Kitarat: kitarakamat ›

Useimmista sähkökitaroista löytyy yksi tai useampi tonepotikka, joita kukaan ei tod. näk. käytä yhtään mihinkään, joten joutavat parempaan käyttöön kuin soundin tumppaamiseen. Tässä pari esimerkkiä mitä joulunpyhinä on tullut kokeiltua.
 
1. Humbuckerin Spin-a-split(-with-cap)
 
(Jos spin-a-split ei ole tuttu termi niin googlaa) Omaan makuun ainakin humpparit kuulostaa yleensä aivan liian tunkkaiselta, mutta ongelmaan löytyy ratkaisu jos vaan humpparista löytyy coil split mahdollisuus. Perus coil split taas kuulostaa yleesä aneemisen ohuelta, mutta jos mikin splittaa potikan kautta niin potikalla voi säätää paljonko toista kelaa päästää maihin, jolloin soundia voi säädellä täyden humpparin ja puolitetun väliltä portaattomasti. Vielä paremmin lopputuloksen saa, kun laittaa väliin sopivan kokoisen konkan, joilloin maihin pääsee vain toisen kelan yläpää, mikä korostaa ala-/middleä ja samalla vaimentaa 50hz hurinoita. Joku puhuu tässä yhteidessä feikki-P90 soundista, mikä ei ole ainakaan kaukana ja plussana toi 50hz hurinan vaimennus. Jos taas haluaa sen perinteisen aneemisen splittisoundin tai kokeilla kahta eri konkkaa niin potikan voi kytkeä siten, että kytkee keskikorvan maihin ja splittaa humpparin molempien laitimmaisten korvien kautta yhtä aikaa eri konkkien kanssa tai toisen pään ilman konkkaa.
 
2. Yhdestä potikasta kaksi no-load tone potikkaa
 
Astetta vaativampi modi, jonka voi yhdistaa em. spin-a-splitin kanssa. Eli kun avaa potikan ja katkaisee hiilivasturadan jostain kohtaa saa kaksi siamilaista no-load tone potikkaa, joilla on yhteinen nuppi ja keskikorvake. Kun kytkee keskikorvan maahan ja laitimmaiset korvat voi kytkeä kuten no-load tonepotikan.. Tämä on erittäin näppärä konsti tehdä em. spin-a-split humppariin, jos kitara on SG.n tapainen ohut lankku,jonka konehuoneeseen ei korkeuden puolesta mahdu push-pull potikkaa eikä pleksiin viitsi tehdä reikiä ylimääräisille minikytkimille. Toteutin yhteen esquireen tallahumpparin spin-a-splitin ja tonen yhdellä potikalla katkaisemalla vastusradan jostain seiskan kohdilta ja kytkemällä alkupään ulomman korvan spin-a-splitiksi humpparin coil splitiin ja toisen pään ulomman korvan volapotikalle perus tonekytkennällä. Täydellinen ratkaisuhan tämä ei tietenkään ole, kun splitti on äkkijyrkkä etenkin logaritmisella potikalla, mutta paremman puutteessa ihan käyttökelpoinen.
 
3. Modattu Dan Armstrong modi perus SSS stratolle
 
Tässä saa molemmat straton tonet hyötykäyttöön on mun ehdoton suosikki kaikista kytkennöstä, kun lähtökohtana on pserinteinen kolmemikkinen strato kolmella potikalla. Lähtökohdaksi otin 2/1987 Guitar Playerissa julkaistun Dan Armstong modin ( https://ashbass.com/AshBassGuitar/index.html?armstrongstratvers.html), jota olin kokeillut parissa stratossa aiemminkin, mutta aina pettynyt sen sarjaan kytkettyjen single coilien tuhnuun soundiin (ja tasan sama homma telen neliasentoisen kytkimen kanssa). Hetken DA modin skemaa katseltuani huomasin, että jos uhraa master tonen ja kytkee sen potikan spin-a-split-with-cap kytkennällä maan ja keskimikin kuuman väliin niin sillä saa sarjakytkennässä eli fader potikka nollilla ja mikkikytkin 1. tai 5. asennossa säädettyä soudia feikki-P90:n ja sarjakytkennän välillä. Jos koskaan voi puhua win-win-win tilanteesta niin tässä. Bonuksena nyt potikka toimii tonena mikkikytkimen 2,3 ja 4 asennoissa, millä pystyy mm. hillitsemään yläpäätä kun kelat on vastvaiheessa 2. ja 4. asennoissa . Tämä yhden piuhan toisen pään siirtäminen eri kohtaan antoi huomattavasti lisää uusia ja ennen kaikkea käyttökelpoisia soundivariaatioita alkuperäiseen Dan Armstron kytkentään verrattuna, perus stratkytkennästä nyt puhumattakaan, ja nyt fader ja tonepotikat toimii niin interaktiivisesti, että soundivaihtoehdot ei todellakaan lopu kesken, mutta silti kaikki potikat kympillä perus stratosoundit on löytyy mikkikytkimen totutuista asennoista ja ainoastaan kaulamikin tone puuttuu.

Tonepotikkahan nyt on aivan ehdoton. Minä haluan säröstä monesti vähän pyöreämmän, niin pieni annos tonesta on oikein passeli. Hyviä vihjeitä yllä.

Joo. Lähtökohtaisesti aika toimiva ratkaisu pitää, etenkin single-coil skeboilla sekä tonea- että volumeakin 10/10 sijasta vaikka 7/10 tyylisesti vähän himmattuna. Sit vahvaria isommalle ja saundi kirkkaammalle ja tarvittaes löytyy sit sekä lisävolaa, säröö ja leikkaavuutta potikkaa vähän säätämällä

Itse olen nyt erittäin tyytyväinen Straton kontrolleihin. Kolme yksinkertaista muutosta saivat kitaran toimimaan niin, kuin se mielestöni olisi aina pitänyt toimiakin.
 
Mielestäni tonepotikan konkka on tosi usein aivan liian suuri kapasitanssiltaan. Joku sellainen 15-22 nanofaradin konkka leikkaa vain sitä riipivää yläpäätä tekemättä soundista tumppua. Tuollainen mastertone on mun makuun erittäin käyttökelpoinen.
 
Straton toisen tonepotikan korvasin keskialueen boost/cut -potikalla. Boostilla saa vähän humbuckermaista hönkää särösoundeihin ja laulavuutta liideihin. Cutilla taasen tulee lisää keskialuekuivaa Fenderiä.
 
Itse tykkään siitä, että volume kintroilloi vain voimakkuutta ja tonella tarvittaessa leikataan yläpäätä. Laitoin mielenkiinnosta Fenderin Professional -sarjan treble bleedin kokeiluun ja tykästyin siihen heti. Tuo ei väritä soundia ja volume-potikkakin toimii luontevasti.
 
Vaihtoehtoisista mikkikytkennöistä ei ole kovin paljon käyttökelpoista löytänyt, mutta hiljattain tuli mieleen, että mulle tarpeettoman keskimikin voisin kyllä korvata tallan ja kaulan yhdistelmällä Telen keskiasentoa mukaillen.
 
Nuorena tuli rakennettua kompleksisuutta noihin kontrolleihin mahdollisuuksia maksimoidessa. Nykyisin pyrin pitämään homman simppelinä. Kaikki pitää löytyä nopeasti kontrolleja katsomatta ja kaikki tarjolla oleva pitää olla tarpeellista.

Jos vola- tai tone-potikalle ei sellaisenaan löydä käyttöä, käytät sitä väärin.
 
Toimi näin:
 
Aseta vahvarisi siten, että säröä ja kirkkautta on liikaa, kun vola ja tone ovat kympillä. Käännä sitten molempia alas, kunnes soundi on mieluinen. Tadaa, nyt voit tehdä soundista säröisemmän, kirkkaamman, tai toisin päin pelkästään kitaran potikoita veivaamalla.

Mä olen siirtänyt muutamassa Stratossa keskimikin Tonen tallamikille. On jotenkin käyttökelpoisempi itselleni niin.

Mun mielestä Gibson tyylisissä kitaroissa pärjäisi hyvin myös pelkällä volumella, mutta ei niistä tone potikoista tosin haittaakaan ole.
Fenderissä en ole päässyt kunnolla sinuiksi Stratocasterin kytkennässä. Sen sijaan telecaster on mulle sopivan yksinkertainen ja siinä tone potikka on kyllä ihan hyvä. Monesti tone on hyvä kun on joku 7-8/10 ja vielä jää hieman pelivaraa.
Stratolla soitan aika paljon kaula ja keskimikillä ja en tarvitse kummallekkaan mikille yleensä tonea. Tallamikille hieman tonea on ihan ok, mutta ei pakollinen. Minusta stratossa voisi olla vain yksi tone ja se olisi pelkästään tallamikille.
Strato olisi parempi jos siinä olisi master volume, volume keski sekä kaulamikille ja tone tallamikille.
Gibsoneissa ei minusta kaulamikki tarvitse tonea ollenkaan. Ehkä opin vielä käyttämään noita säätöjä. Ja tiedän, että se soundi pitäisi laittaa hieman kirkkaaksi vahvistimesta ja tonella hieman pakittaa. Tuota en ole vielä kuitenkaan oppinut ja pelaan enemmän volumepotikalla.

PIM: 1. Humbuckerin Spin-a-split(-with-cap) -- Perus coil split taas kuulostaa yleesä aneemisen ohuelta, mutta jos mikin splittaa potikan kautta niin potikalla voi säätää paljonko toista kelaa päästää maihin, jolloin soundia voi säädellä täyden humpparin ja puolitetun väliltä portaattomasti. Vielä paremmin lopputuloksen saa, kun laittaa väliin sopivan kokoisen konkan, joilloin maihin pääsee vain toisen kelan yläpää, mikä korostaa ala-/middleä ja samalla vaimentaa 50hz hurinoita.
 
Tämä kiinnostaa kun oon miettinyt Tokain Telen kaulahumbuckerin puolittamista, pitääpä googlailla, kiitos!

No ainahan on helpompi olla kokeilematta mitään uutta ja rasittaa turhaan mielikuvitustaan, tai tyytyä vaan 70 vuotta vanhoihin ratkaisuihin, mutta joskus kannattaa kokeilla jotain uuttakin, jo ihan sen takia, että hommassa säilyy mielekkyys vuodesta ja vuosikymmenestä tooseen ja uuden oppiminen tuo oman mausteensa harrastukseen ja elämään yleensäkin. Mutta ihan kiva, jos te tyydytte tallaamaan vanhoja polkuja, minä tykkään poiketa välillä metsän puolella ihmettelemässä mitä mielenkiintoista uutta sieltä löytyy.

PIM: No ainahan on helpompi olla kokeilematta mitään uutta ja rasittaa turhaan mielikuvitustaan, tai tyytyä vaan 70 vuotta vanhoihin ratkaisuihin, mutta joskus kannattaa kokeilla jotain uuttakin, jo ihan sen takia, että hommassa säilyy mielekkyys vuodesta ja vuosikymmenestä tooseen ja uuden oppiminen tuo oman mausteensa harrastukseen ja elämään yleensäkin. Mutta ihan kiva, jos te tyydytte tallaamaan vanhoja polkuja, minä tykkään poiketa välillä metsän puolella ihmettelemässä mitä mielenkiintoista uutta sieltä löytyy.
 
Ehkä juttu on siinä, että mulla on joskus ollut muutamakin kasarin NJ Series BC Rich, joissa on nappuloita ja potikoita enemmän kuin tarpeeksi. Booster, varitone, puolitukset, vaihesoundit jne.
Loppupelissä niillä leikki aikansa, mutta minusta varsinaisessa kitaran soitossa pärjää kyllä volumella ja kolmiasentoisella mikkikytkimellä. Muut potikat ja switsit on melko turhia. Tosin on siinä varitonessa ihan hyviäkin soundeja, mutta bändisoitossa pärjää hyvin ilmankin.
Mulla on ollut paljon kitaroita, joissa ei ole ollut tonea ollenkaan ja en niissä ole tonettomuutta kokenut huonoksi. Niinkuin aiemmin kirjoitin, niin mua ei haittaisi vaikka Gibsoneissa ei olis tonea ollenkaan. Voi se jossain tapauksissa olla ulkonäöllisesti ihan ok juttu, mutta soitettaessa en itse tarvitse.
 
Sinänsä tämä ketju on minusta hyvä, jos sille tonelle löytyis jotain käyttöä...

mpekkanen: Sinänsä tämä ketju on minusta hyvä, jos sille tonelle löytyis jotain käyttöä...
 
Bassopalsta vuotaa, sorry, mut ainakin dubin soittelussa löytyy hyvinkin ;-)

PIM: No ainahan on helpompi olla kokeilematta mitään uutta ja rasittaa turhaan mielikuvitustaan, tai tyytyä vaan 70 vuotta vanhoihin ratkaisuihin, mutta joskus kannattaa kokeilla jotain uuttakin, jo ihan sen takia, että hommassa säilyy mielekkyys vuodesta ja vuosikymmenestä tooseen ja uuden oppiminen tuo oman mausteensa harrastukseen ja elämään yleensäkin. Mutta ihan kiva, jos te tyydytte tallaamaan vanhoja polkuja, minä tykkään poiketa välillä metsän puolella ihmettelemässä mitä mielenkiintoista uutta sieltä löytyy.
 
Jaa...ei mulla ole aikaa, mielenkiintoa saati taitoa noihin insinööriosastoihin, GAS thinline telessa on 10 asentoinen mikkivalitsin ja myös treble bleed, kyllä noilla saa ihan kivasti erilaista väriä juurikin tonea ja volumea säätämällä. HSS mikitys antaa lisää vs kolmeen ykskelaseen.
 
Mitään tekemistä tuolla kitaralla ei ole ns perinnetelen kaa joskaan ei se ihan stratostakaan käy, which is nice, stratoja on kaikilla. Siinä mielessä ei mennä 70 vuotta vanhoilla ratkaisuilla.

Jos nyt ihan tota otsikkoa "tonepotikka hyötykäyttöön" katsoo, niin todellakin niitä toneja kannattaa oikeasti käyttää. Kaikki kytkennät on tullut kokeiltua ja kyllä se suht peruskytkentä on ihan paras, mummielestä. Siinä saa yhden 5-as kytkimen alle todella monta eri soundia kun säätää vahvarin ja muut vekottimet sillä tavalla, että kitarasta vol ja tonet EI OLE täysillä.
 
Itsellä kaikki potikat on yleensä n. 4-8 välillä ja yksi kytkimen puhdas asento antaa kirkkaan soundin. Eikä mitään treble bleedejä, että volumellakin voi säätää kirkkautta, eikä pelkkää volumea.

tackleberry: Jos nyt ihan tota otsikkoa "tonepotikka hyötykäyttöön" katsoo, niin todellakin niitä toneja kannattaa oikeasti käyttää. Kaikki kytkennät on tullut kokeiltua ja kyllä se suht peruskytkentä on ihan paras, mummielestä. Siinä saa yhden 5-as kytkimen alle todella monta eri soundia kun säätää vahvarin ja muut vekottimet sillä tavalla, että kitarasta vol ja tonet EI OLE täysillä.
 
Itsellä kaikki potikat on yleensä n. 4-8 välillä ja yksi kytkimen puhdas asento antaa kirkkaan soundin. Eikä mitään treble bleedejä, että volumellakin voi säätää kirkkautta, eikä pelkkää volumea.
 
Joo jotakuinkin noihin asetelmiin minäkin olen päätynyt. Perussoinnissa sitä kirkkautta ei tarvi niin paljon kuin äkkiseltään luulisi. Soinnin selkeys ei perustu treblen runsauteen vaan turhien matalien taajuuksien leikkaamiseen.

tackleberry: Jos nyt ihan tota otsikkoa "tonepotikka hyötykäyttöön" katsoo, niin todellakin niitä toneja kannattaa oikeasti käyttää.
 
Älkää nyt hirttäytykö siihen tarkoituksella provokatiiviseen otsikkoon. Suurimmalla tai ainakin isolla osalla soittajista tone on aina kybällä eikä tän ketjun pointti ollut, että miten ja miksi tone kannattaa käyttää, vaan että miten siitä monilla soittajilla vähälle käytölle jäävästä potikasta pystyy saama irti juttuja, joita ei välttämättä tule ajatelleeksikaan. Siitä miten tonepotikkaa käytetään oikein voisi joku aloittaa ihan oman ketjun, koska sillekin varmaan löytyy lukijoita ja kommentoijia.

PIM: Älkää nyt hirttäytykö siihen tarkoituksella provokatiiviseen otsikkoon. Suurimmalla tai ainakin isolla osalla soittajista tone on aina kybällä eikä tän ketjun pointti ollut, että miten ja miksi tone kannattaa käyttää, vaan että miten siitä monilla soittajilla vähälle käytölle jäävästä potikasta pystyy saama irti juttuja, joita ei välttämättä tule ajatelleeksikaan. Siitä miten tonepotikkaa käytetään oikein voisi joku aloittaa ihan oman ketjun, koska sillekin varmaan löytyy lukijoita ja kommentoijia.
 
Juu onhan se noinkin, olisit tehnyt paremman otsikon ;)
Innokkaille soundin hienosäätäjille vinkkisi ovat hyödyllisiä.

Kefiiri: Juu onhan se noinkin, olisit tehnyt paremman otsikon ;)
Innokkaille soundin hienosäätäjille vinkkisi ovat hyödyllisiä.
 
Altistunu varmaan liikaa nykypäivän klikkiotsikoille? Sori siitä.

Paras tone-modi on tietysti kolvata sen kytkentä kokonaan irti

Olroxrox: Paras tone-modi on tietysti kolvata sen kytkentä kokonaan irti
 
Hä tä tän tä tää sitten? Kukin tavallaan mutta dynamiikkaa sisältävää musaa kun soitetaan niin kyllä kitaran kytkimet ja potikat ovat ihan paikallaan ja tehty sitä varten että niitä käytetään. Jotain synkistäkin synkintä kirkonpolttoa kun soitetaan niin ei kai kitarassa tarvisi olla edes volumepotikkaa kun ei siitä soundista saa mitään selvää ja tuskin se sitä kummallisesti välillä piirileikin tapaista säntäilyä harrastavaa epämääräisen näköistä menninkäislaumaa kiinnostaa joka ko musaa käy festareilla "kuuntelemassa" ?
 
Omituisten otusten kerho..

WanhaWetäjä: Hä tä tän tä tää sitten? Kukin tavallaan mutta dynamiikkaa sisältävää musaa kun soitetaan niin kyllä kitaran kytkimet ja potikat ovat ihan paikallaan ja tehty sitä varten että niitä käytetään. Jotain synkistäkin synkintä kirkonpolttoa kun soitetaan niin ei kai kitarassa tarvisi olla edes volumepotikkaa kun ei siitä soundista saa mitään selvää ja tuskin se sitä kummallisesti välillä piirileikin tapaista säntäilyä harrastavaa epämääräisen näköistä menninkäislaumaa kiinnostaa joka ko musaa käy festareilla "kuuntelemassa" ?
 
Omituisten otusten kerho..
 
Black metal kitaroista ei saa selvää? Erikoisia puurokorvia täälläkin pyörii ;)