Kitarat: kitarakamat ›

Iltaa!
 
Olen tässä lähinnä kaverin asialla ja vähän omanikin. Eli vanha asia olisi mielessä, jota on näköjään ennenkin täällä käsitelty. Nyt olisi kuitenkin täsmällisempi kysymys esitettävänä.
 
Onko Gibson SG kitaroissa ns. rounded eli paksu pyöreä kaulaprofiili automaattisesti ihan paska? Kaverini on SG-kuumeessa ja pohtii näille kitaroille tyypillistä kaulapainoisuutta. Toisin sanoen pelkää, että kaikki rounded kaulaiset ovat "holy divereita", joita joutuu häiritsevästi kaulasta kannattelemaan soitettaessa.
 
Itselläni on kaksi SG:tä: Special minihumppareilla vuosimallia 1973 ja Standard normaalihumppareilla vuosimallia 1976. Kumpikin näistä on ns. slim neck eli 60-lukulainen ohutkaulainen malli. En ollut ajatellut asiaa aiemmin, mutta kokeilin ja kumpikin näistä on HIEMAN kaulapainoinen. Kuitenkin tuo kaulapainoisuus on niin pientä, että en ole edes huomannut asiaa. Soittaessa ei joudu häiritsevästi kaulaa kannattamaan, vaan tatsi voi olla ihan iisi.
 
Mutta tosiaan miten lienee paksujen kaulojen kanssa? Gibson tekee yhä edelleen näitä rounded kauloja, ainakin vielä vuonna 2016 oli SG-mallistossa noita.
 
Kaverillani ensimmäinen SG haussa, itsellä tarkoitus vielä joskus ostaa vaikka Englannista SG Special P90-mikeillä Townshendin hengessä. Olisi kiva tietää pitääkö rounded kaulat sulkea heti pois. Mitään Bibsgbyä meistä ei kumpikaan bodyyn halua vaikka sehän toisi vastapainoa kaulaan nähden.
 
Kiitoksia vinkeistänne.

Sukeltaa niin pahasti, että eräs nimimerkki päätyi myymään kaiken pois ja vaihtoi harrastusta!!

raimoka: Sukeltaa niin pahasti, että eräs nimimerkki päätyi myymään kaiken pois ja vaihtoi harrastusta!!
 
Vitsailetko? Perjantaipullo jo korkattu?

Ei se taida paljoa vaikuttaa, mun stankussa ainakaan.
 
Loppujen lopuksi puuta on varmaan aika vähän enemmän, muutaman
millin paksuinen ja puolen metrin pituinen siivu kuivaa mahonkia painanee
parisenkymmentä grammaa. Sen kun mielessään sijoittaa kaulan keskivaiheille
niin mahtaako tuota edes huomata?

Loppujen lopuksi puuta on varmaan aika vähän enemmän, muutaman
millin paksuinen ja puolen metrin pituinen siivu kuivaa mahonkia painanee
parisenkymmentä grammaa. Sen kun mielessään sijoittaa kaulan keskivaiheille
niin mahtaako tuota edes huomata?
 
No minustakin tuntuisi järjenvastaiselta, että Gibson valmistaisi edelleen vuonna 2016 niitä rounded kaulaisia jos ne olisivat käyttökelvottomia. Hetihän ne varmaan palautuisivat kauppaan takaisin mikäli kaulapainoisuus olisi älyttömän suurta.

Laama666: No minustakin tuntuisi järjenvastaiselta, että Gibson valmistaisi edelleen vuonna 2016 niitä rounded kaulaisia jos ne olisivat käyttökelvottomia. Hetihän ne varmaan palautuisivat kauppaan takaisin mikäli kaulapainoisuus olisi älyttömän suurta.
 
Gibsonin tuotannossa vaan kun ei järki ratkaise, vaan asiakkaiden loputon toive samasta paskasta vuosi toisensa jälkeen.

tuskiz: Gibsonin tuotannossa vaan kun ei järki ratkaise, vaan asiakkaiden loputon toive samasta paskasta vuosi toisensa jälkeen.
 
Pystytkö tarkentamaan?
 
Itse olen oikein tyytyväinen noihin 1970-luvun Gibson SG Specialiin ja Standardiin. Kauniita hyvin tehtyjä kitaroita, joita on helppo soittaa ja kuulostavat hyviltä cleanilla ja säröllä.
 
Minulla on myös Gibson Les Paul Custom vuodelta 1992. Sitä lähdin aikanaan vähän tuunaamaan kun ne originaalit mikit olivat omasta mielestäni jotenkin tunkkaiset, etenkin kaulassa. En ole mitään mikkienvaihtelukoulukuntaa ja SG:eideni mikit saavat pysyä, mutta kaulassa Seymour Duncan 59 on mielestäni selkeä parannus Gibsonin omaan mikkiin verrattuna.
 
Gibsonin mikillä overdrivella soinnut tuppasivat jotenkin puuroutumaan, mutta SD 59 mikillä joka kielen soundi erottuu minusta selvemmin. Talla oli parempi, mutta sekin tuli vaihdettua samalla ja siellä on tämä SD Jeff Beck/Jazz-Blues mikki nyt.
 
Olen kyllä sitä mieltä, että kun LP Customkin on niin kallis kitara, niin originaalit mikitkin pitäisi olla sitä luokkaa ettei vaihtaa tarvitsisi. Makuasioita varmaan silti, moni on tyytyväinen niihin alkuperäisiinkin.
 
Mitä tulee moderneihin Gibsoneihin, en juuri tiedä niiden laadusta, mutta inhoan seuraavia "innovaatioita":
- robotunerit
- synteettinen richlite materiaali otelaudassa
- pcb boardit elektroniikassa
 
Jos tulen SG Specialin P90 mikeillä vielä ostamaan, sen tulee olla 1960-luvun lopulta tai 1970-luvun alusta tai keskeltä. Uutta en halua ostaa.

Vaikea kysymys, johon vastauksen saisi tekemällä käynnin Gibsoneita myyvään liikkeeseen. Olennaista on kai se, sukeltaako se kitara, jonka aikoo ostaa.

Laama666: Pystytkö tarkentamaan?
 
Pystyn. Asiakkaiden puolesta Gibsonin kitaroissa määrää traditio ennen muita faktoreita mikä tarkoittaa sitä ettei innovaatioille ole juuri sijaa, tämä on näkynyt kautta aikain huonoissa myyntiluvuissa ja reissue mallien olemassaolossa, joista ekat tulivat heti 80-luvulla kun firma vapautui Norlinista. Gibson teki vuonna 2016 ihan fiksusti kun erotti modernimmat HP-mallit perinteisemmistä T-malleista vuoden 2015 fiaskon jälkeen jollon valinnanvapautta löytyy, mutta voin aika helposti arvata että T-mallit myy HP-mallien yli ylivoimaisesti mikä näkyy kauppojen mallitarjonnassakin. Tänäkin vuonna Gibson kutisti kuilua "perus" ja historic Les Paulien välillä kun Traditional mallista löytyy monenlaisia vanhoollisia yksityiskohtia poraamattomasta bodysta satulan materiaaliin mikä jälleen kertoo siitä mitä asiakkaat tahtovat. Selkeistä parannuksista kuten kaulan ja lavan välisesta vahvistavasta volutesta ei taas ole mitään hajuakaan, niin tarkkaa on historiassa pysyminen että kaulan poikki napsahtaminen on Gibsoneissa ominaisuus.
 
Laama666: Mitä tulee moderneihin Gibsoneihin, en juuri tiedä niiden laadusta, mutta inhoan seuraavia "innovaatioita":
- robotunerit
- synteettinen richlite materiaali otelaudassa
- pcb boardit elektroniikassa
 
Näitä pystyy ehkäisemään ostamalla ennen vuotta 2008 tehtyjä Gibsoneita, ja jos vähän tahtoo vielä saivarrella, niin ennen 2006 jollon Gibsonilla aloitettiin satuloiden väsääminen koneella.

tuskiz: Pystyn
 
Perusteltu näkemys tuokin. Ja kiitos kun mainitsit nuo Les Paulit, joiden body on porattu täyteen reikiä sen keventämiseksi. Siinä onkin neljäs asia moderneissa Gibsoneissa, jota en hyväksy. Ehdin jo itse unohtaa tuon ominaisuuden. Mieluummin rasitan selkääni kuin ostan reikäjuuston.
 
Jännä juttu sinänsä, että en ole arvomaailmaltani lainkaan konservatiivinen, mutta kitarakamoissa pyrin jopa hieman puristiseen vintage-henkeen. Minulla on mielessäni visio siitä miltä kitaristit kuulostivat 1960-1970 luvuilla. Ihailen juuri niitä soundeja enkä toivo esim. isoja muutoksia kitaroihin, vahvistimiin tai pedaaleihin.
 
Toki minulla on uusiakin pedaaleita, mutta ne tuppaavat olemaan vanhojen tuunattuja klooneja (kuten Fulltone 69, Deja Vibe, Soul Bender, Clyde Wah). Myös Orange Tiny Terror nuppi on uusi (no, vuonna 2007 ostettu kai), mutta vintage-tyylinen rokkipurkkihan sekin on.
 
Olen siinä käsityksessä, että tällainen tietty konservatiivisuus olisi kitaristien keskuudessa melko tavallistakin. Kirjoituksesi antaa viitteitä samasta asiasta kun mainitset, että Gibsonin Trad-mallista lienee se, jota eniten myydään.
 
Tällainen "wanhaa sen olla pitää" asenne on kitarafirmoille vähän kuin myrkkyä kun uudet keksinnöt eivät mene kansalle läpi. Toisaalta he voivat takoa rahaa myymällä samaa vuodesta toiseen, mutta siinä on heidän kannaltaan se ongelma, että käytetty kama houkuttaa ostajia yhtä paljon kuin uusi.
 
Mutta mitä uutta sähkökitara kaipaa? Ei minusta yhtään mitään. Klassisella puolella viulu on ollut valmis keksintö jo monta sataa vuotta. Fender Stratokin oli melkein valmis jo syntyessään, mutta 5-asentoinen mikkivalitsin on parannus, joka tosin sekin keksittiin vahingossa!

varakeef: Vaikea kysymys, johon vastauksen saisi tekemällä käynnin Gibsoneita myyvään liikkeeseen. Olennaista on kai se, sukeltaako se kitara, jonka aikoo ostaa.
 
Kyllä, mutta geneerinen totuus olisi arvokas tieto mikäli sellainen voidaan saavuttaa.
 
Nykyään on kohtuullisen yleistä ostaa kitara eBayn tai Reverbin kautta, jolloin testimahdollisuus on sitten kotona ja kitaran palauttaminen on aina vähän ikävä homma. Samoin Thomannilta jengi on jo vuosia ostanut kitaroita postimyynnistä. T-kauppaan palautus on jotenkin helpompaa, koska kyseessä on iso pulju toisin kuin usein Ebayn tai Reverbin myyjät, jotka voivat olla yksityisiä ihmisiäkin.
 
Olen jonkin verran koettanut googlettaa asiasta englanniksikin, siis siitä kaulapainoisuudesta. Joitakin valituksia löytyy ja esim. kehotuksia käyttää paksua nahkahihnaa ongelman korjaamiseksi. Sitä kirottua Bigsbyäkin on joku tarjonnut ratkaisuksi, mutta en ole varma oliko kyse vitsistä.

Laama666: Perusteltu näkemys tuokin. Ja kiitos kun mainitsit nuo Les Paulit, joiden body on porattu täyteen reikiä sen keventämiseksi. Siinä onkin neljäs asia moderneissa Gibsoneissa, jota en hyväksy. Ehdin jo itse unohtaa tuon ominaisuuden. Mieluummin rasitan selkääni kuin ostan reikäjuuston.
 
Jännä juttu sinänsä, että en ole arvomaailmaltani lainkaan konservatiivinen, mutta kitarakamoissa pyrin jopa hieman puristiseen vintage-henkeen. Minulla on mielessäni visio siitä miltä kitaristit kuulostivat 1960-1970 luvuilla. Ihailen juuri niitä soundeja enkä toivo esim. isoja muutoksia kitaroihin, vahvistimiin tai pedaaleihin.
 
Toki minulla on uusiakin pedaaleita, mutta ne tuppaavat olemaan vanhojen tuunattuja klooneja (kuten Fulltone 69, Deja Vibe, Soul Bender, Clyde Wah). Myös Orange Tiny Terror nuppi on uusi (no, vuonna 2007 ostettu kai), mutta vintage-tyylinen rokkipurkkihan sekin on.
 
Olen siinä käsityksessä, että tällainen tietty konservatiivisuus olisi kitaristien keskuudessa melko tavallistakin. Kirjoituksesi antaa viitteitä samasta asiasta kun mainitset, että Gibsonin Trad-mallista lienee se, jota eniten myydään.
 
Tällainen "wanhaa sen olla pitää" asenne on kitarafirmoille vähän kuin myrkkyä kun uudet keksinnöt eivät mene kansalle läpi. Toisaalta he voivat takoa rahaa myymällä samaa vuodesta toiseen, mutta siinä on heidän kannaltaan se ongelma, että käytetty kama houkuttaa ostajia yhtä paljon kuin uusi.
 
Mutta mitä uutta sähkökitara kaipaa? Ei minusta yhtään mitään. Klassisella puolella viulu on ollut valmis keksintö jo monta sataa vuotta. Fender Stratokin oli melkein valmis jo syntyessään, mutta 5-asentoinen mikkivalitsin on parannus, joka tosin sekin keksittiin vahingossa!
 
Kannattaa huomata, että sekä Fender että Gibson ovat yhä edelleen kaksi innovatiisinta kitarataloa. Gibonin idea tehdä perinteitä arvostaville reissue mallisto ja jatkaa standardilinjalla tuotteen kehittämistä ja ovathan he lanseeranneet koko joukon uudistuksia ja luoneet pari ihan uuttakin kitaralinjaa joissa tehdään vähän futuristisempaa meininkiä. Ei ne ihan niin kaavoihinsa kangistuneita ole kun täällä muutamat halaisivat asian nähdä. Esimerkiksi Gibsonin 2015 mallistoa katsoessa huomaa, että ihan kaikenlaisiin toiveisiin on yritetty vastata esimerkiksi sieltä tuli kaulaliitokseltaan virtaviivasempi ja kropaltaan litteämpi viisteellä varustettu LesPauli minusta ihan hyvä uudistus joka semmoisesta tykkää.
 
Näillä muutamilla kirjoittajilla vain tuntuu elämäntehtävälle moittia juurikin Gibsonia ja ihan erikseen Gibsonin asiakaskuntaa. Ei riitä että kitarat on paskoja myös niillä soittelevat on kaavoihinsa kangistuneita eilispäivän lupauksia.
 
Olen kanssasi samaa mieltä, että soitinta ei voi uudistaa ihan miten sattuu, koska esimerkiksi kitaran kehitys on tuollaiset nelisensataavuotta kestäneen kehittelyn tulosta ja toki se kehittyy edelleen, mutta on aika vaikea kuvitella, että joku naapurin janipetteri pistää tosta vaan paremmaksi sukupolvia kestäneen soitinrakentajamestareiden ja soittajien uupumattoman kehitystyön. Voi kokeilla, mutta useinmiten päädytään vain erikoistuneisiin ratkaisuihin, jotka soveltuvat johonkin tiettyyn soittotyyliin, mutta soveltuvat yleisesti huonommin muihin soittotyyleihin. Siinä ei sinällään ole vikaa, mutta jos erikoistumista pitää kehityksen mittarina, niin ollaan väistämättä konfliktin tiellä.

Laama666:................
Olen jonkin verran koettanut googlettaa asiasta englanniksikin, siis siitä kaulapainoisuudesta. Joitakin valituksia löytyy ja esim. kehotuksia käyttää paksua nahkahihnaa ongelman korjaamiseksi. Sitä kirottua Bigsbyäkin on joku tarjonnut ratkaisuksi, mutta en ole varma oliko kyse vitsistä.
 
Bigsby ei ole vitsi, vaan loogisesti jos lisäät painoa kitaran tyveen niin kaulapainoisuus vähenee. Mun mielestä SG:n "kaulapainoisuus" ei ole mikään ongelma kuten ei myöskään LesPaulin "tyvipainoisuus". Gibsoneiden balanssi nyt van on vähän omintakeinen ja siksi kandee vähän totutella että mistä tykkää. Itse olen päätynyt siihen ratkaisuun, että en viitsi tehdä kitaroiden ominaispiirteistä itselleni ongelmaa. Kaikki on hyviä ja kaikkeen tottuu. On totta, että hihnassa Sg:n etuvaljaalle tulee vähän enemmän painoa, mutta ei se mitään sukella ja LesPaulissa vastaavasti hihnan takaosalle tulee enemmän painoa, mutta ei sekään keuli :-).
 
Minä en mitenkään voi ottaa kantaa siihen mikä sinulle on tärkeää ja minkälaisia merkityksiä laitat millekin ominaisuudelle kitarassa. Sun tarttee ratkaista se ihan itse. Mun oma keino on "jaha tämä tuntuu tältä" ja sitten vaan soitan sitä enkä ajattele asiaa sen enempää. Ei ole olemassa hyvää tai huonoa ominaisuutta, on vain niitä merkityksiä mitä itse asioille annamme ja näin ollen kaula tai tyvipainoisuus ei ole kitaran vaan soittajan ominaisuus. Jotkut kitaristi marmattaa ihan kaikesta ja mikään ei ikinä ole hyvä ja toisille taas kaikki käy :-D . Etsi paikkasi jostain siltä väliltä ja lakkaa stressaamasta.

hallu: Näillä muutamilla kirjoittajilla vain tuntuu elämäntehtävälle moittia juurikin Gibsonia ja ihan erikseen Gibsonin asiakaskuntaa. Ei riitä että kitarat on paskoja myös niillä soittelevat on kaavoihinsa kangistuneita eilispäivän lupauksia
 
Minulle Gibsonin ja Fenderit klassikkomallit kuten Les Paulit, SG:t, Stratot ja Telet ovat vähän kuin pyhiä esineitä. Samoin Marsun, Voxin, Fenderin, Hiwattin, Laneyn vanhat putkinupit. Myönnän saavani edelleen hieman kicksejä siitäkin, että niillä ovat soittaneet lukemattomat huiput ja omat nuoruuden sankarini.
 
Tuo myös tiettyä mielenrauhaa käyttää vintage-henkistä settiä jos tykkää niiden soundista eikä modernista mätöstä. Jos tulee huonona päivänä mieleen, että vika on kamoissa, pitääkin ostaa uusi kitara tai vahvistin, niin TIETÄÄ, että se ei ole totta kun lahjakkaammat soittajat ovat vetäneet ihan samoilla kamoilla ja soundanneet mahtavilta.
 
Sama se tietty pätee uudempiinkin kamoihin. Kun on hankkinut riittävän hyvät kamat (eikä niiden kalleimpia pidä aina olla), niin itsestä se kehitys ja soundi on kiinni. Ja ahkerasta treenauksesta.
 
Kun nykyään ostelen kitarakamaa, minulla ei ole mitään harhakuvitelmia, että ne toisivat jotain maagista lisää soundiini. Itsestä se on eniten kiinni, mutta kitarakamoista kieltämättä vielä se vintage Vox AC30:n clean soundi houkuttaa kokea. Vastaavaa kun ei minun Marsuistani oikein mitenkään saa. Kitarakaman pyöritys on, no, harrastus sinänsä ja siitä voi muodostua jopa sairaus, jossa mikään ei riitä.

hallu: Bigsby ei ole vitsi, vaan loogisesti jos lisäät painoa kitaran tyveen niin kaulapainoisuus vähenee.
 
Kyllä minä sen tiedän. Olen yliopistossa formaalin logiikan jatkokurssin parhaalla arvosanalla tehnyt, ei minun loogisessa järjessäni kuule mitään pahaa vikaa ole. :-)
 
Mutta kuulostaa erittäin naurettavalta, että tarjotaan ratkaisuksi helvetin rumaa isoa metallihökötystä, joka on tiellä ja voi vaikuttaa vireeseenkin negatiivisesti jos sitä tulee sorkittua.
 
hallu: Mun mielestä SG:n "kaulapainoisuus" ei ole mikään ongelma kuten ei myöskään LesPaulin "tyvipainoisuus". Gibsoneiden balanssi nyt van on vähän omintakeinen ja siksi kandee vähän totutella että mistä tykkää. Itse olen päätynyt siihen ratkaisuun, että en viitsi tehdä kitaroiden ominaispiirteistä itselleni ongelmaa. Kaikki on hyviä ja kaikkeen tottuu. On totta, että hihnassa Sg:n etuvaljaalle tulee vähän enemmän painoa, mutta ei se mitään sukella ja LesPaulissa vastaavasti hihnan takaosalle tulee enemmän painoa, mutta ei sekään keuli :-).
 
Minä en mitenkään voi ottaa kantaa siihen mikä sinulle on tärkeää ja minkälaisia merkityksiä laitat millekin ominaisuudelle kitarassa. Sun tarttee ratkaista se ihan itse. Mun oma keino on "jaha tämä tuntuu tältä" ja sitten vaan soitan sitä enkä ajattele asiaa sen enempää. Ei ole olemassa hyvää tai huonoa ominaisuutta, on vain niitä merkityksiä mitä itse asioille annamme ja näin ollen kaula tai tyvipainoisuus ei ole kitaran vaan soittajan ominaisuus. Jotkut kitaristi marmattaa ihan kaikesta ja mikään ei ikinä ole hyvä ja toisille taas kaikki käy :-D . Etsi paikkasi jostain siltä väliltä ja lakkaa stressaamasta.
 
Aivan varmasti on olemassa hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Esimerkkejä löytyy vaikka millä mitalla. Kaulapainoisuuskin on kitaran ominaisuus. Gibson SG on näet kitara, ei soittaja. Mutta ymmärrän jutustasi sen verran, että SG:n kaulapainoisuus ei mielestäsi ole häiritsevää ja tämäkin tieto on minulle jonkin arvoinen.
 
Itse ajattelisin niin, että kyse on siitä PALJONKO kaulapainoisuutta on, ei ole kyse binäärisestä on-ei asiasta. Kuten sanoin aiemmin, ohutkaulaiset SG:ni ovat kaulapainoisia, mutta se ei ole häiritsevää.

Laama666: ..................Aivan varmasti on olemassa hyviä ja huonoja ominaisuuksia. ..........................
 
Totta kai on, jokaisella omansa.

SG:n kaulapainoisuuteen on edelleenkin helppo ratkaisu: etummainen hihnanuppi siirretään sarven kärkeen.

tuskiz: SG:n kaulapainoisuuteen on edelleenkin helppo ratkaisu: etummainen hihnanuppi siirretään sarven kärkeen.
 
Joo, tuo toimii varmaan uudemman SG:n kanssa. Armotta vaan pora laulamaan ja uutta ruuvia sisään.
 
Mutta minulla on periaatteena olla modaamatta mitenkään 60-70-luvun soittimia. Niillä alkaa olla jo sitä vintage-arvoa ja ei vaan henkisesti pysty moiseen operaatioon. Hulluutta tai ei. Tai siis tietenkin nauhat pitää aina vaihtaa jos tarvetta on.
 
Sen sijaan Gibson SG Specialini on modattu takaisin originaaleihin spekseihin. Joku oli joskus vaihtanut siihen aivan oudonnäköisen virittimen korkeaan E-kieleen. Se näytti kohtuullisen kamalalta viiden alkuperäisen virittimen vieressä. Kitarapaja löysi varastostaan täysin aidon virittimen samalta aikakaudelta ja palautti kitaran alkuperäiseen loistoonsa.
 
Eikä ole ensimmäinen kerta kun heiltä on saanut hienoa palvelua, joten jaetaan kiitosta nyt täälläkin. Vanhaan Marsun nuppiinkin he kaivoivat puuttuvan Presence-napin aikanaan! Se on tarkkaa hommaa! :-)

Nuo tuntuu olevan ihan yksilöstä kiinni. Itse kävin 2009 kaikki pääkaupungin liikkeiden SG:t läpi kunnes löysin sukeltamattoman SG standardin. Myöhemmin laitoin siihen vielä Bigsbyn Vibramatella, jolloin ei ole enää mitään kaulapainoisuuden merkkejä.

steelduck: Nuo tuntuu olevan ihan yksilöstä kiinni. Itse kävin 2009 kaikki pääkaupungin liikkeiden SG:t läpi kunnes löysin sukeltamattoman SG standardin. Myöhemmin laitoin siihen vielä Bigsbyn Vibramatella, jolloin ei ole enää mitään kaulapainoisuuden merkkejä.
 
Selvä homma. Onko kaula slim vai rounded?
 
Minulla vuoden 1976 SG Standard lähtee hiljalleen valumaan kaulasta alaspäin jos irrotan kädet. On ohut kaula. Mutta kaulapainoisuus on tosiaankin niin pientä, että se ei soitettaessa haittaa eikä tunnu siltä, että olisi raskasta kannatella kaulaa.