Kitarat: kitarakamat ›

Terve! Ensimmäinen postitus palstalle, vaikka jäsenenä olen ollut jo jonkin aikaa.
 
Ostin muutamia päiviä sitten eräältä muusikoiden.netin jäseneltä 1x12 putkikombon. Vahvistin on jonkun, jossain päin suomea, ehkä joskus 80- luvulla rakentama. Myyjän mukaan kulkeutunut kymmenisen vuotta sitten Lahdesta pääkaupunki seudulle. Mitään tietoa ei ole, että mihin vahvistimeen tuo perustuu. Ihan hyvän kuuloinen laite kuitenkin kyseessä.
Tänään tutkiskelin laitteen putkia, jos niistä voisi jotain päätellä. Etuasteiden putkista löytyi yllätys. Toinen putki on Mullardin 12AX7, made in England. Kyseessä nettiselailun perusteella laadukas ja arvostettu putki. Toinen putki Sator EEC83. Ilmeisesti harvemmin kitaravahvistimissa käytetty. Pääteputken kohdalla iski sitten tenkkapoo. Putkessa ei ole merkintöjä enää näkyvissä, joista voisi tyypin päätellä. Olisi mukava tietää putken tyyppi, mahdollisen uusimistarpeen koittaessa. Löytyisikö palstalta sellaista oraakkelia, joka osaisi putken tyypin kertoa. Ja vielä kun löytyisi kristallipallolla varustettu henkilö, joka vahvistimen kytkentöjen perusteella kertoisi, mihin vahvistimeen ostamani laite perustuu. Kyseessä melko yksinkertainen laite. Volume, master, bass,mid ja treble säätimet. Power, standby, sekä kanavanvaihtokytkin.
Kuvat linkistä.
https://photos.app.goo.gl/PykhqtKNggt9F8UPA
 
Yt. Timo

Oliskohan putken tyyppi EL84? *tuumaileva hymiö*

Laulava Kylätohtori: Oliskohan putken tyyppi EL84? *tuumaileva hymiö*
 
Kiitos vastauksesta.
Tähän tulokseen päädyin itsekin, Ural-tonen sivuilla putkien kuvia vertaillessani. Hyvä kun on perusputki, eikä mikään kultaa ja mirhamia maksava erikoisuus :)

TimoPL: Kiitos vastauksesta.
Tähän tulokseen päädyin itsekin, Ural-tonen sivuilla putkien kuvia vertaillessani. Hyvä kun on perusputki, eikä mikään kultaa ja mirhamia maksava erikoisuus :)
 
Oliko tämä vahvari Elli merkkinen, joka oli vähän aikaa sitten kaupan?
Jos on, niin olisi mukava kuulla minkälainen soundi siinä on. Itse meinasin samaisen vahvarin ostaa, mutta en sitten uskaltanut ottaa riskiä.

mpekkanen: Oliko tämä vahvari Elli merkkinen, joka oli vähän aikaa sitten kaupan?
Jos on, niin olisi mukava kuulla minkälainen soundi siinä on. Itse meinasin samaisen vahvarin ostaa, mutta en sitten uskaltanut ottaa riskiä.
 
Jep! Juurikin Ellistä on kyse.
Oikein hyvin soi ja ääni muroutuu nätisti jo pienelläkin teholla. Siistiä puhdastakin saa laitteesta ulos, mutta ei kovin suurella volumella. Kotikäyttöön ja kotiäänityksiin oikein sopiva laite. Juotokset ja johdotukset on mielestäni suht hyvin tehty. Vahvistin ei tuota mitään ylimääräisiä ääntä ja säätimet toimivat rahisematta.
Kaiuttimen vaihdan todennäköisesti paremmin erottelevaan, vintage-henkisiseen.
 
Olihan tämän hankinta täysin sika säkissä- osastoa, mutta tällä kertaa se kannatti. Hinta oli niin sopiva, että päätin ottaa riskin.
 
Yt. Timo

TimoPL: Jep! Juurikin Ellistä on kyse.
Oikein hyvin soi ja ääni muroutuu nätisti jo pienelläkin teholla. Siistiä puhdastakin saa laitteesta ulos, mutta ei kovin suurella volumella. Kotikäyttöön ja kotiäänityksiin oikein sopiva laite. Juotokset ja johdotukset on mielestäni suht hyvin tehty. Vahvistin ei tuota mitään ylimääräisiä ääntä ja säätimet toimivat rahisematta.
Kaiuttimen vaihdan todennäköisesti paremmin erottelevaan, vintage-henkisiseen.
 
Olihan tämän hankinta täysin sika säkissä- osastoa, mutta tällä kertaa se kannatti. Hinta oli niin sopiva, että päätin ottaa riskin.
 
Yt. Timo
 
Itse en uskaltanut sitä ostaa siksikään, että asun kerrostalossa. Ajattelin, että hyvän soundin takia pitäisi luukuttaa liian isolla. Joskus minulla oli Fenderin Pro Junior ja ainakin se oli kerrostaloon liian iso.
 
Kuulostaa siltä, että on hyvä vahvistin nauhoituskäyttöön. Onnittelut hyvästä vahvarista!

Moi.
 
Tervetuloa mnettiin.
 
TimoPL: Toinen putki on Mullardin 12AX7, made in England. Kyseessä nettiselailun perusteella laadukas ja arvostettu putki.
 
Mullardit ovat ehkä kestävimpiä putkia joita helposti löytyy/on löytynyt, joten paljon noita on myös edelleen käytössä.
Vaikka kestävä onkin, samalla tapaa ajan saatossa "kuluu" kuten kaikki muutkin (etuaste)putket, joten eivät nuokaan ikuisia ole.
Laadusta ja kestävyydestä johtuen käytetyllä putkella voi myös olla tunteja takanaan tuhansista kymmeniin tuhansiin, joten pelkästä merkistä on mahdotonta sanoa missä kohtaa elinkaartaan on.
 

 
TimoPL: Toinen putki Sator EEC83. Ilmeisesti harvemmin kitaravahvistimissa käytetty.
 
Onko kuvaa?
Merkintä ei täysin vastaa eurooppalaista merkintätapaa.
Sator on käytännössä Siemens, hyvä perusputki.
 

 
TimoPL: Pääteputken kohdalla iski sitten tenkkapoo. Putkessa ei ole merkintöjä enää näkyvissä, joista voisi tyypin päätellä.
 
Luupin kanssa valoa vasten pyöritellessä useimmista putkista löytyy alkuperäiset valmistuslinjalla etsatut merkinnät, tai testaamisen jälkeen silkkipainettujen tekstien lasin pintaan polttamat himmeät jäljet.
 

 
TimoPL: Olisi mukava tietää putken tyyppi, mahdollisen uusimistarpeen koittaessa. Löytyisikö palstalta sellaista oraakkelia, joka osaisi putken tyypin kertoa.
 
Vaikka ylläehdotettu EL84 se ylivoimaisesti tyypillisin ja turvallisin vaihtoehto aina onkin, ei kuitenkaan ole missään nimessä ainoa.
Kytkentäkaavio ja/tai tapauskohtaisesti putkijännitetaulukko ovat käytännössä ainoita tapoja varmistaa putken tyyppi.
 
Päätemuuntajan tyyppi voi myös auttaa niin putkityypin kuin kytkennänkin haarukoinnissa jonkin verran.
Tosin jos on oikeasti 80-luvulta, on enemmän kuin todennäköistä että päätemuuntaja on putkiradiosta lainattu tai itse käämitty, eikä etenkään edellisissä enää välttämättä mallinumeroita ole luettavissa.
 
Päätemuuntajan mittaaminen ei ole rakettitiedettä, mutta vaatii tietotaitoa ja laitteistoa jota perusharrastajalta ei välttämättä löydy.
 
Tuohon aikaan pelkän päätemuuntajan hankkiminen instrumenttivahvistimeen ei ollut yksittäiskappaleen rakentavalle harrastelijalle taloudellisesti kannattavaa, ja vikapää instrumenttiputkivahvistin oli kannattavampaa korjata kuin pistää lihoiksi.
 
Putkiradioita sensijaan sai kiitoksella tai pikkurahalla, jopa EL84 päätteellä varustettuja jotka olivat ylivoimaisesti niitä halutuimpia.
Ja jollaisen (Salora) pohjalta tehtiin kunnioitettava mutta jo alun alkaen taloudelliselta kantilta kuolemaantuomittu Cream Sound vahvistin.
Aika ei vain yksinkertaisesti ollut täällä meillä likipitäenkään kypsä putiikkiputkivahvistimelle.
 

 
TimoPL: Ja vielä kun löytyisi kristallipallolla varustettu henkilö, joka vahvistimen kytkentöjen perusteella kertoisi, mihin vahvistimeen ostamani laite perustuu. Kyseessä melko yksinkertainen laite.
 
Vaikka olisi kuinka yksinkertainen, teinitsesäästin harakanpesistä tuo on alkuperäistä Champpia (=suora RCA kopio) lukuunottamatta kokolailla mahdotonta etenkin etänä ellei laitteen alunperin rakentanut (tai sitä joskus korjannut/modannut) taho sitä paljasta.
 
Kanavanvaihto esimerkiksi oli verraten harvinainen ominaisuus, joten on enemmän kuin todennäköistä että on yhdistetty kaksi mieleistä etuastetopologiaa johonkin päätteeseen.
Aika usein nuo tehtiin niin että jos/kun pääte oli (Saloran) putkiradiosta, koko pääte kopioitiin sellaisenaan uudestaan, ja etuaste joko Marshallista, Hiwatista, Orangesta tai Fenderistä, tai niiden yhdistelmistä.
Nuo etuasteet eivät tietenkään olleet ainoita joita kopioitiin tai käytettiin esikuvina, mutta yleisimpiä.
GT:n mainoskirja "The Tube Amp Book" toisesta teoksesta varastettuine kytkentäkaavioineen oli jo 80-luvun loppupuolella täällä meilläkin rakentelijoiden "raamattuna", joten valinnan varaa etuasteeksi kyllä oli vaikka kuinka paljon.
 
Koska putkiradiopäätteet olivat liki poikkeuksetta PTP:itä, eikä etuasteissakaan syystä jos toisestakaan ole välttämättä seurattu kopioinnin kohteen layoutteja, niin vaikkei tuo sun ostoksesi luojan kiitos PTP olekaan, ei lugboard-layoutistakaan yleensä ole apua kytkennän tunnistamisessa.
 
Käytännössä ainoa järkevä tapa saada kytkentä selville on piirtää se itse, toki olemassaolevista mallia ottaen ja vertaillen.
Ainakin tällaiselle teeseitseholistille vähemmän järkevä -tai ainakin kustannuksiltaan kalliimpi- on kiikuttaa jollekin ammattiauttajalle joka joko tunnistaa kytkennän/kytkennät, tai piirtää kytkentäkaavion.
 
Jossain vaiheessa kytkentäkaavio kuitenkin tulee tuikitarpeelliseksi, ja ehjästä komponentista on helpompi päätellä sen arvot, joten mieluummin tavalla tai toisella hommaa kytkentäkaavion ennemmin kuin myöhemmin ;).
 
T:Samuli

basisti1971: Moi.
 
Tervetuloa mnettiin.
 

 
Mullardit ovat ehkä kestävimpiä putkia joita helposti löytyy/on löytynyt, joten paljon noita on myös edelleen käytössä.
Vaikka kestävä onkin, samalla tapaa ajan saatossa "kuluu" kuten kaikki muutkin (etuaste)putket, joten eivät nuokaan ikuisia ole.
Laadusta ja kestävyydestä johtuen käytetyllä putkella voi myös olla tunteja takanaan tuhansista kymmeniin tuhansiin, joten pelkästä merkistä on mahdotonta sanoa missä kohtaa elinkaartaan on.
 

 

 
Onko kuvaa?
Merkintä ei täysin vastaa eurooppalaista merkintätapaa.
Sator on käytännössä Siemens, hyvä perusputki.
 

 

 
Luupin kanssa valoa vasten pyöritellessä useimmista putkista löytyy alkuperäiset valmistuslinjalla etsatut merkinnät, tai testaamisen jälkeen silkkipainettujen tekstien lasin pintaan polttamat himmeät jäljet.
 

 

 
Vaikka ylläehdotettu EL84 se ylivoimaisesti tyypillisin ja turvallisin vaihtoehto aina onkin, ei kuitenkaan ole missään nimessä ainoa.
Kytkentäkaavio ja/tai tapauskohtaisesti putkijännitetaulukko ovat käytännössä ainoita tapoja varmistaa putken tyyppi.
 
Päätemuuntajan tyyppi voi myös auttaa niin putkityypin kuin kytkennänkin haarukoinnissa jonkin verran.
Tosin jos on oikeasti 80-luvulta, on enemmän kuin todennäköistä että päätemuuntaja on putkiradiosta lainattu tai itse käämitty, eikä etenkään edellisissä enää välttämättä mallinumeroita ole luettavissa.
 
Päätemuuntajan mittaaminen ei ole rakettitiedettä, mutta vaatii tietotaitoa ja laitteistoa jota perusharrastajalta ei välttämättä löydy.
 
Tuohon aikaan pelkän päätemuuntajan hankkiminen instrumenttivahvistimeen ei ollut yksittäiskappaleen rakentavalle harrastelijalle taloudellisesti kannattavaa, ja vikapää instrumenttiputkivahvistin oli kannattavampaa korjata kuin pistää lihoiksi.
 
Putkiradioita sensijaan sai kiitoksella tai pikkurahalla, jopa EL84 päätteellä varustettuja jotka olivat ylivoimaisesti niitä halutuimpia.
Ja jollaisen (Salora) pohjalta tehtiin kunnioitettava mutta jo alun alkaen taloudelliselta kantilta kuolemaantuomittu Cream Sound vahvistin.
Aika ei vain yksinkertaisesti ollut täällä meillä likipitäenkään kypsä putiikkiputkivahvistimelle.
 

 

 
Vaikka olisi kuinka yksinkertainen, teinitsesäästin harakanpesistä tuo on alkuperäistä Champpia (=suora RCA kopio) lukuunottamatta kokolailla mahdotonta etenkin etänä ellei laitteen alunperin rakentanut (tai sitä joskus korjannut/modannut) taho sitä paljasta.
 
Kanavanvaihto esimerkiksi oli verraten harvinainen ominaisuus, joten on enemmän kuin todennäköistä että on yhdistetty kaksi mieleistä etuastetopologiaa johonkin päätteeseen.
Aika usein nuo tehtiin niin että jos/kun pääte oli (Saloran) putkiradiosta, koko pääte kopioitiin sellaisenaan uudestaan, ja etuaste joko Marshallista, Hiwatista, Orangesta tai Fenderistä, tai niiden yhdistelmistä.
Nuo etuasteet eivät tietenkään olleet ainoita joita kopioitiin tai käytettiin esikuvina, mutta yleisimpiä.
GT:n mainoskirja "The Tube Amp Book" toisesta teoksesta varastettuine kytkentäkaavioineen oli jo 80-luvun loppupuolella täällä meilläkin rakentelijoiden "raamattuna", joten valinnan varaa etuasteeksi kyllä oli vaikka kuinka paljon.
 
Koska putkiradiopäätteet olivat liki poikkeuksetta PTP:itä, eikä etuasteissakaan syystä jos toisestakaan ole välttämättä seurattu kopioinnin kohteen layoutteja, niin vaikkei tuo sun ostoksesi luojan kiitos PTP olekaan, ei lugboard-layoutistakaan yleensä ole apua kytkennän tunnistamisessa.
 
Käytännössä ainoa järkevä tapa saada kytkentä selville on piirtää se itse, toki olemassaolevista mallia ottaen ja vertaillen.
Ainakin tällaiselle teeseitseholistille vähemmän järkevä -tai ainakin kustannuksiltaan kalliimpi- on kiikuttaa jollekin ammattiauttajalle joka joko tunnistaa kytkennän/kytkennät, tai piirtää kytkentäkaavion.
 
Jossain vaiheessa kytkentäkaavio kuitenkin tulee tuikitarpeelliseksi, ja ehjästä komponentista on helpompi päätellä sen arvot, joten mieluummin tavalla tai toisella hommaa kytkentäkaavion ennemmin kuin myöhemmin ;).
 
T:Samuli
 
Kiitos hienosta ja ajatuksella kirjoitetusta vastauksesta. Itsekin jo etukäteen arvelin, ettei valokuvan perusteella pysty kytkentää päättelemään. Täytynee jossain vaiheessa yrittää piirtää kytkentäkaavio paperille. Kytkentänastojen määrä ja niiden lievä "haritus" viittaisi mielestäni EL84:ään. Lisäksi myyjällä oli sellainen tieto/mielikuva, että putket ovat yleisesti saatavilla olevia putkia, mutta saatan olla väärässäkin :)
 
Yt. Timo

mpekkanen: Itse en uskaltanut sitä ostaa siksikään, että asun kerrostalossa. Ajattelin, että hyvän soundin takia pitäisi luukuttaa liian isolla. Joskus minulla oli Fenderin Pro Junior ja ainakin se oli kerrostaloon liian iso.
 
Kuulostaa siltä, että on hyvä vahvistin nauhoituskäyttöön. Onnittelut hyvästä vahvarista!
 
Tää on teholtaan arviolta max. 4-5 watin luokkaa, joten pienelläkin volumella irtoaa ihan mukavat soundit.

Kuva Mullard: https://photos.app.goo.gl/sXYRRwNYizZnT3on6
Kuvat Sator;
https://photos.app.goo.gl/japaf8zYRYmorys5A
basisti1971: Moi.
 
Tervetuloa mnettiin.
 

 
Mullardit ovat ehkä kestävimpiä putkia joita helposti löytyy/on löytynyt, joten paljon noita on myös edelleen käytössä.
Vaikka kestävä onkin, samalla tapaa ajan saatossa "kuluu" kuten kaikki muutkin (etuaste)putket, joten eivät nuokaan ikuisia ole.
Laadusta ja kestävyydestä johtuen käytetyllä putkella voi myös olla tunteja takanaan tuhansista kymmeniin tuhansiin, joten pelkästä merkistä on mahdotonta sanoa missä kohtaa elinkaartaan on.
 

 

 
Onko kuvaa?
Merkintä ei täysin vastaa eurooppalaista merkintätapaa.
Sator on käytännössä Siemens, hyvä perusputki.
 

 

 
Luupin kanssa valoa vasten pyöritellessä useimmista putkista löytyy alkuperäiset valmistuslinjalla etsatut merkinnät, tai testaamisen jälkeen silkkipainettujen tekstien lasin pintaan polttamat himmeät jäljet.
 

 

 
Vaikka ylläehdotettu EL84 se ylivoimaisesti tyypillisin ja turvallisin vaihtoehto aina onkin, ei kuitenkaan ole missään nimessä ainoa.
Kytkentäkaavio ja/tai tapauskohtaisesti putkijännitetaulukko ovat käytännössä ainoita tapoja varmistaa putken tyyppi.
 
Päätemuuntajan tyyppi voi myös auttaa niin putkityypin kuin kytkennänkin haarukoinnissa jonkin verran.
Tosin jos on oikeasti 80-luvulta, on enemmän kuin todennäköistä että päätemuuntaja on putkiradiosta lainattu tai itse käämitty, eikä etenkään edellisissä enää välttämättä mallinumeroita ole luettavissa.
 
Päätemuuntajan mittaaminen ei ole rakettitiedettä, mutta vaatii tietotaitoa ja laitteistoa jota perusharrastajalta ei välttämättä löydy.
 
Tuohon aikaan pelkän päätemuuntajan hankkiminen instrumenttivahvistimeen ei ollut yksittäiskappaleen rakentavalle harrastelijalle taloudellisesti kannattavaa, ja vikapää instrumenttiputkivahvistin oli kannattavampaa korjata kuin pistää lihoiksi.
 
Putkiradioita sensijaan sai kiitoksella tai pikkurahalla, jopa EL84 päätteellä varustettuja jotka olivat ylivoimaisesti niitä halutuimpia.
Ja jollaisen (Salora) pohjalta tehtiin kunnioitettava mutta jo alun alkaen taloudelliselta kantilta kuolemaantuomittu Cream Sound vahvistin.
Aika ei vain yksinkertaisesti ollut täällä meillä likipitäenkään kypsä putiikkiputkivahvistimelle.
 

 

 
Vaikka olisi kuinka yksinkertainen, teinitsesäästin harakanpesistä tuo on alkuperäistä Champpia (=suora RCA kopio) lukuunottamatta kokolailla mahdotonta etenkin etänä ellei laitteen alunperin rakentanut (tai sitä joskus korjannut/modannut) taho sitä paljasta.
 
Kanavanvaihto esimerkiksi oli verraten harvinainen ominaisuus, joten on enemmän kuin todennäköistä että on yhdistetty kaksi mieleistä etuastetopologiaa johonkin päätteeseen.
Aika usein nuo tehtiin niin että jos/kun pääte oli (Saloran) putkiradiosta, koko pääte kopioitiin sellaisenaan uudestaan, ja etuaste joko Marshallista, Hiwatista, Orangesta tai Fenderistä, tai niiden yhdistelmistä.
Nuo etuasteet eivät tietenkään olleet ainoita joita kopioitiin tai käytettiin esikuvina, mutta yleisimpiä.
GT:n mainoskirja "The Tube Amp Book" toisesta teoksesta varastettuine kytkentäkaavioineen oli jo 80-luvun loppupuolella täällä meilläkin rakentelijoiden "raamattuna", joten valinnan varaa etuasteeksi kyllä oli vaikka kuinka paljon.
 
Koska putkiradiopäätteet olivat liki poikkeuksetta PTP:itä, eikä etuasteissakaan syystä jos toisestakaan ole välttämättä seurattu kopioinnin kohteen layoutteja, niin vaikkei tuo sun ostoksesi luojan kiitos PTP olekaan, ei lugboard-layoutistakaan yleensä ole apua kytkennän tunnistamisessa.
 
Käytännössä ainoa järkevä tapa saada kytkentä selville on piirtää se itse, toki olemassaolevista mallia ottaen ja vertaillen.
Ainakin tällaiselle teeseitseholistille vähemmän järkevä -tai ainakin kustannuksiltaan kalliimpi- on kiikuttaa jollekin ammattiauttajalle joka joko tunnistaa kytkennän/kytkennät, tai piirtää kytkentäkaavion.
 
Jossain vaiheessa kytkentäkaavio kuitenkin tulee tuikitarpeelliseksi, ja ehjästä komponentista on helpompi päätellä sen arvot, joten mieluummin tavalla tai toisella hommaa kytkentäkaavion ennemmin kuin myöhemmin ;).
 
T:Samuli

Otappa yhteyttä jäsen KoskPaavo, hän rakenteli noita aikoinaan. Vai hältäkö laitteen ostit?

WanhaWetäjä: Otappa yhteyttä jäsen KoskPaavo, hän rakenteli noita aikoinaan. Vai hältäkö laitteen ostit?
 
Kiitos vinkistä!
En ostanut häneltä, vaan eräältä toiselta jäseneltä, joka ei ollut vahvistinta itse rakentanut. Vahvistin oli kuulemma kirpparilöytö Lahdesta, noin 10- vuoden takaa.
 
Laitetaan tähän vielä kuva vahvistimesta, jos joku sattuisi sattumalta tunnistamaan, eli kuvassa oikealla oleva Elli.
https://photos.app.goo.gl/8YUpgmjJk6gYM9p67

TimoPL: Laitetaan tähän vielä kuva vahvistimesta, jos joku sattuisi sattumalta tunnistamaan, eli kuvassa oikealla oleva Elli.
https://photos.app.goo.gl/8YUpgmjJk6gYM9p67
 
Onpa komea! Kyllä ihmettelen jos on 80-luvulta. Tämän vuosituhannen alkua itse (täysin mutupohjalta) veikkaisin.

Kefiiri: Onpa komea! Kyllä ihmettelen jos on 80-luvulta. Tämän vuosituhannen alkua itse (täysin mutupohjalta) veikkaisin.
 
Saattaa hyvinkin olla. 80- luku oli myyjän veikkaus. Itsellä ei ole hajuakaan, kuka tehnyt ja milloin :)

TimoPL: Saattaa hyvinkin olla. 80- luku oli myyjän veikkaus. Itsellä ei ole hajuakaan, kuka tehnyt ja milloin :)
 
Komponenteista saattaa hyvinkin löytyä päiväyksiä ja merkintöjä, jotka kertovat ajan, jota ennen ei ole valmistunut. Potikoiden kuorissa tai muuntajissa voi esimerkiksi hyvin olla.

TimoPL: Saattaa hyvinkin olla. 80- luku oli myyjän veikkaus. Itsellä ei ole hajuakaan, kuka tehnyt ja milloin :)
 
Tuossa edellä kerroin että mnetin jäsen KoskPaavo on näitä tehnyt, juttelin hänen kanssaan Facessa ja muistikuviensa mukaan teki näitä 3 kpl.
 
Ajasta sain sen käsityksen että joskus 2000-luvun alkupuolella. Laita viestiä hälle vaikka pikana niin kenties hän osaa kertoa asiasta enemmän jos asia sinua kiinnostaa.

Moi.
 
TimoPL: Kiitos hienosta ja ajatuksella kirjoitetusta vastauksesta.
 
Ole hyvä.
 

 
TimoPL: Itsekin jo etukäteen arvelin, ettei valokuvan perusteella pysty kytkentää päättelemään. Täytynee jossain vaiheessa yrittää piirtää kytkentäkaavio paperille.
 
Joo, tuo on se suoraviivaisin tapa.
 

 
TimoPL: ...myyjällä oli sellainen tieto/mielikuva, että putket ovat yleisesti saatavilla olevia putkia...
 
Nykyään myös putkiradioissa käytettyjä pääteputkia voi hyvällä syyllä sanoa yleisesti saatavilla oleviksi, maailma on kovasti muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa.
Aiemmin "radioputket" olivat lähinnä pussihousuradioharrastajien aarrekammioissa piilossa, eikä niitä myyty, eikä etenkään mihinkään turhanpäiväiseen instrumenttivahvistinkäyttöön.
Perikuntien asenne olikin sitten kokolailla erilainen :).
 

 
TimoPL: Kuvat Sator;
https://photos.app.goo.gl/japaf8zYRYmorys5A
 
E7017=ECC83=12AX7, eli spekseiltään sama putki kuin tuo sun Mullardkin.
Yleisin instrumenttivahvistimissa ja etuasteissa käytetty putki.
 

 
Kefiiri: Onpa komea! Kyllä ihmettelen jos on 80-luvulta. Tämän vuosituhannen alkua itse (täysin mutupohjalta) veikkaisin.
 
Itsekin epäilen kovasti että kokonaisuus olisi 80-luvulta, tosin vahvistinosa voi hyvinkin olla.
 
Potikannupit ovat mallia joita Bebek ainakin 80-luvulla möi, mutta tuo ei tietenkään vielä todista yhtään mitään.
Mullakin noita ko. potikannuppeja on melkoinen määrä toteutumatta jääneen 80-luvun mikseriprojektin jäljiltä :).
 
Kotelo herättää vahvoja muistikuvia jostain pikkucombosta, mutten pikaisella etsimisellä löytynyt mistä (inspiraatio?) on peräisin.
Ekana mieleen tuli Ibanez IBZ-G, mutta tuossa grilli on kulmikkaampi ja toisin päin kallellaan.
 

 
TimoPL: 80- luku oli myyjän veikkaus.
 
:)
 
Ei välttämättä koske tätä tapausta, mutta yleisestiottaen selektiivinen muistinmenetys ja oletetun vuosimallin veikkaaminen vuosikymmenten taa on -ja on aina ollut- äärimmäisen yleistä minkä tahansa sähköturvallisuusmääräysten vastaisten sähkölaitteiden kaupassa.
Etenkin taannoin rutkasti tiukentuneiden ja tarkentuneiden määräysten.
 
Käyttäjä kun on aina loppukädessä juridisessa- ja korvausvastuussa vahingon sattuessa, ellei voi kiistattomasti todistaa että joku toinen on määräystenvastaisen laitteen tuonut maahan tai rakentanut ja myynyt/luovuttanut.
 
Se, että väitetään laitteen olevan 60-70-80 luvulta vaikka olisikin omin pikku kätösin tehty vajaa vuosi sitten, voi kenties tuudittaa ostajan mielikuvaan että laitetta saa vapaasti ja turvallisesti käyttää koska se ehkä on täyttänyt senhetkiset määräykset.
 
Todellisuus on valitettavasti toisenlainen.
 
T:Samuli

basisti1971: Potikannupit ovat mallia joita Bebek ainakin 80-luvulla möi, mutta tuo ei tietenkään vielä todista yhtään mitään.
Mullakin noita ko. potikannuppeja on melkoinen määrä toteutumatta jääneen 80-luvun mikseriprojektin jäljiltä :)
 
Niistä punaisista hatuistako tunnistit nupit :D
Taitavat tosiaan olla niitä Bebekin nuppeja joita oli monen värisellä hatulla ja kiinnitys uritettuun varteen?
 
Vahvarin kotelossa on semmoista retrohenkeä mitä on näkynyt halpojen putkivahvarien buumin myötä tällä vuosituhannella. Tuon näköistä koteloa kukaan ei olisi keksinyt 80-luvulla tehdä :)

basisti1971:
Vaikka ylläehdotettu EL84 se ylivoimaisesti tyypillisin ja turvallisin vaihtoehto aina onkin, ei kuitenkaan ole missään nimessä ainoa.
Kytkentäkaavio ja/tai tapauskohtaisesti putkijännitetaulukko ovat käytännössä ainoita tapoja varmistaa putken tyyppi.
 
...tai aina voi mutuilun sijaan kysyä ko vahvistimen valmistajalta ja niin tein.
EL84 pääteputki on siis kyseessä ja laitetaan vielä kerran valmistaja eli jäsen KoskPaavo kun ei oikeen tunnu menevän jakeluun, laite on valmistettu n. 20 vuotta sitten, 3 kpl niitä tehtiin.

basisti1971: Moi.
Kotelo herättää vahvoja muistikuvia jostain pikkucombosta, mutten pikaisella etsimisellä löytynyt mistä (inspiraatio?) on peräisin.
 
Kopasta tulee mieleen Epiphone Valve Junior - mutta se oli 1x8. Sillä tosin taisi olla isoveljiä. Chassis ei kyllä ole Valve Juniorista vaan joku omatekele.