Kitarat: kitarakamat ›

Olen tässä kaavaillut että jos sitä uuden kitaran saisi ostettua ennen kesälomia, tällä kertaa sellaisen, jota ei tarvitsisi heti lähtä viemään kauppaan takaisin.
Niin mitäköhän käytännön etuja olisi hommata seiskakielinen? Ja mitä haittoja? Katselin noita Music Manin Petrucci -mallin keppejä, niin 7- ja 6-kielisen hintaero ei kyllä ollut juuri mitään. Tai jos sitten hommaisi jonkun Ruokankaan V.S.O.P:n. Tärkeintä olis kuitenkin että kitara ois monipuolinen. Tämä Les Paul kun ei oikein sitä ole (ihan hyvä tää muuten on).
Ja sitten kommentteja noita seiskakielisistä mielummin sellaisilta henkilöiltä jotka ovat omistaneet moisen, tai muuten vain enempi käytelleet. Ei mitään puolen minuutin kauppakokeilun perusteella seiskakielisiä haukkuvia. kiitos.
 
edit: meni toi otsikko vähän perseelleen näemmä. 7-kielisistä siis...

Seiskakielisten huono puoli on lähinnä leveämpi kaula ja voi mennä (ainakin aluksi) sormet solmuun kun soittelee 7-kielisellä 6-kieliselle "tarkoitettuja" juttuja, eli vahingossa kurittaa sitä seitsemättä kieltä kuudennen sijaan tai muuta sellaista.
 
Etuja on sitten tietysti se 7. kieli, josta saa sitten esim. lisämurinaa sointuihin tai voi vedellä bassomaisia kuvioita johonkin väliin. Ihan hauska tuo seiskakielinen on olemassa, mutta en kuitenkaan ainoaksi soittimekseni haluaisi. Kannattaa tosiaan käydä testaamassa vaikkapa Ibanezin malleja ja päättää, sopiiko seiska omaan soitantoon.

Seiskakielisten huono puoli on lähinnä leveämpi kaula ja voi mennä (ainakin aluksi) sormet solmuun kun soittelee 7-kielisellä 6-kieliselle "tarkoitettuja" juttuja, eli vahingossa kurittaa sitä seitsemättä kieltä kuudennen sijaan tai muuta sellaista.
 
Etuja on sitten tietysti se 7. kieli, josta saa sitten esim. lisämurinaa sointuihin tai voi vedellä bassomaisia kuvioita johonkin väliin. Ihan hauska tuo seiskakielinen on olemassa, mutta en kuitenkaan ainoaksi soittimekseni haluaisi. Kannattaa tosiaan käydä testaamassa vaikkapa Ibanezin malleja ja päättää, sopiiko seiska omaan soitantoon.
 
Sitä mietinkin, että kuinkakohan kauan kestää, että tajuaa sen seitsämännen kielen olevan vaikka H eikä E. :P

Seiskakielisten huono puoli on lähinnä leveämpi kaula ja voi mennä (ainakin aluksi) sormet solmuun kun soittelee 7-kielisellä 6-kieliselle "tarkoitettuja" juttuja, eli vahingossa kurittaa sitä seitsemättä kieltä kuudennen sijaan tai muuta sellaista.
 
Totta. Mulla meni joku hieman alle viikko kun opin tuota 7-kielistä kunnolla soittamaan. Suunnilleen kuukaudessa opin sitten kunnolla hahmottamaan jutut sekä 6- että 7-kielisellä. Aluksi kun opetteli jutut 7-kielisellä niin ei sitten soitto 6-kielisellä sujunutkaan, mutta äkkiä se normalisoitui.
 
Etuja on sitten tietysti se 7. kieli, josta saa sitten esim. lisämurinaa sointuihin tai voi vedellä bassomaisia kuvioita johonkin väliin.
 
Riippuu tosiaan hieman musiikkityylistä ja soundimieltymyksistäkin, että onko toi 7. kieli hyvä vaiko huono juttu. Mulle se on oikein hyvä kun tykkään sellaisesta "bassohevisoundista" ja muutenkin tolla 7-kielisellä pääsee kivan alas. Ja milläs sitä KoRnia muuten kunnolla soittelisi ellei 7-kielisellä? 8-)
 
Ihan hauska tuo seiskakielinen on olemassa, mutta en kuitenkaan ainoaksi soittimekseni haluaisi.
 
Tavallaan olen samoilla linjoilla. Kyllä mä(kin) tykkään, että pystyy valitsemaan joko 7- tai 6-kielisen. Joihinkin juttuihin kun sitä 7. kieltä ei vaan tarvitse ja silloin se on vaan tiellä. Ja soittelepas 7-kielisellä dropped-D -virityksellä, ei tule mitään.
 
Kannattaa tosiaan käydä testaamassa vaikkapa Ibanezin malleja ja päättää, sopiiko seiska omaan soitantoon.
 
Joo, näin on. Levytukussa saattaa olla vielä yksi RG7-421:nen, jota kannattaa käydä koittamassa.