Kitarat: kitarakamat ›

(Oli niin sekaisia nuo ikivanhat Musari-ketjut, että laitan uuden.)
 
Kertokaas te joilla kokemusta on: Mikä on -se- Music Manin juttu? Mikä tekee niistä erityisiä ja hyviä? Ovatko hintansa väärtejä?
 
Perinteisenä Gibson/Fender -miehenä olen yllättäen löytänyt itseni kuolaamasta usein mm. Cutlass, Sabre, Stingray mallien perään. Ehkä kokoelmassani olisi vielä paikka superlaadukkaalle ja monipuoliselle kitaralle?

Minulla on ollut Music Man Jp 6 piezolla vm. 2014
 
Kaula!
Se oli ensimmäinen asia joka kävi silmään ja käteen. Hyvin tehty laadukkaista puutavaroista. Lakkaamaton. Linnunsilmää oli vähäsen omassa kitarassani, mutta kuitenkin. Buzz feiten virityssysteemi. Lukittavat virittimet. Kaikki nämä laatukamaa.
Satula oli tehty 10-46 setille johon ei 10-52 mahtunut ollenkaan, että se vähän miinuksena.
Nauhat oli ruostumattomasta tavarasta.
 
Tone potentiometri!
Se oli toinen merkittävä asia. Tone tuntui toimivan koko alueella epärealistisen tasaisesti. Oikein aukinaisesta todella kumeaan, ja tämä niin ettei selvää rajaa huomannut missään. Vastaavaa en ole tavannut muussa kitarassa. Minusta tällä kitaralla voisi hyvin soittaa jazzia. Ainakin soundit saa todella umpinaiseksi Soundia voisi kuvailla, että paksua lasia on taivutettu hajoamispisteeseen ja sitä kopautetaan kepeästi ruuvimeisselin kahvapuolella. Vaikea näitä soundeja on kuvailla. Tämä tuli ekana mieleen.
 
Mikkien keskiasento!
No se on se Petruccin normi. En silloin sitä tiennyt, huomasin vaan että onpa kerrankin selvästi erilainen keskiasento.
 
Music Manin oma tremolo talla!
On nätti ja toimiva! Ei muilla merkeillä ole mitään noin hienoja.
 
Herkkyys!
Tuntui että nuotti soi ennenkuin kerkisi plekulla kietä koskettaa. Muutenkin vastasi hyvin käskyihin, ehkä liiankin hyvin.
 
Onko hintansa väärti?
No ainakin jos käytettynä ostaa. Porukat tuntuu pitävän näitä aika hyvin. Cutlasia joskus itsekin katselin, mutta kerkisin ostaa toisen stratomallisen kitaran. Sekin on jo myyty. Helposti uskaltaisin roponi Musariin laittaa.
 
Tämä oli ensimmäinen hyvä kitarani ja nuo huomiot ovat ns. amatöörin huomioita.
 
Soundieroa nykyiseen PRS Studioon vertaisin lauseella:
Jos Musari on terävä partaveitsi, PRS on sahalaitainen leipäveitsi. Ehkä musari oli jollain tavalla persoonaton.. Ehkä oli soittajakin.

Ostin Music Man Luke II:n muutamia vuosia sitten. Sitä lähtien se on toiminut mun ykköskitarana. Vaikka kitarassa on aktiivimikit, se toimii tosi hyvin eri setuppien kanssa. Tästä varmaan löytyy monia mielipiteitä ja tuo oli mun.
 
Eniten pidän musarin (luken) kaulasta. Sen profiili on juuri sopiva mun nakkisormille. Ja ehkä paras ominaisuus kaulassa on lapa, jossa kielet menee viivasuorina virittimiin, ilman mitään ohjaimia eikä kaulalukkoja. Auttaa ilmeisesti oleellisesti kitaran vireessä pysymiseen. Talla ja etenin se minkälainen sitä on käyttää, on mielestäni tosi onnistunut ratkaisu.
 
Kitaran ostin täältä torilta käytettynä. Myyjä lähetti kitaran mulle testiin ilman mitään panttimaksuja tms. (miettikää!!). Kitara jäi ekan soinnun jälkeen mulle. En miettinyt sekuntia kauempaa.
 
Nyt olen myös alkanut kuolaamaan musarin perään jossa olisi HSS passiivimikki setti. Sterling julkaisi just uusia malleja ja niissä speksit (ja hinta) osuis kyllä melko kohdilleen.

Luke 3.ssa on kai taas HSS passiivisetti. Itsellä on myös tuo 2. Laatu ja viimeistely on tosiaan kyllä huippua ja kuten sanottu, kaula on parasta ja kitara pitää vireensä todella hyvin.

Luke III:ssa on tosiaan passiivisetti ja sen saa HH tai HSS konfiksella.
 
Torilla on yksi Luke III myynnissä, mutta rahalle on liian monta kilpailevaa tekijää tällä hetkellä. Niistä Sterlingin malleista olen kuullut pelkkää hyvää... että niiden perään katsoisin myös. Joku Cutlass voisi hyvin ajaa Straton paikkaa?
 
Jos jotain pitää moittia, niin kaulamikin soundi ei ole ihan just mun makuun, mutta sen kanssa kyllä elää.
 
joku muu sikko: Luke 3.ssa on kai taas HSS passiivisetti. Itsellä on myös tuo 2. Laatu ja viimeistely on tosiaan kyllä huippua ja kuten sanottu, kaula on parasta ja kitara pitää vireensä todella hyvin.

Toistaiseksi ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa Music Maneista. PRS:n ohella nämä on olleet eniten mieleen, vaikka oon nyt Axiksen laittanu myyntiin. Se on nyt vaan sen takia, että ostan ennemmin JP:n tämän tilalle kaulaprofiilin takia.

Luken II ja III versioiden kaulat on melko erilaiset: II:ssa on se hieman epäsymmetrinen V, mutta III:n on hieman isompi, pyöreämpi, mutta ihan maltillinen kuitenkin kooltaan. Itse asiassa aika samankaltainen kuin Morsessa. Samoin III:n body on hieman kasvanut edeltäjäänsä verrattuna. Ihan alkuperäistä kelluvatallaista en ole koskaan päässyt testaamaan. Allekirjoitan myös tuon jo mainitun vireen pysymisen. Mun molemmat Luket on ns. Jeff Beck säädössä, ja vire pysyy todella kiitettävästi melko rankassakin menossa.
 
Musarit on ihan laatupelejä. Esim. FB:n EBMM-foorumilla Musariomistajien ongelmat tuntuu useimmiten liittyvän Petruccin Majesty-mallin elektroniikkaan.

Kaulahan se tuntuu olevan SE juttu. Omassa JPX-7 kitarassa ainakin on omiin nakkisormiin hyvin soveltuva seiskakaula. Paljon jotenkin miellyttävämpi kuin esim Ibanez RG7/UV777 osaston leveät kaulat.
 
Tossa mallissa myös piezo on mukava lisä.

Tuota en tiennytkään, että III mallissa on erilainen kaulaprofiili.
 
MusikMan: Luken II ja III versioiden kaulat on melko erilaiset: II:ssa on se hieman epäsymmetrinen V, mutta III:n on hieman isompi, pyöreämpi, mutta ihan maltillinen kuitenkin kooltaan. Itse asiassa aika samankaltainen kuin Morsessa. Samoin III:n body on hieman kasvanut edeltäjäänsä verrattuna. Ihan alkuperäistä kelluvatallaista en ole koskaan päässyt testaamaan. Allekirjoitan myös tuon jo mainitun vireen pysymisen. Mun molemmat Luket on ns. Jeff Beck säädössä, ja vire pysyy todella kiitettävästi melko rankassakin menossa.
 
Musarit on ihan laatupelejä. Esim. FB:n EBMM-foorumilla Musariomistajien ongelmat tuntuu useimmiten liittyvän Petruccin Majesty-mallin elektroniikkaan.

noon: Tuota en tiennytkään, että III mallissa on erilainen kaulaprofiili.
 
My bad... tarkistin speksit ja molemmat on listattu 2:lla kotimaisella seuraavasti 1-5/8" (41.3 mm) at nut, 2-3/16" (55.6 mm) at last fret. Mulla on molemmista BFR-versio, ja kyllä ainakin omissa handuissa tuntuvat ihan erilaisilta. Luke 2 on se ns. soft V linnunsilmävaahteraa rupu-laudalla, ja Luke 3 ainakin minusta pyöreämpi profiili materiaalina ns. baked maple ja rupu-otelauta myös, vaikka monessa paikkaa profiiliksi on III-versiossa mainittu myös V. Identtiset faktat; menee siis mojon puolelle. Voihan se olla, että tehtaalla on eri miehet antaneet santapaperia, ja ovat ns. yksilöitä molemmat kitarat.

Lapa noissa on loistava. Paras alalla. Itse mietin koko ajan, että miten muotoilisin oman versioni 4+2 -teemasta. Nämä ovat myös osa historiaan parhaan kitaranrakentajan perintöä. Maallusemmista asioista jls puhutaan, niin MM:n kitarat on tehty oikein hyvin joka suhteessa. Jos mieleinen versio löytyy, niin en empisi.

Tyypillinen Musarin kitara on tehty pienikokoisemmalle henkilölle tai ainakin pienikätiselle ja tämä pätee varsinkin nimikkomalleihin.
Esim. ao. artistiteilla on oma nimikkomallinsa Musarilla:
 
Steve Lukather 174 cm
Eddie Van Halen 173 cm
Steve Morse 168 cm
 
Musarihan kuuntelee ja huomioi varsin tarkasti artistin toiveita nimikkomallia
kehittäessään. Steve Morse model perustui pitkälle Morsen 70 - 80 luvulla
käyttämään nelimikkiseen frankenstain telecasteriin. Axis taas on Van Halenille alunperin suunniteltu malli. Eddien lopetettua sopimuksen Musarin kanssa Axis:sta jopa korjattiin siinä olevat "virheet" kuten liian kapea kaula ja mikkikytkimen sijainti jotka
todennäköisesti oli EVH:n vaatimuksia.
 
Joten jos olet esim. kaksi metrinen koripalloilija niin ei todennäköisesti sovi sulle.
Heh, oma Axis kitarani on aikaisemmin kuulunut Evilän Tommille mutta en yhtään
ihmettele että hän on siitä luopunut.
 
Joka tapauksessa Musarin kitarat täyttävät kriteerinäsi olleen "superlaadukas" termin
kirkkaasti ja jokaisella osa-alueella. Kaulat ovat lähes markkinoiden parhaita mutta eivät siis isoihin käsiin sopivia (nuo nimikkomallit siis).

^Heh, just viikonloppuna pari metrinen kaverini testas Axista ja oli sitä mieltä, että on yks mukavimmista kitaroista mitä on soitellu, mutta noh, nämä on niin käyttäjästä kiinni.

No aihetta sivuten mut tykkään kyl tosta Y2D Morsesta.
 
Kunnon lankku ja miellyttävä kaula - sit mikkisydeemi on simppeli mutta monipuolinen.

Mikko1978: Lapa noissa on loistava. Paras alalla. Itse mietin koko ajan, että miten muotoilisin oman versioni 4+2 -teemasta. Nämä ovat myös osa historiaan parhaan kitaranrakentajan perintöä. Maallusemmista asioista jls puhutaan, niin MM:n kitarat on tehty oikein hyvin joka suhteessa. Jos mieleinen versio löytyy, niin en empisi.
 
Kitararakentaja Jarno Salo kertoi joskus vuosia sitten seuraavan tarinan, kun vein Musarin Morsen kytkimen vaihtoon. Joku saksalainen kitarantekijä on aikoinaan jossain messuilla esitellyt 4+2 lavalla varustettuja kitaroitaan. Steve Morse on tullut ständille ja ollut kovin kiinnostunut ratkaisusta. Parin vuoden päästä EBMM Morse on tullut markkinoille ja Ernie Ball MM patentoinut ratkaisun itselleen Jenkeissä. En muista kuollaksenikaan tämän tarinan rakentajan nimeä, mutta ei muistaakseni kyllä ollut Nik Huber, joka aikoinaan käytti 4+2 ratkaisua esim. Dolphin mallissa. Tiedä tarinan paikkansa pitävyyttä; eka 4+2 Musari ollut Silhouette vm. 86, Morse julkaistiin 1987.

Jarkre: Tyypillinen Musarin kitara on tehty pienikokoisemmalle henkilölle tai ainakin pienikätiselle ja tämä pätee varsinkin nimikkomalleihin.
Esim. ao. artistiteilla on oma nimikkomallinsa Musarilla:
 
Steve Lukather 174 cm
Eddie Van Halen 173 cm
Steve Morse 168 cm
 
Musarihan kuuntelee ja huomioi varsin tarkasti artistin toiveita nimikkomallia
kehittäessään. Steve Morse model perustui pitkälle Morsen 70 - 80 luvulla
käyttämään nelimikkiseen frankenstain telecasteriin. Axis taas on Van Halenille alunperin suunniteltu malli. Eddien lopetettua sopimuksen Musarin kanssa Axis:sta jopa korjattiin siinä olevat "virheet" kuten liian kapea kaula ja mikkikytkimen sijainti jotka
todennäköisesti oli EVH:n vaatimuksia.
 
Joten jos olet esim. kaksi metrinen koripalloilija niin ei todennäköisesti sovi sulle.
Heh, oma Axis kitarani on aikaisemmin kuulunut Evilän Tommille mutta en yhtään
ihmettele että hän on siitä luopunut.
 
Joka tapauksessa Musarin kitarat täyttävät kriteerinäsi olleen "superlaadukas" termin
kirkkaasti ja jokaisella osa-alueella. Kaulat ovat lähes markkinoiden parhaita mutta eivät siis isoihin käsiin sopivia (nuo nimikkomallit siis).
 
Tosi usein nimekkäimmät kitaristit ovat lyhyitä. Musareissa satula on usein kapeahko, joskaan ei kaikissa malleissa. Nimikkomalliartisteista ainakin John Petrucci ja Albert Lee ovat kesmittaisia.

MusikMan: Kitararakentaja Jarno Salo kertoi joskus vuosia sitten seuraavan tarinan, kun vein Musarin Morsen kytkimen vaihtoon. Joku saksalainen kitarantekijä on aikoinaan jossain messuilla esitellyt 4+2 lavalla varustettuja kitaroitaan. Steve Morse on tullut ständille ja ollut kovin kiinnostunut ratkaisusta. Parin vuoden päästä EBMM Morse on tullut markkinoille ja Ernie Ball MM patentoinut ratkaisun itselleen Jenkeissä. En muista kuollaksenikaan tämän tarinan rakentajan nimeä, mutta ei muistaakseni kyllä ollut Nik Huber, joka aikoinaan käytti 4+2 ratkaisua esim. Dolphin mallissa. Tiedä tarinan paikkansa pitävyyttä; eka 4+2 Musari ollut Silhouette vm. 86, Morse julkaistiin 1987.
 
Mielenkiintoinen tarina. Idea 4+2 -kitaran lavassa on toki sama kuin 3+1 basson lavassa. Nik on nuorempaa kaartia ja vasta opetteli kitaran valmistusta Paul Reed Smithin opastuksella kymmenisen vuotta tuota myöhemmin.

Itse olen omistanut nyt reilun vuoden Luke II:n vuodelta 2011. Tuli ostettua sokkona eBaysta mutta lunasti kyllä kaikki odotukset. Kaulaprofiili on mieluinen omaan käteen ja tuo kapeampi (41mm) yläsatula ei ole itseä haitannut. Tremolo on hyvä ja yhdessä lukkovirittimien kanssa pitävät vireen todella hyvin. Nuo EMG:t tietty jakavat mielipiteitä mutta mielestäni sopivat tähän kitaraan hyvin. Etenkin kaulamikin soundista tykkään.
 
Alunperin oli Luke III hakusessa, mutta kun sopivaa ei käytettynä löytynyt niin päädyin vanhempaan. Kolmonen on ehkä omaan silmään vähän paremman näköinen kun siinä on aavistuksen suurempi body. Ehkäpä tulee joskus sellainen hankittua HH-mikityksellä.

Guitarfreak: No aihetta sivuten mut tykkään kyl tosta Y2D Morsesta.
 
Kunnon lankku ja miellyttävä kaula - sit mikkisydeemi on simppeli mutta monipuolinen.
 
Minulla on ollut 2 kpl niitä vanhempia Morseja(ei Y2D),toinen floikallinen ja toinen kiinteällä tallalla,ja ainakin itselleni mikkisysteemi oli sekava.
Muuten kitarasta huokui laatu mutta itselleni oli soundit sitten kuiteskin liiankin high end kamaa.

Vähän samoja ajatuksia kuin muillakin, näin yhden jp6:n kokemuksella. Kitara oli erinomainen, hyvä soittaa. Tietyllä tavalla kompakti ja varsin kevyt, mutta silti jämäkän tuntuinen. Tosi hyvä talla.
 
Soundipuoli oli kuitenkin alkuperäisillä mikeillä aika neutraali, sellaista omaa luonnetta ei niin ollut. Tämähän voi olla hyväkin käyttäjästä riippuen. Päädyin kuitenkin luopumaan kitarasta. Silti aina välillä käy mielessä pitäisikö kuitenkin joskus ostaa uusi. Se täysihopeinen mallin oli aika mieletön!