Kitarat: kitarakamat ›

JuSun aloittamista keskusteluista kitaran perussoundeista ja pienitehoisista putkivahvareista päädyin ajatuksissani JÄLLEEN tähän otsikkoon.
 
Huomaan että kotona issekseen tulee turhankin tarkkaan ruuvattua kitarasoundeja, vähän niinkuin kaivelisi finnejä naamasta suurennuslasin avulla peilin edessä. Sitten taas livenä ja studiossa huomaa kuinka epätarkka kitaran soundi lopulta on: useimmiten "sinnepäin" riittää alusta loppuun (kunhan siis perussoundi on "terve ja musikaalinen" niin ei muulla väliä). Matalat taajuudet ja murinat tulee kuitenkin (optimitilanteessa) basistilta ja rytmi rumpalilta ja melodia laulajalta.
 
Okei, onhan se nyt selvää että riippuu musiikkityylistä kuinka suuri merkitys milläkin instrumentilla on mutta teknisesti oon vaan huomannut että jos koko orkan soidessa kitarassa on hyvä soundi, on se yksinään ohut tai jopa ärsyttävä. Sitten taas, jos yksin kitara kuulostaa hunajalta se on muhjuinen kun muutkin kanavat on auki.
 
Ja yksi totuus mikä itselleni on valjennut myös soundeja hieroessa, että hyvin sovitettu on jo puoliksi miksattu. Bändin soundi menee tukkoon ihan yhtälailla liian isoilla ja huonosti yhteensopivilla soundeilla tai liian täyteen vedetyllä soitollakin.
 
Mutta takaisin SOUNDEIHIN tuolta nuottiviivastoilta.. Kuunnelkaapa levyjä: minusta usein jos kitarasoundi on tosi iso ja eteen miksattu on basistin rooli melko huomaamaton. Ja päinvastoin. Käytännön esimerkkinä vaikka metallican justice for all (paljon kitaraa vähän bassoa) tai sitten RHCP:n tuoreemmat tai audioslave/RATM

Mä itse taas olen tullut siihen tulokseen, että keikoilla mennään sillä, mikä on käytännöllistä. Mulle tämä tarkoittaa korkeintaan nuppia ja 2x12" -kaappia. Myöskin jos soundi on jotenkin toimiva ja soittajat osaavat asiansa, tuntuu soundien hierominen täydelliseltä ajan haaskuulta vähänkään pienemmän profiilin keikoilla, joilla itse äänentoisto on joka tapauksessa se heikoin lenkki. Sitten jos ollaan paikassa, jossa äänentoistokalustolla on potentiaalia toistaa sitä ääntä oikeasti sellaisena kuin se sieltä ämyristä kuuluu, tulee vähän enemmän ruuvailtua. Mutta ylivoimaisesti suurin juttu bändin hyvässä livesoundissa on hyvät sovitukset ja soittajien keskinäinen balanssi. Jos ne ei ole kunnossa, niin homma ei toimi vaikka minkälaiset soundit olisi. Toisaalta jos sovitukset ja bändin balanssi on kunnossa, toimii homma aivan varmasti vaikkei backlinessa olisikaan Kumun rumpusettiä, Ampegin rantasaunaa ja paria Bogneria.
 
Studiossa on taas aivan toinen juttu. Siellä tulee helposti soundia ruuvattua jo paljon enemmän. Samalla on pakko todeta, että kun kuuntelen omia lempilevyjäni, niin yksittäisen soittimen soundi harvoin on aivan justiinsa. Olen sanonut näin aikaisemminkin, etten ole kuullut yhtäkään levyä, jossa jokaisella soittajalla olisi aivan "täydellinen soundi", mutta voisin kyllä nimetä useammankin levyn, joilla yhtyeen soundi kokonaisuutena hipoo täydellisyyttä. Eli sellainen soundi joka toimii, on yhtä kuin hyvä soundi, ja usein se poikkeaa enemmän tai vähemmän siitä, millaista soundia yksikseen soitellessa tykkäisi kuunnella.