Kielten määrä mandoliinissa on pitkälti maku- ja mieltymyskysymys. Kaksi kieliparia taitaa olla tavallisin ratkaisu ja sille on olemassa perusteensa. Tuplakielet tuovat sointiin riittävän määrän syvyyttä ja helkettä, mutta ovat vielä aika hallittavia.
Omistan itse 12-kielisen maniskan 30-luvulta, jossa kutakin kieliparia siis vastaa kolmen kielen kieliryhmä. Triplakielillä soundi on kyllä mitä täyteläisin, mutta päädyin silti konvertoimaan oman soittimeni 8-kieliseksi poistamalla yhden kielen jokaisesta kieliryhmästä. Jopa yliampuvan soundin tavoittelu kauhealla virittämisen ja sormittamisen tuskalla ei tuntunut vaivan arvoiselta. Omassa instrumentissani kaula oli onneksi tehty niin tukevaksi, että se ei taipunut liiaksi jännityksen muututtua, mutta tämä saattaa vaihdella soittimien välillä. 16-kielisestä (neljän kielen kieliryhmät) mandoliinista ei siis automaattisesti saa 4-kielistä.
Jos triplakielet ovat ehdottamasti tavoiteltu päämäärä, niin niitä oppii kyllä soittamaan, virittämään ja kustantamaan. Kyse on siitä, onko asia kyllin tärkeä motivoidakseen vaivannäköön. Triplakielet mahdollistavat esimerkiksi todella erikoisia erikoisvirityksiä, joiden pariin varmasti taas palaan oman maniskani kanssa. |
rhodesa
Musima Multistar Deluxe
