Kitarat: kitarakamat ›

Moro, mikähän on sellainen Les Paul-malli, missä on kolme humbuckeria ja sellainen
"salmiakki"-kuvio lavassa? Ja mistä voisi katsella mahdollisesti tuollaista?
 
On toki mahdollista, että ko. kirves on custom, mutta ainakin Kissin jossain kuvissa nähnyt, muistaakseni :)
 
T; jyrki

Googlen mukaan se on tämä
 
http://www.gibson.com/Products/Elec … -Paul-Custom-3-PU-VOS/Features.aspx

Moi.
 
Juu, Custom on.
 
Osa on ollut tehtaalta kolmella mikillä, osa jälkikäteen kaksimikkisestä konvertoituja.
 
JyrkiSalminen: ...mutta ainakin Kissin jossain kuvissa nähnyt, muistaakseni :)
 
T; jyrki
 
Tunnetuin noista Ace Frehleyn kolmihumbuckerisista lienee Budokan:
 
https://www.google.com/search?q=ace … AE&biw=1366&bih=654#imgrc=_
 
Voin muistaa väärinkin mutta taisi Vinniekin "joutua" samantyylisellä soittamaan, Tommy joka tapauksessa, carbon copyn osassa kun on.
 
Jos ei ole pakko olla Gibson, Epiltä löytyy virallinenkin Budokan "kopio", mutta Tokait lienevät pääsääntöisesti konvertoidun kaksimikkisistä.
 
T:Samuli

basisti1971: Jos ei ole pakko olla Gibson, Epiltä löytyy virallinenkin Budokan "kopio", mutta Tokait lienevät pääsääntöisesti konvertoidun kaksimikkisistä.
 
Greco aikoinaan tuuttasi myös kopiota ulos, mutta saattaapi olla hinnoissaan harvinaisuutensa vuoksi täälläpäin.

basisti1971: Moi.
 
Voin muistaa väärinkin mutta taisi Vinniekin "joutua" samantyylisellä soittamaan, Tommy joka tapauksessa, carbon copyn osassa kun on.
 
Jos ei ole pakko olla Gibson, Epiltä löytyy virallinenkin Budokan "kopio", mutta Tokait lienevät pääsääntöisesti konvertoidun kaksimikkisistä.
 
T:Samuli
 
Vinnie ei livenä ainakaan tainnut Les Paulilla vetää, Tommykin suosinut muita kuin kolmimikkistä versiota, onkohan lainkaan sellaista Customia livenä käyttänyt..

Sieltä tietoa aiheeseen liittyen:
 
http://www.acefrehleylespaul.com/History1976to1977.html
 
Tietääkseni Tommy Thayer ei ole tuon oloisilla Les Paul Customeilla soitellut, Vinnie Vincent ei ainakaan. Jollain tobaccoburst LP standardilla kylläkin:
 
https://i.pinimg.com/236x/3c/54/c4/ … c54c4bbb5b2fb9b919a1ea5b7b5b0d1.jpg

zedder: Sieltä tietoa aiheeseen liittyen:
 
http://www.acefrehleylespaul.com/History1976to1977.html
 
Tietääkseni Tommy Thayer ei ole tuon oloisilla Les Paul Customeilla soitellut, Vinnie Vincent ei ainakaan. Jollain tobaccoburst LP standardilla kylläkin:
 
https://i.pinimg.com/236x/3c/54/c4/ … c54c4bbb5b2fb9b919a1ea5b7b5b0d1.jpg
 
Juu, tuo Vinnien Tobaccoburstin käyttö taisi olla ihan alussa Vinnien "uraa" bändissä. Voisin melkein kuvitella kitaran olevan Stanleyn, mutten nyt ala selvittämään.

Siinäpä sellainen lahjakas biisintekijä (RIP) joka soitteli moisella.
 
https://3.bp.blogspot.com/-JNyHpoJI … 0/Steve_Clark_Def_Leppard_Death.jpg

https://www.google.com/search?q=gib … =800&dpr=2#imgrc=OfsZ1WgkN4J-iM
 
Tälläinen, onkohan näitä mistään saatavana, jopa uutena?

JyrkiSalminen: https://www.google.com/search?q=gib … =800&dpr=2#imgrc=OfsZ1WgkN4J-iM
 
Tälläinen, onkohan näitä mistään saatavana, jopa uutena?
 
Kannattaa kysäistä vaikka tuolta:
http://www.gibson.com/Support/Customer-Service.aspx
 
En ole selvillä nykyisestä tarjonnasta, jokunen vuosi sitten nuo "spesiaalit ja pienet sarjat" kuten juur LP Customit, vasurimallit ym. siirrettiin tuonne Historic & Custom Divisionin puolelle. Ja tämän hetkisestä tilanteesta en myöskään oo selvillä, siellähän on uudelleenjärjestelyt ymmärtääkseni käynnissä.
Mutta ota yhteyttä ite sylttytehtaaseen. Valkoinen väri on valmistusteknisesti "ongelmallisempi" joten ne voi olla vähän harvinaisempia/hintavempia. Noin muutenkin.

Aikaisemmissa kirjotuksissa toisella Gibson osastolla löysin jonkun verran puhetta Gibsonin Norlin vuosista, mutta olisin kysellyt hieman lisää, kun täällä näyttää keskustelevan kyseiseen merkkiin perehtyneitä.
Itseä kiinnostaisi hankkia 70-luvun Gibson Les Paul, mutta kun nettikirjoituksista saa kuvaa, että 70-luvun Gibsonien laatu olisi hyvinkin huonoa. Eli onko kellään tietoa siitä mihin vuosiin nuo laatuongelmat pääosin kohdistuvat, vai oliko ongelmia koko Norlinin omistuksen ajan? Norlinhan ilmeisesti omisti Gibsonin 1969 - 1985.
Nettikirjoituksista saa myös sellaisen kuvan, että Norlin ajan laatua heikentävät sandwich runkorakenteet, vaahterakaulat jne eivät koskisi kaikkia yksilöitä?
Olisiko joku täällä nähnyt tuollaisen sandwich runkoisen Les Paulin eli olisin kiinnostunut tietämään näkeekö rakenteen helposti esim. kitaran rungon reunoilla? Entä vaahtera kaula, siinä ei kuitenkaan taida näkyä vaahteran vaaleampi väri verrattuna mahonkiin, vai näkyykö?

Raicca: Aikaisemmissa kirjotuksissa toisella Gibson osastolla löysin jonkun verran puhetta Gibsonin Norlin vuosista, mutta olisin kysellyt hieman lisää, kun täällä näyttää keskustelevan kyseiseen merkkiin perehtyneitä.
Itseä kiinnostaisi hankkia 70-luvun Gibson Les Paul, mutta kun nettikirjoituksista saa kuvaa, että 70-luvun Gibsonien laatu olisi hyvinkin huonoa. Eli onko kellään tietoa siitä mihin vuosiin nuo laatuongelmat pääosin kohdistuvat, vai oliko ongelmia koko Norlinin omistuksen ajan? Norlinhan ilmeisesti omisti Gibsonin 1969 - 1985.
Nettikirjoituksista saa myös sellaisen kuvan, että Norlin ajan laatua heikentävät sandwich runkorakenteet, vaahterakaulat jne eivät koskisi kaikkia yksilöitä?
Olisiko joku täällä nähnyt tuollaisen sandwich runkoisen Les Paulin eli olisin kiinnostunut tietämään näkeekö rakenteen helposti esim. kitaran rungon reunoilla? Entä vaahtera kaula, siinä ei kuitenkaan taida näkyä vaahteran vaaleampi väri verrattuna mahonkiin, vai näkyykö?
 
Ainakin minusta kategorinen parjaaminen on aiheetonta. Varmaan siellä huonojakin on, niinkuin kaikissa ikäluokissa. Mulla on orgiskuntoinen viinipunainen '74 20th anniversary Custom-lespa, joka on ihan stanan hyvä siihen miksi se mulla on (Saman syntymävuoden lisäksi). Eli siis ihan originaalisähköt, t-top mikit, nauhat, jne. Ja pancake body, mahonkikaula. Nauhat on ne matalat "Fretless wonder" nauhat, mistä ei kaikki tykkää. Munsta on hauskat, en ole koskaan ollut kovin kranttu nauhoista, ovat vaan eri tuntuisia soittaa. Yhtälailla mulla on jumbonauhaisia ja vintageita samalla tavalla soitossa. Näkee juu sen pannarirajan kun oikein katsoo. Ja ei ole varsinaisesti kevyt, muttei mikään mahdoton ankkurikaan. Olen jotenkin saanut sen käsityksen et nuo Customit tehtiin vielä tuolloin siellä vanhalla tehtaalla niiden kultakauden setien toimesta, vaikka uusi oli jo pystyssä stankkujen kotipaikkana. Näillä siirtymäkauden keihäillä oli sarjanumerointi tehty vanhaan tapaan, miltä tuo mun lespan stanssi lavan takana näyttää. Ei toki tekijät tee kitarasta hyvää, vaan se onko se hyvä soittaa ja hyvän kuuloinen.
 
Ei ole niin monipuolisen hyvä yleislespa kuin vaikka Ruokankaan Unicorn, mutta piuha kiinni styrkkaan, instant just se Hard Rock-soundi jos moista kaipaa. Tosi dynaaminen ja elävä, soittotatsilla voi vaikuttaa soundiin ihan hulluna. Epätyypillisen selkeä isoillakin säröillä. Tismalleen samanlaisella, mutta valkoisella se Randy Rhoadskin veteli, eikä taida olla yleisenä mielipiteenä olla et ihan kehityskelpoinen kitaristi, mut huono kitara missä ankea soundi pilaa tunnelman. Kokeile ennakkoluulottomasti jos tulee vastaan, voit yllättyä iloisesti. https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/3066.jpg

Tomasi: Ainakin minusta kategorinen parjaaminen on aiheetonta. Varmaan siellä huonojakin on, niinkuin kaikissa ikäluokissa. Mulla on orgiskuntoinen viinipunainen '74 20th anniversary Custom-lespa, joka on ihan stanan hyvä siihen miksi se mulla on (Saman syntymävuoden lisäksi). Eli siis ihan originaalisähköt, t-top mikit, nauhat, jne. Ja pancake body, mahonkikaula. Nauhat on ne matalat "Fretless wonder" nauhat, mistä ei kaikki tykkää. Munsta on hauskat, en ole koskaan ollut kovin kranttu nauhoista, ovat vaan eri tuntuisia soittaa. Yhtälailla mulla on jumbonauhaisia ja vintageita samalla tavalla soitossa. Näkee juu sen pannarirajan kun oikein katsoo. Ja ei ole varsinaisesti kevyt, muttei mikään mahdoton ankkurikaan. Olen jotenkin saanut sen käsityksen et nuo Customit tehtiin vielä tuolloin siellä vanhalla tehtaalla niiden kultakauden setien toimesta, vaikka uusi oli jo pystyssä stankkujen kotipaikkana. Näillä siirtymäkauden keihäillä oli sarjanumerointi tehty vanhaan tapaan, miltä tuo mun lespan stanssi lavan takana näyttää. Ei toki tekijät tee kitarasta hyvää, vaan se onko se hyvä soittaa ja hyvän kuuloinen.
 
Ei ole niin monipuolisen hyvä yleislespa kuin vaikka Ruokankaan Unicorn, mutta piuha kiinni styrkkaan, instant just se Hard Rock-soundi jos moista kaipaa. Tosi dynaaminen ja elävä, soittotatsilla voi vaikuttaa soundiin ihan hulluna. Epätyypillisen selkeä isoillakin säröillä. Tismalleen samanlaisella, mutta valkoisella se Randy Rhoadskin veteli, eikä taida olla yleisenä mielipiteenä olla et ihan kehityskelpoinen kitaristi, mut huono kitara missä ankea soundi pilaa tunnelman. Kokeile ennakkoluulottomasti jos tulee vastaan, voit yllättyä iloisesti. https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/3066.jpg
 
Ai jumalauta että sieluun sattuu noin upea kitara. Mä antaisin vasemman munuaiseni tommosesta seitkytluvun customista.

Raicca: Aikaisemmissa kirjotuksissa toisella Gibson osastolla löysin jonkun verran puhetta Gibsonin Norlin vuosista, mutta olisin kysellyt hieman lisää, kun täällä näyttää keskustelevan kyseiseen merkkiin perehtyneitä.
Itseä kiinnostaisi hankkia 70-luvun Gibson Les Paul, mutta kun nettikirjoituksista saa kuvaa, että 70-luvun Gibsonien laatu olisi hyvinkin huonoa. Eli onko kellään tietoa siitä mihin vuosiin nuo laatuongelmat pääosin kohdistuvat, vai oliko ongelmia koko Norlinin omistuksen ajan? Norlinhan ilmeisesti omisti Gibsonin 1969 - 1985.
Nettikirjoituksista saa myös sellaisen kuvan, että Norlin ajan laatua heikentävät sandwich runkorakenteet, vaahterakaulat jne eivät koskisi kaikkia yksilöitä?
Olisiko joku täällä nähnyt tuollaisen sandwich runkoisen Les Paulin eli olisin kiinnostunut tietämään näkeekö rakenteen helposti esim. kitaran rungon reunoilla? Entä vaahtera kaula, siinä ei kuitenkaan taida näkyä vaahteran vaaleampi väri verrattuna mahonkiin, vai näkyykö?
 
Helpoimmasta päästä liikkeelle:
Pancake-runko on melko helposti nähtävissä vaikka täysmustasta Customista hyvässä valossa katsottuna. Se kahden mahonki"viipaleen" välissä oleva vaahteraviilu on kyllä jollain tapaa havaittavissa. Mutta noitahan on vain ja ainoastaan välillä 1969-73 tehdyissä, loppupäästä tietty saattaa olla vanhan varaston runkoja vaikka -74.
Peruste noitten pancake-runkojen valmistukselle on raadollisesti se, että Norlinin puunhankinta yksinkertaistui, koskapa tuota ohutta mahonkilautaa käytettiin esmerkiksi kaulapuina. Tuotannollisesti tuo homma osoittautui sitten enemmän työtä vaativaksi, se puiden tasoittaminen liimausta varten, sekä itse liimaus tietty, vaati enemmän työpanosta kuin rungon tekeminen paksusta mahonkilankusta. Ongelmaa tuli myös siitä, että vaahtera ja mahonki "elää" ajan mittaan eri tavalla, sekä ottavat pintakäsittelyä (pohjustus ja varsinainen maalaus) eri tavalla vastaan. Täten se pancake-rakenne on havaittavissa.
Kauloista sitten: Vuonna 1969 kauloihin tuli kaksi selkeää muutosta. Ensittäin niihin tuli se vahvstus lavan ja kaulan liittymäkohtaan, eli tämä volute. Myös kaulan rakenne muuttui yhdestä puusta sahatusta 3-palan mahonkikaulaksi. (ja niitä kaulapuiksi tarkoitettuja puita siis meni myös siihen runkopuuksi, kuten edellä totesin) Kolmen palan mahonkikaula sitten muuttui radikaalisti 3 palan vaahterakaulaksi vuodesta -74, ja noita vaahterakauloja olikin sitten melkein kaikissa malleissa, SG-malleja lukuunottamatta aina tuonne lähelle vuosikymmenen loppua, mutta se on sitten toinen juttu.
Sitten tuo pointti, että "70-luvun kitaroitten laatu on hyvinkin huonoa".. Täyttä sontaa koko lausunto, olkoon sitten että jotkut Gibson-allegikot meillä ja vallankin muualla koittavat kaikin keinoin pitää tuota ilmapallotarinaa elossa.. ;)
Se kaikkein hankalin kausi, kuten oon useammankin kerran täälläkin todennut, oli sattumoisin siinä vaiheessa, kun Theodore "Ted" McCarty lopetti 1966 ja Stan Rendell tuli tuotantopuolen pomoksi. Myös samaan aikaan todellakin tuo omistus siirtyi Norlinin nimiin. Eli CMI (Chicago Musical Instruments) myi Gibsonin ECL yhtymälle (Ecuadorian Company Ltd.) jonka osa oli Norlin..
Hommaan vaikutti melko monikin juttu vaan eipä voi sanoa että se koko tuotanto joka-ainoan mallin ja soittimen osalta olisi ollut jotenkin erittäin huonoa edes tuolla ajanjaksolla 1968-70. Ongelmat painottuivat erityisesti ja ainoastaan tuolloisiin ns. "halpamalleihin" ja jossain määrin mallisarjojen "hinnat alkaen"-malleihin.
Jos haluaa objektiivisesti asiaan perehtyä, tehtaan 100-v. historiikki "Gibson - 100 Years of an American Icon" on parempaa lukemista kuin jotkut nettiränttäykset valmiiksi biasoituneine näkemyksineen. :p

Onko muuten 70-luvun Les Pauleissa minkä verran neljän tai jopa alle neljän kilon yksilöitä? Kettusedällä saattais olla tosiasioihin perustuvaa tietoa. 50-luvullahan nelikiloinen Les Paul ei ollut mikään harvinaisuus.

Jucciz: Onko muuten 70-luvun Les Pauleissa minkä verran neljän tai jopa alle neljän kilon yksilöitä? Kettusedällä saattais olla tosiasioihin perustuvaa tietoa. 50-luvullahan nelikiloinen Les Paul ei ollut mikään harvinaisuus.
 
Ei sillä painolla ollut juur minkäänmoista "merkitystä" muinaisina aikoina. Soittajat oli voimakkaita, hyväkuntoisia kavereita tuolloin. Painosta ei inisty.
Ja oikeasti, noissa vanhoissa vermeissä on kovinkin erilaista soitinta painoltaan, jos vaikka lukaisee Iwanaden kirjan "The Beauty of the Burst" jossa hra Iwanade on kerännyt painotiedot jokaikisestä sunburstista Stankusta jonka omistajan on tavoittanut. Siellä on painoa "laidasta laitaan". Nuo kevennykset tuli muotiin vasta kasikyt-luvulla, osittain siitäkin syystä että mahongissa jouduttiin siirtymään afrikkalaiseen. No, nepä puut oli jopa kovakuntoiselle turhankin painokkaita.
Eli kysymykseesi: en tiedä, eikä kukaan muukaan ehkä osaa noista 70-lukulaisistakaan sitä painoa sanoa. Ehkä on nelikiloisia, ehkäpä jopa allekin. Painot suurinpiirtein "harmonisoituivat" 80-luvulle tultaessa, kun siihen ryhdyttiin sitä huomiota suuremmin kiinnittämään.
Mulla kun on noita Ibanez Artisteja, niin niissä mennään tuolla 5 kilon kieppeissä. Yamahan SG- mallit (Amöriikassa SBG..) tuppaavat olemaan vielä painavempia tosin, olen havainnut..

Jucciz: Onko muuten 70-luvun Les Pauleissa minkä verran neljän tai jopa alle neljän kilon yksilöitä? Kettusedällä saattais olla tosiasioihin perustuvaa tietoa. 50-luvullahan nelikiloinen Les Paul ei ollut mikään harvinaisuus.
 
Oli mulla joskus alle nelikiloinen 70-lukuinen Deluxe. Oikein kiva soitin, mutta ei niin erityinen etteikö olisi lähtenyt kiertoon kun en pärjää oikein 70-lukuisen kaulaprofiilin kanssa. Nimenomaan Les Paulissa se häiritsee jostain syystä.
 
Tosinkin vastaavanlaisia on taas talossa... :/

Joo, kiitos tiedoista 70-luvun Les Pauleista.
Eli näyttäisi, että kelpo pelejä pääosin kuitenkin. Nyt alkoi kyllä vähän harmittamaan, kun viime viikolla oli helsingin pantin huutokaupassa sarjanumeron perusteella -79 Les Paul huudettavana ja ajattelin sitä huutaa mutta nuo netin Gibson/Norlin ajan kirjoittelut aiheuttivat sen, että en huutanut.
Skitta myytiin 1 920 euron huudolla joka on varmaaankin melko edullinen hinta, tietysti riippuen kunnosta jota en käynyt tsekkaamassa.
 
ps. Tuollainen Tomasin omistama viiniinpunainen custom on omasta mielestäni yksi hienoimpia kitaroita.
Katselin sellaista -76 mallista jotain 3-4 vuotta sitten kitarapajassa mutta se oli sen verran huono yksilö, että taivuin ostamaan Les Paul R7.

Raicca: Joo, kiitos tiedoista 70-luvun Les Pauleista.
Eli näyttäisi, että kelpo pelejä pääosin kuitenkin. Nyt alkoi kyllä vähän harmittamaan, kun viime viikolla oli helsingin pantin huutokaupassa sarjanumeron perusteella -79 Les Paul huudettavana ja ajattelin sitä huutaa mutta nuo netin Gibson/Norlin ajan kirjoittelut aiheuttivat sen, että en huutanut.
Skitta myytiin 1 920 euron huudolla joka on varmaaankin melko edullinen hinta, tietysti riippuen kunnosta jota en käynyt tsekkaamassa.
 
ps. Tuollainen Tomasin omistama viiniinpunainen custom on omasta mielestäni yksi hienoimpia kitaroita.
Katselin sellaista -76 mallista jotain 3-4 vuotta sitten kitarapajassa mutta se oli sen verran huono yksilö, että taivuin ostamaan Les Paul R7.
 
Tässä ketjussa kun useampi on haikallut Customin perään, niin heitetään ilmoille että olen arponut jo useamman vuoden verran elämää nähneen, mutta soittimena erinomaisen silverburstin torile laittamista. Oikein läskikaulainen '68 Custom täyttää mun LPC-tarpeet. Sarjanumero on vuoden-79 puolelta mutta potikat on tehty -80. Vähemmän kustantaa kuin tuo 1920 euroa, pikaviestiä jos siltä tuntuu... ;)
 
Edit: Silverburst Custom siirtyi uuteen vanhaan kotiin entiselle omistajalleen =D

basisti1971: Moi.
 
Juu, Custom on.
 
Osa on ollut tehtaalta kolmella mikillä, osa jälkikäteen kaksimikkisestä konvertoituja.
 

 
Tunnetuin noista Ace Frehleyn kolmihumbuckerisista lienee Budokan:
 
https://www.google.com/search?q=ace … AE&biw=1366&bih=654#imgrc=_
 
Voin muistaa väärinkin mutta taisi Vinniekin "joutua" samantyylisellä soittamaan, Tommy joka tapauksessa, carbon copyn osassa kun on.
 
Jos ei ole pakko olla Gibson, Epiltä löytyy virallinenkin Budokan "kopio", mutta Tokait lienevät pääsääntöisesti konvertoidun kaksimikkisistä.
 
T:Samuli
 
Mulla on kolmemikkinen musta Tokai LC Custom -97. My Les Paul -foorumilta löysin samanlaisen cherry sunburstina. Taisivat tehdä niitä erän Kissin re-unionin kunniaksi. On kyllä tosi hyvä kitara.
http://www.mylespaul.com/threads/my … ny-idea-what-this-guitar-is.196230/