Kitarat: kitarakamat ›

Olen tässä päivänä muutamana löystänyt kaularautaa, kun tilulilukeppini kaula on ollut ankarasti piiskaavalle kädelleni liian suora. Ongelmallinen liikasuoruus on ilmennyt lähinnä kielten särinänä. Alun pitäen reliefiä kaulassa ei juuri ollut, tai sitä oli amerikkalaisten suosittelemat 0,20 millimetriä. Sehän on aivan liian vähän miehelle joka ei täppinkiä harrasta, mutta toisinaan tarttuu pullon kaulaan (myös soittotarkoituksessa).
 
Pitkällisten säätöjen jälkeen pääsin hivenen siedettävämpään 0,5 millimetrin reliefiin, mutta sitten loppui raudassa säätövara. Ei sentään mutteri kokonaan irronnut, mutta eipä se juuri enää vastaankaan ota.
 
Nythän tässä on sellainen ongelma, että särinöistä päästäkseni joudun säätämään kielet liian ylös: alimmalta nauhalta on 2-3,7 milliä kielten alapintoihin. Ja koska varsinkin bassokielet ovat korkialla, loppuu intonaatiota säätäessä tallapalojen säätövara kesken.
 
Särinät esiintyvät pääosin nauhoilla 4-7, joten oletan, että ne johtuvat juurikin kaulan liiallisesta suoruudesta. Kyllähän keppi on soittokelpoinen, mutta kielet ovat muihin keppeihin verrattuna korkealla ja se nostattaa v-käyrää.
 
Eli mitä tehdä? Myydäkkö keppi jollekin tiluttelijalle? Vai auttaisivatko toisen paksuiset kielet? Tällä hetkellä on 11 -setti. Periaatteessa paksummat kielet tuovat enemmän jännitystä ja relieffiä saisi täten enemmän. Toisaalta paksummat kielet vaativat enemmän värähtelytilaa, joten särinöistä pääsemistä ne eivät takaa. Eikös se niin ole, että mitä ohuemmat kielet, sitä lähemmäksi otelautaa ne voi säätää..?
 
Ja mikä siinä muuten on, että joissain kitaroissa riittää pienempi riliiffi kuin toisissa. Meikkiksellä on tuollainen lyhyemmällä skaalalla varustettu lespantynkä, jossa ei ole riliiffiä nimeksikään, kielet pirun matalalla, mutteivät ne silti särise.

kun tilulilukeppini kaula
 
Lienee pulttikaula siis. Irroita kaula, laita vähän paperia kaulataskus etureunalle, kaula kiinni. Paperiksi vaikka monistukskonepaperi, aloita 2 kerroksella. Jos ei kaula käänny vielä tarpeeksi tallaa kohti, alle vaikka ihan kunnon puusta tehty kiila, pleku, maansiirtotraktori, Mongolia tms. niin johan alkaa kaula kääntymään vaikkei reliefiä meinaa tullakaan.
 
Tallan säädöt menee kyllä uusiksi. Ei välttämätt kivaa jonkun floikkapelin kanssa. Mutta

Eikös se niin ole, että mitä ohuemmat kielet, sitä lähemmäksi otelautaa ne voi säätää..?
 
Teoriassa just päin vastoin. Ei se kielen alapinta lähemmäksi kaulaa tule vaikka kieli paksunee. Mieti miten kieli menee yli satulalta ja tallalta.
 
Sitten mietit vielä uudelleen.
 
Sen sijaan jäykemmät kielet ei värähtele niin "isolla alalla", joten ne voi laittaa alemmaksi ilman värähtelyitä.
 
Ny joku sitten vois kumota tän mun teorian, niin oppis taas jotain uutta! :o)

Lienee pulttikaula siis. Irroita kaula, laita vähän paperia kaulataskus etureunalle, kaula kiinni. Paperiksi vaikka monistukskonepaperi, aloita 2 kerroksella. Jos ei kaula käänny vielä tarpeeksi tallaa kohti, alle vaikka ihan kunnon puusta tehty kiila...
 
Eikös samaan tulokseen päästä tallaa nostamalla? Meinaan, ettei ongelmani ole kaulan kulma, vaan mutka...

Kirjoituksestasi ei ilmennyt kuinka pian raudan säätämisen jälkeen olet johtopäätöksesi tehnyt. Ainakin minulla kaularaudan säätämisen vaikutukset näkyvät kunnolla vasta 1-2 päivän kuluessa.

Teoriassa just päin vastoin. Ei se kielen alapinta lähemmäksi kaulaa tule vaikka kieli paksunee. Mieti miten kieli menee yli satulalta ja tallalta.
 
Sitten mietit vielä uudelleen.
 
Sen sijaan jäykemmät kielet ei värähtele niin "isolla alalla", joten ne voi laittaa alemmaksi ilman värähtelyitä.
 
Meikkis on järkeillyt tuon ihan päinvastoin :)
 
Kieli ei kylläkään tule yhtään lähemmäksi otelautaa tai nauhoja, totta. Mutta paksumpi kieli värähtelee isommalla alalla, oletan minä. Sinä oletat juuri päinvastoin. Totta kylläkin on, että jäykempi kieli ei värähtele niin paljon. Minä perustan väitteeni paksumman kielen tarvitsemasta suuremmasta värähtelytilasta siihen yksinkertaisen empiiriseen havaintoon, että ohuemmat kielet saa säädetyksi lähemmäksi otelautaa, vrt. ylä E ja basso E. Toisaalta en tiedä yhtään, kuinka punos/punomattomuus vaikuttaa kielen värähtelyyn. Sillä en luule olevan kuitenkaan hirveästi merkitystä, sillä yhtälailla ylä E:n saa säädettyä lähemmäksi otelautaa ja nauhoja kuin g:n, joka on punomaton ja lisäksi kovemmassa jännityksessä.
 
Nonih, m.netin insinöörit, valaiskaa meitä!

Kirjoituksestasi ei ilmennyt kuinka pian raudan säätämisen jälkeen olet johtopäätöksesi tehnyt. Ainakin minulla kaularaudan säätämisen vaikutukset näkyvät kunnolla vasta 1-2 päivän kuluessa.
 
Olen säätänyt rautaa vajaan neljäsosakierroksen kahden päivän välein. Yhteensä liki kierroksen. Hurja tahti, mutta kestänyt on.

jee jee, mulla sama ongelma epissä(uusi keppi), kaularauta kokonaan auki jne. vein takas liikkeeseen ja myyjä maahantuojan valtuutamalle korjaajalle, tuli takas ei kuulemma mitään vikaa soi ihan hyvin ja reliefiä tarpeeksi (0,3mm)ei takuun piikkiin ja paskat! ei osannut myyjä/korjaaja selittää miksi aidossa gibsonissa on niin vitusti reliefiä ja tässä 760euron halpiksessa ei mut kuitenkaan ei ole mitään vikaa!!!joo se johtuu talvesta ...muka nauhat hiomista vaille...koko kaulan pituudelta vai? näin sitä kustaan silmään ,oikee vituttaa! ainiin SEN KAULAN SAA KONDIKSEEN LÄMMITTÄMÄLLÄ! mutta artisti maksaa...

Mää vaan opiskelen insinööriksi...
kyse on harmooonisesta värähtelyliikkeesstä..
muuten se heiluu yhtä paljon.. riippuu vaan kuin lujaaa sillä plekulla raiskaa kielijä.. Kitkavoimat hoitaa kielen soimisen pituuden.. ja resonanssi. PAksu kieli tosin soi kauemmin..
Heilahdusaika ei riipu massasta!!

Heilahdusaika ei riipu massasta!!
 
Jaaha. Nyt, insinöörin alku, ajattelet väärällä mallilla. Noinhan se menee heilurin tapauksessa, mutta jännitetty kieli on eri asia. Kielen suurempi pituusmassa aiheuttaa alhaisemman värähtelytaajuuden massan hitausvaikutuksen vuoksi, jota kompensoidaan korkeammalla jännityksellä. Mäkään en osaa kyllä hatusta heittää tota ohuemman ja paksumman kielen amplitudin ja herätevoiman suhdetta. Tarttis varmaan laskea. Sitä varten täytyisi kuitenkin ottaa huomioon kilen punosrakenne, joten mittauksia täytyisi tehdä jokunen. En taida jaksaa viitsiä...

Heilahdusaika ei riipu massasta!!
 
Kai se hitausmomentti vaikuttaa heilurissakin?

Slidesoitto vaatii usein korkeamman satulan kuin tilusoitto. Kaulassa on hieman vikaa, jos kielet rämisee keskeltä, mutta ei kummastakaan päästä otelautaa.
 
Liian suora kaula-> räminä ensimmäisillä nauhoilla
Liian matala talla, liikaa riliiffiä-> räminä viimeisillä nauhoilla

Slidesoitto vaatii usein korkeamman satulan kuin tilusoitto. Kaulassa on hieman vikaa, jos kielet rämisee keskeltä, mutta ei kummastakaan päästä otelautaa.
 
Jeps, tiedostan kyllä slidesoittelun vaatimukset. Se on vain niin, että jos jollain kitarallaan pystyy johonkin, niin sitä vaatii muilta samaa. Mutta kitarathan ovat yksilöitä.
 
Eikä tuo kaulakaan tuossa tilulilukepissäni aivan priima ole: se vähäinen relief, mitä rautaa löysäämällä sain aikaan, syntyy ikään kuin väärään kohtaan. Monttu on suurimmillaan jotakuinkin viidennen nauhan kohdalla, kun sen pitäisi olla vähän ylempänä, eli jossain 7:n tai 8:n tienoilla. Sikäli sääli, sillä kaula on muuten suora ja uskomattoman loistava soittaa. Eikä se ole edes niin ohut, vaikka stratokopiotani tilulilukepiksi tiluleeraankin :)
 
Sain Foxin toisessa säikeessä esittämällä konstilla kaulaa hivenen parempaan jamaan. Eli vire ylös ja kapula kahdennentoista nauhan kohdalle, jotta kielet kiskoisivat lisää reliefiä. Pistin kaulan vielä sopivasti puristimilla penkkiin yöksi kiinni, jotta veto kohdistuisi siten, että lisärelief syntyisi oikeaan kohtaan. Sain tämän jälkeen nuo kielet suhteellisen alas ilman että rämisevät, mitat otelaudan päästä ovat 1.7 - 3,2 milliä. Jos ala-E:tä ei lasketa, niin 1.7 - 2,6 milliä. Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen kaulaan, toivottavasti se ei tuosta ajan mittaan oikene. Toisaalta jos oikeneekin, niin niksit tiedetään. Ala-E:lle tosin pitäisi vielä tehdä jotain...
 
Sinänsä ironista, että vaikka kielten paksuus vaikuttaa kaikin puolin soittotuntumaan ja säätöihin huikeasti, niin arvon kitaristit eivät tiedä kumpi vaatii värähtelylleen suuremman alan: ohut vaiko paksu kieli. Enkä edes vittuile. Toisinaan vaan saa ihmetellä, kun väitellään verissä päin mitä ihmeellisimmistä soitettavuuteen ja saundiin vaikuttavista nyansseista...
 
edit: kiitokset kaikille vastanneille ja lisävinkitkin ovat edelleen tervetulleita. Koskaan ei voi olla liian tyytyväinen soittokamoihinsa...

Sinänsä ironista, että vaikka kielten paksuus vaikuttaa kaikin puolin soittotuntumaan ja säätöihin huikeasti, niin arvon kitaristit eivät tiedä kumpi vaatii värähtelylleen suuremman alan: ohut vaiko paksu kieli. Enkä edes vittuile. Toisinaan vaan saa ihmetellä, kun väitellään verissä päin mitä ihmeellisimmistä soitettavuuteen ja saundiin vaikuttavista nyansseista...
 
totahan se on aina.. ;) Ootko muuten ostanu sen FOX:n stratokopion, mikä oli tuolla torilla myynnissä? muistaakseni 60 erkkiä maksoi?

Nii jos massa on suurempi nii jännitys täytyy olla suurempi, mut ei se siihen heilahdusmatkaan vaikuta. mitä lujemmin kieltä lyö sitä isompi heilahdus sitä kovempi ääni.. eiks näi?

totahan se on aina.. ;) Ootko muuten ostanu sen FOX:n stratokopion, mikä oli tuolla torilla myynnissä? muistaakseni 60 erkkiä maksoi?
 
Ei ole kyseinen kitara. Merkkiä en tiedä, kun sen on joku aikoinaan hionut pois. Tätä voisi kuvailla puiseksi. Vähän lakkaakin tosin on, mutta muuten kitara on kauttaaltaan vaaleaa puuta. Edes plektrasuojaa ei ole. Peisik halpakitara, josta kyllä tykkään kovasti. Akustisesti ihan kuningassointi, sähköisestikin ihan mukava, mutta mikit hurisevat ja ovat kovasti häiriöalttiit.

arvon kitaristit eivät tiedä kumpi vaatii värähtelylleen suuremman alan: ohut vaiko paksu kieli. Enkä edes vittuile.
 
Kyllä kuitenkin monet ovat noita ihan empiirisesti kokeilleet ja päätyneet itseään miellyttävään paksuuten, laatuun ja merkkiin, vaikkei teoriapuolesta tietäisi hölkäsen pöläystä. Esim. itselläni pelittää mukavasti _kokonaisuutena_ kymppäsetti 10-52, vaikka tuossa paksummassa E:ssä on kyllä joitain huonompiakin puolia. Värähteli tuo sitten tavalliseen E:n enemmän tai vähemmän, niin ainakin omaan soittotyyliin se sopii paremmin, vähemmän se sirisee innostuksissaan rouhiessa kuin ohuempi E-kieli. Ainakin minulla :o)

Nonih, m.netin insinöörit, valaiskaa meitä!
 
Oliko tähän jo saatu vastaus? Mä oon insinööri, mutta en perusta tätä seuraavaa kommenttiani funtsimalla teoriaa vaan käytäntöä.
 
Mä elän siinä käsityksessä, että paksu kieli värähtelee pienemmällä alueella, eli se voidaan säätää alemmas. Juzzun kanssa samoilla linjoilla olen siis. Mieti mitä tapahtuisi vaihtaisit ykkös- ja kakkoskielien paikkaa keskenään, ja virittäisit kitaran normaalivireeseen sen jälkeen. Ykköskielenä (ylä e) olisi tavallista paksumpi kieli, joka olisi kireällä, ja kakkoskielenä ohut, joka olisi tosi löysällä. Kumpikohan mahtaisi osua nauhoihin?

Mä elän siinä käsityksessä, että paksu kieli värähtelee pienemmällä alueella, eli se voidaan säätää alemmas ... Mieti mitä tapahtuisi vaihtaisit ykkös- ja kakkoskielien paikkaa keskenään, ja virittäisit kitaran normaalivireeseen sen jälkeen. Ykköskielenä (ylä e) olisi tavallista paksumpi kieli, joka olisi kireällä, ja kakkoskielenä ohut, joka olisi tosi löysällä. Kumpikohan mahtaisi osua nauhoihin?
 
Haa! Seremoniamestarin humanistilogiikka on jälleen kerran pettänyt. Odotinkin, että joku elämästä ymmärtävä kertoisi hänelle miten asiat ovat.

Jepjep. Vähän liian monta muuttujaa matkassa. Olisihan sen tietysti voinut ottaa huomioon, että kaikki kielet eivät ole samassa vireessä...
 
Selvisipä tämäkin. Pitänee etsiä lähemmäs 060 kokoluokkaa oleva e-kieli. Josko sitten saisi säädettyä matalammalle ilman särinöitä.