Kitarat: kitarakamat ›

En löytänyt yhtään ketjua, joten uskalsinpa tehdä uuden.
Omani ostin ehkä vuosi sitten ja todellakin tykkään.
Vaati vähän hermoja opetella, kun yhteen kitaraan oli kasattu sen tuhat soundia ja kun vaihdoit vahvistinta oli kaikki mitä oppinut mennyt romukoppaan ja soundi yhtä puuroa. Upea kitara ja jäänyt aika koukkuun. 90-luvulta on omani ja varmaan kaikilla optioilla mitä silloin sain, nyt jo oppinut mitä käyttää.
Olisi kiva kuulla muilta keskustelua, kenellä on omakohtaisia kokemuksia.
Jäsen Hallu:lla oli joku artikkeli, vuosien takaa, mutta vähän kysykysiä se artikkeli enemmän kuin tietoa. Peace and love :)

Mulla oli kooa runkoinen dc200, mikä on elektroniikan puolesta sama kitara kuin dc400. Monenlaista soundia kyllä sai, mutta kitara ei ollut muuten minulle parhain mahdollinen. Yritin kyllä tykätä siitä, mutta kaula ei ollut minun makuuni.
Minusta vähemmälläkin määrällä nappuloita ja switseja kyllä pärjää ja monesti yksinkertainen on myös monipuolinen kun opettelee kunnolla käyttämään. Varmaan tyypistä, musasta ja kuun asennoista kiinni mikä on kenellekin hyvä.
Carvinin vehkeissä on se hyvä ostajan näkökulmasta, että ovat jostain syystä melko halpoja Suomessa, vaikka hyviä ja laadukkaita pelejä ovatkin. Esim oman käytetyn dc200 ostin edullisemmin mitä käytetty fender am std maksaisi, vaikka oli aikoinaan yli kaksi kertaa uuden am std hintainen.

Itselleni DC-400 oli liian monimutkainen vipstaakimetsä. Päädyin Carvin-kaudellani DC-127:an (+727), jossa siinäkin on sittemmin osoittautunut olevan makuuni liikaa kytkimiä. Optimiksi näen nyt ESP:n M-II:sen, jossa on kolmiasentoinen tokkeli ja nostopotikka volumena.
Sinänsä Carvinin kitarat ovat kahden yksilön kokemukseni perusteella hyviä, en tiedä mikä firman nykyisten tuotosten taso on kun en ole seurannut.

Joo soidettavuudeltaan ihan mieletön kitara, mutta painin itsekkin noiden säätöjen kanssa. Sanotaan että nappuloiden pyörittämisessä menee enemmän aikaa kuin soittaessa. Ei sitä poiskaan raaski myydä.

Aktiivielektroniikat on kitaroissa kyllä kovin turhia. Bassossa niille saattaa olla käyttöä mut en kyllä oikein diggaa aktiiveista niissäkään.
 
Mulla on itellä Carvin/Kiesel ST300. Kerkesin justiinsa tilata kun näitä sai vielä Carvin-brändättynä mut virittimet on jo Kiesel-logolla. Hyvä kitara, mut nauhat on jääny tehtaalla buffaamatta. Firman nykyinen linja ilettää toden teolla ja Kiesel-kitaraa en kyllä ostaisi, Carvin oli mun mielestä cool. Harmi vaan että Carvineita osti lähinnä mahakkaat amerikkalaiset rokki-iskät, jollonka ne speksattiin aika uncoolilla tavalla.

vvaltsu: Aktiivielektroniikat on kitaroissa kyllä kovin turhia. Bassossa niille saattaa olla käyttöä mut en kyllä oikein diggaa aktiiveista niissäkään.
 
Mulla on itellä Carvin/Kiesel ST300. Kerkesin justiinsa tilata kun näitä sai vielä Carvin-brändättynä mut virittimet on jo Kiesel-logolla. Hyvä kitara, mut nauhat on jääny tehtaalla buffaamatta. Firman nykyinen linja ilettää toden teolla ja Kiesel-kitaraa en kyllä ostaisi, Carvin oli mun mielestä cool. Harmi vaan että Carvineita osti lähinnä mahakkaat amerikkalaiset rokki-iskät, jollonka ne speksattiin aika uncoolilla tavalla.
 
"Mahakkaat amerikkalaiset rokki-iskät" paloi just verkkokalvoihin :D

vvaltsu: Aktiivielektroniikat on kitaroissa kyllä kovin turhia. Bassossa niille saattaa olla käyttöä mut en kyllä oikein diggaa aktiiveista niissäkään.
 
Mulla on itellä Carvin/Kiesel ST300. Kerkesin justiinsa tilata kun näitä sai vielä Carvin-brändättynä mut virittimet on jo Kiesel-logolla. Hyvä kitara, mut nauhat on jääny tehtaalla buffaamatta. Firman nykyinen linja ilettää toden teolla ja Kiesel-kitaraa en kyllä ostaisi, Carvin oli mun mielestä cool. Harmi vaan että Carvineita osti lähinnä mahakkaat amerikkalaiset rokki-iskät, jollonka ne speksattiin aika uncoolilla tavalla.
 
Miten firman linja on muuttunut?

Mikko1978: Miten firman linja on muuttunut?
 
Jeff Kiesel on todella raskas hahmo, suurin osa sen suunnittelemista malleista on aika hirveitä ja koko katalogi on nykyään suunnattu palvelemaan djent/matikkahevisukupolven soittajia. Se semiperinteikäs ja ennen kaikkea työkalumainen (edullinen/laadukas/ei turhaa paskaa) Carvin-meininki on lähes tyystin hävitetty tuon alta.
 
Mua harmittaa Carvin-diggarina toi firman kehityskulku, mutta Jeff Kieseliä ja firman työntekijöitä ei varmasti harmita yhtään koska kyllähän toi uudelleenbrändäys teki siitä firmasta kertaheitolla modernin hevikitaradesignin suunnannäyttäjän. Nykyään kitaroita myydään helvetisti enemmän ja hinnat on about tuplaantuneet 10 vuodessa. Isommatkin brändit, kuten Ibanez, on matkineet noiden kitaroiden designia.

vvaltsu: Jeff Kiesel on todella raskas hahmo, suurin osa sen suunnittelemista malleista on aika hirveitä ja koko katalogi on nykyään suunnattu palvelemaan djent/matikkahevisukupolven soittajia. Se semiperinteikäs ja ennen kaikkea työkalumainen (edullinen/laadukas/ei turhaa paskaa) Carvin-meininki on lähes tyystin hävitetty tuon alta.
 
Mua harmittaa Carvin-diggarina toi firman kehityskulku, mutta Jeff Kieseliä ja firman työntekijöitä ei varmasti harmita yhtään koska kyllähän toi uudelleenbrändäys teki siitä firmasta kertaheitolla modernin hevikitaradesignin suunnannäyttäjän. Nykyään kitaroita myydään helvetisti enemmän ja hinnat on about tuplaantuneet 10 vuodessa. Isommatkin brändit, kuten Ibanez, on matkineet noiden kitaroiden designia.
 
Onhan siellä kataloogissa toisaalta myös esim. melko perinteinen Strato ja nyt hiljattain julkaistu Telekin tuhkakuppitalloineen.