Kitarat: kitarakamat ›

Hei, tiedustelu Maya-merkkisestä les paul kitarasta. Tiedän kaiken niukan (ja vähän) tiedon mitä netistä löytyy kyseisestä soittimesta, mutta mietin onko tuolla minkäänlaista keräilyarvoa vielä Suomessa, vai säilyttääkkö kolmoskitarana vielä seuraavat 30 vuotta?
Ruuveista päätellen mikit on vaihdettu jossain vaiheessa, pientä ajan tuomaa kulumaa pinnassa, muutoin osat ja sisukset moitteettomat.
Luulen tuon kiinnostavan enimmäkseen 70-80-luvulla soittaneita, nyt jo iäkkäämpiä muusikoita, jotka haluaisivat saada sen ensimmäisen soittimen taas.
 
Olisi kiinnostava kuulla kokemuksia tuosta kitarasta, hinta-arvion lisäksi.

Maya, El Maya ja mitä näitä nyt oli...
 
Eipä ole omaa 355 kopiota ikävä, se oli paska.
 
Yhdellä basso opella oli Maya basso, jatsari kopio, olihan sillä huumoriarvoa toki.
 
El Maya bassosta oli ok muistot (Alembic kopio?) mutta perushalpishan se ja painoi ihan helvetistes.
 
Jos näistä tulee haluttua vitnakea niin maailma on rikki ja ihmiset hölmöjä.
 
Sama ongelma noissa aikansa halpiksissa kuin nykyäänkin, siellä on helvetin huonoja yksilöitä mutta myös sovia pelejä joissa on vaan osunut puut ja feng shuit kohdilleen. Sähköt vähän kehnoja mutta ne on helppo vaihtaa, raudat saattaavat olla jopa kohtuullisia ja soitin soi ja pysyy vireessä. Eli jos se on hyvä soitin, se on silloin hyvä vaikka lavassa lukisi mitä. Mun mielestä muutaman satasen peli max, mutta se on vain mun mielipide.
 
Aina silloin tällöin harmittaa että tuhosin sen oman Mayani mutta sitten kun muistelen kummoinen viritys se oli ja miten huonosti piti vireen niin.yleensä helpottaa aika nopeasti. Olen joskus ollut varmadti asiasta erikin mieltä mutta rehellisesti, huonohan se oli.

Mulla oli 80-luvulla El Maya LP Custom cherry sunburstina. Oli ihan hyvä kitara, voisin ostaa sen takaisinkin, jos joskus tulee vastaan.

J.Nikkanen: Maya, El Maya ja mitä näitä nyt oli...
 
Vähän tulkinnasta ja tutkimuksista riippuen (eli perinteiseen itämaitten soitinrakennustyyliin, kuka oli alihankkija, kuka sopimusvalmistaja ynnä muuta sellasta) muita Mayaan liittyviä merkkejä mm. Avon, Aztec, Columbus (Suomessakin tuttu merkki tämä), Rokkomann ja Suntech. Valmisti myös sopimuksella Matsumokulle ehken joitakin Vantage-malleja.
 
El Maya bassosta oli ok muistot (Alembic kopio?) mutta perushalpishan se ja painoi ihan helvetistes.
 
Saattoipa tuo olla puuosiltaan juurikin noita "Vantage-runkoja " tuo.
 
Jos näistä tulee haluttua vitnakea niin maailma on rikki ja ihmiset hölmöjä.
 
Halutusta vintakesta ei ehken ihan oo tuon merkin kohdalla kysymys, vaan voihan noita joku jopa keräillä, onhan suuressa maailmassa Hondoillakin omia entusiasteja.
 
Mun mielestä muutaman satasen peli max, mutta se on vain mun mielipide.
 
Varmaan aika hyvin ollaan hintahaarukassa tuossa, tietty tilanteesta (ja kunnostahan) tuo riippuu. Ei kuitenkaan ihan kuuminta hottia.. ;)
 
Aina silloin tällöin harmittaa että tuhosin sen oman Mayani mutta sitten kun muistelen kummoinen viritys se oli ja miten huonosti piti vireen niin.yleensä helpottaa aika nopeasti. Olen joskus ollut varmadti asiasta erikin mieltä mutta rehellisesti, huonohan se oli.
 
Edelleen, kyllähän noissa ihan OK soittimia joukossa saattaa olla. Itsellä on mukana kulkenu tuolta 70-luvun lopuilta Mayan 5-kielinen banjo, ihan OK mutta eihän se toki mikään Matertone, Vega tai Stewart ole... mutta eipähän sen ole tarkoituskaan olla.
 
Maya Musical Instruments toimi 1970-80 Kobessa, Japanissa. Monessa lähteessä esiintyy yhteys niin Taharaan kuin ChuShin Gakkiin ja Rokkomann-yhtiöön, mutta kyseessä todennäköisesti on alihankkijana/apuvalmistajana toiminen, ainakin mitä tulee joissakin lähteissä olevaan toimintaan Matsumokun kanssa.
Tahara-yhteys voikin olla läheisempi. Tahara (pomo ja perustaja Ryohei Tahara) toimi omalla nimellään apuvalmistajana aina 1979 asti, jolloin nimi muuttui Saga Musical Instruments -nimeen. Sagahan valmisti mm. Euroopassakin myynnissä olleita kitararakennussarjoja.

Durty: Mulla oli 80-luvulla El Maya LP Custom cherry sunburstina. Oli ihan hyvä kitara, voisin ostaa sen takaisinkin, jos joskus tulee vastaan.
 
Turussa oli viime vuonna juuri tuollainen myynnissä, joka tuntui asialliselta. Jotkut erikoisemmat kytkennät siinä oli, muistaakseni ainakin kaksi pienempää kytkintä...Kuuleman mukaan oli ihan tehtaan jäljiltä ne ja mikitkin oli jotkut "paremmat". Tarkemmin en nyt muista.

Kiitos alustavista tiedoista. Isäni kuolinpesästä sain tuon Mayan ja pidin tallessa, oli niin vanha etten todellakaan olisi luopunut.
 
Runko ja kaula moitteettomassa kunnossa, sarjanumeroa en löydä. Neck-body bolttaus levyssä mainitaan että Japanissa tehty.

TeemuY:
Runko ja kaula moitteettomassa kunnossa, sarjanumeroa en löydä. Neck-body bolttaus levyssä mainitaan että Japanissa tehty.
 
Siinä ei todennäköisesti ole alun alkaenkaan ollut mitään sarjanumeroa, esimerkiks Ibanezilla alettiin varsinainen sarjanumeron merkkaaminen soittimiin joskus 1976 aikana.
Eipä siitä sen tarkempaa iänmääritystä taida olla mahdollista tehdä, mikrofoneissa ja potikoissa vois olla jonkinlaista numeroa, valmistajasta riippuen toki, mutta jos/kun ne mikitkin on vaihdettu..

Moi.
 
TeemuY: ...mutta mietin onko tuolla minkäänlaista keräilyarvoa vielä Suomessa, vai säilyttääkkö kolmoskitarana vielä seuraavat 30 vuotta?
 
Ehjijllä liimakaulaisilla lienee jonkinlainen keräilyarvo jo pelkän rakenteenkin vuoksi valmistajasta/brändistä riippuen, mutta pulttikaulaisen pitää melkeimpä olla sellainen jolla joku kuuluisuus on todistetusti soitellut keikalla/tallenteella jotta keräilyarvoa, ja sen mukanaantuomaa arvonnousua muodostuisi.
 

 
TeemuY: Luulen tuon kiinnostavan enimmäkseen 70-80-luvulla soittaneita, nyt jo iäkkäämpiä muusikoita, jotka haluaisivat saada sen ensimmäisen soittimen taas.
 
Etenkin noita pulttikaulaisia oli varsin paljon, joten vaikka oikeassa oletkin kohderyhmän kanssa, varsin monella halukkaalla tuollainen jo on.
 

 
TeemuY: Isäni kuolinpesästä sain tuon Mayan ja pidin tallessa, oli niin vanha etten todellakaan olisi luopunut.
 
Mun mielestä kannattaakin pitää tallessa, monasti noissa tunnearvo on huomattavan paljon korkeampi ja tärkeämpi kuin rahallinen arvo.
 
Eikä käyttöarvoakaan voi väheksyä, hyvin säädettyinä ovat kelvollisia perushalpiksia jopa alkuperäisillä mikeillään varustettuna, mutta iän tuomalla mojolla silattuja ;).
 

 
TeemuY: Runko ja kaula moitteettomassa kunnossa, sarjanumeroa en löydä. Neck-body bolttaus levyssä mainitaan että Japanissa tehty.
 
Kuten mnetin wintgekitaraekspertti Fox tuossa yllä totesikin, noissa Japanilaisissa ei juuri liiemmin sarjanumeroita ollut.
Tai jos oli, pulttikaulaisissa kaulalevyn reunassa oli joko random numerosarja, tai samoja numeroita kaikissa.
Aniharvoin noista sarjanumeroista kuitenkaan esimerkiksi iänmäärityksessä iloa on.
 

 
Durty: Mulla oli 80-luvulla El Maya LP Custom cherry sunburstina. Oli ihan hyvä kitara, voisin ostaa sen takaisinkin, jos joskus tulee vastaan.
 
Mulla on projektina varmaankin samanlainen cherryburst, liimakaulainen 25th Anniversary-Gibsonin kopio.
Ilman tuota Anniversary-otelautamerkkiä tietysti.
Tuosta on otelauta irronnut osittain, mutta muuten varsin jämäkän oloinen peli.
Jämäkkyyden vaikutelmaa lisää toki miehekäs 4,7Kg paino :).
Erikoisena kuriositeettina on mainittava umpipuinen 3-osainen paksu kansi, joka ainakin mun rajallisen kokemuksen perusteella oli varsin harvinaista Japanilaisille LP-kopioille Tokaita lukuunottamatta.
 
Syy miksi tuo on edelleenkin parin vuosikymmenen jälkeen projektina ei ole oletetussa heikkoudessa tai matalassa jälleenmyyntiarvossa, vaan siinä että Gibson- ja Tokai-projekteja on ollut riittämiin vuosien varrella ja on edelleenkin.
Kuten myös se että pidän senverran onnistuneena konseptina että pähkäilyttää edelleen vaihdanko otelautaremontin yhteydessä kaksitoimiselle kaularaudalle vai pidänkö alkuperäisenä.
Tuo El Maya ei ole kuitenkaan koskaan ollut kaupan, eikä ihan äkkiä olekaan, useampia Gibsoneita (kaikki LP:t) ja Tokaita on saanut kyllä siirtyä korjauksen jälkeen uusille omistajille.
 
T:Samuli

Niin onkos tuo aloittajan Maya sellainen musta jossa on lavassa pieni kaksiosainen "timantti"-upotus? Ja kahdella ruuvilla kiinni olevissa kromatuissa virittimissä hyvin litteät ja soikeat nupit?
 
Hirmu mukava kaulaprofiili niissä ainakin on. Alkuperäisissä kuorellisen humpparin näköisissä mikeissä on klassisesti sisällä vain yksi kela. Sointi on keveä ja selkeä.