Kitarat: kitarakamat ›

Sain pari päivää sitten käsiini vaihtokaupoissa Framuksen 1970-luvulta. Ilmeisesti kyseessä on Billy Lorento -malli. Lorentohan on myöhemmin tunnettu nimellä Bill Lawrence. Alkuperäiset mikit ovat lukemani perusteella hänen suunnittelemansa. Joskus penskana soittelin aika paljon kaverin isän Framuksen Les Paul -kopiolla ja tykästyin siihen. Siksipä innostuin tämänkin hankkimaan. Kuntokin on ihan ok, vaikka osumaa on jonkin verran ottanut. Minulle käypäisen oloinen vehje. Riittävän muinainen, asiallisen epämääräinen ja poikkeaa vähäsen tavanomaisesta linjasta.
 
https://ibb.co/KccLyW1p
https://ibb.co/Q3MHLCWN
https://ibb.co/kgPVFrw6
https://ibb.co/8LwpPXr8
https://ibb.co/YFdpKvD4
 
Tallamikki on vaihtunut P90:een. Auoin sitä, totesin kaksikelaiseksi ja löysin kuoresta merkinnän. Mikki osoittautui Lindy Fralinin hurinattomaksi P90:ksi. Etumikki on alkuperäinen. Joissain näissä on ollut tavanomaisten äänenvärisäätöjen sijaan basso ja diskanttisäädöt. Tässä kitarassa näin ei ole, vaan ihan normit kaksi äänenväriä ja yksi äänenvoimakkuus. Sähköt on siististi tehty. Pari Lesa-potikkaa ja yksi Cts, joka lienee uudempaa kerrostumaa. Mikit on pikaliittimillä. En osaa sanoa onko alkuperäinen systeemi. Voi olla, mutta voipahan tuo olla olemattakin.
 
https://ibb.co/x81HjTQj
https://ibb.co/7JBs9gjp
https://ibb.co/209zxssx
https://ibb.co/hJWMtFT1
https://ibb.co/dJ5ZYB7H
 
On minulla kyseltävääkin. Nimittäin tuo mikkiosasto. Olen oikeastaan klassinen kitaristi ja palailemassa vähäsen sähkökitaran pariin. Aikanaan sitä tuli soiteltua reilumminkin. Ainakin nyt ajatus on soittaa aika pitkälti klassista musaa. Soundiosastolta kaipaan pikemminkin jatsia kuin rokkia. Etumikki on pirun tummasoundinen ja aikalailla sitä suuntaa mitä kaipaankin. Edellinen omistaja kertoi mitanneensa siitä 6,5 kilo-ohmia. Oma mittari ei ole nyt käsillä, mutta eiköhän se tuota luokkaa ole. Tallamikki, vaikka onkin kelpo vehje, istuu aika huonosti alkuperäisen kanssa. Se on selvästi kirkkaampi ja epäilemättä rock-hommiin kuin kotonaan.
 
Parin päivän rämppäämisen perusteella ero mikkien välillä on turhan iso minun tarpeisiin. Toisin sanoen tallamikki menee vaihtoon. Tämä on tietysti hankala tilanne, koska kaltaiseni museo-äiä kaipailisi alkuperäistä vastaavaa. Lisäksi niiden koko on aivan muuta kuin paf-tyyppisten humbuckerien. Mitat ovat n. 83x38mm. Ei viitsisi muokata runkoa, jota perushumbuckerin asennus vaatisi. Dogear-mallin P90 menee sen sijaan pienellä mikin kuoren muokkauksella. Niinpä vaihtoehdot ovat oikeastaan jokin P90 tai mieluummin jotain aikakauden saksalaista. Oiskos jollakulla jotain vinkkiä maltillisen ulostulon tummasoundisesta mikistä tuohon tallaan? Ei noita muinaisia taida hirveästi pyöriä, mutta minkä sortin vaihtoehtoja sillä rintamalla on? Kai nyt joku Schaller on väsäillyt kaikenlaista saksalaistyyppistä kamaa muinaisuudessa millä lie Höfnereille, Hopfeille ja Framuksille? Entäs nuo uudet P90:t, onko siellä jotain asiallisen tumppua, mutta hyvää soundia saatavilla? Vai mitenkä tässä kantsis edetä? Olen nimittäin ihan pihalla näistä jutuista, sen verran pitkään keskittynyt noihin akustisiin.

Jos Ebaysta tai Reverbistä ei löydy sopivaa vuosikertamikkiä, niin kävelisin suosiolla joniin mikkien tekijän puheille. Alkaa olla niin ekslusiivisiä vaatimuksia, että voi olla vaikea löytää sitä, mitä hakee markkinoilta valmiina.

Kannattaa ainakin kysellä josko joku tuollaisen toivotun tallamikin tekisi. Voi olla, että samoissa hinnoissa pyörinee, tai jopa edullisempi, kuin joku originaali, jos ylipäänsä sellaiseen törmää jossain netin uumenissa. Ja voi myös esittää, että tekijä pistää tuollasen RCA-liittimen rungon pohjalevyyn valmiiksi.
 
Voi tuolla olla toki jotain infoa: www.framus-guitars.de
edit-eipä ole kun sivusto lie nurin tahi poistettu, tuo toimii: https://www.framus-vintage.de/

Pitääpäs ottaa tuo pohdintaan. Vähän nyt persaukisuus vaivaa, mutta voisipahan tuota sen kestäessä kokeilla mikin tekemistä itsekin. Siitä tuli joskus haaveiltua.

Penasol: Pitääpäs ottaa tuo pohdintaan. Vähän nyt persaukisuus vaivaa, mutta voisipahan tuota sen kestäessä kokeilla mikin tekemistä itsekin. Siitä tuli joskus haaveiltua.
https://www.framus-vintage.de/MEC-F … r-Pickup-Bridge-Chrome/M-60311-R-C/
 
Tuolta Framus-vintage.de sivuilta tuollanen löytyi, ei sen kummemmin dataa mutta hintaa oli 165,- ;)

fox: https://www.framus-vintage.de/MEC-F … r-Pickup-Bridge-Chrome/M-60311-R-C/
 
Tuolta Framus-vintage.de sivuilta tuollanen löytyi, ei sen kummemmin dataa mutta hintaa oli 165,- ;)
 
Joo, tuolta noita katselin aiemmin. Muutenkin nyt pari päivää ollut ahkeraa netin selausta. Tuo on erilainen, eikä siinä kerrota mittoja.
 
Voi olla, että etenen itse tekemällä kun kerran näpertelytaitoja ja -kiinnostusta on. Kunhan työrintama jälleen selkeytyy, niin voisihan tuohon ihan rahaakin laittaa. Nyt ei oikein viitsisi tuollaisia rahoja, etenkään jos ei ole juuri se alkuperäistä vastaava. Sen verran vähän oli rahaa kiinni vaihdossa antamissani kamppeissa, että eipä tästä kallis kitara parin satasen mikilläkään tulisi, että siinä mielessä saatan kyllä tulevaisuudessa satsata. Tässois potentiaalia ihan pitokitaraksi.

Itse lähtisin ennen mikkirumbaa tutkimaan elektroniikkaa. En oikein usko, että mikään P90-mikki nykyaikaina toisi sellaista tumppua soundia, mitä olet hakemassa. Jos ja kun elektroniikkaa on päivitelty, niin tarkastaisin sen tonepiirin ja niiden potikat. Sitä voisi lähteä joko siihen suuntaan, että kasvattaa kaulamikin tonepotikan arvoa, tai vähentää tallamikistä. Ei olisi ensimmänen kitara, jonka soundi avautuu ihan eri tavalla potikkapäivityksen jälkeen. Kustannukset säilyisi myös muutamassa eurossa.
 
Toki body tuo oman hankaluutensa, mutta ehkä ne potikka-arvot voisi peilillä tai ainakin endoskooppikameralla katsomaan mikin reiästä.
 
Ja ennenkaikkea onnittelut todella upeasta kitarasta.

Tympee Huttunen: tarkastaisin sen tonepiirin ja niiden potikat ja kondensaattorit. Ja miksei volumepotikan arvon. Kaikki vaikuttaa kaikkeen noissa.
 
Jos tallamikki tone nollassa vastaa suunnilleen haluttua niin ei olisi eka kerta kun mikin rinnalle on lisättu kiinteästi kondensaattori...

Tympee Huttunen: Itse lähtisin ennen mikkirumbaa tutkimaan elektroniikkaa. En oikein usko, että mikään P90-mikki nykyaikaina toisi sellaista tumppua soundia, mitä olet hakemassa. Jos ja kun elektroniikkaa on päivitelty, niin tarkastaisin sen tonepiirin ja niiden potikat. Sitä voisi lähteä joko siihen suuntaan, että kasvattaa kaulamikin tonepotikan arvoa, tai vähentää tallamikistä. Ei olisi ensimmänen kitara, jonka soundi avautuu ihan eri tavalla potikkapäivityksen jälkeen. Kustannukset säilyisi myös muutamassa eurossa.
 
Toki body tuo oman hankaluutensa, mutta ehkä ne potikka-arvot voisi peilillä tai ainakin endoskooppikameralla katsomaan mikin reiästä.
 
Ja ennenkaikkea onnittelut todella upeasta kitarasta.
 
Ei tartte peiliä. Kahtoo vaan. On muuten aika siististi tehdyt sähköt, epäilemättä suurelta osin alkuperäiset. Lesa-potikat ovat googlen mukaan italiasta, ja italiasta ovat myös konehuoneen piuhat. Äänenvoimakkuuspotikka on Cts, se on varmaan vaihtunut.
 
https://ibb.co/YTL1FYYt
https://ibb.co/RGMMVkPW
https://ibb.co/S7rnYgqz
 
250k potikat on äänenväreissä. Tallamikillä tuoreempi konkka, joka nettihaun perusteella voisi olla 0,1uF. Vaihdoin tilalle 0.22uF, joka sattui olemaan laatikossa. Ei vaikuttanut riittävästi. Voimakkuuden potikassa kolvattu vastusarvo piiloon.
 
Etumikillä on bassot aika pienellä vahvistimesta. Tallamikillä kun laittaa lisää bassoa niin kuulostaa hyvältä, mutta samalla asetuksella eivät minun korvaan toimi. Oikeastaan pitäisi tone aukikin saada enemmän tummuutta. Ero on tosiaan suuri. Katotaan jos saisin joskus ääninäytteenkin.
 
Mutta voisihan se olla ihan vaihtoehto roplata noita sähköjä nyt alkuun. Saatan silti tehdä tuohon mikin itse, mutta sen käyttökelpoisuudesta nyt ei ole mitään takeita.