuojat, kauppiaat, toimittajat, lehdet ja lopuksi tämän palstan lukijat ja kirjoittajat.
 
Mielestäni kellään heistä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä lehdessä olleen kitaran laatuvirheiden kanssa.
 
Ja loppujen lopuksi alkuperäinen kysymyshän kuului: Kuuluuko 4000 Euron kitarassa olla artikkelissa mainitun tyyppisiä laatuvirheitä?
 
Omasta mielestäni ei.

Customshopin gibsonit on erimaata ,kannattaa katsastaa ne myös.

Miksei keskustella yhtä tiheästi siitä että Tokain LC80 ZW-mallissa (ainakin) on kannessa 7-ply bindaus ja takana 5-ply bindaus. Tai että niiden mikkikytkimet eivät kestä, tai että niissä käytetään jotain kuramikkejä, tai että ne on piraattituotteita.
 
PS. luulisi että Riffi on testannut tuonkin yksilön... siinäkö ei ollut mitään moittimista?
 
Ei tässä ole kyse kuin siitä, että halvemman hintaluokan jouskareissa SAA olla virheitä. Gibsonilta kun pääsee pari huonompaa yksilöä (petsiä valahtanut bindauksen päälle ja inlayssa pieni vika) niin heti on kauhea ränttätänttä. Eiköhän muillakin merkeillä ole ihan vastaavaa... on nimittäin tullut testattua useampaakin laadutonta Fenderiä, heikkoa ESP:tä, heikkoa LTD:tä, heikkoa Ibanezia, heikkoa Tokaita, heikkoa Schecteriä jne. Enkä minä kyllä pitänyt PRS:n pulttikaulaisestakaan. Sen naturaaliksi jätetyssä "faux-bindauksessa" oli myös maalijälkiä parissa kohdassa aivan rajauksen luona.
 
Ihmettelen miksi mikään näistä ei saa huomiota, mutta heti kun topikissa lukee Gibson, niin tänne vääntäytyy kaiken maailman jeesustelijat joiden kokemukset Gibsonista on lähinnä tätä luokkaa: "No joo, kaupassa testasin yhtä LP Studiota jossa nauhat törrötti ikävästi, kielet oli ihan kuolleet, action ja intonaatio ihan poskellaan ja sitten siinä vielä oli naarmu... varmaan jonkun hevihemmon niittirannekkeesta! Kyllä Gibsonit on ihan paskoja!"

Miksei keskustella yhtä tiheästi siitä että Tokain LC80 ZW-mallissa (ainakin) on kannessa 7-ply bindaus ja takana 5-ply bindaus. Tai että niiden mikkikytkimet eivät kestä, tai että niissä käytetään jotain kuramikkejä, tai että ne on piraattituotteita.

PS. luulisi että Riffi on testannut tuonkin yksilön... siinäkö ei ollut mitään moittimista?

Ei tässä ole kyse kuin siitä, että halvemman hintaluokan jouskareissa SAA olla virheitä. Gibsonilta kun pääsee pari huonompaa yksilöä (petsiä valahtanut bindauksen päälle ja inlayssa pieni vika) niin heti on kauhea ränttätänttä. Eiköhän muillakin merkeillä ole ihan vastaavaa... on nimittäin tullut testattua useampaakin laadutonta Fenderiä, heikkoa ESP:tä, heikkoa LTD:tä, heikkoa Ibanezia, heikkoa Tokaita, heikkoa Schecteriä jne. Enkä minä kyllä pitänyt PRS:n pulttikaulaisestakaan. Sen naturaaliksi jätetyssä "faux-bindauksessa" oli myös maalijälkiä parissa kohdassa aivan rajauksen luona.

Ihmettelen miksi mikään näistä ei saa huomiota, mutta heti kun topikissa lukee Gibson, niin tänne vääntäytyy kaiken maailman jeesustelijat joiden kokemukset Gibsonista on lähinnä tätä luokkaa: "No joo, kaupassa testasin yhtä LP Studiota jossa nauhat törrötti ikävästi, kielet oli ihan kuolleet, action ja intonaatio ihan poskellaan ja sitten siinä vielä oli naarmu... varmaan jonkun hevihemmon niittirannekkeesta! Kyllä Gibsonit on ihan paskoja!"
 
Älä vedä hernettä nenääsi. Ei Gibson ole sen kummempi merkki kuin mikään mukaan, ainakaan niin, että sitä ei saisi kritisoida. Toki voisi odottaa, että 2000+ euron kitaroissa olisi viimeistelykin kohdallaan. Minulle sillä ei ole mitään väliä, kunhan kuulostaa hyvältä ja soitettavuus on kohdallaan. Ulkonäkö on toissijaista. On ollut lainassa monennäköistä Gibsonia mm. es-135, 335, lp classic ja yhdenkään viimeistelyyn en kerinnyt kiinnittää huomiota, kun soiton kannalta oleellisemmat asiat olivat kunnossa. Kitara on työkalu kitaristille aivan kuten vasara timpurille, ei siinä ulkonäköä katsella, kunhan istuu hyvin käteen.
 
Jeesustelusta olet varsin oikeassa. Täällä tuntuu kyllä ne riittävän niitä kaks viikkoa soittaneita 14 vee wannabee alexeja, jotka tietävät kaikesta kaiken. Samoin niitä toistelijoita jotka kertovat mutua, jonka ovat kuulleet "isoilta pojilta". Onkohan sitä vaan tullut vanhaksi?

Miksei keskustella yhtä tiheästi siitä että Tokain LC80 ZW-mallissa (ainakin) on kannessa 7-ply bindaus ja takana 5-ply bindaus. Tai että niiden mikkikytkimet eivät kestä, tai että niissä käytetään jotain kuramikkejä, tai että ne on piraattituotteita.
 
PS. luulisi että Riffi on testannut tuonkin yksilön... siinäkö ei ollut mitään moittimista?
 
Ei tässä ole kyse kuin siitä, että halvemman hintaluokan jouskareissa SAA olla virheitä. Gibsonilta kun pääsee pari huonompaa yksilöä (petsiä valahtanut bindauksen päälle ja inlayssa pieni vika) niin heti on kauhea ränttätänttä. Eiköhän muillakin merkeillä ole ihan vastaavaa... on nimittäin tullut testattua useampaakin laadutonta Fenderiä, heikkoa ESP:tä, heikkoa LTD:tä, heikkoa Ibanezia, heikkoa Tokaita, heikkoa Schecteriä jne. Enkä minä kyllä pitänyt PRS:n pulttikaulaisestakaan. Sen naturaaliksi jätetyssä "faux-bindauksessa" oli myös maalijälkiä parissa kohdassa aivan rajauksen luona.
 
Ihmettelen miksi mikään näistä ei saa huomiota, mutta heti kun topikissa lukee Gibson, niin tänne vääntäytyy kaiken maailman jeesustelijat joiden kokemukset Gibsonista on lähinnä tätä luokkaa: "No joo, kaupassa testasin yhtä LP Studiota jossa nauhat törrötti ikävästi, kielet oli ihan kuolleet, action ja intonaatio ihan poskellaan ja sitten siinä vielä oli naarmu... varmaan jonkun hevihemmon niittirannekkeesta! Kyllä Gibsonit on ihan paskoja!"
 
Ei nyt millään pahalla mutta ehkä tämän ketjun "pahin kiihkoilija" löytyy peiliä vilkaisemalla. Mielestäni tässä on suhteellisen asiallisesti pyritty keskustelemaan itse aiheesta. Tokai LC80 ZW, joissa on kannessa 7ply- ja takana 5ply-bindaukset, ei ole tämän ketjun aiheena.
 
Noin yleisesti ottaen koko juttu kyllä hieman hirvittää. Jos ja kun on joskus itsellä mahdollisuus hankkia hieman arvokkaampia soittopelejä, niin aika paha mieli jäisi kun vastaavan yksilön päätyisi hölmöyttään ostamaan, oli kitaran varsinainen sointi sitten miten pätevä tahansa. Jotain on mennyt todella pahasti pieleen jos kuluttaja maksaa 4000 euroa kitarasta jossa on selkeitä puutteita viimeistelyn suhteen.

Ei nyt millään pahalla mutta ehkä tämän ketjun "pahin kiihkoilija" löytyy peiliä vilkaisemalla. Mielestäni tässä on suhteellisen asiallisesti pyritty keskustelemaan itse aiheesta. Tokai LC80 ZW, joissa on kannessa 7ply- ja takana 5ply-bindaukset, ei ole tämän ketjun aiheena.
 
Oletkohan nyt varmasti lukenut aikaisempia viestejäni tässä ketjussa. Ennenkö käyt syyttelemään niin lukaseppa ne läpi. Se että tässä viimeisimmässä tarkoituksella kirjoitin provokatiivisesti, on seikka erikseen.
 
Enkä sanonut että tämän ketjun aihe olisi Tokai LC80 ZW, mutta miksei siitä puhuta yhtä intensiivisesti kuin Gibsonista. Miksi Gibson on se ainoa jota tökitään? Ja kenen toimesta sitä tökitään? Täällä voisi kyseenalaistaa montakin asiaa, huvittavaa vaan on se että m.netin mentaliteetti on luokka: "Kaikki joukolla Gibsonia dissaamaan". Muut brändit ovat koskemattomia, ja jos niistä puhutaan niin saa vesurista jakaukseen. Muistaakseni Nevalaisen virheellisestä soittimesta käytiin kanssa asiallista keskustelua kunnes...
 
Noin yleisesti ottaen koko juttu kyllä hieman hirvittää. Jos ja kun on joskus itsellä mahdollisuus hankkia hieman arvokkaampia soittopelejä, niin aika paha mieli jäisi kun vastaavan yksilön päätyisi hölmöyttään ostamaan, oli kitaran varsinainen sointi sitten miten pätevä tahansa. Jotain on mennyt todella pahasti pieleen jos kuluttaja maksaa 4000 euroa kitarasta jossa on selkeitä puutteita viimeistelyn suhteen.
 
Minusta tuntuu että Riffi tai artikkelin kirjoittaja ei ole edes ostanut soitinta, vaan lainannut sen artikkelia varten maahantuojalta tms. Todellisuudessa ostaja olisi varmasti reklamoinut asiasta mikäli nuo esteettiset viat on niin suuria kuin kirjoituksessa annetaan ymmärtää. Mitään kuvia siitä ei kyllä ole esittää todisteena, on vain kirjoittajan sana. Aivan sama kun minä kirjoittaisin artikkelin tänne m.netin palstoille ilman sen kummempia "todisteita" ja lukijat kuittaisivat oman kriittisyytensä villaisella.
 
Minusta tuntuukin nyt että artikkelissa on hakemalla haettu ja sen lisäksi vielä hehkutettu lisää. Niinhän sitä aina... samalla tavalla minä sain sinulta huomion omalla provokatiivisella kirjoituksella. Aiheesta tai aiheen vierestä.
 
Toki, 4000e kitarassa olettaisi että kaikki on kohdallaan, jollei ole niin se palautetaan ja vaihdetaan uuteen. Äärimmäisessä tapauksessa rahat takaisin jollei valmistaja kykene toimittamaan asiakasta miellyttävää yksilöä. Tosin, pitää muistaa että asiakaskaan ei voi vaatia ihan mitä sattuu, ainoastaan tuotteen edellyttämissä rajoissa. Virheitä sattuu... soittimet ovat yksilöllisiä tietyssä mielessä ja niihin tulee suhtautua siten.
 
Pieni vertaus voisi olla, että ammattimuusikko ostaa itselleen 4000e soittimen. Sen sointi ja soittotuntuma on täydellinen, inlayssa on liimavirhe ja bindauksessa pieni läikkä väriainetta = Rallikuskin autossa on naarmu ja lommo kun se tulee huollosta, rekkakuskin autossa on maalausvirhe, taksikuskin takaovessa on naarmu jonkun vetoketjusta. En usko että ammattilaiset jaksavat kauheasti nillittää tuollaisista jos kerran kaikki muu on kohdallaan. Työkalut työkaluinan, silmäkarkit silmäkarkkina. Uudet Gibsonit ovat ennen kaikkea soittimia ja ammattilaisten työkaluja, ja jos työkaluissa ilmenee vikaa, niistä reklamoidaan eikä lähdetä kirjoittelemaan Riffiin sensaatiohakuista skeidaa.

Haluaisin nähdä sen taksikuskin joka ostaa tyytyväisenä Mersun, jonka konepelti on tehtaalla maalattu vahingossa mattamustaksi ja jonka takapenkille on oksennettu jo valmiiksi.

Haluaisin nähdä sen taksikuskin joka ostaa tyytyväisenä Mersun, jonka konepelti on tehtaalla maalattu vahingossa mattamustaksi ja jonka takapenkille on oksennettu jo valmiiksi.
 
Oliko Gibsonin viat näin suuria?
Pikemminkin niin että jos Mersun hiekkapellissä maskin alla on pieni lommo ja takapenkki vähän likainen ja kenties pieni kivenhakkaama jossain, niin en yhtään koe mahdottomana etteikö taksikuski siitä neuvottelisi itselleen hyvän kiesin ajoon. Kenties siten että saa hinnasta vielä vähän pois kun se ei ole ihan täydellinen ulkoisesti.
 
Silti hän voisi kirjoittaa siitä arvostelun tyyliin... "maailman paras auto, vaikka siinä onkin pari esteettistä virhettä"
 
Tuskin siitä Gibsonista oli kansi maalattu eri värillä ja kustu sinne koppaan?

Jos nimittäin lähtee sille linjalle että uusimman numeron artikkeli oli sensaationhakuista roskaa, niin silloin on suhtauduttava samalla mentaliteetillä niihin moniin Riffin artikkeleihin jossa Gibsonia on ylistetty.
Nyt menee offtopikiksi, mutta avaudun. Mua on nimittäin välillä ihmetyttänyt Riffin yltiöpositiivisuus. Testatuista vehkeistä ei yleensä tunnu löytyvän pahemmin kritisoitavaa, vaan vehje kuin vehje on "kelpo esitys hintaluokassaan". Joskus on tullut mieleen ilkeä ajatus, että onko Riffi maahantuojien kätyri? Tuo Gibson-testi oli räikeä poikkeus Riffin yleisestä linjasta -olisiko lehti ottamassa ärhäkämpää linjaa? Sinänsä on hyvä, että Suomessa on Riffi. Lajissaan se on kuitenkin kansallisella tasolla kelpo lehti.

Nyt menee offtopikiksi, mutta avaudun. Mua on nimittäin välillä ihmetyttänyt Riffin yltiöpositiivisuus. Testatuista vehkeistä ei yleensä tunnu löytyvän pahemmin kritisoitavaa, vaan vehje kuin vehje on "kelpo esitys hintaluokassaan".
 
Samaa olen pohtinut useasti täällä. Aina saan ne samat vastaukset: "Huonoja vermeitä ei kuulemma kannata arvostella koska se on palstatilan tuhlausta ja kuka semmoisia arvosteluja haluaa lukea jne jne". Minä itse haluaisin lukea myös joskus negatiivisiakin arvosteluja.