Kitarat: kitarakamat ›

ihan yleisesti kommentteja säröjen ja efektien sijoittelusta kitaran ja vahvistimen väliin. Missä järjestyksessä kannattaa laittaa? Esim. kompressori, wah, särö ja mitä laitteista efektilenkkiin?

Kitara -> wah -> kompressori -> särö. Chorukset, delayt ja reverbit efektilenkkiin, tosin chorus toimii ihan hyvin vahvistimen inputtiinkin, säröpedaalin perässä.

http://metheny.ath.cx:81/~jucciz/kuvia/multieffects.jpg
 
Eiköhän se tuosta selviä :)
 
Jos nyt ei kuitenkaan niin käynyt, niin vielä sanallisesti järjestys:
 
Kitara -> Dunlop Crybaby -> Boss PH-2 Super Phaser -> Boss AW-2 Auto Wah -> Boss BD-2 Blues Driver -> Mesa/Boogie V-Twin Preamp -> Danelectro Fish&Chips EQ -> Danelectro Chili Dog Octaver -> Boss DD-3 Digital Delay -> Danelectro Tuna Melt Tremolo -> Volumepedaali -> Vahvistin (Joka toki mikitetään ja signaali vedetään vielä räkissä olevan kompuran ja Lexiconin läpi....hoho)
 
Elikkä, pääsääntö on se, että itse ainakin laittaisin wahin/wahit ja phaserin ketjussa ensimmäiseksi, koska molemmat toimivat periaatteessa samaan tapaan boostaten säädöistä riippuen milloin mitäkin taajuusaluetta ja "ruokkivat" säröä/etuastetta siten hyvin. Ekvalisaattorihan toimii periaatteessa samaan tapaan, mutta se on "kiinteä" siinä missä wahin tai phaserin korostama taajuuskaista vaihtelee jalan liikkeeseen (wah) tai soittodynamiikkaan (auto wah) reagoiden, tai vaihtoehtoisesti automaattisesti ennalta asetettujen arvojen (rate, depth) pohjalta (auto wah / phaser).
 
Kitarasoundin "perusosa" perinteisesti määräytyy (kitaran ja soittajan ohella) sen perusteella, millaista vahvistinta käytetään ja montako ja millaisia säröpedaaleja sen edessä on. Niin myös tässä. Bossin Blues Driver toimii lähinnä boostaajana, eli ei varsinaisesti tuo säröön vielä hirveästi "luonnetta" vaan tarpeen vaatiessa puskee Mesan putkille voimakkaampaa signaalia ja jättää soundin luonteen määrittymisen enemmänkin Mesan vastuulle. Mainittakoon, että Blues Driver toimii puhtaan ja säröytymättömän transistorisoundinkin kera mainiosti, sillä se reagoi erittäin hyvin soittodynamiikkaan ja on soundiltaan huomattavan putkimainen ja lämmin ronskimmillakin säädöillä.
 
Omassa ketjussani Mesan etuasteen soundi on varsin tumma olivatpa säädöt mitkä tahansa, joten tilanteesta riippuen voin tarvittaessa erillisellä EQ:lla muokata lopputulosta räikeämmäksi.
 
Kokeilemalla huomasin että minulle Octaver toimii paremmin särön jälkeen kuin ennen sitä. Vaikkakin sen toiminta näyttää perustuvan pitchin (sävelkorkeuden) tunnistamiseen, mikä saattaisi onnistua helpommin puhtaasta kuin säröitetystä soundista, ei omia korviani ainakaan miellyttänyt vaihtoehtoinen kytkentätapa eli se, että särö lisättäisiin oktaavien jälkeen.
 
Ketjussa loogisesti viimeisinä efekteinä ovat aikaan perustuvat efektit eli delay ja tremolo. Samaan sarjaan lukeutuisi myös reverb, jota vaan en itse tarvitse pedaalina kun vahvistimesta ja räkistäkin löytyy tarvittaessa sellaiset. Delayn ja tremolon keskinäisellä järjestyksellä ei sinänsä ole väliä (sama juttu kuin wahin ja phaserin kanssa), sillä en katso tarpeelliseksi käyttää molempia yhtä aikaa kuitenkaan. Olennaista on se, että ne ovat ketjussa viimeisenä, sillä ne ikäänkuin "kruunaavat" soundin, kumpikin omalla persoonallisella tavallaan. Ainakin "normaalissa" musiikissa useimmiten vieroksutaan sitä, että delayn jälkeen tulisi enää sen kummempia efektejä. Mieluummin annan särölle vähän kaikua kuin kaiulle säröä. Jep.
 
Viimeisenä vielä volumepedaali, jolla koko komeuden voimakkuutta voidaan hallita niin ettei vahvistin- (ja yleisöparka) järkyty äänen määrästä. Esim. kitaraa vaihtaessa keikalla volumepedaalin polkaiseminen alas on kätevä keino estää ylimääräinen pauke kun vaihtaa piuhaa kitarasta A kitaraan B, kunhan vain muistaa polkea volumen takaisin ylös kun taas ääntä soisi kuuluvan. Tuo kannattaa todella muistaa ettei ala hätääntyneenä tutkimaan koko signaaliketjua rikki menneen laitteen pelossa huomatakseen puolen tunnin säätämisen jälkeen sen, että volumepedaali oli nollissa. :) Oikeastaan nyt kun mietin, voisin kyllä kokeilla vaihtoehtoista kytkentää eli laittaa volumepedaalin jo ennen delaytä, jolloin voin "syöttää" delay-pedaalille "viuluääniä" eli feidata äänen nopeasti sisään volumepedaalilla ja antaa delay-pedaalin toistaa se n kertaa, nyt kun volume-pedaali tappaa koko edellään luotavan signaalin. Pakko testata...
 
Niin ja, chorukset ja flangerit voitte tunkea... no joo, jos ne on aivan pakko tunkea osaksi signaaliketjua niin yleensä niiden loppusijoituspaikka on särön jälkeen, mutta samapa kai se. Kokeilemalla ne parhaat vaihtoehdot yleensä löytyy.
 
Muistakaa, että "oikeaa" järjestystä efekteille ei ole ja esim. efektilooppien kanssa pelaaminen on vielä kokonaan oma maailmansa. Tämä teksti käsitteli vain ketjua kitaran ja kombovahvistimen sisäänmenon välissä ja toimii vain havainnollistavana esimerkkinä. Saa kommentoida.
 
Jokohan tässä olisi tarpeeksi tekstiä...
 
- Jucciz -

Eiköhän se tuosta selviä..
 
Tämä kirjoitushan on melkein FAQ-kamaa. Ja pirun hyvän näköinen pedaalilauta!

Tämä kirjoitushan on melkein FAQ-kamaa. Ja pirun hyvän näköinen pedaalilauta!
 
Totta molemmat.

hienon näköinen, mutta veikkaan että on pikkasen liian tiivis polkea.. arvosana 7,5 - 8...!! miten muuten haarotte noista muuntajista useammalle efektille???

miten muuten haarotte noista muuntajista useammalle efektille???
 
Haaroituspiuhalla (vau).
 
Saa sähkötarvikeliikkeistä.

Musakaupatkin myy noita virtahaaroituspiuhoja. Huomasin että dunlopin 9V muuntaja riittää ainakin 5 "normaalille" pedaalille, mutta 8 oli jo liikaa, joten hommasin toisen muuntajan, varmempi niin. Onhan tuo suht tiiviin näköinen lauta, vaan mulla on riittävän pienet jalat tiemmä, sillä tuo on mun käyttöön just passeli.
 
Niin ja, vaihdoinpa sitten volumepedaalin ketjussa ennen delayta ja tremoloa ja nukkumaanmeno viivästyi uusien soundimahdollisuuksien synnyttyä taas muutamalla tunnilla.
 
Hoho.

Kyseessä on juuri tuo Rockcasen isompi 77e maksava malli. Itselläni ei ole ollut tilaongelmia, tuo on juuri passelin kokoinen. Hyvin mahtuu jopa tuo mesan V-Twin, joka on selkeästi korkein noista. Casen ulkokorkeus on n.15,5cm kun se lojuu lattialla kansi kiinni. Siinä on noin 1cm korkeat tassut, joten sisäkorkeutta voisi kuvitella olevan kaikenkaikkiaan arviolta 12-13cm. Kannen sisäpuolella on pehmeää ja kokoon puristuvaa superlonia parin sentin kerros. Pohja on "karvamattoa" ja casen mukana tulee about metrin pituinen pätkä tarranauhaa, jota voi liimata pedaalien pohjaan ja näin pedaalit saa irroitettua/kiinnitettyä kätevästi tarralenkkareista tutulla periaatteella. Omiin tarpeisiin nauhaa ainakin oli riittävästi ja sitä varmasti saa tekstiilialan tarvikekaupoista tarvittaessa lisää. Isommat pedaalit sai tuolla määrällä monestakin kohtaa kiinni kun taas pienemmät pysyvät hyvin yhdelläkin n.5x5cm palasella. Uskomaton hinta/laatusuhde kun ottaa huomioon että olen kuullut kavereideni maksavan pitkästi toista tuhatta vanhaa rahaa vastaavankokoisista caseista.
 
- Jucciz -