Kitarat: kitarakamat ›

Tere
 
Kellään mitään muistikuvia tällaisesta LP-kopsusta kuin Asama?? Japanilainen kitara pitäisi olla kyseessä.
 
tänks

Muistan aikoinaan jossakin maakunnan musiikkiliikkeessä nähneeni ja testanneeni kitaraa. Ei se mikään helmi ollut, muttei aivan ritsakaan.
 
Tästä en ole aivan 100% varma, mutta muistaisin että siinä oli vanerin avulla tehty kansi, eli kitara oli jollakin tavalla ontto. Ihan aidosta LesPaulista ei siis voi puhua. Mutta voin todellakin muistaa väärin.
 
Laadullisesti Asama oli selkeästi Tokain kopioita huonompi.
 
Mistä kiinnostus moiseen?

Muistan aikoinaan jossakin maakunnan musiikkiliikkeessä nähneeni ja testanneeni kitaraa. Ei se mikään helmi ollut, muttei aivan ritsakaan.
 
Tästä en ole aivan 100% varma, mutta muistaisin että siinä oli vanerin avulla tehty kansi, eli kitara oli jollakin tavalla ontto. Ihan aidosta LesPaulista ei siis voi puhua. Mutta voin todellakin muistaa väärin.
 
Laadullisesti Asama oli selkeästi Tokain kopioita huonompi.
 
Mistä kiinnostus moiseen?
 
LP kopion olen ajatellut hankkia ja sain tarjouksen moisesta. Haluaisin "kunnon" Lespan eli oikeista puista tehdyn ja kunnollisen. Fenix voisi olla hyvä vaihtoehto, vea mitä? Tai sitten japsi Tokai, mutta se on sitten jo aivan eri hintaluokassa.
 
Saa kertoa mielipiteitä.

Tsekkaa että siinä ei tosiaan ole ontto kansi. Ja tutki että mikit toimii kunnolla ja kaula on suht suora tai siis hieman kaareva, mutta selkeitä kuhmuja / mutkia ei kaulassa saisi olla.

Asama on varmaan aika vanha skeba verrattuna Fenixiin. Mielummin itse ostaisin vanhan halpiskitaran, kuin uuden. Työn ja puiden laatu on laskenut vuosien saatossa. Vanha tonnin (mk) kopiokitara on ehjänä pääsääntöisesti paljon parempi kuin uusi samanhintainen. Ja yksi seikka on myös se, että kitaralla ollaan luultavasti soitettu edes jonkinverran, joten sen säädöt ja tatsi on ehkä suht kunnossa. Uusista halpiksista ei voi sanoa samaa. Tietenkin käytetyn kanssa voi joutua virityskoneiston vaihtoon tms. remonttiin. Kannattaa siis tsekata kitara huolella läpi.

Tietenkin käytetyn kanssa voi joutua virityskoneiston vaihtoon tms. remonttiin. Kannattaa siis tsekata kitara huolella läpi.
 
Virityskoneiston vaihtoon varmaan joutuu jos ei ole jo vaihdettu, Asama on tod.näk. 70-luvun tuotteita, Kasugan, Columbuksen yms. kanssa jo unohduksiin vaipuneita. Muuten allekirjoitan edellisen täysin, puut voi olla ihan hyvät. Tosin uskoisin että Blue A. tietää mihin on ryhtymässä.. :)

Muistutetaanpa vielä, että LP-soundiin pääsee käsiksi muillakin, kuin LP:n mallisilla kepeillä. Esim. Deanilla (EVO-mallit) ja Cortilla (Miraget) on edullisia, mutta laadukkaita skeboja, joista saa mielestäni sitä Les Pauleille tyypillistä soundia. Tietysti, jos se LP:n muotokin pitää olla, niin vaihtoehdoiksi jäävät kai lähinnä Fenix tai Tokai. Kannattaa tarkastella kitaraa kovasti, monesti halvemmissa kopioissa on leppärunko mahonkisen sijaan.

Työn ja puiden laatu on laskenut vuosien saatossa
 
Niin, kyllä ennen oli miehet tervaa ja kitarat puuta.. Vai miten se nyt menikään.
 
Mutta totta puhuakseni, ei kai kitaroiden taso voi muka koko ajan olla menossa huonompaan suuntaan?? Lienee ollut aikakausia, että taso on vaihdellut, jokaiselta valmistajalta saattaa livetä maanantaikappaleita, mutta olnee kuitenkin aika uskaliasta väittää, että kitaroiden taso mukamas koko ajan vain laskee entisestään ja että wanha on synonyymi hyvyydelle.

Uskallan väittää, että verrattaessa saman hintaluokan 70-luvun kitaroita tämän päivän kitaroihin, niin nykyisissä on huonommat puut. Ihan yleisesti kaikissa hintaluokissa.
 
Syynä on se, että laadukkaiden ja ihan perusok -puiden hinta nousee koko ajan, koska niiden saatavuus vaikeutuu. Sen seurauksena halpiskitaroissa käytetään entistä huonompia puita. Toisaalta soitinpuiden hinnannousu on aikaansaanut kokeilua vähemmän perinteisillä ja ei niin harvinaisilla puilla. Se on hyvä suuntaus! Sademetsiä on hakattu jo aivan tarpeeksi.
 
Toinen seikka on koneellisen työstön määrä valmistuksessa. Tiettyihin työvaiheisiin esim. CNC-koneistus tuo laatua ja tarkkuutta, mutta jos ratkaisevat käsityönä tapahtuvat sovitus ja hienosäädöt jää tekemättä, niin silloin ollaan aika metsässä. Aiemmin tehtiin enemmän käsityönä kuin nykyisin.
 
Laatukitarat ovat tottakai hyviä nykyisinkin ja monia seikkoja on pystytty valmistustekniikan ja suunnittelun avulla parantamaan. Esim. lämpöpuu on loistava suomalainen innovaatio soitinrakennuksen saralla.

Uskallan väittää, että verrattaessa saman hintaluokan 70-luvun kitaroita tämän päivän kitaroihin, niin nykyisissä on huonommat puut. Ihan yleisesti kaikissa hintaluokissa.

 
Seitkytluvulla oli kyllä kaiken maailman kotkotuksia, joita nykykäsityksen mukaan pidetään lähinnä naurettavinan. Silloin kitaran piti painaa ja olla akustisesti eloton, eli puun ominaissaundin osuutta yritettiin vähentän käyttämällä messinkiä ym. painavia metalliosia ja sustain oli kaikki kaikessa. 70-luvun ihannemateriaali kitaralle olisi ollut betoni jos siitä vaan olisi pystynyt tekemään kitaran ja joku olisi sitä jaksanut roikuttaa kaulassaan. Eli se niistä 70-luvun puista. Kun muistelee omaa ekaa pulttikaulaista Maya Les Paulia 70/80-luvun taitteesta, joka maksoin silloin 950mk eli nykyrahassa jotain 500e, niin ei sillä olisi ollut mitään jakoa nykypäivän 500e kitaroiden joukossa.

Juu, noita kotkotuksiahan on aina ollut, tarkoitin yleisesti ottaen puun laatua vuosien saatossa.
 
Ei se 70-luku tainnut muutenkaan olla mitenkään sähkisten kultainen vuosikymmen...

950 mk ei kyllä oo 500 e. 500 e on lähemmäs 3000 mk.

950 mk ei kyllä oo 500 e. 500 e on lähemmäs 3000 mk.
 
Haloo, se oli vuoden -80 hinta, mikä nykyrahassa vastaa ainakin tuota 500 euroa. Vai onko järkeä verrata nykykypäivän 168 euron kitaraa kahdenkymmenenvuoden takaiseen 1000 markkan kitaraan?

Anteeksi. :)

Silloin kitaran piti painaa ja olla akustisesti eloton, eli puun ominaissaundin osuutta yritettiin vähentän käyttämällä messinkiä ym. painavia metalliosia ja sustain oli kaikki kaikessa. 70-luvun ihannemateriaali kitaralle olisi ollut betoni jos siitä vaan olisi pystynyt tekemään kitaran ja joku olisi sitä jaksanut roikuttaa kaulassaan. Eli se niistä 70-luvun puista.
 
Eräältä soittokaverilta löytyy Asaman strato. Painon suhteen voin yhtyä edellisiin kommentteihin. Täyttä puuta, mutta todella painavaa sellaista. Kitarassa on lakattu body (olikohan kolmesta palasta) sekä vaahteraotelauta. Erinäisistä kitarakirjoista kuvia katseltuani veikkaisin, että kyseessä on joku 70-luvun straton kopio. Painon lisäksi se tuntuu muutenkin tosi tuhdilta peliltä, paksu kaula yms. Eli ei sitä aivan hintelä hevimies ainakaan hajalle saa.
 
Soundia en lähde kuvailemaan. Soitetaan orkesterin kanssa sellasta rupipunkkia, ettei pysty kykeneen erottelemaan niitä hienoimpia äänenvärejä.
 
Arvaisin, notta nuo muutkin saman aikakauden Asamat ovat ikäänkuin sattuvasti sanottuna samasta puusta veistettyjä.

jee