Kitarat: kitarakamat ›

Elikkäs noista kahesta wahista luultavasti toinen menee ostoonb ja nyt siis tarvitsen vähän neuvoja.
 
Dimebag:
http://www.netzmarkt.de/thomann/tho … sn=ba5841803705d5336fa98f0efd508a03
 
Morley:
http://www.netzmarkt.de/thomann/tho … sn=ba5841803705d5336fa98f0efd508a03
 
Kumpi noista soveltuu paremmin hevin soittoon. Siis rankan komppi ja soolosärön jatkeeksi tarvitsisin. Miten tossa crybabyssa llaitetaan tuo wahi päälle. Syökö crybaby saundia vai löytyykö true bypass (tuosta morleysta vissiin löytyy)

Vai Wah on kuulemma kova ainakin riffeissä ja sen semmoisissa.

Nyky metallista puhuttaessa olen huomannut, että rankemmat bändit käyttää tota dimebegia (muistaaksenin chimaira) ja vähän kevyemmät (esim. stone sour) tota Vaita. Mut täähän on järkyttävä yleistys.
 
Molempia olen nopsasti testannut ja saundit hyväksi todennut. Tosin ekaa kertaa kokeillessa dime oli rikki. Mudoiltaan pedaalit on kovin erilaisia, joten kannattaa kokeilla kumpi sopii jalkaan.
 
Tästä vois tehdä semmosen yleispätevän arvostelun, jossa vertaillaan näitä kahta pedaaia, kun nää varmaan on usein toistensa kilpailjoita.

jos tuolla dimebag-wahilla on mitään tekemistä herran oman wah-soundin kanssa, niin lähtisin ehdottomasti siihen.

Itselläni on toi "Vai malli" horsie2 joten en voi sanoa kun sen puolesta. Makuasioitahan nää tietysti on, mut mun mielestä se sopii hevimpäänkin soittoon hyvin. Ei leikkaa liikaa soundia (joka tietty myös makuasia), vaan just sillee mukavan pehmeesti, jos nyt vaikka CryBabyyn vertaa jollainen mulla on joskus ollu ja se oli jotenkin vähä liian jyrkkä (ai mikä?) :D

Dimebagissa on kyllä säätömahdollisuuksia hemmetin hyvin ja lisäksi vielä boostioptio, joten kyllä se on noista se, jonka minä ottaisin. Siitähän saa tarvittaessa kevyempäänkin musiikkiin säädetyn verision q-arvoa ja tonea säätämällä. Sitten on vielä se ROK ulkonäkö. Mulla tuollainen on ostoslistalla, kunhan rikastun ja köyhtymästä lakkaan.

Dimebagissa on kyllä säätömahdollisuuksia hemmetin hyvin ja lisäksi vielä boostioptio, joten kyllä se on noista se, jonka minä ottaisin. Siitähän saa tarvittaessa kevyempäänkin musiikkiin säädetyn verision q-arvoa ja tonea säätämällä. Sitten on vielä se ROK ulkonäkö. Mulla tuollainen on ostoslistalla, kunhan rikastun ja köyhtymästä lakkaan.
 
EDIT: Ja tuo soundin syönti on ihan hifistelijöiden hommaa. Tällä hetkellä mulla on perus Cry-Baby, eikä ole mitään haittaa vaikka ei olekaan true-bp. Soundini on parempi, kuin 90 %:lla kitaristeista (oma mielipide ja omakehu haisee ;) )

jos tuolla dimebag-wahilla on mitään tekemistä herran oman wah-soundin kanssa, niin lähtisin ehdottomasti siihen.
 
Eikös Mr. Abbott ihan omia nimikkovehkeitään yleensä käytäkin? Oon saanu semmosen kuvatuksen päähäni jostai.

EDIT: Ja tuo soundin syönti on ihan hifistelijöiden hommaa. Tällä hetkellä mulla on perus Cry-Baby, eikä ole mitään haittaa vaikka ei olekaan true-bp. Soundini on parempi, kuin 90 %:lla kitaristeista (oma mielipide ja omakehu haisee ;) )
 
Pete Cornish sivuillaan puhuu vahvasti true bypassia vastaan.
 
http://www.petecornish.co.uk/case_against_true_bypass.html

Pete Cornish sivuillaan puhuu vahvasti true bypassia vastaan.
 
Offtopicin puolella, mutta menköön...
 
Mä en lukenut kokonaan tuota artikkelia, mutta tuo esimerkkisetup vaikutti vähän turhan tarkoitushakuiselta: kymmenen pedaalia, välipiuhoina kahden jalan (n. 60 cm) kaapelit? Ja sitten noin kymmenen metrin piuha vahvistimelle? Mistä syystä? Jälkimmäisen ymmärrän sikäli, että stadionluokan artistit, joita asiakaskunnassaan oli, voivat semmoista tarvitakin.
 
Mulla, silloin (harvoin) kun käytän pedaalilautaa, välipiuhat ovat semmoisia kymmenen sentin pätkiä, ja vahvistimelle menevä piuha on yleensä kolme metriä.

Offtopicin puolella, mutta menköön...
 
Mä en lukenut kokonaan tuota artikkelia, mutta tuo esimerkkisetup vaikutti vähän turhan tarkoitushakuiselta: kymmenen pedaalia, välipiuhoina kahden jalan (n. 60 cm) kaapelit? Ja sitten noin kymmenen metrin piuha vahvistimelle? Mistä syystä? Jälkimmäisen ymmärrän sikäli, että stadionluokan artistit, joita asiakaskunnassaan oli, voivat semmoista tarvitakin.
 
Mulla, silloin (harvoin) kun käytän pedaalilautaa, välipiuhat ovat semmoisia kymmenen sentin pätkiä, ja vahvistimelle menevä piuha on yleensä kolme metriä.
 
Joo siinä oli varmaan lapin lisää. Mutta sinänsä tuntui ihan järkeenkäyvältä. Henkilökohtaisesti ihan sama. :)

Offtopicin puolella, mutta menköön...
 
Mä en lukenut kokonaan tuota artikkelia, mutta tuo esimerkkisetup vaikutti vähän turhan tarkoitushakuiselta: kymmenen pedaalia, välipiuhoina kahden jalan (n. 60 cm) kaapelit? Ja sitten noin kymmenen metrin piuha vahvistimelle?
 
Aika ääriesimerkiltä minustakin vaikutti, mutta onhan se asia suurinpiirtein noin, siis tossa tapauksessa. Markkinamiehen puhetta. Mutta minustakin on toi tbp vouhotus hieman huuhaata siinä mielessä että jos pedaali ei leikkaa yläpäätä tai tee mitään muutakaan haitallista signaalille niin ei minua haittaa. Germanium fuzzit kyllä aiheuttaa omaa päänvaivaa kun tykkäävät saada signaalin suoraan kitarasta.
 
Eli jos tbp:illä ei saada mitään konkreettista aikaiseksi on se turhaa. Mun mielestä.

Näin! Ihan sama, kunhan soundit on hyvät.
 
Mitä tuohon Dimebagin "käynnistykseen" tulee, niin päälle se menee kuten muutkin Babyt, eteenpäin polkaisemalla. Boostille on kai siinä sivussa oma, jalallakin käytettävissä oleva namiska, että sitä voi vaikka kesken biisin laittaa päälle/pois.
 
Bad Horsiessa on kyllä ihan kiva se automaattikäynnistys ja varsinkin se, että se lähtee sieltä "nuhaisesta" päästä, niin ei tule sellaista treble-kirkaisua siihen wahinkäytön alkuun. Vaikka eipä tuo ole kyllä juurikaan häirinnyt nykyisessäkään pedaalissa.

EDIT: Ja tuo soundin syönti on ihan hifistelijöiden hommaa. Tällä hetkellä mulla on perus Cry-Baby, eikä ole mitään haittaa vaikka ei olekaan true-bp.
 
AMEN TO THAT!!!

vaille annan ääneni, itse olen omistanut BH-1:sen muutaman vuoden ja vaikka efektit ovat laudassa vaihtunut suht tiuhaan niin bad horsie ja bluesdriver on säilynyt. Varmasti myös jämerämpi kuin tuo dimebag! Pedaalin liikerata on myös mielestäni paljon mukavampi kuin cry babyissä.

Dimebagista jo pitkä kokemus ja edelleen laudassa. Ei sen vaihtamista tarvitse, eikä ole ikinä tarvinnut miettiä. Vehjehän on siis täysin identtinen 535Q:n kanssa, mutta pari lisävarustetta löytyy.

Ainakin Dimebagin wahisoundi levyillä on mielettömän hyvä.

Mulla oli Bad Horsie 1. En oikein digannut, vaihdoin Mister Crybabyyn. Siitä pidän. Eikös toi Dimebag wah ole vähän kuin 535Q? Siinä tapauksessa sitä suosisin.

Eikös toi Dimebag wah ole vähän kuin 535Q? Siinä tapauksessa sitä suosisin.
 
^ tsekkaa pari pykälää ylempää ^

Bad Horsiessa on kyllä ihan kiva se automaattikäynnistys ja varsinkin se, että se lähtee sieltä "nuhaisesta" päästä, niin ei tule sellaista treble-kirkaisua siihen wahinkäytön alkuun.
 
Paitsi jos juuri kaipaa sitä ulvahdusta, hoho.