Kitarat: kitarakamat ›

Niin mitä käytännön eroa näillä mahtaa olla soittamisen / soundin kannalta? Mikä on ns. "paras vaihtoehto" vai onko nämäkin makuasioita?

Olipas kysymys. Ehkä joku jaksaa vastata. Mutta minä ehdottelen en niin kovin rakentavasti hakua, kuukkelia ja testaamista&tuijottelemista ihan oikeiden kitaroiden parissa.

Parhaimmin oloinen olisi neck-thru-bodynen skeba, toisiksparhaimman Set neckinen skeba ja sitten huonoimman oloinen bolt-on.
 
Soittamisen kannalta paras vaihtoehto vois olla tuo neck-thru, koska siinä ei ole sitä palikkaa niin kuin Fendereissä on (bolt-on).
 
Mutta Fendoissa on se hyväpuoli, että kaulan kulmaa pystyy muuttamaan ilman suurempia tuskia.
 
Parhain sustain on neck-thrussa toisiks parhain set neckissä ja huonoin bolt-onissa.

Parhaimmin saundaa beck-thru-bodynen skeba
 
Jeff Beck trough body.
 
Mainittakoon tässä ny vielä, ettei mikään noista soundaa toista paremmalta, vaan ehkä parempi termi voisi olla että erilaiselta.

Parhaimmin saundaa beck-thru-bodynen skeba, toisiksparhaiten Set neckinen skeba ja sitten huonoiten saundaa bolt-on.
 
Näinhän se tosiaan on...
 
Kyllä se eri mallien paremmuusjärjestys on jokaisella korvien välissä. Kokeilemalla eri tyyppisiä kitaroita se itselle sopiva malli löytyy parhaiten eikä netin "kitaraneroja" kuuntelemalla.

Siellä taas julistettiin "korkein totuus", über alles-...
 
Käyttö tarkoituksesta riippuen. Metalliin sopii jopa erittiän hyvin pulttikaulainen kitara, sillä saundista tulee sopivasti ohut ja se lisäksi sammuu nopeasti dempatessa.
Mielestäni neck-tr00-body systeemi sopii hyvin "erikois" puista valmistettuihin soittimiin. (eli mahonki, koa, korina...)
Kun taas kevyet leppä/basswood/saarni yms. lankut sopivat paremmin pulttikaulan kanssa.

Mainittakoon tässä ny vielä, ettei mikään noista soundaa toista paremmalta, vaan ehkä parempi termi voisi olla että erilaiselta.
 
Näin just. Ja liimakaulatkin voidaan rakentaa samanlaisiksi kuin neckthru, jolloin ei ole sellaista palikkaa kaulan tyvessä.
 
Monesti kaulan liitoksen valintaan vaikuttaa myös kitaran talla..Fender-tyyppisiä hardtail- ja vibratalloja korkeampi tune-o-matic tarvitsee kaulaan kulmaa, jonka tekeminen huomaamattomaksi on helpompaa liimakaulaisessa tai neckthru-rakenteessa. Vaihtoehtoisesti otelauta pitäisi olla korkeammalla, mutta se taas on ruman näköistä ja voi hankaloittaa soittamistakin.

Eihän neck-thuossa ja set neckissä oo soiton kannalta mitään eroo?

Aiheesta hieman poiketen, mikä on tämä ESP:n joissakin kitaroissaan käyttämä liitostapa set-thru?

Eihän neck-thuossa ja set neckissä oo soiton kannalta mitään eroo?
 
On niissä.

On niissä.
 
Ei ole, jos liitos tehdään samalla lailla. Äläkä vertaa esim. LP:n kaulaliitokseen, ei Les edeltäjineen osannut ennakoida 80-luvulla alkavaa pilitysintoa ylänauhoilta.
 
Olen kyllä itsekin nähnyt käsintehdyn LP:n jossa kaulanliitos oli erittäin sujuva läpikaula-tyyppinen sutjakka liitos.

Äläkä vertaa esim. LP:n kaulaliitokseen, ei Les edeltäjineen osannut ennakoida 80-luvulla alkavaa pilitysintoa ylänauhoilta.
 
Tuossapa tuota..siis niille jotka ovat murheisia ja valittavat ylänauhoille pääsyä näissä "klassikko"malleissa. Ei old-skool soittajat siellä ylhäällä paljonkaan seikkaile.. Mitä tulee tuohon kysyttyyn set-thru:hun niin oliskohan se sellainen "best of both worlds"-viritelmä eli kaula-aihion tenonista on tehty mallia ekstrapitkä joka menee rungon "taskuun noin puoliväliin runkoa? Veikkaisin, varma en ole. Ja set-neck- liitos voidaan tehdä sellaisena äärettömän loivanakin, kutsutaan sitä "smooth heel"iksi. Ei noista oikein paremmuusjärjestykseen noin yleisellä tasolla voi yhtään laittaa, riippuu soittajasta ja sen mieltymyksistä. Rakentamiskustannuksiin vaikuttavat kovasti. Ei niinkään soundiin ja soitettavuuteen, toki ylänauha-access on ylivertainen neck-thru-malleissa kun voidaan rakenteen kestävyyttä vaarantamatta noita lovia syventää. Ilman mitään vahvike-virityksiä tms.

Noissa "vaikeammissa" liitosmalleissa tuppaa olemaan ison kitarafirman kannalta vaan sellainen hyvä puoli, että riippumatta kulloisestakin puuerän laadusta tms. muista satunnaistekijöistä saadaan kaula suurin piirtein aina samanlaiseksi, tai toleranssit ainakin pienemmiksi ja esim. ns. dead spottien syntymistä on helpompi estää näin. Äkkiseltään tulee mieleen ainakin PRS:n siirtyminen parin nauhan verran pidempään heeliin vuonna '95. Ymmärtääkseni tähän oli osittain syynä pari(?) hassua asiakkaille asti päässyttä keppiä, joista löytyi joku deadspot.
 
Sen sijaan pienemmät verstaat pystynevät nuo välttämään ihan vaan rautaisella ammattitaidolla ja kepin säätämiseen ja virittelyyn käytetyllä ajalla.
 
Eikös kaikissa Fenkun 4-kielisissä bassoissa ole tuollainen deadspot "vakiona" jossakin g-kielen 7-15 nauhan välillä? :o)
Tosin osittainhan noissa on kyse myös värähtelyistä tms. eikä niihin aina pysty ihan tuosta vaan vaikuttamaan.

Noh tässä mun näkemys.
Tohon paras kysymykseen -> mielestäni täysin makuasia.
Jotkut jopa tykkää palikkapulttikaulasta vaikka soittelee kokoajan ylänauhoilta, sellaisia selityksiä oon kuullu et se jotenkin tukee kättä hyvin kun soittaa ylänauhoilta.
Ja toinen selitys on ollut sellanen että kun on niin tottunut siihen "palikkaan" niin neck-thrulla käsi menee niin eri asentoon (ylänauhoilta soitossa) kun on tottunut palikkaan, noh tuohan oli juuri tottumisesta ja totuttelusta kiinni mutta kuitenkin.
 
Sitten Miekkoselle, katsoppas esim, maalattua Ibanezin SZ:aa siinä on neck-thrun "näköinen" kaulaliitos mutta on kuitenkin set-neck.
(maalattua sen takia kun en muista onko niissä transparent värisissä takaosan puut esillä vai maalattu, eli jos on puut esillä niin sittenhän siitä kyllä näkee ettei oo neck-thru)

Niinkuin aiemmin sanottiin, niin tilanteen ja tottumuksen mukaan. Mutta jokainen liitostapa on mahdollista tehdä täydelliseksi tai täysin fiaskoksi. Itseäni hieman häiritsee vanhassa Iban RG:ssä "laatikko", mutta pulttiliitos on mahdollista tehdä hyvinkin huomaamattomaksi. Hyvä esimerkki on minusta Musarin Silhouette. Ja käyttäväthän suuret staratkin pulttiliitoksia, tosin yleensä lähinnä helpon kaulan vaihtamisen takia.

Eihän neck-thuossa ja set neckissä oo soiton kannalta mitään eroo?
 
Hyvin tehdyssä set-neckissä ei pahemmin eroa ole. Itellä on Schecterin C-1 Classic neck-throughlla, eikä C-1 FR:n set-neck pahemmin häviä. Jotkut lespat ovat sitten ihan eriasia, kauhea möykky.

Eikös kaikissa Fenkun 4-kielisissä bassoissa ole tuollainen deadspot "vakiona" jossakin g-kielen 7-15 nauhan välillä? :o)
Tosin osittainhan noissa on kyse myös värähtelyistä tms. eikä niihin aina pysty ihan tuosta vaan vaikuttamaan.
 
Juu, jossain 5-7 nauhan kohalla pitäis olla. En oo kuiteskaan omassa huomannut.

Kullakin tavalla saa aikaiseksi erinomaisia, hienosti soivia instrumentteja ja kelvottomia kitaran irvikuvia.

Ei ole, jos liitos tehdään samalla lailla. Äläkä vertaa esim. LP:n kaulaliitokseen, ei Les edeltäjineen osannut ennakoida 80-luvulla alkavaa pilitysintoa ylänauhoilta.
 
Hoho. Tää on kova

Mitä tulee tuohon kysyttyyn set-thru:hun niin oliskohan se sellainen "best of both worlds"-viritelmä eli kaula-aihion tenonista on tehty mallia ekstrapitkä joka menee rungon "taskuun noin puoliväliin runkoa? Veikkaisin, varma en ole. Ja set-neck- liitos voidaan tehdä sellaisena äärettömän loivanakin, kutsutaan sitä "smooth heel"iksi.
 
Ainakin Melvyn Hiscockin "Make Your Own Electric Guitar" kirjassa yhtenä esimerkkinä on juuri tuollainen set-thru liitos ja siinä ei ainakaan ollut tenon ylety edes kaulamikin koloon asti. Kitara oli tuollainen superstrat tyyppinen, 24-nauhainen peli. Kaula liimattiin ensin paikalleen jonka jälkeen rungon ja kaulan liitoskohta muotoiltiin virtaviivaiseksi. Ilmeisesti tuossa on kuitenkin ihan riittävästi liimapintaa vakaan set-thru-liitoksen tekemiseen.
 
Tuo smooth heel on varmaan yleisempi ja vähintään yhtä hyvä kuin set-thru. Smooth heel löytyykin juuri esim. Ibanez SZ:sta, Artistista ja Schecter C-1:sta (lukuun ottamatta Classicia joka on neckthru).