Kitarat: kitarakamat ›

Alkaa oma Telecaster-projekti saavuttamaan vaiheen, jossa olisi jo korkea aika pohtia, mitkä olisivat sopivat nauhat johdattamaan suloisia säveliä ja kauniita sointuja kuulijoiden iloksi tai riesaksi.
 
Telessähän on yleensä ollut fender-tyyppiset, kapeat ja ei kovin korkeat nauhat? Itse en ole oikein koskaan päässyt sinuiksi näiden kanssa, mielestäni paksummat ovat helpompisoittoiset. Voisiko joku seikkaperäisesti selvittää, miksi Fender suosii tällaisia nauhoja? Mitä etuja saavutetaan leveämpiin nauhoihin verrattuna?
 
Taannoin luin Kenny Wayne Shephardin kolumnin soittokamoistaan, jossa kertoi vaihdattavansa stratoihinsa leveämmät nauhat, sillä ohuet nauhat ja 0.012-0.013 kielet ovat mahdoton yhtälö? Näin myös asian laita lienee? Mihin ohuet nauhat sitten oikein sopii? Entä miten nauhan korkeus vaikuttaa soittoon ja/tai soundiin?
 
Itse kuvittelin pitäväni jostakin leveästä ja matalasta nauhasta, esim. vaikka seuraavan taulukon 6130 -tai 6150 -mallista. ( http://www.warmoth.com/Guitar/Necks/Fretsize.htm ) Omissa kitaroissani kun on leveähköt nauhat, joten kyseessä lienee myös tottumiskysymys...
 
Mistä itse pidät? Miksi?

Paras nauhakoko? 16 raitaa 2" kakuilla.
:-D hoho!
 
Riippuu kitarasta. Joihinkin sopii kapeat ja kovat nauhat, mutta kyllä joku medium on yleensä hyvä. Jumboilla tulee hassua jälkeä.

Mitä isompi sen parempi, noin niinku nyrkkisääntönä. Telen ohuet nauhat on historiallisia jäänteitä jostain viiskytluvulta. Omasta mielestäni on sitä parempi mitä vähemmän sormenpäät koskee otelautaan kun kielen painaa alas nauhoja vasten ja mulle riittää medium jumbosta ylöspäin.

Pienetkin on mukavat jos on kuopattu otelauta.. Medium jumbo olkoon suosikkini.

Jumboista tykkään. Toisaalta Teleen ottaisin ne, mitkä noissa ruusupuuotelautaisissa on vakiona (minen tiiä kokoja, olen möylä :).
 
Vai oliskohan nämä Ibanetsin nauhat medium jumbot sittenkin?
 
Nämä on hyvät minun sormilleni kuitenkin.

Kyllä jumbonauhat on meikäläisen mieleen..vaikka eipä tuolla niin kamalasti ole loppujen lopuksi väliä: kaikkeen tottuu. Minulla on Kramer Stagemasterissani aika matalat nauhat, kun taas kaksikaulaisessa Deanissa ja Ibanez RG550:ssä on jumbonauhat. Ihan yhtä hyvin onnistuu soittaminen kitaroilla.

Toisaalta Teleen ottaisin ne, mitkä noissa ruusupuuotelautaisissa on vakiona
 
Tjaah vakiona? Väsään kaulan alusta loppuun itse, niin kyllä voinen siihen mitä vaan laittaa. Vai mitä tarkoitit?

Tjaah vakiona? Väsään kaulan alusta loppuun itse, niin kyllä voinen siihen mitä vaan laittaa. Vai mitä tarkoitit?
 
Sitä, että pidän niistä kaupan Fenkkujen nauhoista, mitkä niissä yleensä on. En sitä, että niissä _pitäisi_ ehdottomasti olla jotkut tietyt nauhat.

Varmaankin joku medium passaa meikäläiselle parhaiten. Heh..kitarapajassa oli myynnissä käytetty F:n 62Ž re-issue Strato, johon oli ympätty jotkut jumbonauhat!!! Pyhäinhäväistystä.

kitarapajassa oli myynnissä käytetty F:n 62 re-issue Strato, johon oli ympätty jotkut jumbonauhat!!! Pyhäinhäväistystä.
 
Vaikutteita Teksasin suunnalta..?
 
Kaipa nauhojen kokokin on tottumuskysymys. Itse luulin pitäväni isommista nauhoista, kunnes ajan mittaan havaitsin, että vintagekokoiset nauhat on ne 'oikeat' minulle. Kyllä KWS on oikeassa siinä, että vintagenauhat ja isot kielet ei ole kovinkaan great yhdistelmä.

Telessähän on yleensä ollut fender-tyyppiset, kapeat ja ei kovin korkeat nauhat? Itse en ole oikein koskaan päässyt sinuiksi näiden kanssa, mielestäni paksummat ovat helpompisoittoiset. Voisiko joku seikkaperäisesti selvittää, miksi Fender suosii tällaisia nauhoja? Mitä etuja saavutetaan leveämpiin nauhoihin verrattuna?
 
Vintage-mallit on varustettu vintage-nauhoilla...ei kai siihen kummempaa syytä ole. Lähes kaikissa moderneissa malleissa on mediumit.
Mulla on ittellä kaksi japanialaista teleä 80-luvulta (62' RI ja 72' thinline RI) ja molempiin on vaihdettu leveämmät, joskaan ei paljon korkeammat nauhat. Kummastakin operaatioista on jo niin kauan, että kokoja en muista.
Vibraatot ja venyttämiset toimii tietysti helpommin, kun sormi ei niin paljon hirtä kiinni otelautaan (varsinkin vaahteralaudan kanssa mulla on aina ongelmana se nihkeys).
Toisaalta kuitenkin tykkään siitä, että kielen voi painaa puuhun asti. Jumbonauhoilla varustetut kitarat puristan aina ylävireiseksi, kun innostun revittelemään.
 
Pienten vintage-nauhojen etu lienee se, että ne ovat intonaation kannalta hitusen tarkemmat; varsinkin heti kun nauhojen päälyosan muoto (kruunu?) kuluu hiukan lovelle ja näin ollen tasaisemmaksi. Leveässä nauhassa kielen rajauskohta siirtyy enemmän...
Taas on yksinkertainen asia vaikea selittää.

Taas on yksinkertainen asia vaikea selittää.
 
Kyllä tuo hyvin perille meni. Ja hyvä pointti muutenkin, ihan pätevä syy hio (hiotuttaa) muidenkin kitaroiden nauhoja, vaikkei nauhojen vaihto ajankohtainen olisikaan.