Kitarat: kitarakamat ›

Sain käsiini otsikon mukaisen yksilön. Kitarassa ei ole sarjanumeroa missään eikä tallassakaan lue mitään. Ainoat tunnistamista helpottavat asiat on Made in Japan teksti kaulalaatassa sekä irroitetun logotarran ääriviivat joista kuvat allelinkatussa albumissa
https://imgur.com/a/GquSIQo

Näyttää erehdyttävästi tämmöiseltä Vintagen 125 e kepiltä?
 
https://www.tori.fi/uusimaa/Vintage … _luvulta_Made_in_Japan_58076497.htm

The Jack: Näyttää erehdyttävästi tämmöiseltä Vintagen 125 e kepiltä?
 
https://www.tori.fi/uusimaa/Vintage … _luvulta_Made_in_Japan_58076497.htm
 
Hyvin samanlainen joo! Tosin tuossa myynti-ilmoituksessa Vintage ei ole merkki vaan myyntiadjektiivi.

Turu: Sain käsiini otsikon mukaisen yksilön. Kitarassa ei ole sarjanumeroa missään eikä tallassakaan lue mitään. Ainoat tunnistamista helpottavat asiat on Made in Japan teksti kaulalaatassa sekä irroitetun logotarran ääriviivat joista kuvat allelinkatussa albumissa
https://imgur.com/a/GquSIQo
 
Tuossa on täysin samanlainen kitara..
https://www.seymourduncan.com/forum … 3-Help-me-to-identify-my-MIJ-sg-!!!
 
ja eipä sielläkään mitään varmaa osattu sanoa. Ehdotuksia runsaasti, Kay, Kimbara, Satellite, Teisco jne.. Ensin tuosta logosta ajattelin Matsumokun tekemää Aria -merkkistä, vähän tuo logon "pohja siihenkin sopis.. Noista vanhemmista metallisista logoista tuolla totesivat:
"often the original brand names were stick on plastic or metal plates that easily fell off. Your biggest clue may be the Hofner-style "sideways staple" pickups. "
 
Eli koita katsella tuollaisia mikkejä, jos vastaan tulee jostain. Siitä voi selvitä tuon merkki. Metalliosien (ja tuon niiden "laadun"), osalta voisin myös tarjota Morrista tai DIA-merkkistä. Toisaalta, tuo logo on ilmeisimmin 5-kirjaiminen, noin pikkusen Photoshopissa pyöritettynä.
Katellaan, nää on varsin haastavia "pähkinöitä" kyllä.

Kyllä tuo näyttää ihan Cimarilta.

Turu: Hyvin samanlainen joo! Tosin tuossa myynti-ilmoituksessa Vintage ei ole merkki vaan myyntiadjektiivi.
 
Innostuin liikaa onnistuneesta hausta, enkä lukenut tarpeeksi tarkkaan. Vintage-nimellä myydään monenlaista kitararompetta.
 
Onko olemassa poikkeuksia sääntöön, että pulttikaulalla olevat Les Paul ja SG-jäljitelmät ovat yleensä suht arvottomia?

The Jack:
Onko olemassa poikkeuksia sääntöön, että pulttikaulalla olevat Les Paul ja SG-jäljitelmät ovat yleensä suht arvottomia?
 
Tom Andersonin Bobcat sopinee arvokitaroiden luokkaan.

The Jack: Innostuin liikaa onnistuneesta hausta, enkä lukenut tarpeeksi tarkkaan. Vintage-nimellä myydään monenlaista kitararompetta.
 
"Vintage" brändinimenä on aika uutta meininkiä, sen takana on JHS-soitinkauppaketju Englannissa. Soittimet sitten on kyllä Kiina-Vietnam -rintamalta. Se on vähän niinku Harley-Benton tai J&D Bros.
Onhan noita ollut "maailman sivu" noita soitinkauppojen "omia merkkejä" aina tuolta 60-luvun lopuilta asti.
 
Onko olemassa poikkeuksia sääntöön, että pulttikaulalla olevat Les Paul ja SG-jäljitelmät ovat yleensä suht arvottomia?
 
Kyllä vaan on "poikkeuksia".

60/70 vaihteen Staggia tarjottu vaihtoehdoksi, ja arvauksen kaveri perusteli noilla mikeillä.

Stagg
 
http://vintagestagg.altervista.org/7066/index.html

Ylle linkitetty Stagg vaikuttaa varsin identtiseltä. Tiedä sitten mikä nimi irronneessa logossa on ollut, varmaan noita on myyty useammalla nimellä. Arvo kuitenkin kaikissa tapauksissa lienee se, mitä joku nostalgikko on kitarasta valmis maksamaan. Tallaratkaisusta näkee että hirveän kallis ei kitara ole uutena ollut, mutta metkana hipsterisoittimena se toimisi hienosti :)

Matias.: Kyllä tuo näyttää ihan Cimarilta.
 
Samaa mieltä, treeniksellä on juuri aivan vastaava kaverin Cimar.
 
E: Paitsi että talla on kyllä aivan erimallinen.
 
E2: Perunalla otettu kuva Cimarista: https://images-wixmp-ed30a86b8c4ca8 … -X7KPqQCxJzHlzzHHw6K72rHZ4heQM8u6_c

Mulla on sellainen muistikuva että Suosikki lehdessä oli 70-luvulla ton näköisen kitaran mainos jolla sen pystyi ostamaan postitse. Se oli merkiltään Morris ja niitä ilmeisesti osteltiin melko paljon - kahdella mun kaverillakin oli tollanen. Kyseinen Morris oli testissä jossa Jukka Tolonen kokeili useampaa halpiskitaraa ja tota Morrista hän ylisti.

Soundin 2/1977 takakannessa Musiikkiyhtymä kauppaa Morriksen SG:tä (Morris G-2) hintaan 395 mk. Suttuisen mustavalkokuvan perusteella kitara näyttää muuten samanlaiselta kuin linkitetty Stagg, mutta potikoita on vain kaksi ja 12. nauha on merkitty yleiseen tapaan kahdella pisteellä. Myös mikkien sijoittelu on hieman erilainen kuin ketjun aloittajan kitarassa. Mutta voi toki olla, että Morriksen nimellä on myyty ihan samanlaistakin kitaraa.
 
Tolosen kitaratesti olisi kiinnostavaa nähdä!

Toisella foorumilla selvisi että Univoxin logo on aikalailla yksi yhteen tuon oman logon ääriviivojen kanssa ja netistä löytyi kuva Univoxin SGstä joka muuten täysin samanlainen mutta erityyppisellä logolla. Kaiketi noita Univoxejakin tehty samalla tehtaalla Staggin kanssa?
 
https://images.reverb.com/image/upl … 1528985431/ldzwowsnw4zbbk6xe5bt.jpg

Mulla on näitä ollut useampikin. Samalta tehtaalta on aikanaan näitä tullut monilla eri merkeillä. Stagg ehkä Suomessa yleisin. Tuo mikä oli "eri tallalla", oli ihan sama mutta siis ilman kampea. Mikkien valmistaja on muistaakseni "Maxon" ja ovat single coilit.
Arvo..? Näitä "saa alle satasella", mutta kunnostettu yksilö saattaa mennä kaupaksi oikealle ostajalle tuplahintaankin. Samaan aikaan, kun näitä ilmeisesti yhä on vinteillä ja kellareissa, moni haluaa vielä "samanlaisen, kun millä joskus aloitteli"...
 
Säädettynä ja huollettuna ei mikään susihuono ja kyllähän tuon bridgenkin voi jopa vaihtaa säädettävään malliin.

Siinä tallassa ainoa pulma on se että se on suorassa kulmassa kieliin nähden ilman minkäänlaista kompensaatiota. Bassopuolta täytyisi jotenkin siirtää taaemmas. Tuntuisi "vintagesoittimen" tärvelyltä porata tallan pohjalevyyn uusi reikä toisen tallatolpan siirtämiseksi muutaman millin taaemmas. Niin taidan kuitenkin tehdä saadakseni vastaavalla mekaniikalla varustetun kitarani keikkakuntoon. Vaikeita päätöksiä!
 
Vai voisikohan alkuperäisen tolpan varaan kehitellä jonkin "sovitteen" jonka päälle orkkis talla asettuisi parempaan asentoon. Täytyykin miettiä.
 
Tuossa Univox-logossa kiinnitysnastojen reiätkin tuntuisivat osuvan samoihin paikkoihin kuin aloittajan kitarassa.

E i kannata tehdä mitään, ennenkuin on varma, että intonaatioiden säätö ei onnaa. Ihan 90 astettahan se ei noissakaan aina ole ja joskus oon huomannut, että säädöt yllättäen saakin kohdalleen ilman suurempia kompromisseja. Periaatteessahan telenkin (kolmepala talla) kanssa joutuu tekemään kompromissia ja banjohan on kans melkein aina "sinnepäin vireessä" tallasta johtuen. Mut jos siihen haluaa säädettävän tallan, niin kattoo vaan sen sopivan paikan ja tekee ankkureille uudet reiät..?

Tuommoisessa kammellisessa konstruktiossa se talla tolppineen on kiinni siinä pohjalevyssä. Kielikohtaiselle säädölle ei minusta ole tarvetta, kunhan vaan tallan saisi vinoon. Gibsonin Melody Makerissakin intonaatio on mainio vaikka tallaa ei voi säätää joka kielelle erikseen.

Kefiiri: Tuommoisessa kammellisessa konstruktiossa se talla tolppineen on kiinni siinä pohjalevyssä. Kielikohtaiselle säädölle ei minusta ole tarvetta, kunhan vaan tallan saisi vinoon. Gibsonin Melody Makerissakin intonaatio on mainio vaikka tallaa ei voi säätää joka kielelle erikseen.
 
Gibsonin yhden palan tallalla olevan kitaran mainiota intonaatiota ihmettelin itsekin joskus, kun semmoisen kitaran olin hommannut. Itse asiassa soinnut tuntuivat soivan jopa puhtaammin kuin stratolla, joka oli hyvässä säädössä.