Uusimman GP:n tammikuun numeron takasivulla on Art Thompsonin mielenkiintoinen artikkeli pedaalien keräilystä. Sen mukaan on hassua, että ylihinnoitellut 60- ja 70-luvuilla valmistetut kitarapedaalit olisivat muka ainoita keräilyn kohteita, kun 80- ja 90-luvuillakin on valmistettu kaikkea kivaa paaaljon halvempaa kitararompetta. Niinpä. No joka tapauksessa artikkeli mainitsee parikin oivaa kohdetta:
1. Korg CHR-1 Chorus, hinta-arvio 125 d (ostin omani 150 markalla)
2. LEL TZ3 Digital Delay, hinta-arvio 150 d (huuto.netissä oli myynnissä juuri äskettäin juuri tuollainen venäläinen vehje, TexasFlood kehui hankkivansa sen, en seurannut huutoa loppuun saakka)
Minusta ko. vehkeet eivät tosiaankaan ole tuon arvoisia, tosin nyt puhutaan pedaalien keräilystä Amerikassa, jossa hinnat näyttävät ryöstäytyneen käsistä.
Toki meilläpäinkin näyttää olevan samanlaisia merkkejä, jostain Ibanezin 80-romusta pyydetään 140 e jne. (ehkäpä juuri internetin takia).
Kohta joku varmaan lanseeraa, että muoviset Arion-pedaalit ovat juuri niitä himoittuja keräilykohteita. Kamalistani ei mahdu tähän. |
Tästä aiheesta tuli mieleeni, että periaate, ettei mitään kamoja myydä, ellei ole pakko, vaan kerätä mitä kulloinkin tarvitsee, mitä olen varovaisesti käyttänyt, niin saattaa näin pitkällä aikavälillä aikaan saada sen, että huomaa omistavansa aarteita. (huh mikä virke)
Eli mulla löytyy joskus teininä hankitut: Ibanez VauVau-Wah vm. n~75 sekä todellinen aarre Sola Soundin Tone Bender, jota kaikki Page fanit halajaa.
ToneBenderiä olen viime aikoina käyttänytkin ja täytyy sanoa, että on se.... |
hemmo
Sam
