Kitarat: kitarakamat ›

Miten kuvailisitte Les Paulin ominaissaundia? Eli sitä mikä kuuluu kun kitara ei ole johdolla missään kiinni vaan itsekseen akustisena.
 
Kävin tossa tovi sitten puodissa kokeilemassa kepukoita, josko olisi löytynyt jotain jännää mutta ainakin nämä muutamat hevikepit, ESP Viper, ESP Eclipse kapea ja leveä, LTD viper, LTD eclipsemalli jonka nimeä en muista ja Schecter Hellraiser soivat ihan eri tavalla. Jotenkin tummempi ja tuhnumpi noin niinkuin akustiselta ominaisuudeltaan. Ja cleani oli myös huonompi kuin lespaulissa. Johtuen toki EMG mikeistä. (Ja mun korvista..)
Schecter oli sitäpaitsi myös paska soittaa mun kouraan.. Ei Les Paul-mainen.
 
Miksi näin? Miksi hevikepit ei "soi" yhtä paljon? :)

Miten kuvailisitte Les Paulin ominaissaundia?
 
Kunnon sustain jämäkän liimakaulaliitoksen ansiosta. Paksu, mutta kuitenkin kirkas soundi vahvistettuna. Pätee sekä P90:iin että PAF-tyyppisiin humbuckereihin. Yritän parhaani mukaan kitkeä ihmisistä sitä mielikuvaa, että Les Paul olisi erityisen tummasoundinen kitara. "Normaalista" vaahterakantisesta saa hyvinkin kirkkaat soundit, jos ei laiteta ylikuumia (eli tummasoundisia) mikkejä. Umpimahonkiset Les Paulit (siis myös kansi mahonkia) ovat tietty vähän tummempisoundisia.
 
Miksi näin? Miksi hevikepit ei "soi" yhtä paljon? :)
 
Ehkä niissä riittää karu ulkonäkö. Sointi otetaan siitä etuasteen gain-potikasta. Kyllä kai se kompensoi.

Enpä jaksa nyt lähteä noita eri merkkien kapuloita tölvimään, vaikka sitä tässä tunnuttiin haettavankin. Nuo testaamasi kitarat ovat vielä monilta osin varsin erilaisia perus-LP:isiin nähden. Sattuikohan kehnoja yksilöitä vaan kohdalle, tiedä häntä.

Kyllä meikän Mesa tuo esiin just ja tasan sen kepin saundin ja soittotyylin. Eli dynamiikka rules.
Varsinkin jos gainin pitää niissä lukemissa että hommassa on jotain järkeä.
 
Luulisi että se olisi huomattu keppitehtaissakin. :)

 
Miksi näin? Miksi hevikepit ei "soi" yhtä paljon? :)
 
Turha yleistää. Mihin kitaraan vertasit?
 
Jokainen lespaulikin tuppaa soimaan vähän erilailla, ei se lespaul ilman vahvaria mikään maailman soivin / hyväsoundisin ole.

Vahvistettuna sointi on mielestäni paksua ja ala middlevoittoista noin yleisesti ottaen. Telessä ja stratossa enemmän alinta bassoa ja yläpäätä -> vaikutelma ei niin paksusta soundista kuin lespassa.
 
Mulla lespaul custom yllättävän erotteleva soundinen.
 
edit: jaa ootkin luetellut mitkä kepit testasit ok. yhdyn tähän noitten merkkien osalta :)

Se dynamiikka vain ei ole kaikille se juttu, heille ne EMG:n mikit on tehty. Ehkä nuo testaamasi kitarat ovat vain turhan moderneja ja samalla "kliinisiä" teikäläisen makuun. Saahan niitä tuoreempia versiointeja myös niillä dynaamisemmilla passiivi-mikeillä.

En mä ees diggaa vanhasta saundista. :) Mutta on komiaa kun voi lyöntikovuudella säätää riffin "tunnelmaa." :)
 
Joo, ei oo kaikille. Jotenkin vaan yllätyin moisesta. Ja ESP Eclipsehän on kovin Les Paulmainen niin eipä silti soinut samalla tavalla.
 
Mites ne EMG:n passiivit? onko sama meininki ku aktiiveissa vai jotain täysin erilaista? Tällä hetkellä mulla on Duncanin JB ja oon pohtinut meneväni vähän "taaksepäin" gainissa ja muussakin Duncanin 59:iin. Vois murista kivasti Recton kanssa. :)

Soidakseen kunnolla akustisesti Les Paul tarvii vähintään .011 - .049 tai .010 - .052. kielet.
 
Eipä ole ihme jos LP.n saundi akustisesti tuntuu ihan olemattomalta jos sitä rähmäisillä .010 - .046 tehdaskielillä hälyisessä musakaupassa kokeilee.

Ei tuossa alotuspostissa lueteltujen kitaroiden testaamisella oo kyllä mitään tekemistä les paulin soundin kanssa. Eclipsekin aikalailla erilainen soitin kuin Lespa. Poislukien se full thickness malli. Hellraiserissa floydi talla, vai kiintee? Merkitystä aika paljonkin soinnin kannalta. No anyway...
Lespoissakin se ominaissoundi vaihtelee paljonkin yksilöiden välillä. Toisessa tummempi ja sulkeutuneempi ja toisessa taas kirkkaampi ja avoimempi. Mut IMO Lespassa on enemmän tummempaan kaatuva saundi kuin kirkas.

Vastaan otsikkoon.
 
Les Paul: Mahonkinen runko liimatulla mahonkikaulalla ja rungossa vaahterakansi. Erittäin yläpäävoittoinen soundi akustisesti, sähköisesti massiivinen botne ei tule ilman vahvistusta esiin.

mulla on stankku ja customi. Periaatteessa samoja keppejä mutta tuo customi soi ihan eri tavalla akustisesti. Kitara resonoi voimakkaasti niin että sen tuntee kehossakin. Tästä syystä se on enemmän myös rokki keppikin josta saa ulos fendermäisiäkin kirkkaita saundeja. Standardin saundia ei voi moittia sitäkään, se vaan on toisenlainen. Akustisesti paljon kuolleempi mutta vahvistettuna se soi kyllä täyteläisesti ja on rauhallisemman oloinen. Itse tykkään että les paulin tulee olla itkevän kuuloinen soolosaundissa kun taas nää aktiivipelit tuppaa lauleskelemaan tai ovat muuten vaan kuolleen kuuloisia. Kieliseteistä sen verran että käytän 10-52 settiä ja toimii mielestäni parhaiten mulla. Paksumpiakin oon koittanut ja tatsi sen kun paranee mutta loppuu sormista voima. Ohemmilla kielillä kitarasta katoaakin sitten jo sielu.

Olen yleisesti ottaen hyvinkin skeptinen kitaristien mielipiteisiin eri kitaroiden ominaissoinneista jne. ja häpeäkseni voin kertoa, että luulin myös tämän Les Paulin kuuluisan sustainin olevan yksi niistä.
 
Mutta pakko se on myöntää, että ei itselleni ole ikinä tullut eteen kitaraa joka soi niin vahvasti ja kauan kuin Les Paul. En odottanut eron olevan niinkin radikaali muihin kitaroihin verrattuna. Säveltä voi pitää vibraatton kanssa soimassa (clean kanavalla, ei feedbackilllä siis) hyvinin pitkiä aikoja. Edes neck-thru Carvinini ei pääse sustainissa lähellekään Les Pauliani.
 
Olen aina haaveillut omistavani Les Paulin ja pitkällisen harkinna jälkeen tulin viikko sitten hankkineeksi uuden Les Paul Standardin (Honeyburst), ja en ole löytänyt mitään valittamisen aihetta.
 
Olen yleensä hyvinkin kriittinen kitaroiden suhteen, mutta kyllä tämä kitara sai hymyn leviämään kasvoille. Laatupeli joka osa-alueella, mutta mielestäni tähän hintaan kitaran kuuluukin edustaa jo huippulaatua. Mutta kuten sanoin, ei mitään valittamisen aihetta. Kitara soi akustisesti vahvasti ja runko resonoi kuin vibraattori. Kannen loimu on onnistuneesti sovitettua loimuvaahteraa ja elektroniikka toimii moitteetta.
En voisi olla tyytyväisempi.
 
(Kuvia on profiilissa jos jotakin kiinnostaa, salama valo ei ole kyllä loimua kuvatessa paras vaihtoehto..)

Itse olen miettinyt tuota liimakaula / läpikaula / pulttikaula sustainia ja sointia vs kitaran paino. Erään soitinrakentajan kanssa puhuttiin Firebirdistä ja sen läpikaulasta. Hän oli sitä mieltä, että Firebirdiinkin kannattaa tehdä liimakaula, koska se soi paremmin. Sitten taas monet metal-orientoituneet tuttuni vannovat läpikaulan nimiin (vaikka itsestä tuntuu, että niillä aktivimikeillä on ihan sama millainen kaularatkaisu on). Joissakin saarnipuisissa stratoissa on tosi pitkä sustain, vaikka pulttikaula.
 
Itse ajattelisin, että kaulaliitos on vain yksi tekijä sustainissa. Toinen on kitaran paino ja kolmas puun soivuus. Sitten elektroniikka on oma maailmansa.

Mulla on tollanen lepa tyyppinen DeArmond M65. Kroppa on ohkaisempi ja kevyempi mitä Lessussa ja kaula on pultattu, mut silti sustaa todella pitkään. Ilmeisesti just mahonkia, koska saundi on vähän honottava ja pitkästä ja herkästä soinnistaan huolimatta ei pidä pahemmin ääntä ilman vahvaria, niinkuin vaikkapa Stratot yleensä.
 
Vaikka kaulaliitos vaikuttaakin, niin sanoisin että yllättävän vähän.

Oman Lespan soundissa miellyttää eniten juuri tuo botne ja se herkullinen sustain. Eri mikkivalinnoilla tuota soundin luonnetta voi sitten muokata haluamakseen... Muista mun kapuloista ei muuten tule ollenkaan samanlaista resonointia rungosta kehoon kuin tuosta, LP:n soittaminen on tässä mielessä varsin kokonaisvaltainen elämys :)
 
Veikkaisin muuten että tuo Lespan soivuus johtuu liimakaulaa enemmän tuosta tuhdista rungosta (ja miksei myös kaulasta).

Minun mielestäni Les Paulin soundi on middlekäs ja hyvällä tavalla honottava. Toki useasti korusanat rikas, paksu, täyteläinen jne. liitetään myös Pauliin, mutta minä olen löytänyt kevyesti alikäämityillä Fralineilla todella kristallisiakin soundeja.
 
Itse tykkään Les Paulista juuri siksi, että sen perussoundi on niin täydellinen alusta rakentaa melkein millainen soundi tahansa. Ehkä se treblekäin funk-komppailu ja reggae-takapotku voisi toimia paremmin Stratolla ja Telellä, mutta LP on perussoundiltaan todella monipuolinen (aivan kuten stratot ja teletkin).
 
Toki tykkään LP-mallista myös ulkomuodon ja fyysisten ominaisuuksien ansiosta. Se on vain minun lapaseen SE kitara. Tästä johtuen teetänkin käsityönä itselleni haluamani "Les Paulin".

Mitään kovin syvällistä analyysiä en osaa tehdä siitä, mikä vaikuttaa mihin, mutta omistan Charvel 4:n, American standad Telen ja stankku Gibsonin lespan, joka oli myös viimeisin hankintani kitaraosastolla.
 
Lespallahan tuli sitten soiteltua alkuinnostuksessa niin, että nuo kaksi muuten aivan oivaa soitinta jäivät soittamati. No aika ajoin olen sitten koittanut hakea erilaisia ja "parempia" saundeja noista muista, mutta lespan jälkeen soivat vaan mun korviini tosi huonosti. Charvel:tä ei saa mitään selvää säröillä, vaikka pitäisi olla hyvä hevikeppi?? Siis saa selvää, mutta kun on kerran lespaan tottunut niin erottelevuus on aivan eri luokkaa. Telen saundit taas ovat tosi ohkaiset, enkä oikein keksi niille käyttöä. Kliineillä liian terävät ja botnettomat. Säröillä jotain iloa saa ja erottelevattuvuuttakin, mutta ei sitä mitä itse haen. Toki ennen lespaa olin tosi tyytyväinen telen saundeihin, mutta mutta. Pakko kuyitenkin sanoa, että hyvä sekin, mutta ei kuitenkaan just se mitä haen.
 
Mutta loppujen lopuksi hyviä kitaroita ovat kaikki, vaan Gipson Les Paul Stadard vie voiton ja kirkkaasti mielestäni melkein kaikilla osa-alueilla. Vain se Stevie Ray Vaughan -saundi jää puuttumaan (mitä itse kaipaan).
 
Ja vielä, että en ollut ihan alkuun lespankaan saundeihin kovin tyytyväinen, mutta ajan kanssa ja viimeistään bändi-voluumeillä viimeistään kolahti sen soittimen ominaisuudet.

Hieman ohi, mutta tuo Govt Mulen kitarasankari Warren Hayness tietää miten Les Paul saadaan kuulostamaan suloisen kauniilta. Vetää vertoja monille muille!
 
Ja alkuperäiseen kysymykseen - Kuulostaa tunkkaiselta ja oudolla tavalla viehättävältä. En siis pidä LP:n akustisesta soundista pätkääkään. Sähköistettynä ensiluokkaista!

No siis...sehän on sähkökitara? Eikö? Mitä väliä sillä akustisella saundilla on?

No siis...sehän on sähkökitara? Eikö? Mitä väliä sillä akustisella saundilla on?
 
Kuitenkin, olipa sähkis tai ei tällä tekniikalla mistä nyt puhe, vahvistetaan kuitenkin sitä mitä akustisesti saadaan aikaan. Ei se tietenkään ole yksi yhteen mitä akustisesti, mutta merkitystä tuolla on in deed!!
 
En tiedä kuinka yleistä tahi perverssiä on soitella sähkiksiä akustisesti, itse harrastan tuota paljon. Soinnin hyvyys _EI_ ole = soinnin voimakkuus. Ei se saisi olla sitä akustisissakaan kitaroissa.
 
Varmasti on hyödyllistä tuntea oman kitaransa ominaisuudet myös ilman sähköjä.