Kitarat: kitarakamat ›

Tuli mietittyä, että jos käyttää mallintavia vahvistimia, niin onko kitaran mikeillä paljon mitään merkitystä minkälaiset on? Sinkulat ja humpparit nyt vielä erottuu, mutta hienommat sävyerot taitaa hukkua bittiavaruuteen. Vai?
 
En oo hirveesti noilla digivehkeillä pelannut, mutta fiilis on, että kuulostaa aina aika samalta kitarasta ja mikeistä riippumatta.

jkiva: Tuli mietittyä, että jos käyttää mallintavia vahvistimia, niin onko kitaran mikeillä paljon mitään merkitystä minkälaiset on? Sinkulat ja humpparit nyt vielä erottuu, mutta hienommat sävyerot taitaa hukkua bittiavaruuteen. Vai?
 
En oo hirveesti noilla digivehkeillä pelannut, mutta fiilis on, että kuulostaa aina aika samalta kitarasta ja mikeistä riippumatta.
 
...Ehkä 20 vuotta sitten ei välttämättä erottanut, mutta nykypäivän lelut on todella aidon kuuloisia, että todellakin kaikki sävyt erottaa, aivan kuten aidossakin äänenlähteessä.
18 vuotta sitten mulla oli Digitech GNX4 ja nykyisellään on QC ja softana käytän välillä Amplitube 5, niin onhan nuo sieltä kehittyny aivan älyttömästi.
 
Mutta vaikka kuinka hyvät digivermeet taikka softat olis, niin kyllä minä mieluiten joko JCM 800:n taikka jubileen lyön 4x12" kaappiin kiinni ja annan korville kipeää!
Sydämeen nuo digihärpäkkeet ei pääse!

Minusta jotkut runkkaa ehkä liikaakin mikkien kanssa. Jos kitara on hyvin tehty ja oikeanmallinen soittajalle, niin siinä on jo valmiiksi hyvät mikit. Niitä ei tarvitse vaihtaa ns parempiin. Ja tähän vielä sellainen juttu, että niitä samoja stratoa ja les pauleja jne saa jo valmiiksi useampaa mallia. Kaikissa on jo valmiina sille kitaralle tyypilliset mikit, jotka ovat ihan hyvät. Toki jos ostaa halvan kitaran, niin siinä on yleensä myös mikit samaa tasoa kuin mitä muuten soitin on. Arvokkaamissa soittimissa on myös mikit laadukkaat.
Se millaiset mikit ja mikä soundi lähtee jostain vahvarista, niin se on monesti aivan pieni se ero jos niitä mikkejä aletaan vaihtamaan. Välttämättä vahvarinkaan vaihdolla ei tule kauheata muutosta jos pelataan edes vähän saman tyylisien vahvareiden kanssa.
Aika moni homma on korkin haistelua ja eihän siinä mitään jos on ok, että artisti maksaa...

mpekkanen: Minusta jotkut runkkaa ehkä liikaakin mikkien kanssa. Jos kitara on hyvin tehty ja oikeanmallinen soittajalle, niin siinä on jo valmiiksi hyvät mikit. Niitä ei tarvitse vaihtaa ns parempiin. Ja tähän vielä sellainen juttu, että niitä samoja stratoa ja les pauleja jne saa jo valmiiksi useampaa mallia. Kaikissa on jo valmiina sille kitaralle tyypilliset mikit, jotka ovat ihan hyvät. Toki jos ostaa halvan kitaran, niin siinä on yleensä myös mikit samaa tasoa kuin mitä muuten soitin on. Arvokkaamissa soittimissa on myös mikit laadukkaat.
Se millaiset mikit ja mikä soundi lähtee jostain vahvarista, niin se on monesti aivan pieni se ero jos niitä mikkejä aletaan vaihtamaan. Välttämättä vahvarinkaan vaihdolla ei tule kauheata muutosta jos pelataan edes vähän saman tyylisien vahvareiden kanssa.
Aika moni homma on korkin haistelua ja eihän siinä mitään jos on ok, että artisti maksaa...
 
Saat olla tuota mieltä.

Jeszse: Saat olla tuota mieltä.
 
Jos on perus hyvät kamat, niin minun mielestä ne mikkien vaihdot on aika hienosäätöä jos mikkinä on jo esim Duncanit, EMG tai jotkut ihan hyvät mikit.
Itse olen huomannut, että aika samantyyliset soundit sitä ruuvaa lähes kaikista kamoista, että minä olen ainakin laittanut resursseja ihan turhaan kamarunkkaukseen kun olis voinut senkin ajan treenata.

Kitaran mikeissä muutenkin on mun mielestä enemmän kyse siitä kuinka ns. "kuumat" ne on ja kuinka se vaikuttaa soittotuntumaan ja säröytymiseen, eikä kyse niinkään perustavanlaatuisista soundimuutoksista.
 
Ja tosiaan milläänhän ei pysty mallintamaan sitä täyden tai puolikkaan pinon aikaansaamaa ilman liikuttamista :D

jkiva: Tuli mietittyä, että jos käyttää mallintavia vahvistimia, niin onko kitaran mikeillä paljon mitään merkitystä minkälaiset on? Sinkulat ja humpparit nyt vielä erottuu, mutta hienommat sävyerot taitaa hukkua bittiavaruuteen. Vai?
 
En oo hirveesti noilla digivehkeillä pelannut, mutta fiilis on, että kuulostaa aina aika samalta kitarasta ja mikeistä riippumatta.
 
jep kyllä omat havaintoni vahvistaa, että tuollaviisin se jossakin vaiheessa meni. Mutta ei mene enää nykyisin edes halvoissa digivehkeissä, ne kyllä käyttäytyy monessa mielessä ihan analogisen vahvistimen tavoin. Mutta en minä niistä siltikään tykkää, edelleen käytän kaikista mieluiten ihan oikeaa putkivahvistinta.
 
Oikeastaan nykytekniikassa on parasta se, että digivahvistimet toimii ihan niinkö analogisetkin, mutta myös ihan oikean putkivahvistimen voi kesyttää ihan mille volatasoille tahansa ja soittaa vaikka kuulokkeisiin jos huvittaa. Tekniikka mahdollistaa nykyisin kaiken.

A-hp:
Ja tosiaan milläänhän ei pysty mallintamaan sitä täyden tai puolikkaan pinon aikaansaamaa ilman liikuttamista :D
 
Tästä syystä tykkään laittaa mallintavan perään putkipäätteen. Tuo sen pöhinän ja reaktiivisuuden soittoon. Eli soundi "taskulaskimesta" ja fiilis putkipäätteestä + kaapeista.

JohnnyLee: ...Ehkä 20 vuotta sitten ei välttämättä erottanut, mutta nykypäivän lelut on todella aidon kuuloisia, että todellakin kaikki sävyt erottaa, aivan kuten aidossakin äänenlähteessä.
 
OK, täytynee kokeilla noita uudempia, mulla kun nuo taskulaskimet on kai jotai 10 vuotta vanhoja Line 6 Floor Pod ja Zoom G3. Soundit sinällään molemmissa OK, mutta jotenki niissä kaikissa on se "mallintacan" klangi. Joka ei siis sinällään ole huono, mutta erilainen kuin "aito" tavara.
 

Mutta vaikka kuinka hyvät digivermeet taikka softat olis, niin kyllä minä mieluiten joko JCM 800:n taikka jubileen lyön 4x12" kaappiin kiinni ja annan korville kipeää!
Sydämeen nuo digihärpäkkeet ei pääse!
 
Näinhän se on! Itellä tuota virkaa ajaa Laney Pro Tube AOR, joka käytännössä hot-rodattu JCM800. Kyllä lähtee! ;-)

mpekkanen: Minusta jotkut runkkaa ehkä liikaakin mikkien kanssa. Jos kitara on hyvin tehty ja oikeanmallinen soittajalle, niin siinä on jo valmiiksi hyvät mikit. Niitä ei tarvitse vaihtaa ns parempiin. Ja tähän vielä sellainen juttu, että niitä samoja stratoa ja les pauleja jne saa jo valmiiksi useampaa mallia. Kaikissa on jo valmiina sille kitaralle tyypilliset mikit, jotka ovat ihan hyvät.

 
Niin, no eräs tuttu jolla on kai puolenkymmentä aitoa Gibsonin Lespaa, niin ensi töikseen on vaihtanut kaikkiin EMG:t. Että kyllä niissä on eroja ja makuasioitahan ne.

jkiva: Niin, no eräs tuttu jolla on kai puolenkymmentä aitoa Gibsonin Lespaa, niin ensi töikseen on vaihtanut kaikkiin EMG:t. Että kyllä niissä on eroja ja makuasioitahan ne.
 
Itsekin oon saman tempun tehnyt, tosin kitarat muita kun Gibsonin Lespoja. Syynä vaihtoon oli se, että kitarat jokseenkin kuulostais samalta ja siten miksaaminen olis helpompaa (tosin edelleen mahonkiset on edelleen selvästi tummempia kuin leppä/lehmus/vaahterarunkoiset, testasin tuon) ja jotta pikkaustuntuma olis sama kitarasta riippumatta (ja tietty laitoin kaikissa mikit täsmälleen samalle etäisyydelle kielistä). Ja tietty huomattavasti vähemmän häiriöitä signaalissa.
 
Varsinkin output on iso tekijä mikkien välillä, 81:llä pärjää kevyemmälläkin tatsilla ja jos kovaa runnoo, sisäisesti klippaa ja siten "kompressoi". Aiemmin joissain kitaroissa oli SD Blackoutit mutta ne oli sen verta tummempia että joutui enemmän kaivamaan jos halus kunnolla leikata läpi ja muutenkin pyöreämpi, "rouhea" soundi. Jaskan RR:ssä oli DD Detonatorit ja ne taas oli melkoisen scoopatut, kuin SD Invaderit mutta kuumemmat.

jkiva: Tästä syystä tykkään laittaa mallintavan perään putkipäätteen. Tuo sen pöhinän ja reaktiivisuuden soittoon. Eli soundi "taskulaskimesta" ja fiilis putkipäätteestä + kaapeista.
 
Sinänsä Helix yllättävän hyvin tuota putkipääte-tatsia mallintaa kunhan sag- ja ripple-asetuksilla tarpeeksi leikkii (esim. käytän PV Vitriol Leadin kanssa sag 7.0 ja ripple 5.0 ja kivasti kuuluu oikean vahvistimen tyylinen putki-"klang" kun chuggailee). Mutta siinäkin särö menee etuastepuolelta usein liian muhjuksi tai teräväksi oikeaan vahvistimeen verrattuna useimmilla mallinnuksilla ja varsinkin sen JCM800-mallinnusta on tosi vaikea saada käyttäytymään kuin oikeat vahvarit. Ja EQ ei oikein tunnu yhtä responsiiviselta kuin oikeissa.
E: Tänään julkaisivat 3.70:n Helixiin ja siinä tuli uus JCM800 kuin tilauksesta. Ja se käyttäytyy ja tottelee kuin pitääkin!

Ero on samanlainen kuin muidenkin vahvistinten kans. Riippuu käytöstä ja verrokista ja kaikesta. Mutta lähinnä huonot mikit on yhtä tappava ongelma aina jos vaadit niiltä jotain mihin ne ei pysty. Samoin häiriöt ja se sopiiko esim mikin tyyppi ollenkaan siihen soundiin mitä kaipaat.
 
Eli subjektiivista huuhaata luvassa. Mutta mallintavat ei mitenkään muuta tai pelasta mikkien ongelmilta. Ainoa erikoisuus niissä on että input on todennäköisesti tasalaatuisempi jos vertaat kymmentä mallintavaa tai interfacea vs vertaat kymmentä erilaista vahvistinta eri ajoilta ja valmistajilta.

mpekkanen:
Itse olen huomannut, että aika samantyyliset soundit sitä ruuvaa lähes kaikista kamoista, että minä olen ainakin laittanut resursseja ihan turhaan kamarunkkaukseen kun olis voinut senkin ajan treenata.
 
Katselin kesällä mökin ikkunasta kun pari kaiffaria tuli veneellä näköetäisyydelle, molemmat tuijottivat kahta isohkoa luotaimen ruutua ajaen hitaasti kunnes pysähtyivät. Toinen laski uistimen/jigin koko ajan ruutua katsoen ja ei mennyt kauaa kun hän nosti veneeseen melko kookkaan hauen. Se kuvattiin, mitattiin ja päästettin pois. Täsmäkalastusta kymmenien tuhansien eurojen kamoilla, en ihan täysin ymmärrä moista touhua.
 
Itse kalastan soutaen vanhalla sotuveneellä nauttien maisemista ja hiljaisuudesta mietiskellen niitä näitä, kalaa tulee jos tulee ja se menee ruokapöytään jollei ole liian iso. Veneen arvo muutama satanen, samoin uistimien,kelojen ja vapojen ja muun tarvittavan sälän.
 
Samoissa vesissä liikutaan varmaankin soittamisen ja kamojen suhteen, toiset hifistelee ties mitä ja harrastus vie mennessään ja rahaa palaa, toisille musa ja soittaminen on tärkeintä ja pärjätään hyviksi ja toimiviksi todetuilla kamoilla pitkiäkin aikoja. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään.
No joo, ex-ammattimuusikkona en koe olleeni harrastaja koskaan sanan varsinaisessa merkityksessä poislukien nuoruuden kellaribandit vaikka nykyään soitan myös himassa ja myös yhessä terapiabandissa, aktiiviaikoina en soittanut juurikaan muulloin kuin keikoilla.
 
Itse asiasta, toki vain Helixin käyttäjänä kokemuksella tämä eli kitaran sisäääntuloimpedanssia voi säätää joko globaalisti pad on off tai jokaisen patchin kohdalla portaittain 20K > 1M eli näillä asetuksilla voi kompensoida eri kitaroiden mikkien erilaisuuttaa jonkin verran ainakin tehojen osalta. Myös se miten käyttää volumepedaalia ja käyttääkö kitaran omia potikoita hienosäätöön vaikuttaa yllättävän paljon lopputulokseen.
 
Erilaisille kitaroille omat patchit on ehkä kuitenkin paras lähtökohta on mallintava vehje mikä vaan.

WanhaWetäjä: Katselin kesällä mökin ikkunasta kun pari kaiffaria tuli veneellä näköetäisyydelle, molemmat tuijottivat kahta isohkoa luotaimen ruutua ajaen hitaasti kunnes pysähtyivät. Toinen laski uistimen/jigin koko ajan ruutua katsoen ja ei mennyt kauaa kun hän nosti veneeseen melko kookkaan hauen. Se kuvattiin, mitattiin ja päästettin pois. Täsmäkalastusta kymmenien tuhansien eurojen kamoilla, en ihan täysin ymmärrä moista touhua.
 
Itse kalastan soutaen vanhalla sotuveneellä nauttien maisemista ja hiljaisuudesta mietiskellen niitä näitä, kalaa tulee jos tulee ja se menee ruokapöytään jollei ole liian iso. Veneen arvo muutama satanen, samoin uistimien,kelojen ja vapojen ja muun tarvittavan sälän.
 
Samoissa vesissä liikutaan varmaankin soittamisen ja kamojen suhteen, toiset hifistelee ties mitä ja harrastus vie mennessään ja rahaa palaa, toisille musa ja soittaminen on tärkeintä ja pärjätään hyviksi ja toimiviksi todetuilla kamoilla pitkiäkin aikoja. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään.
No joo, ex-ammattimuusikkona en koe olleeni harrastaja koskaan sanan varsinaisessa merkityksessä poislukien nuoruuden kellaribandit vaikka nykyään soitan myös himassa ja myös yhessä terapiabandissa, aktiiviaikoina en soittanut juurikaan muulloin kuin keikoilla.
 
Itse asiasta, toki vain Helixin käyttäjänä kokemuksella tämä eli kitaran sisäääntuloimpedanssia voi säätää joko globaalisti pad on off tai jokaisen patchin kohdalla portaittain 20K > 1M eli näillä asetuksilla voi kompensoida eri kitaroiden mikkien erilaisuuttaa jonkin verran ainakin tehojen osalta. Myös se miten käyttää volumepedaalia ja käyttääkö kitaran omia potikoita hienosäätöön vaikuttaa yllättävän paljon lopputulokseen.
 
Erilaisille kitaroille omat patchit on ehkä kuitenkin paras lähtökohta on mallintava vehje mikä vaan.
 
Onhan niitä nykyään monenlaisia laitteita joilla sitä soundia saa aikaiseksi. Itsellä 20 wattinen Marshall putkicombo ja muutama pedaali ajaa asian. Kitaroita on strato, tele, LP, firebird ja flying V ja noista voi valita fiiliksen mukaan.
Minulle laitteiden pitää olla helppoja käyttää, en tykkää siksi useimmista digivermeistä koska ruuvattavaa ja vaihtoehtoja on liikaa. Jollekin se sopii hyvin, mutta ei minulle. Hyvät soundithan niistä digivehkeistäkin saa, ettei se siitä ole ollenkaan kiinni.
Tuo kalastusesimerkkisi oli ihan hyvä. Ihmetyttää vaan sellaiset kalastajat, jotka tykkää kalastaa, mutta päästävät kalat vapaaksi. Jotkut nykyajan kalamiehet ei syö edes välttämättä kalaa, joka on minusta tosi kummallista.

WanhaWetäjä: Katselin kesällä mökin ikkunasta kun pari kaiffaria tuli veneellä näköetäisyydelle, molemmat tuijottivat kahta isohkoa luotaimen ruutua ajaen hitaasti kunnes pysähtyivät. Toinen laski uistimen/jigin koko ajan ruutua katsoen ja ei mennyt kauaa kun hän nosti veneeseen melko kookkaan hauen. Se kuvattiin, mitattiin ja päästettin pois. Täsmäkalastusta kymmenien tuhansien eurojen kamoilla, en ihan täysin ymmärrä moista touhua.
 
Itse kalastan soutaen vanhalla sotuveneellä nauttien maisemista ja hiljaisuudesta mietiskellen niitä näitä, kalaa tulee jos tulee ja se menee ruokapöytään jollei ole liian iso. Veneen arvo muutama satanen, samoin uistimien,kelojen ja vapojen ja muun tarvittavan sälän.
 
Samoissa vesissä liikutaan varmaankin soittamisen ja kamojen suhteen, toiset hifistelee ties mitä ja harrastus vie mennessään ja rahaa palaa, toisille musa ja soittaminen on tärkeintä ja pärjätään hyviksi ja toimiviksi todetuilla kamoilla pitkiäkin aikoja. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään.
No joo, ex-ammattimuusikkona en koe olleeni harrastaja koskaan sanan varsinaisessa merkityksessä poislukien nuoruuden kellaribandit vaikka nykyään soitan myös himassa ja myös yhessä terapiabandissa, aktiiviaikoina en soittanut juurikaan muulloin kuin keikoilla.
 
Itse asiasta, toki vain Helixin käyttäjänä kokemuksella tämä eli kitaran sisäääntuloimpedanssia voi säätää joko globaalisti pad on off tai jokaisen patchin kohdalla portaittain 20K > 1M eli näillä asetuksilla voi kompensoida eri kitaroiden mikkien erilaisuuttaa jonkin verran ainakin tehojen osalta. Myös se miten käyttää volumepedaalia ja käyttääkö kitaran omia potikoita hienosäätöön vaikuttaa yllättävän paljon lopputulokseen.
 
Erilaisille kitaroille omat patchit on ehkä kuitenkin paras lähtökohta on mallintava vehje mikä vaan.
 
Olen itse alkanut myös kääntymään sille kannalle ettei kamoilla ole ihan niin isoa merkitystä kuin mitä sitä kersana kuvitteli. Kyllä kamppeitten pitää olla asiallisia, mutta esimerkiksi onko vahvistin tai efektit digitaalisia tai analogisia, ei ole paskankaan väliä (tai tietenkin käytännöllisyyden näkökulmasta, mutta....). Olennaista on se missä oma huomio on, meikäläisellä se on syytä pitää soittamisessa.

hallu: Olen itse alkanut myös kääntymään sille kannalle ettei kamoilla ole ihan niin isoa merkitystä kuin mitä sitä kersana kuvitteli. Kyllä kamppeitten pitää olla asiallisia, mutta esimerkiksi onko vahvistin tai efektit digitaalisia tai analogisia, ei ole paskankaan väliä (tai tietenkin käytännöllisyyden näkökulmasta, mutta....). Olennaista on se missä oma huomio on, meikäläisellä se on syytä pitää soittamisessa.
 
Katsoin hiljattain youtubesta yhden videon, jossa verrattiin Bossin vanhaa analogista CE-5 pedaalia samaiseen uudempaan digitaaliseen versioon. Testaaja veikkasi väärin kumpi oli kumpi ja valitsi digitaalisen(jota luuli analogiseksi) koska siinä oli hänen mukaansa hiukan lämpimämpi soundi. Arvaus meni väärin, mutta kertoo hyvin siitä ettei tuolla ole mitään väliä, onko analoginen vai digitaalinen.
Kaikki ei varmaan muista kun kasarilla alkoi tulemaan ensimmäisiä digitaalisia efektejä, niin ne oli silloin sitä kuuminta hottia. Silloin monet vanhat analogiset purkit ei ollut oikein minkään arvoisia. Nyt kun katsoo pedaalin hintaa, niin niillä kasarin digiromuilla ei tee mitään, mutta ne analogiset purkit voi olla aivan tajuttomissa hinnoissa.
 
Olipa mieltymykset soittokamojen suhteen millaisia tahansa, niin nykyään saa monenlaista toimivaa vekotinta. Itse olen sen verran boomer, että minulle mieluummin yksinkertaiset laitteet, vaikka joku mallintavat vahvari ja siihen joku multiefekti olisikin varmasti fiksumpi ja halvempi ratkaisu kuin mitä putkicombo ja pedaalit erillisenä.

mpekkanen: Minusta jotkut runkkaa ehkä liikaakin mikkien kanssa. Jos kitara on hyvin tehty ja oikeanmallinen soittajalle, niin siinä on jo valmiiksi hyvät mikit
....

Aika moni homma on korkin haistelua ja eihän siinä mitään jos on ok, että artisti maksaa...
 
Noinhan se on. Mikkien vaihtelu on melko lailla lumelääkettä, samaan pääsisi ruuvaamalla niitä alkuperäisiä mikkejä kielten suhteen lähemmäs, kauemmas tai kallelleen.

Jos kovasti tykkää mikkien kokeilusta ja vaihtamisesta, halvimmmalla ehkä pääsee tämän pluginin avulla:
https://www.bluecataudio.com/Products/Product_ReGuitar/
 
Eikä tarvitse olla kuin yksi kitara.

mpekkanen: Kaikki ei varmaan muista kun kasarilla alkoi tulemaan ensimmäisiä digitaalisia efektejä, niin ne oli silloin sitä kuuminta hottia. Silloin monet vanhat analogiset purkit ei ollut oikein minkään arvoisia. Nyt kun katsoo pedaalin hintaa, niin niillä kasarin digiromuilla ei tee mitään, mutta ne analogiset purkit voi olla aivan tajuttomissa hinnoissa.

Mitään logiikkaahan ei näistä jutuista kannata etsiä. Musta joku 80-luvun loppupuolen Yamaha REX50 kuulostaa yllättävänkin hyvältä korvaan ja hakkaa kyllä 100-0 jonkun Tube Screamerin mutta yleinen ero hinnassa ja suhtautumisessa "vintage analogiseen" ja "vanha romu digitaaliseen" onkin sitten eri juttunsa. Varmaan aika monelta lähti kyllä myös ne vanhat kuusnepat ja harmaat laatikkonintendot kaatikselle ikäloppuna romuna skämäsine peleineen ja bygivine C-kasetteineen mut nykyäänhän ne onkin jo arvokasta "retroa". Hämärästi muistelen että jengi hävitti samanlaisella innolla myös vanhoja vahvistimiaan. Joku vaarin tweed putkilla oli ihan arvotonta kamaa. Nykyään nekin ovat "vintagea", eli tulevaisuuden suhdanteiden ennustelu ei ole aina sitä ihan vahvinta alaa.
 
Trendejä tulee ja menee. Tän päivän romut voi olla huomisen aarteita.
 
Mun reilu 20 vuotta vanhasta Zoom 606:sta saa edelleen ruuvattua ihan pätevät soundit vaikka se oli budjettihinnan digischeissea jo ostohetkellään ja nykyajan digiefektit ovatkin sitä valovuosia edellä. Ihan hyvin senkin kanssa erottaa eri mikit ja kitarat ja en ymmärrä miksei erottaisi. Tekniikasta se ei ainakaan ole kiinni. Taitaa olla ns. "User Error" jos kaiken saa vaan kuulostamaan ihan samalta.