Kitarat: kitarakamat ›

joskus olisin lespaulia hommaamassa, ja gibsoniin ei tällä haavaa oo varaa, joten olen halvempia vaihtoehtoja alkanut katella...
Eli onkos jompikumpi noista varteenotettava vaihto ehto, vai löytyykö jotain muita vielä? hinta ei saisi paljoa ylittää 4000mk (siis sitä muinaista rahaa...)

Tokai.

Miten olisi jonkun muunmallinen mutta orkkis? Vaikka SG?

Jos tulee vastaan kasikeetluvun Japanissa tehtyjä Ibanez artisteja niin koppaa mukaan. Hyvästä Super58-mikeillä maksaisin kyllä 700 eur. Tai en kun minulla nyt on tuollainen.
 
Sitten fenixejä joku aina hehkuttelee täällä, niistä on minulla vain vähän kokemusta, vaikutti ok:lta ja ovat aika halpoja. Yamahan SG-sarjaa kannattaa myös harkita.
 
Artist ja Yamahan SG-sarja on sitten double cut-away, eli jos sen täytyy olla se perinteinen LP, niin sitten ei käy. Henk.koht makuuni tuo DC on kyllä tyylikkäämpi.

Näistä on keskusteltu n. tsiljoona threadia. Kokeile hakua.

Japanilaiset Tokai Love Rockit olisivat noista tietysti lähimpänä aitoa Les Paulia (mahonkirunko vaahterakannella, mahonkikaula jne.). Mikit kyllä vaihtaisin heti, ainakin kokeilemassani yksilössä oli todella mutaiset mikit. Vaan eipä noita taida saada alle 5000 markan, ellei sitten käytettynä löydä. Japanilaiset Love Rockithan tunnistaa lavan takana olevasta sarjanumerosta, korealaisissa (jotka on tehty vanerista, lehmuksesta, lepästä ym. ei-LP-materiaalista) sitä ei ole.
 
Jos ei ihan LP:n muotoinen tarvi olla, niin Deanin EVOt ovat mainioita. Korealaisetkin mallit ovat oikein hyviä (oma kaksikaulaiseni on lähes moitteeton), eurooppalaiset erinomaisia. Deanin mikitkin ovat mielestäni todella hyvät. Muissa kitaroissani on Seymour Duncanin mikit, mutta Deanista ei ole tarvinnut todellakaan vaihtaa. Deaneissa on soittomukavuuttakin ajateltu: kaulan liitos on muotoiltu niin, että ylänauhoille ulottuminen on helpompaa kuin Les Pauleissa yleensä.
 
Olen larinparasken kanssa samaa mieltä noista Ibanezin Artisteista..itseänikin himoittaisi löytää vanha Artist, saisi sitä LP-soundia sitten vähän kätevämmällä kitaralla (tuo Dean kun painaa niin perkeleesti..no, soundi onkin sitten varsin jumalainen).
 
Itse asiassa uudempi Koreassa valmistettu Ibanez AR250 ei mielestäni ollut ollenkaan huono kitara. Ibanezille tyypillisesti sitä oli todella mukava soittaa, mikit tosin vaihtaisin, keskinkertaiset mikit tuntuvat olevan Ibanezilla melkein sääntö.

Kaverilla on Tokain Love Rock, maksoi siitä lähes 5 tonnia vanhaa rahaa. Itselläni on Epin LP studio Gothic joka pesee tuon Tokain mennen tullen. Hinta 2,5 tonnia vanhaa rahaa.
 
Se maksaa ken haluaa. Hyvää kun näyttää saavan edullisestikin.

..itseänikin himoittaisi löytää vanha Artist, saisi sitä LP-soundia sitten vähän kätevämmällä kitaralla (tuo Dean kun painaa niin perkeleesti..no, soundi onkin sitten varsin jumalainen).
 
Threadin otsikosta poiketen ja ylläolevaan tarttuen: Takaan ja alleviivaan että Iban vanha Artist kuin myös Yamahan SG:t ovat paitsi erinomaisia niin myös todella painavia kitaroita...ei varmaan paljon Deanille häviä. Tammerforssissa oli tässä joskus myynnissä joku Iban Artist mutta tosi vähän niitä liikkuu..varsinkaan niitä sarjan yläpään malleja. Ei kellään sattuis olemaan Artistia 12-kielisenä???

Threadin otsikosta poiketen ja ylläolevaan tarttuen: Takaan ja alleviivaan että Iban vanha Artist kuin myös Yamahan SG:t ovat paitsi erinomaisia niin myös todella painavia kitaroita...ei varmaan paljon Deanille häviä.
 
Tokkopa ne kuitenkaan pääsevät lähellekään tuon Deanin kahden mahonkikaulan ja puolentoista kitaran levyisen paksun mahonkilankun painoa. Monet sanovat Les Pauleja painaviksi, mutta yksikään Gibsonin tai Tokain LP ei ainakaan omasta mielestäni (Deaniin tottuneena) ole mitenkään painava ollut. Saattaa tosin olla, että tuo iso runko vaikuttaa hieman siihen painon tuntuun.
 
Vaikka eipä tuo paino loppupeleissä haittaa, soundi ratkaisee.

Threadin otsikosta poiketen ja ylläolevaan tarttuen: Takaan ja alleviivaan että Iban vanha Artist kuin myös Yamahan SG:t ovat paitsi erinomaisia niin myös todella painavia kitaroita...ei varmaan paljon Deanille häviä. Tammerforssissa oli tässä joskus myynnissä joku Iban Artist mutta tosi vähän niitä liikkuu..varsinkaan niitä sarjan yläpään malleja. Ei kellään sattuis olemaan Artistia 12-kielisenä???
 
Joo, meinasin samaan puuttua, olkapäät on pidempien treenisessioiden jälkeen aika jumissa...mutta taitaa tuo Dean viedä voiton :)
 
Artisteja on mulla nyt kaksin kappalein, sarjan yläpään malleja molemmat. Toinen on ns 'Super edition' (samanlaisella soittaa esim Tolonen), jonka harmina (tai vahvuutena riippuen katsantokannasta) on Floyd-kampi. Lisäksi tähän on joku hevari vaihtanut EMG:n aktiivimikit...en oo vielä päättänyt tuon kanssa pidänkö, vai myynkö eteenpäin (vihj, vihj)

Osta se tokai ni ei tartte katua. Mulla löytyy tommonen korealainen malli jolla oli hintaa se 4000mk. Kävin myös epin vastaavaa koittamassa, muttei kyllä päässy lähellekään samaa tasoo. Epissä on paljon huonomman tuntuset kaulat ja muutenkin yksityiskohissa on paljon enemmän valittamista. Eli siis tokai-kaupan kautta!

Joo, kyllä toi Gothicin puolustus oli niitä ainoita ja harvoja, mitä ikinä olen Epeistä kuullut. Jos löydätkin Epin kunnon materiaaleilla (lue: Mahonki, vaahtera..), niin sitten sen virityskoneisto tekee tepposet. Koneiston ja mahdollisten mikkien vaihdon jälkeen hintaa onkin sitten kertynyt enemmän kuin sille Tokaille. JapskiTokai taitaa ylittää vähän ton sun budjetin, mutta onkin sitten ylivoimaisesti paras. (Kolmikosta: Epi, Korealainen Tokai ja vastaava japsi.)

Eipäs pidä unohtaa näitä uusia japanilaisia Epiphoneja jotka ovat materiaaleiltaan toista luokkaa kuin nämä perus-korealaiset. Hinnatkin on sitten myös sitä japsi-Tokaiten luokkaa. Eli karkeasti uskaltaisi ehkä väittää että korealaiset Tokait ja Epit on samaa luokkaa ja vastaavasti japanilaiset Tokait ja Epit samaa luokkaa eikä näitä luokkia kannata sekoittaa keskenään.

Eli karkeasti uskaltaisi ehkä väittää että korealaiset Tokait ja Epit on samaa luokkaa ja vastaavasti japanilaiset Tokait ja Epit samaa luokkaa eikä näitä luokkia kannata sekoittaa keskenään.
 
Jeba, näin voisi tehdä. Tosin noissakin on eroja siinä, onko pultti- vai liimakaula.
 
Yksi vaihtoehto olisi ostaa samalla rahalla het vaikka kaksi Lerppaa - tämä nimittäin onnistuu jos vaan lavassa lukee J&D.
 
Noh, tiedä sitten onko tuo kovin suositeltavaa...

Jos Les Paul on mielessä muunkin kuin muodon takia, niin leppärunkoiset kannattaa unohtaa, myös Korea-Tokait. Eivät pärjää mahonkirunkoisille, vaikka vaihdat millaset mikit.
 
Eli käytettyjä suosittelen tsekkaamaan, jos budjetti on tuo.

Jos Les Paul on mielessä muunkin kuin muodon takia, niin leppärunkoiset kannattaa unohtaa, myös Korea-Tokait. Eivät pärjää mahonkirunkoisille, vaikka vaihdat millaset mikit.
 
Eli käytettyjä suosittelen tsekkaamaan, jos budjetti on tuo.
 
Olen samaa mieltä. Mahonki, jos haluaa perinteistä LP meininkiä. Käytetty jap. Tokai + mahd. uudet mikit. Toimii takuuvarmasti.

Kävinpä tuossa tänään ohimennen testaamassa Cortin Mirage-sarjan sähköskebaa, ja vaikka Cort onkin tunnettu halpismerkkinä, niin mielestäni kokeilemani yksilö oli itse asiassa varsin hyvä. Kaula ja runko olivat ehtaa mahonkia, otelauta varsin tummaa ruusupuuta, vaahterakansi löytyi myös, eikä vakiomikeistäkään ollut juuri pahaa sanottavaa. Double cut-away muodosta johtuen ylänauhoille ulottuminenkin oli täysin ongelmatonta. Eikä hintakaan ollut kohtuuton: n. 600 euroa.

Jos löydätkin Epin kunnon materiaaleilla (lue: Mahonki, vaahtera..), niin sitten sen virityskoneisto tekee tepposet. .
 
Ja höpsistä. Groverin virittimet. Kestävät mitä vaan. On syytä tietysti kokonaisuudessaan arvioida mitä saa rahoilleen vastineeksi. Hintaansa nähden, siis HINTAANSA NÄHDEN Epiphonen LP studio gothic on aivan helvetin hyvä peli. Parikymmentä vuotta soittaneena ja kymmenkunta sähkökitaraa omistaneena voin tämän todeta käsi sydämmellä.

Jooo... Kesällä omistin vielä epin standard heritagen eli sen kalliimman mallin schallerin mikeillä ja metalli osilla... No mikit olivat aika paskat. Sitten menin kauppaa. ja katselin Tokain LP:tä, custom mallia ja testailin rauhassa. Kyseinen tokai oli loistava soundeilta yms. paljon parempi kuin esim epi. sitten testasin gibsonia ja eihän mikään tietysti perinteistä gibsonia voita mutta eipä tuo tokai kaukanakaan käyny... Sitten huomasin sen tokain takana lukevan made in korea... No alkoi arvelluttamaan ja tarkastutin asian myyjällä. kitara oli tehty niinkuin gibson. ei mitään vaneria tms. runko on mahonkia ja samoin kaula. Asia selvisi irrottamalla etumikki jolloin kaulan liitoskohta tuli näkyviin... Että siinä teille... Minun tokaini on ainakin made in korea ja se ei ole mitään vaneria.. Vaneri kitaroista on kyllä kokemusta ja kun sellasen otta käteen niin sen tuntee heti, ainakin kun vetäsee kerran kieliä... Sitä paitsi Tokai pieksee mennen tullen epin parhaatkin mallit... Nyt minä omistan sen tokain...

Minun tokaini on ainakin made in korea ja se ei ole mitään vaneria
 
Toki se mahonkia on, mutta kansi lienee myöskin viilua? (viilu ja vaneri ovat eri asioita).
Eikös se umpikansi ole vasta noissa jaappanin kepeissä.
 
Mutta ei se viilu siinä mitään 'haittaa' IMHO.