Kitarat: kitarakamat ›

Yhdessä kitarassa on EMG-HZ:t. Kysymys kuuluu, mikä soitetuista raidoista on kyseessä?
 
Mikrofonin tunnistaminen soitetusta pätkästä on aika haistapaska-hommaa. Jos sama pätkä on soitettu vertailumuodossa kahdella eri mikrofonilla ollaan jo pykälää järkevämmissä lähtökohdissa - tosin vieläkään ei voi huomata muita kuin soundillisia eroja.
 
Parasta on että jokainen toteaa itse mikä vehjes vastaa soittotatsiin parhaiten ja kuulostaa omien vehkeiden kanssa mieluisimmalta.

Tehdäänpäs sokkotesti. Kuunnelkaapas seuraava pätkä.
 
http://sitruuna.unk.fi/polkka/arvoitus.mp3
 
Yhdessä kitarassa on EMG-HZ:t. Kysymys kuuluu, mikä soitetuista raidoista on kyseessä?
 
Ja jatkokysymyksenä, että kuulostaako se todellakin ihan hirvittävän tukkoiselta.. :)
 
Kiva sokkotesti. Yleensä tällaisissa testeissä on tarkoituskin prosessoida reippaasti soundeja. Loppuun prosessoidun soundin kanssa on kuitenkin ihan sama, mikä mikki tai mikä kitara on kyseessä. Siinä mielessä on tietenkin ihan sama, kumman mikin kitaraansa laittaa. =)
 
Ei siinä muuten, ihan kiva ralli. Tosin pikkaisen liian tunkkainen soundeiltaan yleisesti mun makuun ainakin näillä mun lofi-kotikamoilla.
 
Ja loppuun kauhiasti myhiöitä, ettei mene herne nenuun kenelläkään...
 
Ja kuten tuossa todettiinkin, niin testissä olisi kiva saada samanlaiset raidat vierekkäin samanlaisilla soundeilla soitettuna, eikä päällekkäin prosessoituna.

Heh, miten hemmetissä taas on päädytty keskustelemaan Hz-mikeistä, vaikka niin ESP kuin Jacksonkin on luopunut niiden käytöstä lähes täysin. Tämä kyseinen malli taitaa olla ESP:ltä ainoa jossa tuo nykyään roikkuu.

Mikrofonin tunnistaminen soitetusta pätkästä on aika haistapaska-hommaa. Jos sama pätkä on soitettu vertailumuodossa kahdella eri mikrofonilla ollaan jo pykälää järkevämmissä lähtökohdissa - tosin vieläkään ei voi huomata muita kuin soundillisia eroja.
 
Myönnetään, että näin saattaa olla. Nythän on kuitenkin niin, että tuossa vähän niin kuin uhottiin että "Kyllä täytyy olla melkonen puurokorva, jos ei eroa huomaa", joten ajattelin katsoa montako puu- ja kultakorvaa löytyy erottamaan sen maailmankaikkeuden paskimman ja kamalimman mikin soundin.. jos se kerran ihan oikeasti on niin mahdottoman ikävästi erottuva... :)
 
Kiva sokkotesti. Yleensä tällaisissa testeissä on tarkoituskin prosessoida reippaasti soundeja. Loppuun prosessoidun soundin kanssa on kuitenkin ihan sama, mikä mikki tai mikä kitara on kyseessä. Siinä mielessä on tietenkin ihan sama, kumman mikin kitaraansa laittaa. =)
 
Sillä tavalla loppuun prosessoitu soundi ei vain välttämättä ole sitten enää niin kovin kivaa kuunneltavaa. :)
 
Tässä tapauksessa soundia ei kuitenkaan ole hirveän paljon käsitelty, vaan ominaissoundi tulee kyllä mielestäni varsin uskollisesti esille. Sitä ei esim. pysty millään miksauskikalla ja prosessoinnilla muuttamaan vastaamaan vaikkapa kunnon Les Paul-soundia. Tai jos pystyy niin kertokaa sellainen kikka mullekin. :P

Ei siinä muuten, ihan kiva ralli. Tosin pikkaisen liian tunkkainen soundeiltaan yleisesti mun makuun ainakin näillä mun lofi-kotikamoilla.
 
Noo, kotikamoilla (ja tällä kokemuksella) ei taida ihan Finnvox-tasolle päästä.. :) Otin tuon pätkän harjoitusdemosta mikä ei lopulta koskaan ole päätynyt bändin ohjelmistoon...

Sillä tavalla loppuun prosessoitu soundi ei vain välttämättä ole sitten enää niin kovin kivaa kuunneltavaa. :)
 
Tässä tapauksessa soundia ei kuitenkaan ole hirveän paljon käsitelty, vaan ominaissoundi tulee kyllä mielestäni varsin uskollisesti esille. Sitä ei esim. pysty millään miksauskikalla ja prosessoinnilla muuttamaan vastaamaan vaikkapa kunnon Les Paul-soundia. Tai jos pystyy niin kertokaa sellainen kikka mullekin. :P
 
Eipä taida saada prosessoimalla Lespa-soundia. Mutta Lespa-soundista saa prosessoimalla ihan samaa shittiä kuin mistä tahansa kitarasta laadusta ja mikeistä riippumatta.
 
Noo, kotikamoilla (ja tällä kokemuksella) ei taida ihan Finnvox-tasolle päästä.. :) Otin tuon pätkän harjoitusdemosta mikä ei lopulta koskaan ole päätynyt bändin ohjelmistoon...
 
Kuten sanottu, ei se huono ollut. Mä vain sanoin mun mausta tässä, mikä nyt ei ole mikään arvosteluperusteluiden aatelia......ja tää mun hifi on oikeasti aika lofi. ;)

En näe tässä niin suurta riskiä customien kohdalla mitä voisi ajatella. Parastahan olisikin kun voisi kodistaan 100km säteellä teettää kitaran. Sitä pääsisi itse jo tekovaiheessa "kokeilemaan" ja tutkailemaan.

 
RAN-buumista tulee mieleen kuin viisi vuotta sitten hehkuttelin rankasti Rautian kitaroita ja pähkäiltiin muutamankin hepun kanssa speksejä kohdilleen ja kävin neuvomassa juna-asemalta ukot oikeaan paikkaan.. Jotenkin hauskasti joskus R. tuumas kun netin kautta tuli kitaratilaus että onko tääki ny siun tuttuja. Tuli muutama melkoisen hieno vehje kyllä, en kyl muista enää kellä niitä nyt sitten oli. Itellä on yhä se ensimmäinen R:llä teetetty hevikirves, stratomallisen möin joskus. Customin teettäminen on hauskaa ja positiivisesti stressaavaa hommaa, jos/kun joka nippelin päättää itse. Mut siinä oppii samalla paljon, jos vaikka vuoden plärää valtavasti informaatiota aiheesta läpi.

Ei. Vaan tarkoitus oli sanoa, että ratkaisu kaikkeen nimenomaan sinun mielestä löytyy todella helposti.
 
Toiset meistä osaavat ratkoa ongelmia, toiset eivät :)
Ilmeisesti näissä konsultin hommissa sittenkin oppii jotain tai sitten ei opi mitään ja kuvittelee vain. En tiedä, minusta yksinkertaisiin asioihin on yksinkertainen vastaus/ratkaisu. Ongelmia kun voi tarkastella niin monella tavalla ja ratkaista ainakin kahdella eri tavalla:
 
a.) Saavutetaan ratkaisu ratkaisemalla itse ongelma (yleinen tapa matemaattisissa ongelmissa)
b.) Saavutetaan ratkaisu muuttamalla ongelmaa (käytetään hyvin paljon ICT-alalla esim. intran vaatimusmäärittelyjen ohessa sekä teknisissä toteutuksissa)
 
Muistetaan myös se, että tuota kitaraa metsästävällä henkilöllä oli listassaan myös Jacksonin käsityönä tehty Rhoads-malli. Puolalainen RAN ja amerikkalainen Jackson vastakkain, kummatkin käsityötä ja toisessa edullisempi hinta. Tai puolalainen RAN vs. japanilainen ESP, taas kerran kummatkin käsityötä. RAN vain edullisempi. Tuon LTD:n otin vertailuun aikaisemmin mukaan vain siksi, että se oli listan halvin ja osoitin sen avulla että custom-työnä valmistettu soitin ei enää hirveästi ole sitä halvinta listalla ollutta vaihtoehtoa kalliimpi. Samalla tavalla sinun, Oiva, tulisi ajatella pessimistisesti niin Jacksonin ja ESP:n pajasta kuin myös LTD:n korealaisesta sarjatuotantotehtaasta, kuin RANista. Jotenkin saan vain kirjoituksistasi sen kuvan, että olet yksinomaan vain ja ainoastaan RAN Guitarsia vastaan.

heh... kiva ääninäyte... missä puhtaat? Kyllä mäki saan tommosta tukkosuutta (semmoselta se kuulosti myös täällä hi-fin ääressä) vaikka raadosta vintagemikeillä. Minä vaadin kitaraltani myös puhtaita ja korviin sopivia ääniä, en karvamattohevimössöä (lue: EMG-HZ) =)
 
EDIT: siiis... palatakseni topiciin: ei ne HZ:t mitään yyberhuonoja ole... on vain olemassa parempia. Tosin kitaran hintaki "pompsahtaa" sitte...
 
EDIT2: ajatteleminen klo 4-5 aamulla on virhe...

Oli siellä yksi raita kliiniäkin täytteenä... :)
 
Muttamutta, kai pitää paljastaa että koko roska on soitettu HZ H4:silla, enkä sitä särösoundia pidä ihan übertukkoisena. Tietysti ikivanha kotimiksaus on mitä on, eikä 81 olisi tuota tuosta kirkkaammaksi muuttanut. Mitä SV Standardilla kepittelin jossain välissä, niin ei 81 minun tajuntaani juuri räjäyttänyt suuntaan tai toiseen.
 
Sinänsä H4:sien kliinit ovat sellaista "no jaa"-tasoa, eikä koko mikkiä ole edes tarkoitettu miksikään heleyden riemuvoitoksi. Se on selkeästi rokki/hevimikki ja siinä hommassa se toimii loppujenlopuksi hemmetin hyvin. On tietysti olemassa parempia ja monipuolisempia mikkejä, mutta hinta/laatu-suhteen haukkuminen maailmankaikkeuden huonoimmaksi ei ainakaan minun mielestäni pidä ihan paikkaansa. Eri soittajat kun hakevat soittimiltaan vähän eri juttuja... Ja jos hyvää hinta/laatu-suhdetta haetaan niin siinä tapauksessa taitaa nuo Charvelissa olevat Jacksonit viedä voiton niin EMG:stä, Duncaneista, Lawrenceista kuin DiMarzioistakin... :)

Toiset meistä osaavat ratkoa ongelmia, toiset eivät :)
Ilmeisesti näissä konsultin hommissa sittenkin oppii jotain tai sitten ei opi mitään ja kuvittelee vain. En tiedä, minusta yksinkertaisiin asioihin on yksinkertainen vastaus/ratkaisu. Ongelmia kun voi tarkastella niin monella tavalla ja ratkaista ainakin kahdella eri tavalla:
 
a.) Saavutetaan ratkaisu ratkaisemalla itse ongelma (yleinen tapa matemaattisissa ongelmissa)
b.) Saavutetaan ratkaisu muuttamalla ongelmaa (käytetään hyvin paljon ICT-alalla esim. intran vaatimusmäärittelyjen ohessa sekä teknisissä toteutuksissa)
 
Tämä ongelman ratkominen on toisille erittäin helppo, kieltämättä. Enkä mä epäile hetkeäkään, että esim. sinä ratkaiset ongelmat kitaran suhteen helposti. Mun pointti on ehkä enemmän netissä puhutun tiedon uskottavuudesta ja sitä kautta käytännön helppoudesta. Tuollainen satulaongelmahan ei esim. sinulle varmastikaan ole mikään ongelma, korvasi Dariusz sen tai ei, sinulla varmasti riittää keinoja sekä valuuttaa sen hoitamiseen. Eihän se iso fyrkka ole työssäkäyvälle korjata/korjauttaa itsekään. Toisin saattaa olla täällä monelle nuoremmalle sankarille, jotka eivät vielä tiedä tarpeeksi kitaroista pystyäkseen korjaamaan itse sitä ja rahan kanssa korjauttamalla saattaa olla sama ongelma. Kaikki säästöt kuitenkin meni jo siihen kitaraan. Tämä siis mahdollisena ongelmatilanteena, jos hommat eivät sujukaan.
 
Muistetaan myös se, että tuota kitaraa metsästävällä henkilöllä oli listassaan myös Jacksonin käsityönä tehty Rhoads-malli. Puolalainen RAN ja amerikkalainen Jackson vastakkain, kummatkin käsityötä ja toisessa edullisempi hinta. Tai puolalainen RAN vs. japanilainen ESP, taas kerran kummatkin käsityötä. RAN vain edullisempi. Tuon LTD:n otin vertailuun aikaisemmin mukaan vain siksi, että se oli listan halvin ja osoitin sen avulla että custom-työnä valmistettu soitin ei enää hirveästi ole sitä halvinta listalla ollutta vaihtoehtoa kalliimpi. Samalla tavalla sinun, Oiva, tulisi ajatella pessimistisesti niin Jacksonin ja ESP:n pajasta kuin myös LTD:n korealaisesta sarjatuotantotehtaasta, kuin RANista. Jotenkin saan vain kirjoituksistasi sen kuvan, että olet yksinomaan vain ja ainoastaan RAN Guitarsia vastaan.
 
Nyt mä haluaisin tietää, missä mä olen ollut pelkästään noita RANeja vastaan. Mielestäni mä aloitin tähän topiciin kirjoittelun kritisoimalla LTD:tä. Ja RANia kohtaan, kun siitä alettiin puhumaan siitä IDIOOTTIVARMANA vaihtoehtona. Mä yritin vain saada niistäkin ihmisille objektiivisemman kuvan, kun sellainen kaikilla tuntuu jo sarjavalmisteisista olevan.
 
Jos mä olen jonkun mieltä pahoittanut herättämällä keskustelua mahdollisista ongelmista RANin kanssa, olen pahoillani siitä. Mua ei edes koske RAN mitenkään, kun en ole sieltä mitään tilaamassa. Sitä kautta taas mä luulen itseasiassa näkeväni asian objektiivisemmin, mikä voi tietenkin taas olla mun mieleni sairasta kieroutumista. ;)

Tuollainen satulaongelmahan ei esim. sinulle varmastikaan ole mikään ongelma, korvasi Dariusz sen tai ei, sinulla varmasti riittää keinoja sekä valuuttaa sen hoitamiseen. Eihän se iso fyrkka ole työssäkäyvälle korjata/korjauttaa itsekään. Toisin saattaa olla täällä monelle nuoremmalle sankarille, jotka eivät vielä tiedä tarpeeksi kitaroista pystyäkseen korjaamaan itse sitä ja rahan kanssa korjauttamalla saattaa olla sama ongelma. Kaikki säästöt kuitenkin meni jo siihen kitaraan. Tämä siis mahdollisena ongelmatilanteena, jos hommat eivät sujukaan.
 
Samalla tavalla, nuori jamppa laittaa 1000e sarjatuotanto-skebaan ja joutuu käydä viilauttamassa satulan uusiksi kun haluaa sen 11-setille sopivaksi. Dariusz tekee valmiiksi satulan 11-setille viilattuna ja tosiaan jos siinä on jotain vikaa vikaa, niin hän varmasti hyvittää sen jollain tavalla kitaran tilaajalle. Plus että, Dariusz antaa pidemmän takuun tuotteilleen kuin esim. Levytukku. Ibanezin takuuaika kotimaassa on huimat 6kk. Sen aikana ei vielä mitään valmistusvikoja suuremmin ilmene, mutta vuoden tai parin päästä joku huonosti kuivatettu puu saattaa ruveta elämään. Kuka korvaa?
 
Nämä samat asiat joita sinä olet esittänyt custom-soittimien "riesoiksi" esiintyvät kaikissa muissakin. Voisi oikeastaan kysyä RAN Guitarsilta vikaprosenttia asiakkaille toimitetuista skeboista ja sitten kysyä samaa LTD:ltä tai Ibanezilta tms. Sitten suhteutetaan luvut prosenteiksi ja katsotaan kumpi on teoreettisesti "turvallisempi" valinta. Vapaaehtoisia tekemään tutkimusta?
 
Ja RANia kohtaan, kun siitä alettiin puhumaan siitä IDIOOTTIVARMANA vaihtoehtona.
 
Ei kai täällä kukaan ole puhunut siitä minään idioottivarmana, vaan nimenomaan hyvänä vaihtoehtona muiden joukossa. Se jos siitä puhutaan paljon ei tarkoita sitä että sitä pidettäisiin idioottivarmana.
 
Mä yritin vain saada niistäkin ihmisille objektiivisemman kuvan, kun sellainen kaikilla tuntuu jo sarjavalmisteisista olevan.
 
Konstit on monet ja kukin tyylillään... sen enempää ottamatta kantaa mikä on loppupeleissä objektiivista ja mikä ei.
 
Jos mä olen jonkun mieltä pahoittanut herättämällä keskustelua mahdollisista ongelmista RANin kanssa, olen pahoillani siitä.
 
Ei tässä nyt ole kyse mistään tuollaisesta. Jos asiakas haluaa hyvän Rhoads-mallisen kitaran, niin vaihtoehdot ovat aika vähissä. Yleisen mielipiteen mukaan RAN Guitarsin tuotteet ovat "yhtä hyviä kuin muidenkin custompajojen tuotteet". Moni RANin tilannut henkilö on ollut tuotteeseen enemmän kuin tyytyväinen. Itseasiassa kansainvälisillä foorumeilla en ole kuullut RANista mitään huonoa. En siis näe mitään syytä miksei RAN Guitarsin tuotteita voisi suositella hyvinä vaihtoehtoina, etenkin tällaisessa tapauksessa kun valikoima on muutenkin nihkeä kitaramallin kohdalla.
 
Mua ei edes koske RAN mitenkään, kun en ole sieltä mitään tilaamassa. Sitä kautta taas mä luulen itseasiassa näkeväni asian objektiivisemmin, mikä voi tietenkin taas olla mun mieleni sairasta kieroutumista. ;)
 
Oppositio ja pessimismi eivät ole automaattisesti objektiivisuutta. Opponointi on hieno asia, kun se toteutetaan oikein, vaikka ei tätä nyt ihan seminaarina voidakaan pitää :)
 
Pääasia kuitenkin että RAN puhuttaa ja että se koetaan varteenotettavana vaihtoehtona muiden tuotteiden joukkoon. Samalla tavalla tässä voitaisiin suositella Amfisoundiakin, jos ostaja on sijoittamassa sen 2000-3000e seuraavaan soittimeensa. Kyseinen puolalainen paja vain tarjoaa vastaavan meiningin 1/3 tai 1/2 Amfin hinnasta, joten ei ole mikään yllätys että se kiinnostaa ihmisiä.

Me ollaan kyllä tämän väännön kanssa ihan väärässä ketjussa. =)
 
Huomaatko Bone, vieläkin sä kuitenkin puhut idioottivarmasti takuun pelaamisesta tietämättä sitä kuitenkaan varmasti: ja tosiaan jos siinä on jotain vikaa vikaa, niin hän varmasti hyvittää sen jollain tavalla kitaran tilaajalle.
 
Lisäksi nuo kaikki takuuhommelit on aina suurempia riskejä tilattaessa tavara ulkomailta. Suomessa on aika tarkka kuluttajansuoja, mikä ei koske ulkomailta tilattuja romuja. Sitä kautta niitä ongelmia onkin sitten vaikeampi alkaa ratkaisemaan, jos Dariusz päättääkin olla jotain korvaamatta. Siinä vaiheessa sun pitää alkaa ottaa selvää Puolan lainsäädännöstä, jos ei EU:n vastaava tarjoa ratkaisua. Tämä onki sitten seikka, mikä jokaisen pitää itse punnita ja laskea sille arvonsa. Sarjavalmisteisen kitaran ostossa Suomesta ei kuitenkaan tämänlaisia ongelmia tule.
 
Sinänsä pienenä vedenheittona voitaisiin vielä lisätä seuraava:
 
Miten määritellään objektiivisuus? On totta, että mun ajatuksissani on paljon myös subjektiivisuutta asian suhteen, mutta miten sitä voidaan kritisoida ihmis(t)en toimesta, joka näkee kaiken kyseisessä asiassa vain positiivisena, eikä ole siitä valmis luopumaan?
 
E: sanottakoon vielä kerran kuitenkin jo aiemmin sanottu. En mä pidä tuota sen huonompana vaihtoehtona kuin muutakaan huonommalla tietämyksellä (siis omasta puolestani) valittua ostosta. Mun mielestä vain RANia kohtaan puuttuu täysin kritiikki, eikä sitä näköjään hirveästi suvaitakaan ilman leimaantumista.

Oli siellä yksi raita kliiniäkin täytteenä... :)
 
Ilmeisesti aika alas miksattu? =D
 
Muttamutta, kai pitää paljastaa että koko roska on soitettu HZ H4:silla, enkä sitä särösoundia pidä ihan übertukkoisena. Tietysti ikivanha kotimiksaus on mitä on, eikä 81 olisi tuota tuosta kirkkaammaksi muuttanut.
 
Minäku luulin tulleeni hulluksi... "onks tuossa muka 81???" =D
 
Mitä SV Standardilla kepittelin jossain välissä, niin ei 81 minun tajuntaani juuri räjäyttänyt suuntaan tai toiseen.
 
No ero omassa keihäässä oli kyllä niin selkeä, että sen olis voinu vaikka tuntea iholla. Mutta se voi johtua bodyn materiaalista. Ehkä mä sitte löysin sen oikean mikkisetin...?
 
Sinänsä H4:sien kliinit ovat sellaista "no jaa"-tasoa, eikä koko mikkiä ole edes tarkoitettu miksikään heleyden riemuvoitoksi. Se on selkeästi rokki/hevimikki ja siinä hommassa se toimii loppujenlopuksi hemmetin hyvin. On tietysti olemassa parempia ja monipuolisempia mikkejä, mutta hinta/laatu-suhteen haukkuminen maailmankaikkeuden huonoimmaksi ei ainakaan minun mielestäni pidä ihan paikkaansa. Eri soittajat kun hakevat soittimiltaan vähän eri juttuja... Ja jos hyvää hinta/laatu-suhdetta haetaan niin siinä tapauksessa taitaa nuo Charvelissa olevat Jacksonit viedä voiton niin EMG:stä, Duncaneista, Lawrenceista kuin DiMarzioistakin... :)
 
Komppaan HZ:n heviorientoitumista... muttakon parempiakin hevimikkejä on ja paljon (pidän SD:n passiiveista eniten). Omassa härvelissä olleet mikit ei kyl sytyttäny, muutako humppaveikkoa... Tosin tais olla ns. alemman hintaluokan härveli (muistaakseni PCX291 tai jotai sinnepäi). Muutoin ei kokemuksia muutako härvelin nelkun (mallista ei varmuutta) aktiiveista (pidin kyllä!) ja jostai kaameista, nimettömistä hevipassiiveista jaskan rohvessionaalissa.
 
EDIT: joo... kyllä se kliini kuuluu... synteettisen kuulonen? muovinen jopa... pikantti jälkibitteri? =P

Tervehdys!
 
Semmosta olen tässä pohtinut, että mikä ero on esimerkiksi LTD Deluxe seriesin
M-1000 mallilla, ja ESP:n standard seriesin M-II, jotka ovat osiensa puolesta lähellä toisiaan, mutta hintaero on silti suuri (~700e)? Ovatko ESP:t valmistettu eri puolella muailmaa kuin LTD:t vai maksaako kolme kirjainta tuon n. 700 euroa enemmän?
 
Jos rauta- ja sähköpuoli on kondiksessa ja kitarat on muutenkin päälisin puolin sinua miellyttäviä, niin tarkastele vähän kitaran tonea. Testaile vähän akustista sointia ja pikkusäröillä että löytyykö sieltä sellaista kaunista täyttävää kermaa keskialueelta ja selkeää erottelevaa botnea. Jos puut tai rakenne on kuraa niin bodi ei juuri resonoi tai sitten kun antaa hiukan vahvarista botnea tai middleä niin tuloksena on hirveää mössöä.
 
Mielestäni kitara jossa on hyvät puut on melko keskialue-räyhäkäs ilman säröjäkin, kun antaa vähän reilummin rannetta. Mutta nämä on makuasioita. Lisäksi tuohon vaikuttaa niin moni seikka: lakka, kielisetin paksuus, soittajan tatsin voimakkuus jne.
Pääsin tässä taannoin soittelemaan erittäin onnistuneella Gibson SG:llä ja täytyy sanoa että taas oppi arvostamaan ihan eri tavalla sitä että sähkökitarassa on kunnon rakenne ja puut. Jos se ääni on hieno, niin se on hieno ja sillä on kiva soittaa ihan puhtaalla putkitonella eikä siihen kaipaa mitään.
 
Jos taas tämän tyyppinen fiilistely ei kiinosta pätkääkään niin luulen että ei niistä puista paljoa kannata maksaa saatika välittää. Nykymusiikin valtavirrassa soundit on niin pitkälle prosessoituja eri asteissa, että ei sillä puulla juurikaan merkitystä ole.
 
Mutta jos itse tykkää sellasista jutuista niin sitten ehdottomasti soundin nyanssit vertailuun.

Me ollaan kyllä tämän väännön kanssa ihan väärässä ketjussa. =)
 
Niin ollaan mutta menkööt nyt kun kerran on vauhtiin päästy :)
 
Huomaatko Bone, vieläkin sä kuitenkin puhut idioottivarmasti takuun pelaamisesta tietämättä sitä kuitenkaan varmasti:
 
Juu, 100% varmuutta asiasta ei ole koskaan. Minulla on kuitenkin mailissa viesti Dariuszilta, että hän hyvittää asiakkaalle esim. kulut tapauksissa joissa asiakas lähettää kitaran takaisin hänelle valmistuserheen johdosta. Lukumäärä palautuneista kitaroista on kuulemma 0... tai ainakin oli 6kk sitten kun hänen kanssaan juttelin ja pähkäilin omaa customtuotetta.
 
Joku minua fiksumpi on joskus sanonut että maailmassa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Samaa voi soveltaa myös kitarakamoihin, valmistajasta riippumatta. Olen soittanut useampaakin mielestäni "huonoa" Gibsonia, vaikka hintaa on reilu 2000e ja pitäisi olla "maailman paras". Gibsoneista olen kuullut huonoa sanaa, RANista en vielä ole. Tosin, minun kokemukseni RAN Guitarsin tuotteista rajoittuu yhden puolitutun kaverin soittimen testaamiseen. Se oli hyvä...
 
Esimerkkinä tästä voidaan ottaa vaikka tuo Ben_D:n tapaus Tokai LC-80 ZW:n kanssa. Ensimmäisessä kahdessa, vai oliko jopa kolmessa oli vikaa. Milloin oli kaularauta irti, milloin ensimmäinen nauha muita nauhoja ohuempi jne. Kyllä kun näitä yksittäistapauksia aletaan tonkimaan niin kaikkialta löytyy paskaa.
 
Lisäksi nuo kaikki takuuhommelit on aina suurempia riskejä tilattaessa tavara ulkomailta. Suomessa on aika tarkka kuluttajansuoja, mikä ei koske ulkomailta tilattuja romuja. Sitä kautta niitä ongelmia onkin sitten vaikeampi alkaa ratkaisemaan, jos Dariusz päättääkin olla jotain korvaamatta.
 
Sen takia onkin syytä valita kitaraseppä huolella, eikä ottaa ensimmäistä "halvalla tekevää" kaveria. Tuolta RAN-ketjusta voi käydä lukemassa kuinka ystävällisesti Dariusz palvelee, oli kyseessä sitten pienet hintatiedustelut tai kitaran tilaaminen, raha-asioiden hoitaminen jne jne.
 
Paremmin RAN Guitarsilla toimii asiakaspalvelu kuin esim. Musamaailmassa.
 
Tämä onki sitten seikka, mikä jokaisen pitää itse punnita ja laskea sille arvonsa. Sarjavalmisteisen kitaran ostossa Suomesta ei kuitenkaan tämänlaisia ongelmia tule.
 
Niin, ottaako mielummin 15 vuoden takuun tuotteelle sillä riskillä että joutuu itse lähettämään sen valmistajalle, vai sen 6kk takuun kotimaasta jonka jälkeen seuraavat lähivuodet soittaa sormet ristissä ettei tulisi mitään ongelmia... ja jos tulee niin maahantuoja vetoaa takuuaikaan ja harva kaveri lähtee sitäkään "oikeusteitse" tappelemaan läpi, vaikka valmistajalla/maahantuojalla vastuuaika jatkuu takuuajan jälkeenkin.
 
Aina on riskejä... minun pointtini tässä on ollut se, että samalla tavalla siinä sarjatuotteessa on riskit kuin on custom-tuotteessakin. Ja jos ihan matemaattisesti listataan pros/cons-tyylisesti kaksi saman hintaista tuotetta niin:
 
a.) LTD on se mikä se on, niillä spekseillä millä se tehtaalta tulee, sillä kaulaprofiililla mikä tehtaalta tulee, ilman laukkua ja hinta on X.
 
b.) RAN on se mikä se on, niillä spekseillä joilla asiakas sen haluaa valmistettavan, sillä kaulaprofiililla ja ominaisuuksilla kuin asiakas sen haluaa ja RAN Guitarsin tuotteissa on AINA laukku mukana ja hinta on hieman yli X.
 
Ja nyt muistetaan se, että riskit ovat samat kummankin kohdalla. LTD voi olla soimatta, RAN voi olla soimatta. LTD voi olla valmistettu viallisista raaka-aineista, RAN voi olla rakennettu viallisista raaka-aineista.
 
a.) LTD:n tuotteessa käytetään bulkkeina ilman sen suurempaa valikointia olevia raaka-aineita. Laatua kontrolloidaan lopputarkastuksessa ja kitaraan laitetaan jonkinlaiset säädöt. Jos kitarassa huomataan virhe tuolloin, se poistetaan ketjusta.
 
b.) RAN Guitarsilla raaka-aineet valitaan käsin (asiakkaan toiveiden mukaan, esim. runko yhdestä palasta), valmistuksessa kontrolloidaan laatua jokaisessa työvaiheessa, jonka lisäksi kitara säädetään huolellisesti asiakkaan toiveiden mukaan ja suoritetaan lopputarkastus.

No ero omassa keihäässä oli kyllä niin selkeä, että sen olis voinu vaikka tuntea iholla. Mutta se voi johtua bodyn materiaalista. Ehkä mä sitte löysin sen oikean mikkisetin...?
 
Ehkä. Mistä sitä tietää. Ja onhan se vähän niinkin että soundiin vaikuttaa paljon myös se, minkälaiset ennakko-odotukset on. Kuitenkin, omassa testailussani en havainnut että 81 olisi säväyttänyt ihan hirvittävän paljon, tai että HZ olisi aiheuttanut kovin paljon näppylöitä. Makuasioita...
 
Komppaan HZ:n heviorientoitumista... muttakon parempiakin hevimikkejä on ja paljon (pidän SD:n passiiveista eniten). Omassa härvelissä olleet mikit ei kyl sytyttäny, muutako humppaveikkoa... Tosin tais olla ns. alemman hintaluokan härveli (muistaakseni PCX291 tai jotai sinnepäi). Muutoin ei kokemuksia muutako härvelin nelkun (mallista ei varmuutta) aktiiveista (pidin kyllä!) ja jostai kaameista, nimettömistä hevipassiiveista jaskan rohvessionaalissa.
 
SD on kyllä sitten kalliimpikin kuin HZ. Samoin 81. Jacksonin mikit taas ovat kaikki ihan tavallisia passiivimikkejä. Aktiivielektroniikka on vain ulkoinen härpäke siinä... samoja mikkejä käytettiin jonkin aikaa myös niissä professionaleissa. Duncan designedit ovat sitten asia erikseen, itse arvostan HZ:t paremmiksi.
 
EDIT: joo... kyllä se kliini kuuluu... synteettisen kuulonen? muovinen jopa... pikantti jälkibitteri? =P
 
Siinä kliinissä ei ole muuta efektiä kuin kaiku. Sellainen kliininen ja eloton... :)

No, onneksi mikkejä on helppo vaihdella. Aktiivista passiiviin tai päinvastoin on hieman työläämpää mutta ei kuitenkaan sellainen asia että sen takia kannattaisi yöunensa menettää. Eli jos unelmakitara löytyy mutta mikkejä soisi vaihtavan niin sehän on hetkessä ratkaistu. Eli omaa suosikkia ei kannata pelkkien mikkien takia hyljätä.
 
Itse olen tässä harkinnut että vaihtaisin Ibanezin S540FM:n tuollaiseen Schecter Hellraiseriin. En diggaile EMG:n aktiiveja mutta äkkiäkös ne siitä vaihtaa.
 
Itseasiassa tänään ensimmäistä kertaa sain siedettävän soundin EMG81:stä. Soittelin 30W VOX ValveTronixilla ja sen kanssa se toimi ihan jees :)

En todellakaan lähde makuasioista kiistelemään mutta tuo ero oli sama kuin ajais huonolla hiekkatiellä ja hyvällä asvaltilla. Ja ennakkoon odotin kyllä huomattavasti "likasempaa" ääntä. En sitten tiedä paljonko laatuheittoa noissa hoozetoissa on, kun tuossa taannoin tesmin yhtä kochin pinoa hevijaskalla, jossa oli jotkut hz:t, niin ei ne kuulostanu ihan niin huonoilta kuin omassa joskus (kyllä... sain näppylöitä aikoinani =DDD ). Suurin säväys on ehkä ollut tuo BL:n L-500, joka on kyllä jostain ihan omasta avaruudesta soundiltaan ja varsinkin puolitettuna muistuttaa tossa wassen N2:sessa (joka on muuten halpa, hyvin resonoiva, kevyt, stratokaulainen kitara, jossa on yllättävän hyvä lisenssifloikka) erehdyttävästi teleä. Viimeistely tuossa wassessa on kyl sit niin ja näin... ainakin jos vertaa halpohin LTD:ihin tai jaskoihin.
 
Kattelinpa tuossa hintoja t-kaupasta ja HZ H4 maksaa 85 egee, kun 81:sen ja 60:sen saa 95:llä egellä (85 ja 89: 105 egee). DiMarzion evo maksaa taasen 88 egee tai tonezone 77 eekkeriä. Samoin SD:n (myös trembuckerit) distortion 77 ja custom 77-85 erkkiä. Kyllä se H4 on mielestäni liian kallis.

Musamaailmassa H4 on aavistuksen vaille 70e, 81 on 97e ja duncanit satkun molemmin puolin. Jacksonin J-200:sta pulitin 45 egeä... siitä ei paljon hinta/laatu-suhde enää parane. :)