Kitarat: kitarakamat ›

Kyhäsin Weaponista kunnon arvion, laitoin pelin tositoimiin. :D Etsin aiemmin netistä testituloksia, mutta olivat aika suppeita. Piti tehdä itse laajempi tutkimus aiheesta. Koneella on jo niin seksikäs nimikin, että oli pakko tutustua.
 
On muuten Digitechin artistisarjan esikoinen. Koskahan Kornit, Slayerit, Metallicat ja muut saa omat purkkinsa. Menis ehkä kaupan.. :D
 
Tsekatkaa ihmeessä:
 
http://muusikoiden.net/artikkelit/juttu.php?cat=laitearviot&id=290

Metallicat ja muut saa omat purkkinsa.
 
Hetfield ainakaan säröpedaaleihin koske(siis nykyään, en kyllä tiedä oliko sitten St. Angerilla taas käytössä), koska ne syövät hänen mielestään soundia. Niinkuin tekevätkin, tosin äijä taitaa käytellä whammy kuitenkin.. Tiedä sit. Ja Hammetinkin särötin on suhteellisen mieto Iban TS. Joten tuskin nähdään ihan Metallica-malleja.

Sait minut harkitsemaan ostamista, senkin.. !
 
:)

Hetfield ainakaan säröpedaaleihin koske.
 
Ei tossakaan varsinaisesti säröpurkkeja mallinnettu, vaan "nimmarisoundeja". Mesalla Dan näyttäs itse soittelevan. Eli soundit on tavallaan otettu biiseistä, joissa on tunnistettava Dan-soundi. Mutta niiden saavuttamiseksi tarvis Danin kädet ja kamat. Eli kyseessä on vaan purkki, jossa on monenlaisia soundeja, eikä oikotie autenttiseen soundiin.
 
Osa näistä artistivehkeistä on oikeasti hyviä,koska niihin on OIKEASTI paneuduttu. Osalla rahastetaan tottakai ja valitettavasti. Esim. omistamani EB/MM JP6-kitara on todellista laatutyötä ja siinä olevat osat on sellaisia, ettei paremmasta väliä. Keikkaystävälliset(kielenvaihto ja säätö kuin stratossa, vaikka onkin kelluva talla.) ja kestävät.
 
Tää on nyt vaan taas ekana mieleen -osastoa: Hetfieldin tapauksessa voitas mallintaa esim, Nothing else mattersin puhdas(joka tulee räkkivehkeistä vissiin, chorusta, kompuraa, kaikua ym.), Sad but truen komppisärö, Franticin mättösoundi, Somekind of monsterin mättösoundi ym. Hammetin wah-hölmoily bonuksena. Joitain tunnistettavia soundeja siis. Se on se idea.
 
Noi bändit nyt vaan tuli ekana mieleen. Korn olis ainakin väkevä uhri, siellä on niin paljon niitä mulinex-soundeja, et olis läjittäin apajaa. Odotelkaa vaan, pian on markkinoilla Head ja Munky -pedaaleita. :D

Noi bändit nyt vaan tuli ekana mieleen. Korn olis ainakin väkevä uhri, siellä on niin paljon niitä mulinex-soundeja, et olis läjittäin apajaa. Odotelkaa vaan, pian on markkinoilla Head ja Munky -pedaaleita. :D
 
Eikös se xp-100 jo ole melkonen korn nimikko-pedaali digitechiltä, säröt vaan puuttuu.
 
Siinä on ne chorus, envelope filter ja whammy, muuta ei sitten tarvitakkaan :)
 
saisivat pistää sellasen pedaalin uuestaan myyntiin

Korn olis ainakin väkevä uhri, siellä on niin paljon niitä mulinex-soundeja, et olis läjittäin apajaa. Odotelkaa vaan, pian on markkinoilla Head ja Munky -pedaaleita. :D
 
Headin "melodiasoundi" pitäisi ainakin sisällään yhden yläoktaavin lisäyksen, nopean choruksen ja särön. Toinen olisi sitten Falling Away From Me säkeistösoundi, jossa olisi Uni-Vibe, reverb ja delay. Kolmas olisi yhden alaoktaavin lisäyksellä varustettu särö ja neljäs pelkkä särö.
 
Munkyn tapauksessa pedaalista löytyisi noiden kahden (Headin pedaalissakin olleen) särön lisäksi nopea phaser sekä hitaalla phaserilla maustettu särö.
 
Fiksuinta, mitä DigiTech voisi tehdä, olisi joku "KoRn singature Whammy", jossa olisi XP-100 Whammy/Wahin tapaan jalalla ohjattava presettivalikko, mutta kone pitäisikin sisällään vain presetit 4 (wah), 13 (whammy 1 oktaavi ylös), 14 (whammy kaksi oktaavia ylös), 18 (whammy yksi oktaavi alas), 21 (yhden ylä-/alaoktaavin lisäys).

Headin "melodiasoundi" pitäisi ainakin sisällään...
 
Just tätä tarkoitin. Eri biiseistä tuttuja soundeja sillai yhden napin takaa. Jos noista toi sarja toteutuu, niin saattaapa itse kullekin osua sellaisia soundeja, joita haluaa itselleen. Ja just se, että hommaa itselleen univiben, whammyn, mesaboogien ja ties mitä, sen sijaan, että voi ostaa purkin, jossa on simppelisti sinne päin soundi on hienoa. On eri asia sitten pitääkö kyseisestä arveluttavasta toiminnasta. :D
 
Toisaalta, testasin tänään Vox Tonelab-lankkua ja ekat presetit, mitkä tuli vastaan oli Steviray ja Satch. Eli samaa hommaahan se. Toisaalta noissa ne on ominaisuuksien esittelyä, kun taas Weaponissa se signature sound on se ainoa asia mitä siitä saa. Tai monta niitä.
 
Kaikki perustuu jäljittelyyn nykyään. Uudet vahvistimet sisältää jäljennöksiä jo olemassa olevista vahvistimista, efektimuljuttimien presetit on nimetty artistien mukaan. Ja sit tehdään uusintapainoksia vanhoista vahvistimista. Mallinnus oli sitäpaitsi periaatteessa se vuosikymmenen ainoa oikeasti uusi juttu, ainakin siinä mittakaavassa missä se alkoi ilmetä.
 
Omaa soundia on ehkä helpompi alkaa metsästämään sen kautta, että mitä soundimaailmaa pitää itselleen hyvänä ja mitä artisteja kuuntelee. HArva alkaa soittaa soittamisen takia. Soittamaan aletaan aika usein siksi, että haluaa kuulostaa samalta kuin joku. Tapa löytää oma soundi kopioimalla muiden soundeja lienee se yleisin muutenkin. Harvoin sitä jengi nykyään löytää enää omaa soundiaan silleen, että mulla on nyt tämä lankkukitara ja vanha putkiradio ja soitan näillä aina, koska nämä soundaa multa enkä muuta kaipaa. KAikenlaista mallinnusta ja mallia on tarjolla niin paljon ja helposti. Eikä edes maksa juurimitään.
 
Toiset kikkii siitä, että nyt on elämä liian helppoa kun saa kaiken valmiina. Mutta eikös soittamaan joudu kumminkin opetella itse. Periaatteessa, jos saa sen kaipaamansa soundin vaivattomasti, eikös silloin pitäisi jäädä enemmän aikaa sille soittamaan opettelulle.
 
Vaikka totuus onkin se, että soittaja tekee soundin, on nykypäivän laitteilla helpompi se löytää. Mahdollisuudet on rajattomat eikä tosiaan käy edes hirveesti kukkarolle.
 
Jaksamista ja ihmettelyä kaikille. :D

Tsöh. Päivitin artikkeliani livenäytteen verran. Lyhyet näytteet demppi- ja mäiskeosastolta löytyy tuosta jutun lopusta:
 
http://muusikoiden.net/artikkelit/juttu.php?cat=laitearviot&id=290