Kitarat: kitarakamat ›

Tällaista tässä pohdin..
 
Paljonko kitaran soittotuntuma on mielestänne tottumuskysymys?
 
Huomasin taas tuossa kauppoja kierrellessäni kuinka paljon oma ehkä liiankin kriittinen soittotuntuman tarkasteluni kaventaa kitaravalikoimaa.
 
Heittäkääs omia fiiliksiänne siitä, kuinka paljon tuota tuntumaa kannattaa mielestänne tarkastella vai kannattaako ollenkaan? Eli totutko äkkiä uuteen radikaalisti erilaiseen kitaraan, vai onko nurkkiisi kenties jäänyt lojumaan kitara jonka tuntumaan et tottunut koskaan?
 
Entä mikä ero on hyvällä tuntumalla ja tutuksi tulleella tuntumalla? Eli voiko sitä ajan myötä tottua vaikkapa itselle sopimattomaan kaulanmuotoon? Monihan pitää plektraakin huonosti koska on aikanaan tarttunut siihen niinkuin "kivalta" on tuntunut. Myöhemmin on sitten pitänyt opetella uusiksi kun ranne on alkanut reistaamaan, tai soittaja on huomannut että oikea käsi ei pysy enää vasemman perässä.
 
Oma näkemykseni on että soittotuntumasta voisi ostovaiheessa joustaa aika reilustikkin, saadakseen tarjolle laajemman kattauksen välineitä joista valita. Ja jopa senkin takia että tulisi siihen soittamiseen hiukan perspektiiviä. Aika harvoin kun se käsien asento ja tekniikka tällaisella harrastelijalla on ihan kohdallaan.
Sitten vain totuttelemaan ja tutustumaan.
 

 
Mutta mielipiteitä mielipiteitä!!

Kyllä kaikkeen tottuu... Ei minua ainakaan häiritse(siis kaulan paksuus ja leveys).
 
Tuleekin mieleeni eräs Anttilassa tapahtunut asia. Kiertelin siinä ostoksilla ja katseeni kiinnittyi johonkin kitaraan. Pitihän sitä sitten mennä kokeilemaan. Otin vähän yleisvaikutelmaa ja sipaisin koko kaulan pituudelta kädelläni. Tuloksena 6 tikkua kädessä ja kaksi verta vuotavaa haavaa, ilmeisesti tuli nauhoista. Siinä sitten rupesin nauramaan ja kiroilemaan samaan aikaan. Ei säättänäh ai perkele hoho olen minäkin urpo. Siihen kaulaan kestäisi ehkä vähän aikaa tottua. :)
 
Taisi muuten olla joku Williams merkkinen.

Kyllähän tuo tottumuskymys ja varsinkin esim. mieluinen kaulanpaksuus selviää vasta ajan kanssa. Itselläni on Highway 1 Strato, jossa Modern C-shape kaula. Kesällä ostin Tokai LC-70 Love rockin jossa oli sitten jo paljon paksumpi kaula, joka oli kai jotain D-muotoa. Aluksi se tietenkin tuntui kohtuu jykevältä ja erilaiselta stratoon verrattuna. Nopeasti siihen kuitenkin tottui.
 
Päädyin kuitenkin myymään Tokain ja tuo straton kaula on Tokain jälkeen tuntunut kyllä taas mielestäni luontevammalta ja muutenkin mukavammalta. Tässä nyt vain omalta osaltani kyse kaulasta, mutta kaulojakin on niin monelaisia, että kyllähän se näissäkin menee tottumuskymyksenä :)

Kyllähän tuo tottumuskymys ja varsinkin esim. mieluinen kaulanpaksuus selviää vasta ajan kanssa.
 
Mulla on kerran tullut sellanen fiilis soitinkaupassa, että "mitä helvettiä mä oon tykännyt tuosta oman gibsonin profiilista ollenkaan"... Fender vei sydämen, mutta kyllä molemmat on ihan yhtä mukavia käteen...

Tällaista tässä pohdin..
 
Paljonko kitaran soittotuntuma on mielestänne tottumuskysymys?
 
Ostin viime keväänä Epiphonen Les paulin ja ihan mukava sillä on soitella sinänsä. En vain totu sen soundiin. Otelaudan pitää olla kuitenkin tarpeeksi iso. Dynelectron otelauta tuntui liian kapealta ja nauhat olivat liian tiuhassa, sama koski Rickenbackeria.
 
t. nimim. yksikelaisilla ikänsä soittanut.

Varsin harvojen kitaroiden tuntuma ärsyttää meikäläistä, tässä ei nyt heti tule mieleen muuta kuin monet PRS:n kitarat ja Ibanezin SZ-sarja. PRS:ssa leveä kaula ja Ibassa U:n muotoinen kaulaprofiili. Kyllähän noihinkin nopeasti tottuisi, mutta mieluummin hommaa semmottisia soittimia jotka sopivat ilman totuttelua.
 
Vähän minua kyllä harmittaa, että stratotyyppisellä kapealla kaulalla ei saa oikein muita kuin stratoja. Mulla on tuossa kaksikaulaisessa Deanissa 6-kielisen kaula juurikin tuollaista kapeata ja sopivan paksua mallia ja se istuu kyllä käteen niin pirun hyvin, että jos alkaisin kitaraa teettämään tai rakentamaan niin tuosta ottaisin mallia.

Mulla oli ennen SG kopio, joka oli palvellut ykkössoittimenani siihen asti kunnes hankin Ibanez AR-100 kitaran. No, sen jälkeen jäi SG vähemmälle soitolle, ja yksi päivä vaan huomasin, että sen kaula ei sopinut käteen enää yhtään, vaan käsi tuli helposti kipeäksi. Tavallaan siis kasvoin "ulos" tuosta kaulasta, vaikka uskon kyllä, että sitä ei olisi tapahtunut, jos vaan olisi soitellut sillä siinä ohessa tarpeeksi usein.

Mmm. On niitä jotka sopii heti käteen, ja vuoden päästä se on ihan ku taivaasta lähetetty sun sormille. Näin mun iban kanssa. Tää on niin kevyt soittaa, et melkeen tuntuu vaikeelta soitta sellsilla mitkä ei o ihan näin kevyitä soittaa, ja jos kielet on vähänki liian korkeella. Jos kaula on 19mm niin se vielä menee, mutta jos menis sen yli, niin en tiiä mitä tekisin. PIFSH awpiet pksbadg+9hš1+hgy3+g

Olen huomannut tässä, että sellainen vähän paksumpi kaula on minulle omiaan, olen aikalailla ihastunut fenkun modern-c:hen.
 
Mulla on epin lp kopio, yamahan hevikeppi, ibanezin basso, seagullin akustinen (jossa on joukon tuhdein kaula joka suhteessa) ja harleybentonin el. akustinen.
 
Kaikki muut kitarat ovat olleet kertalaakista hyviä, mutta hb on ainoa joka ei aluksi tuntunut hyvältä, nyt se kyllä menee vallan mainiosti.
 
Tulipa samalla soittimet listattua :)

Itse oman Jacksonini tosi ohueen kaulaan tottuneena koitin kaverini Esp Ltd:tä jossa kaula oli hieman paksumpi mutta otelauta kapeampi, tuntui aluksi tosi oudolta soittaa tuota Esp:tä mutta vähän ajan rämpyttelyn jälkeen se luonnistui jo ihan hyvin, ja kaulakin tuntui hyvältä kädessä... ..Myös Esp Ltd:n tune-o-matic aiheutti aluksi floyd roseen tottuneelle hieman päänvaivaa, mutta nyttemmin on lähes ihan sama minkälaisella vempaimella soittelee...

Varsin harvojen kitaroiden tuntuma ärsyttää meikäläistä, tässä ei nyt heti tule mieleen muuta kuin monet PRS:n kitarat ja Ibanezin SZ-sarja.
 
Oho! Mua ärsyttää PRS:t (ja Ruokankaan Duke), mutta SZ on käteeni paras mitä olen kokeillut. Se leveys on aivan ihana, vihdoinkin mahtuu soittamaan A-duurin oikein. Joo, mulla taitaa olla vähän isot kädet.
 
Tollanen vintage 7,5" skaala ei oikein luonnistu, sellanen löytyy paristakin omasta kitarasta. 12" (tai compound) taitaa olla kädelle se optimi. Pitääpä muuten suunnitella ton floikkakitaran radius uusiksi, ei oikein talla ja lapa vastaa otelaudan radiusta.
 
Vähän minua kyllä harmittaa, että stratotyyppisellä kapealla kaulalla ei saa oikein muita kuin stratoja.
 
Mua taas vähän harmittaa ettei leveällä kaulalla saa stratoja!
 
Mutta mitä aiheeseen tulee, kyllä käsi sopeutuu jonkin verran. Jos kitaran talla tai muu uloke tökkää soittoasennossa rajusti vastaan, ei siihen ehkä totu ollenkaan (minä ja LP), mutta tollaset pienehköt asiat kuten skaala, radius, ja etenkin kaulan paksuus on totuttavissa. Ennen hankintaa on syytä antaa soittimelle vähän aikaa. Jos puolessa tunnissa ei ala tuntumaan luontevammalta, on ehkä syytä unohtaa.

Vähän minua kyllä harmittaa, että stratotyyppisellä kapealla kaulalla ei saa oikein muita kuin stratoja.
 
kröhöm, BC Richit, ainakin appiukko mittasi tuon mun kepakon samankokoiseksi ;)

Tällaista tässä pohdin..
 
Paljonko kitaran soittotuntuma on mielestänne tottumuskysymys?
 
Paljon... Itse en vaan voi soittaa enää nykyisin kitaroilla, joissa volumenamiska on kielten alla (tyyliin Strato, Iban RG + n. miljoona muuta eri mallia)
 
Huomasin taas tuossa kauppoja kierrellessäni kuinka paljon oma ehkä liiankin kriittinen soittotuntuman tarkasteluni kaventaa kitaravalikoimaa.
 
Mutta minkäs teet? Jos skeba ei vaan istu hyppysiin lainkaan testin aikana, niin se ei kyllä tule istumaan myöhemminkään, IMO
 
Heittäkääs omia fiiliksiänne siitä, kuinka paljon tuota tuntumaa kannattaa mielestänne tarkastella vai kannattaako ollenkaan? Eli totutko äkkiä uuteen radikaalisti erilaiseen kitaraan, vai onko nurkkiisi kenties jäänyt lojumaan kitara jonka tuntumaan et tottunut koskaan?
 
Tuohon edellä mainittuun volapotikan sijaintiin en totu, vaikka olen monta kertaa yrittänyt. Sitä vaan alitajuisesti varoo koko ajan, jolloin soittamisesta tulee väkinäistä ja muutenkin huonoa. Myyntiin menee vehkeet taas (JEM) tuon takia. (Uudemmissa JEMeissä on muuten volanamiska kauempana. Tämä selittänee, miksi 7VWH istui ihan hyvin näppeihini, mutta vanha 77FP ei)
 
Entä mikä ero on hyvällä tuntumalla ja tutuksi tulleella tuntumalla? Eli voiko sitä ajan myötä tottua vaikkapa itselle sopimattomaan kaulanmuotoon?
 
Tuohon voi toki tottua. Mullahan on aika jööti kaula siinä minun Amfissa, jota olet testannutkin, mutta JEMin ja PGM:n suht ohuet kaulatkin istuvat ihan hyvin kätöseen. Niiden soittoasento (hihnan pituus, kitaran kulma jne) on toki oltava sitten eri.
 
Oma näkemykseni on että soittotuntumasta voisi ostovaiheessa joustaa aika reilustikkin, saadakseen tarjolle laajemman kattauksen välineitä joista valita. Ja jopa senkin takia että tulisi siihen soittamiseen hiukan perspektiiviä. Aika harvoin kun se käsien asento ja tekniikka tällaisella harrastelijalla on ihan kohdallaan.
Sitten vain totuttelemaan ja tutustumaan.
 
No... Itse olen kyllä hieman eri kannalla. Soittouraa on nyt takana ~15 vuotta ja kyllä liikeradat on aika syvälle iskostuneet, eikä ne ihan helpolla muutu. Toki, jos olisi tuntikausia aikaa lähes päivittäin harjoitella uutta soittotapaa, niin mikä ettei se olisi mahdollista. Mitä isompi "vika" soitossa on, sitä aikaavievempi toimenpide se varmasti on korjata. Itse tyydyn mieluummin etsimään sitä "oikeaa soitinta".

liikeradat on aika syvälle iskostuneet, eikä ne ihan helpolla muutu.
 
Oon huomannu että eri soittimilla soitan hieman eri asennossa. Hihnan varassa kun soitin asettuu omaan asentoonsa, kädet ja sormet menee sen mukaan. Tän takia kaikki LP:llä soittavat näyttää mun silmään olevan ihan vinossa, etenkin kun vielä pitävät sitä alempana kuin mitä laki sallii.

Ei oo vielä tullu sellasta kitaraa vastaan, jota en olis pystynyt soittamaan. Ylipäänsä mua vituttaa, jos kitara on liian helppo soittaa. Kaula kuin jätskitikku, millin tuhannesosan äksöni ja silleen. Painimista, vääntöä ja ähinää olla pitää.
 
Kyllä tuo Jaguar tuntu ensi alkuun vähän hassulta, mutta hyvin siihen tottui jo muutamassa päivässä.

Ei oo vielä tullu sellasta kitaraa vastaan, jota en olis pystynyt soittamaan. Ylipäänsä mua vituttaa, jos kitara on liian helppo soittaa. Kaula kuin jätskitikku, millin tuhannesosan äksöni ja silleen. Painimista, vääntöä ja ähinää olla pitää.
 
Mielestäni äksönit ja nauhat ja mensuurit ym. pystyy vielä sulattamaan aika hyvin (useimmiten), mutta jos jotain on selkeästi väärässä paikassa (minun tapauksessani volapotikka), niin ei onnistu. Ei itkemälläkään. Yritetty on ja aina se vaan tiellä pönöttää. Siksi vaihdan JEMin PGM:iin.

Kaikkeen tottuu paitsi jääpalaan perseessä (vanha viidakon sanonta).
 
No ei ihan. Oman biisintekokitarani (akustinen) kaula ja tuntuma on kyllä niin suurelta osin rectum-osastoo, että. (ohan sillä ny kuitenkin 3 vuotta väännetty)
 
Samoin nuo 50-luvun malliin tehdyt LP:n kaulat ei oikeen tahdo istua kätöseen. On vähän turhan liian paksuja. Sen sijaan gibsonin 60's slim-taper on mielestäni oikeenkin toimiva.

Paljonko kitaran soittotuntuma on mielestänne tottumuskysymys?
 
No jaa... ei minulla ainakaan tule soittelusta mitään jos kaulaprofiilina on joku V-shape tms. En saa peukaloa mitenkään järkevästi kaulan taakse.
 
Huomasin taas tuossa kauppoja kierrellessäni kuinka paljon oma ehkä liiankin kriittinen soittotuntuman tarkasteluni kaventaa kitaravalikoimaa.
 
Mielestäni tämä on vain hyvä asia. Sama homma kuin karkkikaupassa, jos salmiakit ja hedelmäkarkit ovat halvennuksessa ja tiedät ettet pidä salmiakista niin valinta helpottuu huomattavasti :)
 
Heittäkääs omia fiiliksiänne siitä, kuinka paljon tuota tuntumaa kannattaa mielestänne tarkastella vai kannattaako ollenkaan?
 
Minulle se on ensimmäisillä sijoilla kun soitinta testaan. Jollei se tunnu HETI omalta soittimelta, niin ei se varmastikaan tunnu koskaan. Sen vain pitää natsata heti, eikä vasta vuoden päästä kun on koko sen ajan uskotellut itselleen että "tämä on se oikea soitin minulle".
 
Eli totutko äkkiä uuteen radikaalisti erilaiseen kitaraan, vai onko nurkkiisi kenties jäänyt lojumaan kitara jonka tuntumaan et tottunut koskaan?
 
Olen viimeaikoina huomannut että, tietyt "siivekkäät" kitarat itseasiassa soveltuvat meikäläisen soittotyylille nykyään. 5-10 vuotta sitten en voinut kuvitellakaan mitään Rhoadsia tai Kellyä. Suosin edelleen Strato ja LP-pohjaisia ratkaisuja, mutta olen aikojen saatossa tottunut myös Rhoadsin "hainevään". Erikoisempiin kaulaprofiileihin en kyllä ole tottunut, esim. juurikin tuo V-shape mikä on 50-luvun Fenkuissa jne.
 
Entä mikä ero on hyvällä tuntumalla ja tutuksi tulleella tuntumalla? Eli voiko sitä ajan myötä tottua vaikkapa itselle sopimattomaan kaulanmuotoon? Monihan pitää plektraakin huonosti koska on aikanaan tarttunut siihen niinkuin "kivalta" on tuntunut. Myöhemmin on sitten pitänyt opetella uusiksi kun ranne on alkanut reistaamaan, tai soittaja on huomannut että oikea käsi ei pysy enää vasemman perässä.
 
Plektrasta sen verran että soittelen itse edelleen hyvinkin paljon niillä plektramalleilla mihin alkujaan totuin. Eli Dunlop Gator 1.14mm ja 1.50mm. Nyt vuosi sitten ostin kokeeksi muutaman Ibanez Rubber Grip Wizardin ja Ibanez Paul Gilbert plektran ja soitto kulki varsin hyvin niilläkin. Kai sitä tiettyyn pisteeseen asti pystyy tottumaan jos haluaa tottua. Itse en kyllä väkisin pakota sellaiseen mikä ei luonnostaan tunnu oikealta.
 
Oma näkemykseni on että soittotuntumasta voisi ostovaiheessa joustaa aika reilustikkin, saadakseen tarjolle laajemman kattauksen välineitä joista valita.
 
Minulla taas päinvastaiset fiilikset. Jos esim. liikkeestä on just meikäläisen suosimat kielet loppu, niin soitan vanhoilla kunnes sinne tulee niitä lisää. Jos vain mahdollista, niin pyrin viimeiseen asti välttämään tällaista:"Tämä tuntuu huonolta, mutta ehkä mä totun siihen ajan kanssa"-meininkiä.
 
Ja jopa senkin takia että tulisi siihen soittamiseen hiukan perspektiiviä. Aika harvoin kun se käsien asento ja tekniikka tällaisella harrastelijalla on ihan kohdallaan.
Sitten vain totuttelemaan ja tutustumaan.
 
No juu, kyllä minä tutustun laitteisiin, erilaisiin sellaisiin vaikka en itse pitäisikään niistä soundillisesti, ulkonäöllisesti, alitajuisesti tms. Mutta se ei tarkoita sitä, että pakotan itseni sellaisilla kamoilla vetämään mitkä ei luonnostaan istu kouraan.
 
Kyllä kakarallekin voi ostaa ekaksi fillariksi sen 28-tuumaisen maastopyörän, mutta ei se sitä tarkoita että lapsen olisi mukava sellaisella pyöräillä. Antaahan se toki perspektiiviä kun vertailee muihin fillareihin :)
 
Mutta mielipiteitä mielipiteitä!!
 
No tuossahan sitä vuodatusta jo tulikin.
Eli jyrkkä EI pakonomaiselle totuttelulle. Testaus ja kokeilu tietysti erikseen. Olenhan itsekin joutunut kokeilemaan kymmeniä erilaisia plektroja ja kielisettejä jotta ne omat suosikkini olen löytänyt.

Jotenkin musakauppojen hyllyissä olevissa kitaroissa on minusta yläsatula usein liian matalalla. Tottumyskysymys, mutta se tuntuu esim. joissakin F-M*#iikin Fendereissä todella häiritsevältä.
Myös yläsatulan kapeus vaikuttaa (ainakin psyykkisesti) soittotuntumaan. Kapealla yläsatulla tuntuma on kova ja etäinen. (Sama pätee myös lukkosatulalla varustettuihin, mutta niissä se nyt kuuluukin asiaan.)
Tiukka radius ja matalan kapeat nauhat tuntuvat hölmöltä yhdistelmältä.

Mie tykkään monenlaisesta, ihan suoraan kylmiltään, ei tarvi totutella. Kuhan vaan on hyvä, tai ainakin asiallinen.