Kitarat: kitarakamat ›

Aina jauhetaan Strato vs LP. Ajattelinkin kysyä mitä mieltä olette näistä kumppaneista??
 
itselläni Gibsonin SG Standard ja Les Paul classic 60' reissue.
 
Omat huomiot:
 
-Lp:n niin paljon puhuttu sustain, lähes sama SG:ssäkin.
 
-Lp:ssä tummempi ääni?? Ei pidä paikkaansa ainakaan minun yksilöissä, Sg:ssä tummempi..?? Tommi iommi esimerkkinä, mutta varmaan mikittänyt uudet..
 
-Lp:ssä huomattavasti parempi cleani soundi, ihme kyllä näin on!
 
-Sg kevyempi=mukavampi seisaalteen, mutta painopiste väärä!! Lp painaa enemmän mutta istuu paremmin.
 
-Molemmissa loistavat rockaavat soundit etenkin tallamikeillä!!
 
-SG kaula on rock!! Loistava kaula, ylettyy mihin vaan milloin vaan..mmmmm!!
 
-SG soundissa tietty punch, esim ac/dc, tiukka soundi!
 
En tiedä kummasta luopuisin jos pitäisi..
 
Mitä Mieltä, SANA VAPAAAA!

Mullon viper, käyköhän sg:stä?
 
No, helvetin hyvä kitara, ainut huono puoli on juuri tuo kaulapainoisuus :(

Mulla on sg classic p-90 mikeillä ja lp custom sekä lp deluxe eli kaikki mikki vaihtoehdot löytyy,Tällähetkellä pääkäytössä on sg ja varalla deluxe, sg on jostain syystä mukavampi tällä hetkellä .Custom on kotona arvoa kasvattelemassa ja pölyyntymässä,mutta ei noita oikein osaa keskenään kilpailuttaa kun on kaikki ihan soitettavia.

SG;hän on paljon mukavampi juuri keveytensä takia.
Toisaalta lespasta lähtee läskimmät saundit.
Molemmat varsin mukavia ja mainioita kitaroita!

Itse omistan Epin SG:een ja häiritsee sen kaulapainotteisuus..Oisko kenelläkään mitään vinkkiä miten sitä painoa vois vähä tasapainottaa? Muuten erinomainen keppi..

No, kun sattumoisin soitellut vuorotellen juuri noilla kahdella soitinmallilla etsien eroja tuntumassa & soundissa viimeksi eilen, niin laitanpa minäkin mietteitäni tähän. Testikitaroina vm. 2004 Gibson LP Standard (Burstbuckerit) ja Gibson SG Faded Special (SD JB/490R).
 
LP:
-Soundi: Täyteläisempi ja rikkaampi kuin SG:ssä. Ehkä se viimeinen purevuus puuttuu (jopa Burstbuckereilla). Soundi on joka tapauksessa järkyttävän synkkä ja raskas jo pelkästään tallamikillä ja Tone-hana kokonaan auki.
-Painava, mutta ei niin *järkyttävän* painava kuin joskus väitetään. Minulle tämä painavuus oikeastaan plussaa, kun kitara tuntuu riittävän jämäkältä kädessä.
-Soololovesta huolimatta ylimmän kielen ylimpien nauhojen käsittely työlästä.
 
SG:
-Soundi: Jotenkin puun karheus tulee voimakkaammin läpi SG:n soundissa. En oikein osaa kuvailla tätä eroa muuten kuin vertauskuvalla: jos LP:n soundi on kuin jonkin pankkiholvin metrin paksuinen betoniseinä, niin SG:n soundi on kuin ohuehko mökin hirsiseinä. "Rokimpi" soundi kuin LP:ssä, mutta ei yhtä syvä ja täyteläinen.
-Sustain on hyvä, kuten aloittaja totesi, ja miksei olisi, kun kitara on liimakaulainen. Mutta tuon LP Standardin sustain onkin sitten jo luokkaa *naurettavan* pitkä - tulee todellakin mieleen Nigel Tufnelin kommentti Spinal Tapista (eli että voi vaikka käydä välipalalla). Soittaja kyllästyy odottamaan, ennenkuin Lespan sustaini lakkaa...
-Ergonomisesti ylivertainen Lespaan nähden. Kaikkiin nauhoihin pääsee helposti käsiksi koko kaulan mitalta (ja molemmilta puolilta). Muotoilu istuu paremmin omaan kroppaan. Ja kevyt kuin mikä.
 
Ihan taloudellisesti ajatellen Gibsonin LP on sijoitus, joka säilyttää arvonsa paremmin. Mutta toisaalta hankintakustannuskin on melkoinen, SG:ssä pääsee liikkeelle pienemmällä alkusijoituksella ja hinta/laatu-tehokkuuskin on (IMO) parempi.
 
Turha tästä mitään sotaa on tehdä. Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä, ja kummallakin kitaramallilla on ansionsa.

Oisko kenelläkään mitään vinkkiä miten sitä painoa vois vähä tasapainottaa?
 
Hanki hihna joka ei luistaa.
 
Kyllä jos LP:n ja SG:n väliltä pitäisi valita niin se olisi luultavammin SG. Pari syytä miksi:
 
- Kevyempi.
- Istuu paremmin syliin.
- Pääsee helposti käsiksi ylimmille nauhoille.
- Angus Young.

Lp:ssä tummempi ääni?? Ei pidä paikkaansa ainakaan minun yksilöissä, Sg:ssä tummempi..??
 
Eikös LP:n vaahterakansi ole juuri soudia kirkastamassa eli SG:n pelkässä mahonkibodyssa pitäisikin olla tummempi soundi?
 
Omat tuntemukset Gipson LP Studio vs. Epiphone SG.
 
LP:ssä syvä, kirkas ja täyteläinen soundi myös ilman vahvistinta. SG tummempi. Vaikutelmaa hämää toisaalta 0.11-0.70 kielisetti ja H-vire SG:ssä (LP:ssä 0.11-0.56 kielet ja E- tai dropped D vire).
 
SG:n kaula on sulava ja mukava soittaa. LP enemmän "halko" ja sopii minulle paremmin. En yleensä ota otteita 12. nauhaa pidemmältä eli 15. eteenpäin ei ole minulle mitään merkitystä. SG:ssä toki pääsisi mukavammin ylänauhoille jos olisi tarvetta.
 
SG on kevyt, mutta LP:n tasapainoisuus puuttuu. Jos näistä pitäisi jommasta kummasta luopua, niin ei olisi vaikeuksia päättää. Lespa on lespa.
 
...ja kummatkin tuntuu kitaroilta RG:n jälkeen.

Eikös LP:n vaahterakansi ole juuri soudia kirkastamassa eli SG:n pelkässä mahonkibodyssa pitäisikin olla tummempi soundi?
 
Periaatteessa. Mutta ei mahonki välttämättä mitenkään niin äärettömän tummasoundinen ole, ja toki mahongeissakin on eroja. Otelaudan puut vaikuttavat myös paljon soundiin, tosin tässä tapauksessa molemmissa on ruusupuuta (mikäli ei ole Custom LP:stä kyse).

Les Paul. Munaaarrrghh!!!

Les Paul. Itse omistan LP:n ja ei mitään huonoa löydy.
 
SG:t taas ovat myös erityisen hyviä kitaroita mutta kyllä se LP minun rakkaani on.

Asiahan voidaan kiteyttää seuraavasti.
 
LP: hieno
SG: ruma
 
Painoeroista on turha puhua, sillä riippuvat aivan liikaa yksilöstä. Velipojan vanha LP painoi 3,5 kiloa, oma Customini on jotain 4,9 ja 5 kilon välissä.

Asiahan voidaan kiteyttää seuraavasti.

LP: hieno
SG: ruma
 
Tuohan nyt on aivan silkka mielipidekysymys. Itse pidän molempien ulkonäöstä suunnilleen yhtä paljon.

Tuohan nyt on aivan silkka mielipidekysymys.
 
Eini.
LP on kaunihimpi.

LP: hieno
SG: ruma
 
Niin, voimme tietysti kiistellä makuasioista, mutta minusta SG on häijymmän näköinen ja siksi myös hienompi.

Asiahan voidaan kiteyttää seuraavasti.

LP: hieno
SG: hieno
 
Jos ulkonäöstä nyt sanoisin pari sanaa, niin omasta mielestäni SG on komeampi. Ja häijympi.

Epiphonen SG:tä soittaneena ja Yamaha SG:n omistajana sanon pitäväni enemmän Les Paul tyyppisistä skeboista. Gibsonin SG:tä en ole tosin koskaan soitellut. Les Paul on jotenkin tanakampi, kaikin puolin. SG:n kaulassa on parempi ulottuvuus ihan ylimmille nauhoille, mutta muuten en ainakaan soittamieni SG:eiden kauloista pidä. Itse tunnun myös saavan LP:stä laajemman skaalan soundeja kuin SG:stä.
 
Sanottakoon vielä, että ulkonäössä Les Paul vie voiton, vaikken mitään sunburst LP standardia ostaisikaan. Jos välttämättä haluan jonkun (solidbody) doublecut Gibsonin ostaa, päädyn ennemmin doublecut LP Junioriin, se kun on hyvällä tapaa karun näköinen eikä yhtä ruman muotoinen kuin SG.

Kiistattomimmat erot ovat ergonomiassa ja ulkonäössä. Soundin, painon ja kaulaprofiilien osalta voidaan tehdä kyllä joitakin keskimääräisiä huomioita, mutta yksiö- ja mallikohtaiset erot ovat näiden osalta huomattavia.
 
Sustain on hyvä, kuten aloittaja totesi, ja miksei olisi, kun kitara on liimakaulainen.
 
Liimakaula ei sinällään vielä tuo kitaraan hyvää sustainia. Toisaalta pulttikaulaisessakin voi olla hyvä sustain. Hyvin moni asia vaikuttaa kokonaisuuteen.

Ulkonäöstä voin sanoa että hankin SG Standardin suondin takia, en pitänyt ollenkaan sen muodosta, melkein inhosin (en yhtä paljon kun straton tai telen..), mutta llähemmin katsottuna se on kaunein kitara mitä oon nähnyt. Jopa nainen talossa on ruvennut pitämään sitä koriste-esineenä.
 
Heritage Cherry viimeistely josta mahonki näkyy luonnollisesti läpi...mmm, parempaa viimeistelyä en ole nähnyt LP:ssä!
 
Mutta Classicin jylinä (whole lotta love) ja kirkas helinä (Paradise city).....
 
En vaan osaa sanoa kumman laittaisin takkaan jos olisin jäätymässä??!!
(ehkä lp:n koska palais kauemmin... :))

öftöpik. Ei kellään muuten ois kokemuksia noista Lp studio swamp asheista tai smartwoodeista?? ku ei taida kauheen suosittuja olla..