Kitarat: kitarakamat ›

Tekniikka ja talous - Innovaatio 8.5.2003
 
PELLAVAKUITU PEHMENTÄÄ SÄHKÖKITARAN SOUNDIA
Uusi suomalainen sähkökitara syntyy pellavaseoksesta
 
Suomalainen sähkökitarauutuus ihastutti muusikoita Frankfurtin kansainvälisillä musiikkimessuilla viime kuussa. Kitara soi erityisen puhtaasti. Uuden soinnin salaisuus on yllättävä: kitaran rungon ja kaulan valmistusmateriaalissa on aimo annos pellavaa!
Mutta miten ihmeessä kukaan keksii rakentaa kitaroita pellavakomposiitista? Kitaran suunnitelleen soitin rakentaja Veijo Rautian vastaus ei yllätä: "Oikeastaan idea lähti liikkeelle vitsistä!"
Termoplastinen puun tuotteistaminen oli Joensuun Tiedepuiston projekti, jossa kehitettiin luonnonkuituseosteisia komposiittimateriaaleja. Teknologian kehittäminen aloitettiin vuonna 2000, ja siihen osallistui Joensuun Puu- ja metsäosaamiskeskus, Joensuun yliopisto ja parikymmentä yritystä.
Pellavakomposiittimateriaalia kehittämässä ollut teollinen muotoilija Heikki Koivurova heitti Rautialle puolileikillään ajatuksen, että uudesta materiaalistahan voisi tehdä vaikka kitaran. Pieni yllätys oli, että pellavaseos osoittautuikin varsin oivaksi soitinmateriaaliksi.
"Mittasimme materiaalin ominaisuuksia ensin laboratoriossa ja vertasimme niitä soitinpuiden käppyröihin. Ne vaikuttivat sen verran lupaavilta, että rakensimme prototyypin. Prototyyppi vakuutti itsemme lisäksi myös useita soittajia. Kun näiden lisäksi rahoittajakin vakuuttui, oli konsepti valmis."
Teollisuusneuvos Tapio Parviaisen omistama toiminimi Flaxwood aloitti toimintansa vuoden 2002 alkupuolella. Soitinrakentaja Rautia toimii Flaxwoodin tuotekehityspäällikkönä ja vastaa yrityksen kitaramallistosta.
Parhaillaan pohjoiskarjalainen yritys perkaa Saksan musiikkimessuilta saatua palautetta ja hioo sen perusteella tuotekonseptiaan ja tuotantosuunnitelmiaan. Tuotanto on tarkoitus nostaa pystyyn ensi kesän jälkeen.
 
Kitara syntyy ruiskuvalulla
 
Pellavakomposiitti on soitinmateriaalina siitä jännittävä, että sen ominaisuudet voidaan säätää etukäteen täsmälleen halutuiksi. Esimerkiksi soinnin pituus ja taajuus voidaan suunnitella etukäteen. Ominaisuudet myös säilyvät, sillä materiaali ei elä ajan eikä olosuhteiden mukaan.
Pellavakomposiittikitara valmistetaan ruiskuvalulla. Valmistus sujuu nopeasti. Kitaran runko ja kaula syntyvät muutamassa minuutissa . Ero on melkoinen käsintehtyyn kitaraan verrattuna.
Aikaa vievintä prosessissa on muottien valmistus. Muotit ovat myös kalliita, jonka vuoksi yksilöllisiä kitaroita ei tällä menetelmällä kannata valmistaa. Toisaalta muottien käyttöä voi pitää etunakin: Kaikki kitarat ovat varmasti ominaisuuksiltaan tasalaatuisia.
Hiilikuidusta ja epoksimuovista valmistettuihin sähkökitaroihin verrattuna pellavaseoksesta on myös se hyvä puoli, että käsi ei hikoa kitaran kaulalla ja ote pitää.
Pellavakitara ikään kuin yhdistää luonnonmateriaalin ja keinotekoisten materiaalien parhaita puolia yhteen. Sointi on lähempänä puusoittimien ilmeikkyyttä, mutta toisaalta soinnin tasaisuus vastaa keinomateriaalista tehdyn kitaran jämäkkyyttä.
Kilpailukyky selviää vasta myöhemmin tänä vuonna, sillä hintatiedot ja tarkemmat tekniset ominaisuudet Flaxwood-kitarasta julkistetaan vasta tuotannon alettua. Yritys on hakenut patenttia soitinvalmistukseen luonnonkuitukomposiiteista.
 
Huomasin tän jutun tossa ohimennen Tekniikka ja talous-lehdestä. Itse en ole kitaramiehiä, mutta arvelin asian herättävän kiinnostusta.
 
Meni muuten tääkin nyt sitten väärälle osastolle, hm! Tuolla olis ollu toi elektroniikka ja soitinrakennus. Noh, laitoin linkin sitten sieltä tänne.

Jees, tuolla on juttelu päällä samasta aiheesta:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … 4&o=0&x=186e9ff333&co=0

Nyt minäkin pääsen sanomaan tämän. Jee!!
 
Tästä on ollut jo monta threadia.
 
Hoho. Kylläpäs nyt on hyvä olo. :)
 
Edit:superkärpänen kerkesi ensin :)

Meikäläinen ei viitsi asiasta sen enenpää asiasta puhua kun on nuo vaitiolo velvollisuudet, mutta olen jo vuosi sitten ollut työni puolesta kyseisen kitaran kanssa tekemisissä. Oli tämäkin nyt sitten pakko tänne mainita... Toivottavasti kukaan ei tunnista...